Teetä ja kurkkuleipiä

Silmiin osui OpenHouse-tapahtuman sivusto - kerran vuodessa Helsingissä avataan kiinnostavien paikkojen ja rakennusten ovia yleisölle. Tarjolla olisi ollut paljon hyviä kohteita, mutta aikataulusyistä suurin osa ei käynyt. Joihinkin kohteisiin pääsee muutenkin, mutta Brittien suurlähetystö Kaivopuistossa on kohde, jonne yleensä pääsee vain kutsulla, joten osallistuin suurlähetystön avointen ovien arpajaisiin.
Onni oli myötä, pääsin ystäväni kanssa osallistumaan avointen ovien tilaisuuteen.

Arkkitehti Jarl Eklund suunnitteli jugend-tyyliä olevan huvilan, se on rakennettu vuonna 1917. Britannia hankki talon itselleen vuonna 1926 ja nykyisin se toimii suurlähettilään residenssinä. Talon vaaleanpunainen sävy on kuulemma nimeltään English Rose. 
Alakerran tilat ovat edustuskäytössä ja niissä pääsimme käymään.

Iloinen yllätys oli kauniissa salissa odottanut teetarjoilu.


Tietenkin - kurkkuleipiä! Jos joku on klassista brittiläistä iltapäivätarjottavaa, niin juuri tee ja kurkkuleivät.

Kun kurkkuleivät oli syöty ja toffeeta maistettu, ehdittiin katsella sisätiloja. 

Aurinko tulvi ikkunoista sisään. Tilat on kauniisti sisustettu. 



Koriste-esineitä on vähän, ja kaikki henkilökohtaiset tavarat ovat ilmeisesti yläkerrassa, missä on siis suurlähettilään yksityistilat. Perhepotrettien sijasta esillä oli muita tuttuja.

Tästä jotenkin tykkäsin: kun itselläkin on kirjoja välillä pinoissa, eikä siististi hyllyssä..

Talo on niin kaunis! Ulkona meitä odotti puutarhuri, joka kertoi pihasta ja sen haasteista (myyrät). 

Näköala puutarhasta merelle on upea.

Puutarhan jälkeen pääsimme vielä tutustumaan varsinaiseen suurlähetystön toimistorakennukseen, joka on naapuritalo samalla tontilla. Vähemmän kaunis moderni kivitalo on valmistunut 1990 ja Margaret Thatcher on sen vihkinyt käyttöön. Tähän liittyy arkkitehtoninen ja kaupunkihistoriallinen skandaali: tontilla aiemmin sijainnut, suojeltu Lars Sonckin Villa Baumgartner purettiin tuon uuden rakennuksen tieltä.
Uusi rakennus on tietenkin tarkoituksenmukaisempi nykyistä käyttöä varten, mutta onhan aina sääli kun vanhoja rakennuksia tuhotaan. Siksikin on erittäin kiva, että tuo kaunis vaaleanpunainen residenssi on käytössä, kunnostettu  ja tällä tavoin joskus avoinna yleisölle.

Voileipäkakkuja Prinsessalle

Ystävästäni on tullut mummu, mikä on hieman hämmentävää, koska vain hetki sittenhän hän vasta työnteli poikaansa vaunuissa. Hänen pikkuprinsessansa viettää tänään yksivuotisjuhlaansa ja minua pyydettiin tekemään juhlaan voileipäkakut. Voileipäkakuthan olivat 80-luvulla hienointa mitä voi olla ja tein silloin niitä kaikkiin juhliin. Muistelen tehneeni ehkä kerran sen jälkeen jonkun voileipäkakun, en kylläkään enää muista mihin tilaisuuteen. Nythän ne elävät taas renessanssia. Kova oli luotto ystävälläni, ja sehän aiheutti paineita.  En kylläkään kertonut, että edellisestä kerrasta on aikaa.

Netistä löytyi paljon kivoja uudenlaisia kakkuja. Toiveena prinsessan mummulla oli poro- ja lohikakut. Kinuskikissan pororulla näytti sopivalta ja teinkin sen tarkalleen ohjeen mukaan. Koska tein kakut laktoosittomina, vaihdoin vain ohjeessa olleen ruohosipulituorejuuston yrttijuustoon, joka oli laktoositon.
Tulppaanityllaa en tätä varten lähtenyt ostamaan, vaikka suloinen ruusu olisi ollut täydellinen pikkuprinsessan juhlaan. "Taiteellisesti" pursotettu sydän sai ajaa saman asian. Harmitti vähän, kun olin jo visualisoinut tuon upean kukkarivin.

Täytettä oli tekovaiheessa reilusti, mutta kummasti se häviää leipärullan sisään. Kannattaisi ehkä hieman lisätä täytteen määrää. Kurkku on raikas ja koristelultaan tämä oli helppo ja suhteellisen nopeakin tehdä. 

Koska ystäväni on näyttävä ihminen, joka rakastaa kaikkea erikoista ja upeaa, en halunnut myöskään lohikakusta tehdä perinteistä. Halusin tehdä kukkakimpun, mutta ohjetta ei lohiversioon löytynyt. Niinpä yhdistelin netin ohjeita ja tein oman version. 

Voileipäkakkuhan kootaan kerroksittain, tummasta tai vaaleasta leivästä tulee yksi kerros, joka kostutetaan esimerkiksi maidolla, sen jälkeen mehevä täytekerros, taas leipää ja taas täytettä. Ylin ja alin on leipää. Täytteeksi sopii mikä vaan, tässä on paljon mahdollisuuksia. Kakku kuorrutetaan tuorejuustolla ja koristellaan halutulla tyylillä. Omassa kakussani oli kaksi täytettä: savulohi ja kananmuna-kurkkusalaatti.

Savulohitäyte:
500g savulohta (750g filee)
400g tillituorejuustoa
1-2 kevät- tai punasipulia hienoksi hakattuna
100g piparjuurituorejuustoa
2dl crème fraîchea
mustapippuria
runsaasti tuoretta tilliä
puolikkaan sitruunan mehu

Juustot ja ranskankerma vatkataan notkeaksi, sinne lisätään sipuli, sitruunamehu, tillisilppu ja lohi. Sekoitetaan tasaiseksi, maustetaan pippurilla.

Kananmuna-kurkkusalaattitäyte:
3-4 keitettyä kananmunaa
2-3 rkl kurkkusalaattia (tai maustekurkkuja hienoksi hakattuina)
200g maustamatonta tuorejuustoa
1dl crème fraîchea

Tuorejuusto ja ranskankerma sekoitetaan nopeasti sähkövatkaimella. Kananmunat muussataan ja sekoitetaan kaikki ainekset nopeasti sekaisin.

Laitoin 2,5 litran vetoiseen lasikulhoon kelmun pohjalle, ja sen päälle rakensin kakun. Ensin tumma leipää, lohitäytettä, vaaleaa leipää, kananmunatäytettä, tummaa leipää, lohitäytettä ja lopuksi kerros valeaa leipää. Kostutin leivät maidolla. Kelmu päälle ja jääkaappiin yöksi.

Aamulla kumosin kakun tarjoiluastialle. Sehän näytti jo näin aika houkuttelevalta!


Päällystin koko komeuden seoksella, jossa oli 200g maustamatonta tuorejuustoa ja 2 dl creme friachea vatkattuna, ja aloin rakentaa kukkia. Kokeilin sitruunankuoresta, mutta ne olivat liian pieniä ja upposivat kakun sekaan. Tein siis pikkuruusuja lohesta, kurkusta ja tomaatinkuoresta, ja täytin välit jääsalaatilla. Varsi saadaan kevätsipulin varsista. Sitruuna ja tilli eivät olisi olleet välttämättömiä, kakku oli kiva ilmankin niitä. Toisaalta sitruunasta olisi voinut leikata pieniä kolmioita ja laitella niitä sinne tänne.

Ainakin ulkoasuun oli tilaaja tyytyväinen, vielä odottelen makuarviota. Ihan kiva näitä on taas tehdä! Taidan tehdä toistekin.