Kohteena oli Savonlinnasta kymmeniä kilometrejä syvemmälle Savoon sijoittuva mökki, jonne meitä kokoontui iloinen sukulaisjoukko.
Menomatkalla pysähdyttiin Tertin kartanolla. Täällä olin pitkään halunnut käydä, ja nyt ihan yllättäen tämäkin toive toteutui, kun ajomatkan edetessä kohdalle osui kartanolle ohjaava tienviitta.
Itse kartano on vaaleanpunainen ja romanttinen.
Tertin kartano on kuuluisa hulppeasta buffetistaan, jonne kannattaa mennä todella nälkäisenä.
Kauniisti katetut pöydät odottivat ruokailijoita.
Kauniilla verannalla voi myös syödä.
Meidän oli tarkoitus syödä lounas perillä, joten otimme kahvit.
Ne sai nauttia näin kukkeassa ympäristössä.
Kokeilimme juuresrieskaa kahden levitteen kera, marenkikakkua ja suklaakakkua. Halusimme jakaa jokaisen näistä, maistella kaikkea.
Juuresrieska oli erinomainen, ja sellainen olisi pitänyt ottaa jokaiselle oma. Marenkikakku oli rapea ja makea, mutta miksi siinä oli mansikkahilloa, kun oli paras mansikka-aika? Tuoreilla mansikoilla täytetty marenkikakku olisi ollut poikaa. Suklaakakku oli herkullinen, mutta voiko suklaakakku koskaan muuta ollakaan?
Kahvi oli todella hyvää, ja sitä kaadettiin itse valtavista kuparipannuista.
Tertin Kartano on kaunis ja esteettinen kohde. Vanhaan navettaan on rakennettu viehättävä pieni kauppa, jossa oli talon omia tuotteita myynnissä.
Seuraava pysähdys oli Olavinlinnan kohdalla.
Linna on vaikuttava näky!
Perillä odottivat näin kauniit Saimaan maisemat.
Mustikoita metsästä...
Ohjelmassa oli erilaisia urheilu- ja vesijuttuja omien mieltymysten mukaan - siihen tämä paikka tarjosi erinomaiset mahdollisuudet. Lisäksi tietysti hyvää ruokaa ja juomaa, kivoja yhteisiä juttuja ja yhdessäoloa. Meitä oli paikalla päälle parikymmentä henkeä, kahta sukupolvea, kymmenien vuosien ikähaitarilla.
Mielenkiintoisia keskusteluja käytiin joidenkin sukulaisten kanssa sielunmaisemista ja muista kesään liittyvistä mieltymyksistä. Osa viihtyy mainiosti mökillä järvenrannalla, osa on meri-ihmisiä ja jotkut meistä vielä niin urbaanejakin, ettei mökkeily innosta normaalisti juurikaan. Vaikka olemme sukua, jokainen on omien geenicocktailiensa yksilöllinen sekoitus. Lisäksi moni muu asia vaikuttaa siihen, missä kukakin on kotonaan. Minulle avomeri on sielunmaisema, saariston sileät kalliot ja horisontissa siintävät mahdollisuudet. Järvi ei oikein riitä. Savolaisuutta tai muutakaan itäsuomalaisuutta ei minussa tietääkseni ole pisaraakaan. Siksikin oli mielenkiintoista käydä Savon sydämessä kokemassa vähän kotimaista eksotiikkaa ja antaa Savolle mahdollisuus. Luontohan on kaunis ja kesä Suomessa ihana kaikkialla.
Kaikki hauska päättyy aikanaan. Oli aika lähteä kotiin.
Lounasaika oli edessä, ja päätimme vielä isommalla joukolla pysähtyä Juvalla TeaHouse -nimisessä paikassa.
Tästäkin olin kuullut paljon hyvää, ja brittiläinen iltapäivätee kuulosti oikein kivalta.
Valitettavasti henkilökunta oli vähän hermostunutta (kiireinen päivä?), oikeastaan koko homma vaikutti hyvin epäorganisoidulta. Odotusta oli joka käänteessä: pöydän saamisessa, tarjoilijan huomion kiinnittämisessä, tilausten ottamisessa ja lopulta teen ja leivonnaisten tuomisessa pöytään. Lisäksi annos oli ylihinnoiteltu.
Otimme Afternoon Tea -annokset, se maksoi hulppeat 22€ hengeltä.
Hieman edullisemmin olisimme muuten saaneet Tertin kartanon kahvilassa kolmen ruokalajin lounaan - mutta elämä on valintoja. Teimme tämän valinnan tällä kertaa.
Lounaan korvikkeeksi ei Tea Housen iltapäivätee kylläkään käy, kun leipiä on annoksessa vähän. Plussaa kuitenkin siitä, että kaikki tarjottava on paikanpäällä tehtyä. Itse tee oli myös erinomaista ja teevalikoima oli todella vaikuttava.
Sokeriöverin jälkeen palasimme autoillemme ja ajoimme kaikki kukin suuntiimme.
Virkistävä viikoloppu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti