Palmusunnuntain virpomiskohu sai muistamaan omassa lapsuudessa tehdyt virpomiskierrokset. Silloin ei todellakaan ollut tavallista virpoa, mutta taisi joku opettaja koulussa tästä perinteestä kertoa, ja parhaan ystäväni kanssa sitten kiersimme taloissa virpomassa. Olimme varmasti ainoat virpojat ne muutamat vuodet, kun tätä teimme. Muutama karjalaissyntyinen naapuruston asukas ilahtui ikihyviksi meidän virpoessamme ja saimme iloisen vastaanoton, mutta joissakin talossa vedettiin ovi kiinni nenän edestä, ja meitä pieniä tyttöjä ryssiteltiin tai haukuttiin kerjäläisiksi... Vähän oudolta se tuntuu, mutta virpomisperinnehän on ortodoksinen ja edusti täysin vierasta kulttuuria ainakin siihen aikaan. Aika moni ei vaan ymmärtänyt, mistä on kyse, ja moni antoi rahaa. Olin tosi iloinen, kun perinne alkoi yleistyä ja varasin aina palmusunnuntaiksi korillisen suklaamunia näille pikkutrulleille. Minusta se on hauska tapa, sehän ei ole enää uskonnollinen tässä muodossaan, vaikka pohjaakin jo varhaiskristillisiin perinteisiin. Itse näen virpomisen vastaavana lasten ilona kuin jenkkilasten Halloweenin karkki tai kepponen -kiertely, enkä ymmärrä, miten tämäkin viaton huvi on saatu tänä vuonna sotkettua negatiivisuuteen.
Muistelin lapsilleni myös sitä, kuinka opettaja ala-asteella kertoi, että pitkänperjantain sää on aina pilvinen, ja pääsiäissunnuntaina paistaa aurinko (niin tänäkin vuonna). Luonto kunnioittaa Kristuksen kärsimystä ja iloitsee ylösnousemuksesta, sanoi opettaja. Omat (jo isot) lapseni sanoivat, ettei tällaisia asioita enää koulussa puhuta. Pääsiäisen perinteet opitaan kotona, jos opitaan. Uskonnollisia asioita ei välttämättä opeteta enää ollenkaan koulussa, vaikka monet juhlapyhät perustuvat niihin, ja olisi hyvää yleissivistystä tietää, miksi mitäkin tapahtuu. Riippumatta omasta uskonnosta, arvoista tai mielipiteistä.
Itse tykkään traditioista ja juhlapyhien erikoisuuksista, joita ei muina päivinä tehdä. Pitkäperjantaina meillä ainakin kotona oli aina kalaa, ja saman perinteen olen siirtänyt omaan kotiini ja omien lasteni perinteeksi. Kalan syöminen pitkäperjantaina johtuu paastosta ja on oikeastaan alunperin katolinen perinne. Tänä vuonna meillä oli tarjolla upea savulohi REKO-renkaasta haettuna, sipoolaiselta kalastajalta hankittu. Sen kanssa oli bataatti-porkkanamuusia, kukkakaalilunta ja lohkoperunoita (en ottanut yhtään kuvaa!).
Tein majoneesikastikkeen kalalle, sitruuna-aioli, ja se kävi myös perunoille. Jälkiruoka oli todella hyvä banoffee-rahkaherkku, löysin ohjeen täältä. Teen sitä varmasti uudelleen, ja lupaan kuvata silloin.
Pääsiäisenä pohdittiin myös suklaamunia. Kyseessähän on symbolinen asia, pääsiäismunat perinteisesti syödään vasta sunnuntaina, koska ne symboloivat tyhjää hautaa ja Kristuksen ylösnousemusta. Pitkäperjantain murhe ja pilvinen sää vaihtuvat iloon ja auringonpaisteeseen. Ortodoksi sanoo silloin toiselle: "Kristus on ylösnoussut" ja toinen vastaa: "Totisesti nousi!" (tämän olen oppinut tutuilta ortodokseilta). Ja perinteen mukaan pääsiäisenä tarjotaan lammasta. Se johtuu siitä, että paastonaika päättyy silloin, ja sen kunniaksi tarjotaan juhla-ateria.
Lammasta minäkin olen tehnyt varmasti jokaisena pääsiäisenä. Milloin missäkin muodossa. Savustettuna, viuluna, karitsankyljyksinä tai sisäfileenä. Tänä vuonna tein jo hyväksi koetulla reseptillä yön yli kypsytettyä lampaan lapaa, jonka kävin ostamassa Itäkeskuksen halal-lihakaupasta. Halal-kaupat ovat islamilaisia ja liha on teurastettu niissä tietyllä, uskonnon hyväksymällä tavalla. Näitä on Itiksessä ainakin kolme, ja muuallakin pääkaupunkiseudulla, varmasti muissa kaupungeissakin.
Kaupassa oli tungosta ja pitkä jono, ja aika monta eri kansallisuutta oli asiakaskunnassa edustettuna, myös tämä yksi kantasuomalainen asiakas. Perinteinen lihakauppa, josta saa tuoreena kaikkea sitä, mistä suomalaiset markettien lihatiskit ovat jo itsensä vieraannuttaneet: lehmän kieltä, lampaanpäitä, -sydämiä, mahalaukkuja ja kaikkia ruhonosia, ja vieläpä edulliseen hintaan.
Poikani eivät tästä tiedosta hämmentyneet, päinvastoin, olivat kuulemma Anthony Bourdainilta oppineet, että lampaanpäistä voi keittää erinomaisen lihaliemen.. Sellaista en ole koskaan vielä kokeillut...
Ostin kolmikiloisen lavan. Etsin tuttua reseptiä täältä blogista, mutta en ollutkaan koskaan sitä kirjoittanut tänne. Alunperin tämä on Nigella Lawsonin resepti.
Lampaan (karitsan) lapa tai viulu
1 porkkana puoliksi leikattuna
2-3 salottisipulia tai 1 tavallinen sipuli puolikkaina tai isoina paloina
3-6 valkosipulin kynttä puolikkaina
1 litra vettä
suolaa ja pippuria
Tuoretta minttua
Granaattiomenan mehu ja siemenet
Lämmitä uuni 150 asteeseen. Lampaasta ei tarvitse poistaa kalvoja tai muutenkaan sitä käsitellä. Alkuperäisessä ohjeessa lammas ruskistetaan padassa ja haudutetaan siinä yön yli. Lapa on luun takia niin iso, ettei se mahdu pataan. Ruskistan voissa ne osat, jotka saan paistipannuun mahtumaan, ja siirrän lampaan reunalliselle uunipellille. Runsaasti suolaa ja pippuria lihan pintaan!
Käytän porkkanan, sipulit ja valkosipulit paistinpannussa ja maustan ne suolalla. Kaadan päälle hieman vettä, annan kiehahtaa ja kaadan koko jutun pellille. Sitten loput vedestä sekaan. Peitän uunipellin tiiviisti foliolla ja siirrän pellin uuniin, missä se saakin olla yön yli, vähintään kymmenen tuntia. Nyt lampaan lapa oli 15 tuntia uunissa. Uunin lämpötila voi olla (uunista riippuen) 120-150 astetta, mutta ei yhtään enempää.
Luut irtoavat valmiista lampaasta kuin itsestään, ja liha on erittäin mureaa ja pehmeää, ihanan makuista. "Repaleiset" lihanpalat keräillään pelliltä tarjoiluastiaan, ja sekaan kannattaa laitella tuota maustelientä. Liha on usein aika suolatonta, liemi maustaa sen hyvin.
Nigella tarjoilee lampaan tuoreen mintun ja granaattiomenan kera, joten niin teen aina minäkin. Lammas on todella näyttävän näköinen, maistuu hyvältä ja sopii monenlaisiin juhlaviin hetkiin.
Meidän nelihenkinen perheemme söi lampaan viimeistä murua myöten!
Koska olen ihastunut punaiseen kvinoaan, tein siitä lisukkeen, jossa oli kirsikkatomaatteja, kurkkukuutioita ja kukkakaalia pieneksi leikattuna. Joukkoon loraus oliiviöljyä. Kvinoan sijasta sen voi tehdä myös couscousista. Kvinoa on gluteeniton, couscous on vehnää. Molemmat hyviä ja sopivat tämän lampaan kanssa erinomaisesti. Lampaan kanssa sopivat ehdottomasti myös tsatsiki ja hummus. Lisäksi tein kaikkien suosikkia "kikhernesotkua" (kikherneitä, fetajuustoa ja tomaattipohjaista chutneytä). Hummusta meni myös siemennäkkärin kanssa (sitä tein muuten kolme kertaa pääsiäisen aikana! Menekki oli kova!). Menyy oli siis välimerellinen, ja lautasesta tuli tosi värikäs.
Jälkiruoaksi meillä on pääsiäissunnuntaina aina pashaa, niin oli jo lapsuudenkodissakin (silloin oli myös mämmiä, mutta sitä perinnettä ei meillä noudateta... ). Tein sen tänä vuonna tällä reseptillä, tosin hieman tuunattuna (teen pashan aina ilman rusinoita, korintteja pähkinöitä tms). Erittäin hyvää tuli! Pashamuotteja myydään ilmeisesti enää vain Valamon luostarin verkkokaupassa, kun Helsingin Liisankadun ortodoksinen kauppa on lopettanut toimintansa. Pasha on siis venäläistä alkuperää. Venäjällä ja ortodoksiperinteessä se tarjotaan pullapitkoa etäisesti muistuttavan kulitsan kanssa (samantyylinen leivonnainen kuin italialainen panettone). Pashamuotissa on yhdellä sivulla kyrilliset kirjaimet XB, jotka tarkoittavat Kristuksen ylösnousemusta. Pashan voi tehdä kuitenkin mihin tahansa sopivaan kotoa löytyvään astiaan, kahvisuodattimeen, kukkaruukkuun tai vaikka siivilään. Tärkeintä on, että rahkan neste pääsee valumaan pois. Sideharso pitää kaiken muun muotin sisällä.
Toisena pääsiäispäivänä meidät kutsuttiinkin sitten kälyni perheen luokse kylään ja siellä odotti kolmella tavalla valmistettua lammasta hyvine lisukkeineen, kahta erilaista pashaa ja erinomainen mämmi-mutakakku. Saimme siis mämmiä kuitenkin, tosin tässä uudessa muodossa! Tosi hyvää!
Upea, täydellinen ruoantäyteinen pääsiäinen! Parasta oli kuitenkin perheen kiireetön yhdessäolo.
PS. Muista käydä jättämättä kommenttisi edelliseen postaukseeni! Arvon kaikkien kommenttinsa jättäneiden kesken yhden 50€:n arvoisen palkinnon reilunkaupan suklaata.
