Tallinna houkuttaa koko ajan enemmän. Kaupunki kehittyy hallitusti: kaikkea ei revitä ja tuhota, vaan rakennetaan vanhaa kunnioittaen. Kävin ystävieni kanssa viime viikolla katsomassa uuden kauppahallin, Balti Jaama Turgin, joka olikin tosi kiva kokonaisuus. Se on aivan Telliskiven naapurissa, samalla kerralla ehtii hyvin käydä molemmissa.
Balti Jaama Turg (suomeksi Baltian aseman tori) saattaa olla joillekin tuttu jo aiemmilta vuosilta, siellä on ollut torikauppaa vuodesta 1993. Tässä nykyisessä muodossa se avattiin tämän vuoden toukokuussa. Vanhat kalkkikiviset varastorakennukset on säilytetty ja entisöity, ja kolmikerroksinen kokonaisuus on todella siisti ja kutsuva.
Mansikoita oli valtavasti... Hyvännäköisiä ja edullisia!
Esteetikkoa ilahduttaa kaunis esillepano ja selkeys. Hintataso on meikäläisittäin kyllä edullinen!
Hedelmä-, marja- ja vihanneskojujen lisäksi torilla on isot ja todella siistit erilliset hallit kaloille ja lihalle.
Oli kiva nähdä, ettei tori ole pelkkä turistinähtävyys, vaan paikalliset todella olivat siellä ostoksilla.
Lihahallissa oli ilokseni kaikkia lihanosia, niitäkin mitä Suomessa ei enää juuri näe: sianpäitä ja edullisia ruhonosia. (Muisteltiin samalla äitiemme tekemiä edullisia ruokia lapsuudesta, kuten munuais- ja maksakastikkeita, jotka olivat tosi hyvänmakuisia. Itse en ole koskaan tehnyt munuaisista ruokaa, kun en ole kaupoissa niitä nähnyt. Joskus vuosia sitten kysyin lihatiskiltä, ja minulle sanottiin, että munuaisia myydään vain koirille!)
Tila on kaunis: kattorakenteesta tulvii aurinkoisena päivänä valoa sisälle. Valo tekee myyntikojuista houkuttelevia ja tuo lämmintä tunnelmaa.
Juustopuoti olikin varsinainen löytö.
Juustoja oli jos jonkinlaista, samoin viinejä, hilloja, säilykkeitä ja monenlaista erikoisuutta, kuten jäkäläsuklaata. Kaupassa hääri äärettömän ystävällinen nuorimies, joka oli paitsi hyväntuulinen ja asiantunteva myös suuri Suomen ja suomen kielen ystävä. Asioinnista jäi todella kiva fiilis. Ostimme kaikki jotain täältä: juustoa, hilloja, viiniä, kalasäilykkeitä...
Kalasäilykkeiden nimi on yhtä hauska sekä suomeksi että viroksikin. Pakettikin on kaunis. Näitähän oli siis pakko ostaa.
Hollantilaista Gouda-juustoa oli isoina kiekkoina, ja monta eri sorttia. Niitä saa maistaa, jotta ostopäätös on helpompi tehdä. Juusto säilyy huoneenlämmössä, eli kestää hyvin päivän Tallinnassa ja matkan kotiin.
Juustopuotiin tulee varmasti mentyä seuraavallakin kerralla.
Ostimme myös luomuruis- ja kaurahiutaleita eräästä torikojusta, jossa oli tarjolla monenlaisia paikallisia jauhoja ja ryynejä.
Mutta tämä kuulkaas olikin mahtava juttu! Tässä liikkeessä oli valtavasti erilaisia herkkuja, mutta kuvan oliiviöljybaari (vai miksiköhän tätä pitäisi nimittää?) on kyllä huippukeksintö.
Ensin valitaan halutun kokoinen pullo, sitten siihen lorotellaan haluamaansa öljyä. Pullon voi tulla sitten täyttämään taas seuraavalla kerralla. Ekologista, kätevää ja edullista! Puhumattakaan siitä, miten kaunis tuo öljynurkkaus onkaan.
Vetolaukku oli jo puolillaan kun pääsimme torilta ulos.
Ulkona odottivat sitten yllättäen kirppiskojut ja vanhan Tallinnan tunnelma.
Matkalla Telliskiveen ohitettiin Peatus ("Pysäkki"), joka on viehättävästi vanhoihin junavaunuihin tehty ravintola. Aamu oli aikainen eikä väkeä ollut vielä.
Telliskivessä suuntasimme tuttuun Muhu-leipomoon (jolla on muuten liike myös Balti Jaama Turgilla). Siellä vetolaukkuun ängettiin leipää ja ihanaa käsitöö-voita, merisuolalla ja tillillä maustettuna. "Ihan kuin Suomesta ei sais ruokaa" - no ei kyllä saa tällaista, miksiköhän?
Pitkä lounas nautittiin F-Hooneessa, joka ei petä koskaan. Aurinkoisella säällä ulkona on ihana istua. Hyvä kuohuviini maksoi 17€ pullo. Kuvassa alkuruokana nautittua vuodenjuustoa ja mansikoita.
Pääruoaksi otettiin falafeliä, sekin tuttu aiemmilta kerroilta. F-Hooneen lista on lyhyt mutta hyvä, ja viinit siellä ovat erinomaisia. Telliskivessä on muitakin ravintoloita, mutta tänne suuntaan silti aina.
Merimatka Helsingistä Tallinnaan ei kestä kauan, mutta etäisyyttä tuntuu olevan niin paljon kilometrejä enemmän. Suomessa byrokratia lannistaa parhaimmatkin ideat, ja elintarvike- ja alkoholilainsäädäntö estää loput. Onneksi meillä on Tallinna.
Toivotan blogin lukijoille leppoisaa juhannusta!
