Lomailua West Palm Beachillä

Matkamme jatkui Key Westistä West Palm Beachiin, joka on noin 1,5 tuntia Miamista pohjoiseen. Useampikin tuttava vuokraa sieltä asuntoja, ja saimme kivan ja edullisen asunnon korkean tornitalon yläkerroksesta. Matkabudjettia tasaa kummasti, kun ei tarvitse yöpyä hotellissa... On myös mukava käydä paikallisessa supermarketissa ruokaostoksilla ja tehdä itse aamiaiset kämpillä.

Talossa oli kiva uima-allasalue ja sieltä hulppeat näköalat West Palm Beachiin.

Ensimmäiset ja alkuperäiset asukkaat tällä alueella olivat tietenkin intiaanit, mutta 1870-luvulla tänne tuli eurooppalaissyntyisiä uudisasukkaita hedelmiä viljelemään. West Palm Beachin kaupunki on perustettu 1893, kaksi vuotta ennen Miamia, ja se on etelä-Floridan vanhin kaupunki. WPB oli vilkas kauppapaikka ja kukoisti aina 1920-luvulle saakka, jolloin muutama tuhoisa hurrikaani ja tietenkin pörssiromahdus kuihduttivat tuon vauraan kaupungin. Vasta toisen maailmansodan jälkeen alkoi uusi nousukausi, ja siitä saakka kaupunki on vaurastunut. Asukkaita on noin 100 000 ja vanhahtava keskusta on viehättävän kylämäinen. Useimmat amerikkalaisista kaupungeista ovat autoille suunniteltuja, mutta WPB:n kaduilla voi kävellä pieniä kivijalkaliikkeitä katsellen ja niissä poiketen, Clematis-kadulla erityisesti.

Barnes & Noble -ketju on sulkenut kaksi kirjakauppaa lähistöltä, mutta Clematis-kadulta löysimme kirjakaupan, jossa oli pieni valikoima uusia ja käytettyjä kirjoja. Mielenkiintoiseksi kaupan teki omistaja, joka kertoi omistaneensa ennen lentoyhtiön ja asuvansa nyt Donald Trumpin naapurissa Palm Beachin puolella. Hän esitteli hankkimiaan erittäin arvokkaita antiikkisia kirjoja, joiden arvo oli tuhansissa dollareissa. Mies kehotti meitä käymään myös Palm Beachilla. 

Kirjakauppaa vastapäätä oli pieni erikoinen kauppa, joka pursusi erilaisia pehmoleluja, mutta siellä myytiin myös italialaista jäätelöä. Se oli nähtävyys jo sinänsä, ylitsepursuavine koristeineen, mutta ystävälliset omistajat olivat todella mukavia ja halusivat kovin meitä auttaa ja palvella. 

Ilmainen kiertoajelu on pakko tehdä, sillä saa hyvän näkemyksen kaupungista.


Helle oli kova... Paikalliset lapset (ja äidit) nauttivat tämän suihkulähteen suomasta virkistyksestä...

Mieli teki mennä mukaan! Lämpöä riitti koko reissun ajan.

Tuntui siltä, että West Palm Beach on kuin pieni kylä, jossa on helppo turistinkin olla. Siellä on siisti ostoskeskus,  City Place, jossa on Publix-ruokakauppa, Macy's-tavaratalo ja paljon muita kivoja kauppoja, joten täältä ei ole ihan pakko lähteä muualle perusjuttuja varten. Vaateostoksia teimme lähinnä Outleteissa, lähistöllä on erittäin hyvä Palm Beach Outlets. Siellä oli alennusmyynnit käynnissä ja mukavasti sattui vielä taxfree-viikko, jolloin ostoksiin ei lisätty ollenkaan Floridan myyntiveroa (Sales Tax, normaalisti 6,5 %).

City Placessa on Cheese Cake Factory, jossa on suosittu ravintola sekä houkutteleva kakkutiski.


Nämä kakut kuuluvat sarjaan "järjettömän hyviä"!



Herkullinen illallinen syötiin lämpimässä illassa musiikin soidessa.
Il Bellaggio ei ole ihan halpa, mutta ruoka oli erittäin hyvää.

Alkupaloina tässä tonnikalatartar:

Annos oli todella suuri ja täyttävä, kuten ystäväni Caprese-kinkkuannoskin.
Pääruoaksi otin kalaa, ja sitä ei sitten jaksanutkaan kokonaan syödä. Floridassa on kuitenkin ihan tavallista pyytää loppuannos mukaan, hienommissakin ravintoloissa. 
Ruoka oli kyllä todella hyvää...

Ravintolassa oli maskotti... Tämä erikoinen valkoinen sammakko istuskeli aivan selkäni takana koko illan ajan. Kävimme myös kirjakauppiaan kotihuudeilla Palm Beachillä. Palm Beachin 10 000 asukasta lahjoittavat enemmän rahaa hyväntekeväisyyteen henkeä kohti, kuin minkään muun amerikkalaisen kaupungin asukkaat. Ja kaupungin asukkaista yli puolet on yli 65-vuotiaita. Palm Beachillä on siis suhteessa enemmän rikkaita eläkeläisiä kuin missään muualla!

Palm Beachilla on perinteisesti rakennettu jättimäisiä kartanoita ja ne ovat kyllä näkemisen arvoisia.

Tämän 126-huoneisen talon omistaa Donald Trump. Se on nimeltään The Mar-a-Lago Club ja toimii yksityisenä klubina. Olisiko siellä kivä järjestää vaikka ylelliset häät?




Hienoja taloja on rantakadulla vieri vieressä.


Ihan ydinkeskustassa on luksusmerkkien ostoskeskus. Siellä oli aika hiljaista.

Kaikki oli hyvin siistiä ja puhdasta, suorastaan kliinistä.
Poikkesimme lounaalle Starbucksiin, missä hinnat olivat kohtuulliset ja asiakaskunta harvinaisen tyylikästä ja varakkaan näköistä verrattuna normiasiakaskuntaan!

Palm Beachin rantaviiva on pitkä ja Atlantti aukeaa kauniina päivänä houkuttelevasti muutamalle auringonpalvojalle.

Loppuun toivotus West Palm Beachin puistosta...

Floridassa on äärettömän helppoa lomailla. Ihmiset ovat mukavia, autoilu on edullista ja liikenne sujuu hyvin, säät yleensä suosivat ja kaikkea on tarjolla. Tuskin maltan odottaa seuraavaa kertaa!

Ihmeellinen Key West

Amerikanmatka jatkuu!
Grand Canyonin järisyttävän upean retken jälkeen lensimme yölennolla Floridaan, jossa kello oli kolme tuntia vähemmän, joten aamukuuden sijasta sisäinen kello oli 03, kun lento laskeutui Miamiin.
Lennon jälkeen edessä oli kolmen tunnin ja 300 kilometrin ajo Yhdysvaltain mantereen eteläisimpään kärkeen, Key Westiin.  Tuo trooppinen ja erikoinen kaupunki on minusta jokaisen Floridan-kävijän nähtävä. Olen ollut siellä ensimmäistä kertaa nuorena tyttönä, jolloin ajoin tuon käsittämättömän kauniin merellisen matkan edestakaisin yhden päivän aikana. Se jätti jäljen sieluun... Vietimme Key Westissä yhden joulun lasten ollessa pieniä, vuosia sitten. Ajomatka "meren päällä" on kertakaikkisen upea ja halusin kokea sen vielä kerran. Siksi suuntasimme sinne heti kentältä auton vuokrattuamme. Valvottu yö lentokoneessa ei ollut ihan kiva juttu ajomatkaa ajatellen... mutta yhdellä pysähdyksellä Starbucksissa selätettiin väsymys ja tultiin ehjinä perille!

Meri on tien molemmin puolin. Key Westiin rakennettiin alunperin meren päällä kulkeva rautatie, mutta se vahingoittui hurrikaanissa 1935, ja sen viereen on sittemmin rakennettu pitkistä silloista koostuva maantie. Nykyinen tie rakennettiin vuosina 1978-1982. Pisin silloista on nimeltään Seven Mile Bridge ja se on upea molempiin suuntiin. Sillan todellinen pituus on 10,93 km joten merimaisemia saa katsella pitkään pelkästään tältä sillalta. Maantien vierellä kulkee osan matkaa tuo alkuperäinen rautatiesilta, joka korjattiin autoliikenteelle, mutta joka nyt on varattu jalankulkijoille ja pyöräilijöille.

Key Westissä on muutama juttu, jotka pitää nähdä. Ensimmäinen on Ernest Hemingwayn kotimuseo. Toinen on USA:n eteläisintä kohtaa merkkaava poiju ja kolmas on auringonlasku Mallory Squarella.

Mallory Squarelle kokoontuu joka ilta paljon väkeä. Siellä voi nähdä vaikka tulennielijän, taikurin, tavata tarot-korttien lukijan, kuunnella katusoittajia ja tietenkin ostella kaikenlaista syötävää, juotavaa ja matkamuistoa.  Tunnelma on tosi kiva.

Aurinko laskee upeasti ja värit ovat todella huikaisevan vahvat ja kauniit.

Tämä esteetikon ja merenrakastajan unelmapaikka on muutenkin kaunis. Vanhat talot huokuvat menneen ajan charmia. Kaupungissa ei ole ketjupaikkoja eikä -kauppoja, joten paikallisten omat bisnekset pääsevät hienosti esiin.

Key Westissä asuu paljon taiteilijoita ja siellä on suuri homoyhteisö, siksi ilmapiiri on vapaampi kuin monessa muussa Yhdysvaltojen kaupungissa. Värikkyys ja kaunis valo tekevät Key Westistä erikoisen ja viehättävän.

Yöpyjä voi valita upeista resorteista pieniin kodikkaisiin B&B -paikkoihin, kaikkea siltä väliltä on tarjolla. Yleisille uimarannoille voi mennä uimaan ja ravintoloita on jokaiseen makuun, joten turistille jää vain valinnan vaikeus.
Me yövyimme upeassa rantahotellissa. Hiekkataiteilija oli tehnyt sinne tällaisen hiekkaveistoksen, aika upea!

Aamiainen ulkona terassilla oli elämys.

Sitten ne kaksi muuta tärkeää nähtävyyttä! Poiju siis on USA:n eteläisin kohta ja tästä on vain 90 mailia Kuubaan (olen lukenut että matka olisi ihan oikeasti 115 mailia mutta 90 se on silti).

Poijulta on kävelymatka Ernest Hemingwayn taloon, jonne on melko suolainen pääsymaksu (18USD) mutta silti se kannattaa nähdä.

Osoite on 907, Whitehead Street. Talon osti Hemingwayn toisen vaimon Paulinen varakas Gus-setä heille lahjaksi ja kirjailija asui siellä vuosina 1931-1939. Erottuaan Paulinesta Hemingway muutti Key Westistä Kuubaan Havannaan, jonne siihen aikaan oli lauttayhteys Key Westistä.  Tässä talossa kuitenkin kirjailija on kirjoittanut suurimman osan teoksistaan ja hänellä oli oma pikkutalo työntekoa varten.

Talo vilisee kissoja, joista kuulemma suurin osa on Hemingwayn kuusivarpaisen kissan jälkeläisiä...  Opastettu kierros kannattaa ottaa, koska tarinat ja historia ovat kiinnostavia.

Hemingwayn museossa on hyvä kirjakauppa, jossa kattava valikoima kirjailijan teoksia ja elämäkertoja.

Laitetaan vielä yksi ravintolasuositus tähän, aivan Hemingwayn talon vieressä on kiva kahvila, Six Toed Cat, jossa  söimme hyvät salaatit ja tietenkin jälkkäriksi herkullista Key Lime Pie -limettipiirakkaa, joka on nimenomaan tämän alueen erikoisuus.

Key Westissä pitää myös istua iltaa ulkona lämpimässä illassa, juoda Hemingwayn kunniaksi ainakin yksi frozen daiquiri ja mielellään ostaa paikallista taidetta tai jotain siellä tuotettua kotiin viemiseksi!