Ruokamietteitä ja Bullet Proof -kahvia

Vaikkei näistä viimeaikaisista pulla-, kakku- ja herkkupostauksista uskoisi, olen parin viimeisen vuoden ajan laitellut pikku hiljaa ruokavaliota uuteen uskoon ja pyrkinyt syömään terveellisemmin. En ole ehdoton missään, mutta olen huomannut, etteivät maito ja viljoista ohra & ruis sovi minulle kovin hyvin, vaikka niitä voinkin syödä normaalisti. Myös vehnän vähentäminen on toiminut hyvin, ja olen innostunut kvinoasta ja bataatista entisten perunan ja pastan sijaan. Täällä blogissakin on paljon reseptejä, joissa tämä innostus näkyy.
Kasviksia ja hedelmiä käytän paljon enemmän ja pyrin suosimaan satokausiajattelua, sikäli kuin se on mahdollista. Valitsen luomua, silloin kun se on järkevän hintaista. Ruokapiiri ja REKO auttavat siinä, tuotteet ovat hieman edullisempia suoraan tuottajilta ostettuina. Käytän paljon voita ja oliivi- ja kookosöljyjä, yritän syödä avokadon päivässä ja kourallisen (suolattomia) pähkinöitä joka aamu.
 Mutta silti esimerkiksi pizzaa on saatava silloin tällöin, juhlissa ei auta nirsoilla ja muutenkin elämä on mukavampaa, kun ei ole täysin ehdoton.

Olin syksyllä kehokuurilla, silloin olin ehdoton. Varsinainen ihmiskoe: 28 päivää tarkalla ruokavaliolla ilman maitotuotteita, viljoja, suolaa, sokeria, alkoholia ja kahvia. Kalaa, kanaa, äyriäisiä ja tofua sai syödä, samoin määrättyjä vihanneksia. Nälkä ei ollut missään vaiheessa, pikemminkin päinvastoin. Minulle hedonistille oli jo saavutus, että pystyin siihen. Vaikeinta oli opetella syömään säännölliseti ja etenkin juomaan riittävästi vettä. Tämä oli mielenkiintoinen kuuri, jonka jälkeen olin vielä pari kuukautta ruokavaliolla, mutta söin jo vapaammin. Suurempia näkyviä tuloksia ei syntynyt, paino toki hieman putosi ja olo virkistyi paljon, mutta elimistön palautumisesta kertoo se, että näläntunne on palannut - ennen olen voinut kevyesti olla työpäivän syömättä ja juomatta, pelkän kahvin voimalla. Nyt pyrin syömään säännöllisesti. Mikä erikoisinta, en enää tarvitse ämpärillistä kahvia aamuisin. Itse asiassa en juo välttämättä aamukahvia ollenkaan.

Minun on helppo uskoa välimerelliseen dieettiin, missä syödään paljon vihanneksia, hedelmiä, oliiviöljyä, kananmunia, maustamatonta jugurttia, juustoja, hunajaa, kalaa, yrttejä, lasillinen viiniä silloin tällöin ja sopivasti lihaa, leipää ja makeaa, mutta kaikki puhtaana, ilman lisäaineita, ilman prosessointia. Tämä ruokavalio sopii minulle, eikä minun tarvitse luopua varsinaisesti mistään.
Ennen varoiteltiin rasvoista, nyt tiedetään, että tarvitsemme paljon rasvoja, mutta niiden pitää olla oikeanlaisia. Oliiviöljyä kuluukin runsaasti, lotraan sillä reippaasti. Vannon kuitenkin myös voin ja kookosöljyn nimiin, kohtuudella. Rasvojen saannin turvaamiseksi olen ottanut tavaksi surauttaa iltapäivällä rasvakahvin, eli Bullet Proof Coffeen, jonne laitan vastakeitettyä kuumaa kahvimukillista kohti noin ruokalusikallisen suolatonta voita ja kookosöljyä kumpaakin. Nämä nopeasti tehosekoittimeen ja juoma on valmis. Kardemummalla, kanelilla, vaniljalla tai vaikka muskottipähkinällä maustettuna tulee hyvä jälkkärimäinen juoma.

En käytä kahvissa muutenkaan sokeria, enkä sitä laita tähän rasvakahviinkaan. Vaahdon sekoittuessa kahviin maku on ihanan pehmeä ja täyteläinen. Jos makeutta kaipaa, tähän voisi laittaa vaikka vähän hunajaa.

Tuo syksyinen kuurini osoitti, että kaikista mieliteoista pääsee eroon. Kun on kuukauden ilman sokeria, sitä ei enää kaipaa. Sokeria itse pidänkin yhtenä vaarallisimmista ruoka-aineksista. Ainakin kannattaa lukea tuoteselosteet tarkkaan. Yllättävään moneen ruokaan lisätään sokeria.

On hyvä sallia itselleen kaikenlaista hyvää silloin tällöin, oli se lasi viiniä tai kakkupala - elämästä pitää ehdottomasti myös nauttia. Oikeilla valinnoilla voi kuitenkin muuttaa paljon, ja kultainen keskitie on varmaan ravintoasioissakin se varmin tie.

Iloista laskiaista!

Lumet tosin sulavat vauhdilla, eikä pulkkamäkeen ainakaan meilläpäin pääse, mutta laskiaista voi onneksi viettää myös syömällä laskiaispullaa!
Itse leivottu pulla on suuri heikkouteni, eikä ole vielä vastaan tullut sellaista henkilöä, jota ei vastaleivotun pullan tuoksu ihastuttaisi. Toki kaikki eivät voi pullaa edes syödä, ja ehkä kenenkään meistä ei pitäisikään, jos uskomme ravintosuosituksia.
Mutta mietitään sitä myöhemmin, tänään syödään pullaa!

Pullataikina on suhteellisen helppo tehdä, se vaatii vain hieman aikaa ja huolellisuutta. Puolen litran taikinasta tulee nelisen pellillistä. Itse mieluiten leivon enemmän kerralla, ja pakastan suurimman osan.

Pullataikina

 5dl (täys)maitoa
2 dl sokeria
1 muna
1 rkl hienonnettua kardemummaa
(1 tl suolaa)
2 pussia kuivahiivaa
13-15 dl vehnäjauhoja
200g voita (mieluiten pehmeänä, ei sulatettuna)
kananmunaa voiteluun + sokeria koristeluun

Maito lämmitetään n. 41-asteiseksi, eli hieman lämpimämmäksi kuin ns kädenlämpöinen (jos käytät tavallista hiivaa, maidon tulee olla kädenlämpöistä ja hiiva liuotetaan maitoon). Sokeri, kananmuna ja kardemumma (ja suola, jonka itse jätän pois) sekoitetaan maidon sekaan. Käytän itse aina yleiskonetta, ja sekoitan jauhot vähän kerrallaan. Ensimmäisen jauhomäärän seassa sekoitetaan kuivahiiva, muuten jauhoja lisätään pikkuhiljaa. Koneen annetaan käydä kunnolla,  jotta taikinaan muodostuu hyvä sitko. Kun jäljellä on n 3 dl jauhoja, lisätään pehmeä voi, sekoitetaan, ja lopuksi loput jauhot.
Taikina ei saa olla liian kuivaa, mutta ei myöskään saa tarttua käsiin.
Annetaan nousta puolisen tuntia, jonka jälkeen taikinasta leivotaan pyöreitä pikkupullia tai korvapuusteja. Pullien annetaan nousta vielä puolisen tuntia, voidellaan kananmunalla ja koristellaan raesokerilla. Paistetaan 225 asteessa 10-15 minuuttia.

Laskiaispullaan tarvitaan lisäksi kermavaahtoa ja hyvää hilloa -  meillä oli itse tehtyä mansikkaa ja kirsikkaa. Mantelimassaa meillä ei laiteta, mutta sekin on todella hyvää laskiaispullissa.

Illan jo hämärtyessä kuvista tuli hieman "tunnelmallisia", pahoittelen!

Laskiaispullien lisäksi leivoin voisilmäpullia ja korvapuusteja.

Yksi ystäväni juuri totesi, että leipurin paras palkinto on katsoa omien läheisten herkuttelua. Leipominen kannattaa aina, hän sanoi. Olen täysin samaa mieltä.

REKO-lähiruokarengas toimii!

Ehkä blogin lukijat muistavat, olen kirjoittanut alueeni ruokapiiristä ja siitä, että ostan kananmunat Vaahteramäen MunaEggspressiltä, joten kun kuulin REKO-lähiruokarenkaasta, olin heti valmis liittymään. Noutoajat sopivat huonosti viime vuoden puolella, mutta nyt onnistui ja tilasinkin kaikenlaista kiinnostavaa tämän viikon jakeluun itä-Helsingin REKO-ryhmästä.

REKO toimii siis niin, että tuottajat markkinoivat tuotteitaan Facebookin kautta REKO-sivulla, tilaukset tehdään siellä ja sovittuna päivänä ne noudetaan ja maksetaan. Kyseessä ei ole torikauppa, eli tuottajilla ei ylimääräisiä tuotteita ole mukana. Malliin kuuluu, että tuottaja myy vain omia tuotteitaan, kyseessä on luomu- ja lähiruoka. Kaupan välikäden puuttuessa hinta on edullisempi, tuotteet ovat tuoreita ja ostaminen on tehty todella helpoksi.

Minulle oli iloinen yllätys, että kotileipuritkin voivat myydä tuotteitaan REKOn kautta.

Siru Salmen kuppikakut kuulostivat todella houkuttelevilta, joten niitä halusin heti kokeilla. 
Olen aika tarkka näissä... Ulkonäköhän on huippuhyvä. Muffinssi oli maukas ja kunnollinen. Kuorrutus vaan ei yltänyt ihan nappiin, vaikka hyvää olikin. (Parhaat Suomessa syömäni kuppikakut ovat amerikkalaissiskosten Brooklyn Cafén kuppikakut, niiden kuorrutus on juuri oikeanlainen.)
Näitä saa tilata myös ilman kuorrutetta ja sitä suosittelen, koska nuo muffinssit olivat erittäin hyviä.
Kolmihenkinen raatimme arvioi porkkanakakun parhaaksi, toiseksi tuli suklaa-vanilja ja red velvet tiukasti kolmanneksi.

Karjalanpiirakat on toinen juttu, jossa olen nipo... Kun olen joskus saanut sellaisia seitinohuiksi kaulittuja, voissa uitettuja aitoja piirakoita Karjalasta, haluaisin, että kaikki itse tehdyt olisivat juuri sellaisia. Näiden myyjinä olivat Opiskelijatytöt, ja heillä olisi ollut myös runebergintorttuja kaupan.

Piirakat olivat kauniita, ohuita ja hyvänmakuisia. Voissa oli ehkä säästelty mutta näistä tykkäsimme myös todella paljon.

Todellinen supersuosikki oli Samriya Bixiin upeat sambusat, joita tilasin sekä kana- että kasvistäytteellä.

Tavallisempi nimitys näille on samosa,  ja niistä olen kirjoittanut täällä.
Olivat todella hyviä, isokokoisia ja maukkaita. Varmasti ostan uudelleen.

Lisäksi ostin kaksi kokonaista kuhaa sipoolaiselta kalastajalta Åkerfeltiltä, L'uomu Nokan kokonaisia luomubroilereita ja Feri's raakamakkaroita. Kaikki nämä päätyivät pakastimeen odottamaan sopivaa hetkeä herkutteluun, joten niistä ei ole vielä kerrottavaa.

Itse tapahtuma on lyhyt, intensiivinen ja kivatunnelmainen. Kauppiaat ovat ystävällisiä ja homma hoituu. Tärkeää on tehdä itselle muistiinpanot siitä, mitä tuli tilattua, millä hinnalla ja keneltä. Osalle käy kortti, osalle käteinen, ja tasaraha olisi hyvä olla mukana. REKO-konsepti alkoi 2013 Pohjanmaalta ja on laajentunut nopeasti kaikkialle Suomeen. Tässä loistava tapa tuoda tuottajat ja kuluttajat yhteen ja lisätä lähiruoan saatavuutta!