Kukkia Koivistolle

Kävin eilen Hietaniemen hautausmaalla, halusin nähdä presidentti Mauno Koivoston haudan kukkineen. Siellä oli paljon ihmisiä. Jonoa oli, mutta se liikkui rauhallisesti ja eteni koko ajan. Ihmisillä oli ruusuja ja kynttilöitä mukana. Moni oli laittanut ruusun myös muiden presidenttien haudoille. Kokemus oli kaunis ja yhteisöllinen. Ihmiset (myös lapset) puhuivat kuiskaten ja kunnioitus entistä presidenttiämme kohtaan oli vahvaa. Tunnelma oli käsinkosketeltava. Ilma oli eilen kolea, mutta kävelin hautausmaalla hieman muutenkin. Tässä muutama kuva.

Harri Holkerin hauta.

Kaatuneiden muistomerkki, missä oli vielä kaatuneiden muistopäivänä paikalle tuodut seppeleet. 

Näkymä sankarihaudoilta kappeliin päin. Mannerheimin hauta on selän takana. Taivas oli erikoisen näköinen!

Sanotaan, että Mauno Koivisto oli viimeinen koko kansan presidentti, joka yhdisti suomalaiset. Jono haudalle kertoo siitä myös. Itselleni tärkeintä hänen perinnössään oli suuntautuminen EU:hun ja länteen. Yritykseni on perustunut EU:n perusasioihin: vapaaseen liikkuvuuteen, vapaaseen kauppaan ja yhteiseen valuuttaan. Kiitin mielessäni entistä presidenttiämme ja hänen laaja-alaista ajatteluaan. 

Vibami - vietnamilainen yllätys

Helsinki yllättää usein positiivisesti. Paljon pieniä kivoja paikkoja, piilossa, mutta silti ihmisten löytämiä. Tässä teille yksi sellainen, kannattaa poiketa lounaalle tai illalliselle! Iso-Roobertinkadulla on porttikongi, josta pääsee viehättävästi sisustettuun ja viihtyisään pieneen ravintolaan, Vibamiin, joka tarjoaa aitoa vietnamilaista ruokaa. 

Menyyssä on voileipiä, rullia sekä tuoreina että friteerattuina, keittoja ja pari jälkiruokaa. Vibamilla ei ole anniskeluoikeuksia, kyytipojaksi saa inkiväärijuomaa, teetä ja vettä. Annokset ovat suuria. 

 Kattolamput ovat tosi hienot ja paikassa on ihan omanlaisensa tunnelma. Oli arki-ilta ja paikka oli täynnä - rajasin nuo muut asiakkaat pois kuvasta häveliäisyyssyistä. 

Ja sitten se annos. Vietnamilaiset rullat ovat parhaimmillaan raikkaita, monipuolisesti maistuvia, sisällä on erilaista tekstuuria (rapeutta, pehmeyttä, rouskuvaa) ja ohessa pitää olla hyvä maapähkinäkastike. Vibamin rullat olivat suuria  - ja täydellisiä. 

Otin katkarapurullat, vaihtoehtoina oli myös kasvis- ja kanarullat. 

Pidän siitä, että Helsinki on aidosti kansainvälistynyt. Kaupungissa on paljon vastaavia pieniä taidokkaita ravintoloita, joissa makumaailmat ovat aitoja, eikä kukaan tiskin takana välttämättä edes puhu suomea. Toimii hyvin Helsingissä, ja täällä asiakkaita onneksi myös riittää. Suomalainen byrokratia ravintola-alalla on iso haaste; joka sen selättää, on jo yhden voiton saavuttanut. Hatunnosto Vibamille! Menen toistekin.