Iloinen ystäväporukkamme päätti lähteä Latvian pääkaupunkiin Riikaan viikonlopuksi. Edulliset lennot, lyhyt lentomatka ja kiinnostava kohde, mikä ettei! Ehdimme kahdessa päivässä vaikka mitä, joten postauskin on pitkä.
Kaupunki on pieni ja kävellen päääsee useimpiin keskeisiin paikkoihin kätevästi. Riian vanha kaupunki on tutunoloinen kaikille Tallinnankävijöille, mutta se on Tallinnaa suurempi, siellä on vähemmän turisteja ja tunnelma on autenttinen. Tykkäsimme.
Tässä näkyy tuomiokirkko, jonka tornissa on ristin sijasta kukko. Tämä hämmästytti minua, mutta sille on selitys. Kukko kertoo tuulen suunnan ja johtaa vierailijat perille Riikaan. Koska Riika on ollut satoja vuosia tärkeä satamakaupunki, tuulen suunnalla on ollut merkitystä. Korkean kirkontornin kukko on tiedottanut säästä. Kukko on myös vanha kristillinen symboli: kukko karkottaa pahan erityisesti aamuisella kiekumisellaan. Kukko on Riiassa kolmen muunkin vanhimman kirkon huipulla ristin sijasta, ja kaikki nämä kirkot ovat Väinäjoen lähistöllä, näkyvillä satamaan saapuville laivoille.
Riiassa on mahtavat keskusmarkkinat, upea kauppahalli, joka itse asiassa koostuu viidestä suuresta rakennuksesta Moskovan kaupunginosassa, lyhyen kävelymatkan päässä vanhasta kaupungista. Ne ovat entisiä zeppelin-halleja ja kukin halli on erikoistunut tiettyyn tuoteryhmään, vaikka kaikissa olikin oikeastaan vähän kaikkea myynnissä. Keskusmarkkinat on Unescon maailmanperintökohde (kuten myös Riian vanha kaupunki).
Hallit on rakennettu vuosina 1924-1930 ja ne ovat hieno esimerkki kierrätyksestä: ensimmäisen maailmansodan aikaiset zeppelin-hallit siirrettiin muualta tänne perinteiselle kauppapaikalle. Tällaisia zeppelin-halleja on maailmassa säilynyt yhteensä vain yhdeksän, ja niistä siis viisi on täällä.
Riian kauppahallit ovat Euroopan suurimmat ja tämä on ehdottomasti yksi mielenkiintoisimmista nähtävyyksistä Riiassa. Täällä kohtaavat historia ja nykyaika, entinen ja uusi. Hallit olivat sota-aikana varastona ja asuinkäytössä, mutta neuvostovallan aikana palautettiin alkuperäiseen tarkoitukseen. Hallitsijat ja poliittiset agendat ovat vaihtuneet, mutta kansa käy kauppaa edelleen.
Myyjiä ja ostajia riitti. Tässä sisäkuvassa näkyy hallin muoto ja sen valoisuus.
Kalahalli oli upea!
Myynnissä oli kaikkea kalasta. Savusilakkaa myytiin parilla eurolla ja se oli ainoa näkemäni lähes tyhjä laatikko. Kohtuuhintaista kalaa oli saatavissa monessa muodossa.
Kakkujen hinnat eivät päätä huimaa.
Yksi asia yllätti: kun kaikkea oli muuten saatavilla, kananmunia ei kuitenkaan ollut juuri missään.
Niitä etsittiin joka hallista.
Tällä rouvalla oli juuri sopivasti kymmenen kananmunaa myynnissä, jotka lähtivät meidän mukaamme.
Lihahalli oli juuri sellainen kuin pitääkin: kaikkia lihanosia oli saatavilla. Paksut laardikeot herättivät huomiota, samoin sianpäät ja muut porsaanosat.
Vihanneshalli oli värikäs ja esteettinen, ihastelimme siistejä pinoja ja kauniita vihanneksia ja hedelmiä.
Hinnat olivat yllättävän kovat. Houkuttelevat kojut kuitenkin veivät arvostelukyvyn, ja lopullisesti se meni, kun pääsimme näiden mehukkaiden graaattiomenien luokse.
Näitä oli pakko saada!
Kuvan kauppias antoi maistaa, upea maku ja hienon näköisiä, joten ostimme 8 euron kilohinnalla näitä azerbaidzanilaisia granaattiomenia aamiaisella nautittavaksi. Hedelmien vieressä oli hintalappu, joten uskalsimme ostaa, vaikka tuntuivatkin kalliilta.
Hallit kierrettyämme siirryimme ulos, jossa oli myös torikojuja.
Uups... hinnat olivat aivan eri luokkaa kuin sisällä hallissa.
Pinot eivät ole yhtä siistejä tai keot kauniita, mutta kuvan turkkilaisten, ihan yhtä hienolta näyttävien granaattiomenien kilohinta 1,5€ sai kyllä kiukustumaan. Tarvitseeko lisätäkään, että kun kuorin seuraavana aamuna hedelmät, nuo ostamamme ylihintaiset granaattiomenat eivät olleet lähellekään myyjän mallina olleita. Maku oli mieto ja väri lähempänä ruskeaa kuin tuota upeaa verenpunaista, mikä sai epäilemään ovatko ne edes tuoreita. Jos olisimme saaneet sitä, mitä meille myytiin, ylihinta ei olisi niin harmittanut. Kannattaa siis ostaa hedelmät ja vihannekset ulkokauppiailta! Yhtään ei auttanut, kun jälkikäteen luin, että kauppahallin kauppiaat ovat tunnettuja asiakkaiden huijaamisesta ja tähän on kaupunki pyrkinyt puuttumaan monin eri tavoin jo vuosien ajan. Ihan ei ole onnistuttu vielä. Turistia on aina helppo vedättää.
Riika on täynnä kiinnostavia ravintoloita ja kahviloita. Ihan ensimmäinen ajatus meillä oli kokeilla joitakin huippukokkien paikkoja, niitä kun Riiassa on paljon, mutta kun löysimme jo ennakkoon paljon muita vaihtoehtoja, päädyimme kokeilemaan jotakin sellaista, mitä ei muualla ole.
Ensimmäisen päivän lounas nautittiin kivassa
Fat Pumpkin -kasvisravintolassa. Paikka on pieni ja kodikas, seinillä on paljon mietelausekylttejä, ja vessa on niitä täysi. Erityisesti sen raakakakkuvalikoimaa suositeltiin netissä, eikä ihme, tiski oli vaikuttava.
Kaksi meistä söi kasvisburgerin ja kaksi kurpitsarisoton.
Risoton riisi oli perusriisiä ja kurpitsat eivät olleet kypsiä. Ehkä siihen oli joku syy, mutta mielestäni kurpitsa maistuu paremmalta kypsänä. Riisin takia risoton koostumus ei ollut pehmeä. Muuten annos oli hyvä, ja sahrami sopi hienosti. Burgerin valinneet olivat tyytyväisiä ja ohessa tulleet perunat olivat todella maukkaat.
Aterian kruunasi snickers-raakakakku - mahtavan pähkinäinen ja täyttävä! - ja hyvä kahvi.
Hintataso oli suomalaisittain asiallinen, mutta paikallisesti ehkä kuitenkin hieman kallis.
Satoi kaatamalla, joten välillä oli päästävä lämmittelemään.
Hmm. Naisseurueessakin voi haluta mennä romanttiseen kahvilaan, jos se sijaitsee näin kauniissa paikassa.
Itse asiassa kahvila ei ole tässä, vaan sinne kierretään toisesta suunnasta kulman takaa, tämä on siis hämäystä. Kahvilan ikkunat ovat kuvassa vasemmalla, mutta sisäänkäyntiä ei ole tältä puolelta kylteistä ja viitoista huolimatta.
Itse kahvila ei ollut romanttinen, vaan ihan tavallinen paikka... Ellei romanttisuudeksi katsota ympäriinsä lasipurkeissa olleita pastellinsävyisiä marenkeja.
Tai tiettyä romantiikkaa kai heijastaa tämäkin? Optimismia?
Ei lisättävää!
"Romanttisen" kahvilan ylihintainen kahvi harmitti, mutta drinkit olivat edullisia ja miljöö kaunis, ja iloksemme lämmitys oli täysillä, eli märät vaatteet kuivuivat mukavasti.
Illalla päätimme kokeilla
Leningrad-nimistä ravintolaa, joka on kävelymatkan päässä vanhasta kaupungista Krisjana Valdemara -kadulla, lähellä korkeaa Radisson Latvia -hotellia.
Sisäänkäynti ei kyllä olisi paljastanut mikä sisällä odottaa. Tänne pitää mennä asenteella.
Leningrad on aiemmin ollut vanhassa kaupungissa ja nyt siirtynyt tänne - hyvin helposti kävelee ohi, jos ei tiedä tänne menevänsä.
Koko sisustus on neuvostoajalta: meidän seurueen nuorin ei ollut ennen edes nähnyt kelanauhuria, joten ravintolassa käynti menee historian oppitunnista myös. Sen kelanauhurin lisäksi vanhoja telkkareita, kasettinauhureita ja muuta elektroniikkaa oli koristeena, kaikki astiat olivat Neuvostoliitosta, samoin huonekalut ja kirjat. Erityisesti ilahduttivat jokaisessa pöydässä olleet koristeet, pystyynkuolleet narsissit.
Seinällä luki herjauksia latviaksi ja ruokalista oli myös melko tyly, mutta halpa. Alkoholi oli täällä erityisen edullista, mutta ruokakaan ei paljon maksanut. Oma motocross-annokseni (makkaraa, hapankaalia ja perunaa) oli 4€ ja se ylitti odotukset.
Koska olen kaikkiruokainen ja tykkään myös makkarasta ja hapankaalista, tämä oli siis hyvinkin mieluisa valinta... Ankeasta näöstään huolimatta maukas.
Burgeri olisi ollut 6€ (siihen kuului 20cl votkaa), päivän annos 4 euroa ja muutenkin hinnat siis edulliset. Kasvisyöjälle ainoa vaihtoehto on kasvisomeletti. Listalla ollut grillattu juusto (5€) oli grillipihvi jonka päällä on juustoa.
Pöytiin palvelua ei ole (tietenkään!), tiskiltä tilataan, henkilökunta oli kylläkin hyvin ystävällinen, avulias ja kielitaitoinen. Omistajilla on kontakteja Suomeen, kuten seinältä näkyy. Emme kysyneet, miksi seinällä roikkuu rintaliivejä, eikös Neuvostoliitossa ole yleensä parempi olla kuin ei olisikaan?
Olipa elämys! Ruoan taso ei ollut mikään huippuhyvä, mutta ei kai tänne kulinarismin takia nyt varsinaisesti kai tullakaan.
Aamulla lähdimme tutustumaan jugend-alueeseen, joka on häkellyttävän upea. Kyseessä on oikeastaan kolme katua, joiden jugend-arkkitehtuuri on hyvin säilynyt ja kauniisti entisöity. Nähtävillä on kahta suuntausta, suomalaistyylistä jykevää kansallisromanttisuutta ja koristeellista ranskalais-venäläistyyliä. Suosittelen tätä kaikille! Ei tarvitse olla esteetikko tai arkkitehtuurin ystävä, mutta jos silmää on yksityiskohdille, se auttaa. Kuvasin kaikki upeat talot, mutta liitän tähän vain pari kuvaa.
Täältä kävelimme ortodoksiseen katedraaliin, joka on neuvostoaikaan toiminut mm. planetaariona, se on palautettu uskonnolliseen käyttöön vuonna 1991 ja nyttemmin upeasti entisöity.
Ja jotta viimeistään tässä vaiheessa Riika tulisi otettua haltuun, ajelimme näköalahissillä hotelli Radissonin huipulle ottamaan muutaman maisemakuvan. Näistä näkyy, miten kompakti kaupunki on.
Kuvan heijastukset ovat lasista, mutta eiköhän tuo huikaiseva näkymä välity!
Lounas nautittiin
Raw Garden -vegepaikassa, joka oli positiivinen yllätys. Kiva tunnelma, hyvä ruoka.
Annokseni oli bataattipihvi cashew-kermalla, ja super-superhyvä. Ruoka kypsennetään täällä tiettyyn lämpötilaan, joka on optimaalinen ravintoaineiden kannalta. Sen kyytipojaksi otin kookossmoothien, jossa oli chiansiemeniä, macaa ja kaikenlaista muuta terveellistä. Siis ituhippipaikka, suosittelen kuitenkin kaikille. Kohtuuhintainenkin.
Taukokahvipaikaksi löytyi vanhasta kaupungista lähellä tuomiokirkon aukiota kiva Starbucksia imitoiva (ilmeisesti liettualainen)
Caif Cafe.
Edullinen, tosi kodikas paikka. Erityisesti yläkerran upottavat sohvat olisivat houkutelleet jäämään pidemmäksi aikaa.
Tässä vaiheessa sää kirkastui. Riika oli auringossa vielä kauniimpi!
Nämä kolme taloa tunnetaan nimellä kolme veljestä, ja vanhin niistä on 1400-luvulta.
Kuvassa näkyvä Ruotsin portti on rakennettu vuonna 1689 osana kaupungin muuria. Latvia kuului siihen aikaan Puolaan, kunnes Ruotsi voitti sodan Puolaa vastaan ja otti kaupungin haltuunsa, ja siitä portin nimi. Tarinan mukaan portin paikalla oli ennen talo, jonka omisti rikas kauppias, joka joutui maksamaan tullia tuodessaan tavaroitaan Riikaan. Hän keksi purkaa talon ja rakentaa portin, jottei joutuisi enää maksamaan. Tiedä häntä miten on, mutta tämä portti on yksi harvoista säilyneistä muurinosista ja suosittu valokuvauskohde Riiassa.
Latvia on olutmaa. Olutta en itse juo, mutta maassa olisi paljon pienpanimoita ja mielenkiintoista maisteltavaa oluen ystäville. Löysin jo ennakkoon yhden kiinnostavan olutravintolan,
Valmiermuizan, jonne ajelimme taksilla. Siellä oli edullinen ruoka, mutta se oli myös hyvää ja kunnianhimoista. Latvialaisen keittiön erikoisuuksia. Kukin annos oli 5€ ja kolme lajia sai 13 eurolla. Tässä jälleen koettiin positiivinen yllätys, ja paikasta vahva suositus.
Omaa annosta en nälissäni ehtinyt kuvata, tässä kaverin annos (päivän kalaa valkosipulikastikkeella + kukkakaali&lehtikaali)
Kuiva siideri sopi hyvin ruoan kanssa, talon oma olutkin oli kuulemma erinomaista. Ravintolan vieressä olevassa myymälässä saisi kuulemma paitsi ostaa myös maistella oluita, joten sinne kannattaa suunnistaa jos sellainen kiinnostaa.
Vielä oli yksi ennakkoon päätetty kohde edessä. Neuvostohenkinen kioski
Bufete9 oli kyllä taas kokemus.
Täti myy venäjäksi kalterien takaa juomia ja syötävää, esimerkiksi yksinkertaisia voileipiä, ja pitää asiakkaat kurissa ja nuhteessa.
Valikoima on suppea, mutta hinnat vastaavasti ihan järjettömän halvat.
Tänne ei tulla höpöttelemään. Valaistus on kuin KGB:n kuulustelutiloissa eikä sisustukseen ole kummemmin satsattu, noita merkkihenkilöiden kuvia lukuunottamatta. Kukin keskittyy omaansa.
Vessakin on vain reikä lattiassa. Ehkei niin hätä ollutkaan?
Meille sopi hyvin näin, saimme pienet jälkkärijuomat pikkurahalla. Mitä muuta tästä voisi sanoa?
Illan (ja reissun) viimeinen selfie.
Loppuun vielä muutama kuva.
Ihastuimme Riikaan, sen kauneuteen, itseironiseen tapaan suhtautua pitkään historiaansa, monipuoliseen estetiikkaan, hyviin kahviloihin ja ravintoloihin, tapaan olla yhtä aikaa täysin tätä päivää ja osa menneisyyttä. Se ei unohda, se vie mukanaan, se ottaa avosylin vastaan.
