Passio!

Meillä on ollut tapana käydä yhden luovan tiimin kesken pitkän kaavan mukaan dinnerillä kerran vuodessa. Paikat ja tiimiläisetkin ovat vaihdelleet, mutta ruoka on aina ollut hyvää.  Tällä kertaa kohteena oli uusi tuttavuus, Passio Keittiö ja Baari, jonka viiden ruokalajin meny viinisuosituksineen vaikutti ennakkoonkin hyvältä. Ei jouduttu pettymään, kaikki oli hyvää.
Mukana kuvausta varten oli ainoastaan puhelin, mutta eiköhän nuo keittiön kaunosielun taidot paljastu näidenkin kuvien perusteella!

Aluksi saimme keittiön tervehdyksenä tällaiset kauniit annokset. Keittiössä ahkeroi Jesse Vottonen, kiitos hänelle! Vasemmanpuoleisen rapean keksin alla oli tartar ja oikeapuoleinen herkku oli jokirapukakkua ja katkarapu-tomaattisalsaa.

Halusin alkuun lasin samppanjaa, mutta meille tarjoillut herra suositteli mieluummin Biondellin Franciacortaa (Lombardiasta Italiasta tulevaa kuohuviiniä), sanoi sen olevan parempaa kuin talon samppanja. Hyvää olikin, ja näiden kanssa sopi mainiosti.

Savustettua siikaa, siianmätiä, kalamoussea, perunarieskaa ja piklattuja kasviksia.  Maut kohdallaan. Upea annos.

Toisessa alkuruoassa on tryffelimuusia, uppomuna ja savukylkeä.  Ihan mahtava tämäkin. Sen kanssa tarjottu viini oli hyvää, suorastaan taivaallista.

Piemonten Barolosta tulee kuuluisia punaviinejä, mutta Langhe Arneis on upea, kuiva valkoviini, maussa oli syvyyttä mutta sopivaa kirpeyttä. Arneis on sekä rypäle että viinin nimi.

Pääruokana oli tuoreeltaan paistettua kuhaa yrttiohraton ja herakastikkeen kera.
Tämä oli suussasulavan herkullista.

Toisena pääruokana oli vasikkaa, kateenkorvaa, veripalttua, maa-artisokkapyreetä viikunakastikkeella... Tosi hyvää tämäkin.

Sain vielä meitä palvelleesta isännästä kuvankin. Jussi Hukkanen on Passion toinen omistaja ja oli kyllä harvinaisen asiantunteva henkilö kertomaan annoksista ja etenkin juomista. Hän onkin panimomestari ja valmistaa Passiossa tarjottavat oluet, joista pöytäseuruekin nautti.

Tässä vaiheessa olikin syytä maistaa jälkiruokia asiaankuuluvan viinin kanssa, suosituksena Moscato d'Asti Aie Sottane.
Jälkkäreitä saatiin kaksi, ensimmäinen oli omenaa kahdessa muodossa, rahkasorbettia ja vaniljakakkua.

 Toinen jälkkäri oli passionhedelmää kahdella tavalla: kohokkaana ja sorbettina

Erinomainen ateria. Kaikki annokset olivat täydellisiä: ensin ne söi silmillä, mutta maut olivat täydellisiä. Ulkönäöllä kikkailtiin, mutta maut olivat melko selkeitä. Hyvä viinisuositus täydensi paletin. Lopulta tyytyväinen seurueemme lähti ulos viimeisinä asiakkaina.

Ehdin katsoa kattoonkin...Viinipullolamput ovat kiva ja tunnelmallinen idea.

Hyvä paikka. Käykää Passiossa!

Katuruokaa

Laajasalossa toimii aktiivinen ruokapiiri, ostarilla on luomukauppa ja Jollaksessa viikonloppuisin italialainen takeout-pizzeria Fornitaly... Eikä siinä vielä kaikki: iloinen ruokauutinen kertoi, että aitoa ja hyvää thairuokaa tarjoava roihuvuorelaisyritys Thai Papaya tulee kaksi kertaa viikossa Laajasaloon ruokarekkansa kanssa.

Ravintolapäivästä alkunsa saanut ravintola toimii catering- ja street food-konsepteilla. Ensimmäisenä päivänä ruoka loppui kesken, kun saarelaisten into thairuokaa kohtaan yllätti, sittemmin ruokaa on riittänyt. Hinnat ovat kohtuulliset ja maut kohdallaan, chiliä on kunnolla ja ruoka siis todella hyvää.

Kauniissa kulhoissa oli chiliä ja korianteria, ja myyjät ystävällisesti kysyivät, haluaako asiakas niitä annokseensa. 

Kauniilla ilmalla voi syödä myös ulkona ja tykötarpeet ovat vaunun edessä. 

Ostin ensimmäisellä kerralla kaikki neljä eri annosta ja kuljetin kotiin. 

Kasvis-Pad Thaissa oli runsaasti pähkinää. Tämä oli annoksista ehkä kaikkein paras. 

Pad Thai on thaikeittiön klassikko, paistettuja nuudeleita, ja sitä tarjotaan usein juuri katuruokana. Siksi se on ehdottomasti sopiva valinta ruokarekankin listalle.  Pad Thain sanotaan  vastaavan meidän pyttipannua, mutta vain ehkä sikäli, että pannuun voi heittää nuudelien kanssa mitä vaan. 

Kanaa vihreä-curry-kastikkeessa näytti tältä. Todella hyvää, vain hiukan tulinen kastike. 

Häkellyttävän paljon samalta näytti possu punaisessa currykastikkeessa. Maku oli tulisempi ja hyvää tämäkin. 

Pitkäänhaudutettu possu oli maukas ja sopivasti tulinen, Tämä oli ehkä toiseksi paras annoksista lihan mureuden vuoksi. 

Kaikki annokset olivat erittäin hyviä, maukkaita, aitoja ja hinta-laatusuhdehan on erinomainen. 

Tämän tässä kuvatun kerran jälkeen olen toki käynyt uudelleen Thai Papayassa ja maistellut listalta muitakin annoksia, tasaisen hyvää laatua on tarjolla. 

Ruokarekka pysähtyy myös ainakin Herttoniemenrannassa,  kannattaa tulla kauempaakin!

Kuppi nurin

Politiikka ei kuulu blogin aihepiiriin, mutta nyt tilanne vaatii kirjoittamista tärkeästä asiasta. 

Käsittämätön tilanne: Suomi on elänyt pitkään velaksi ja nyt on kiire keksiä jotain, millä selvitään tästä. Kolmikanta ei toiminut tällä kertaa. Hallitus keksii tiukat ehdot, kansa kapinoi, ja ay-liike ja työväki päättävät ryhtyä lakkoon. Suomen pysäyttäminen onkin juuri se asia, mitä tässä enää kaivataan! Luin Hesarista aamulla, että 90% ammattiliittojen jäsenistöstä on ensi viikolle suunnitellun yleislakon takana. Mitä suurta hulluutta!
Olen ollut sekä palkansaaja että yrittäjä, duunari ja toimitusjohtaja, ja tehnyt pitkään töitä (yrittäjänä) ay-liikkeelle, joten katson mielestäni asioita laajasti ja suvaitsevaisesti kaikkien osalta, ja ymmärrän useimmiten molempia osapuolia, mutta nyt en enää ymmärrä. Mikä itsekkyys täällä oikein vaivaa? 

Hesarista luin myös, että ay-pomot pelkäävät, että ay-liike ajetaan alas. Nythän ei ole kyse ay-liikkeen itsetunnosta vaan koko maan tulevaisuudesta. Miksi ihmeessä pyhätöistä maksettava 175% korvaus ei riittäisi, ja miksi työnantajan pitää maksaa kipeälle työntekijälle sama palkka kuin sille, joka tekee tuottavaa työtä duunipaikalla? Tätä en vaan voi käsittää. Työstähän se palkka maksetaan.
Minusta Kela voisi hoitaa kaikkien suomalaisten sairaskulut, kuten meillä yrittäjillä: neljä karenssipäivää ja tuloihin perustuva päiväraha sen jälkeen. Kipeänä ei silti saa mennä töihin. Tarvitaan raju asennemuutos. Palkattomasta sairaslomapäivästä olen kuullut valituksia jopa hyvin palkatuilta ihmisiltä, joiden tulotaso on niin kova, että yksi palkaton sairaspäivä ei voi oikeasti tuntua missään. Mutta valittaa pitää silti, kun mistään ei voida luopua. 

Eikö ennen Euroopan suurimman keramiikkatehtaan Arabian tuotannon siirto halvempien kustannusten maihin kerro jo sinällään kaiken? Meillä työ on hinnoiteltu niin korkeaksi, ettei täällä ole enää varaa maksaa työstä ja tuotannosta. Jos suomalaiset haluavat jatkossa töitä, on laskettava työn hintaa. Jos yritysten kuluja ei saada pienemmiksi, yt:t vaan jatkuvat ja kohta ei kenelläkään ole enää töitä. Se vasta kukkarossa tuntuu. Raha ei tule "jostain", vaan se tulee tuottavan työn tekemisestä. Tarvitaan ostajia ja myyjiä. Tätä jouduin vääntämään omille työntekijöillekin, joista yhdellä oli tapana ottaa hänelle "kuuluvat" (palkalliset) sairaspäivät kerran viikossa, ja joka sanoi, että palkka on ansaittu sillä hetkellä kun astuu duunipaikan ovesta sisään. 

Tiedän toki, että nyt suunnitellut leikkaukset koskevat monia naisvaltaisia aloja ja osuvat pahasti yksinhuoltajiin, mutta silti olen leikkausten puolella, ja niitä voisi tehdä lisää, etenkin etuuksiin. Työnteon tulisi olla paljon kannattavampaa kuin sosiaalituella eläminen, siis niille, kenelle työnteko on mahdollista. Olisi pohdittava esim kaupan alalla ja hoitotyössä peruspalkkojen reilua korotusta, ettei lisien osuus olisi enää niin merkittävä. Silloin päivävuorolainenkin tulisi palkallaan toimeen. Toiselle sunnuntai on perheen takia tärkeä, toiselle taas päivät ovat samanarvoisia.
Sanomattakin on selvää, että jokaisen tulisi osallistua omalta osaltaan, johtajien ja poliitikkojen etunenässä. Yrittäjänä olen huolissni ostovoiman häviämisestä leikkausten myötä. Kuluttamista ei tulisi vähentää vaan lisätä, se pitää pyörät pyörimässä. Kuitenkin työntekijöihin kohdistuvat leikkaukset ovat mitätön summa verrattuna veroparatiiseihin valuvista rahoista, joista osa kuuluisi tänne Suomeen verovaroina.
Mitä taas (meihin) yksinhuoltajiin tulee, koen suurta ärtymystä siitä, että ylipäänsä on suuri joukko kipurajalla sinnitteleviä yh-äitejä. Missä lasten isät ovat, ja miten on mahdollista, että lasten kanssa elävä eronnut äiti on usein niin tiukilla? Miten isien annetaan luistaa vastuusta? Aina ei kyse ole rahasta, vaan myös ajasta. Itsekkyyttä sekin. Monessa Euroopan maassa lainsäädäntö pitää huolen siitä, että miehet kantavat ainakin taloudellisen vastuun perheestään avioeron jälkeenkin. Meillä yksinhuoltajia synnyttävää perhepolitiikkaa kutsutaan tasa-arvoksi. 

Aina kun leikataan, se sattuu. Joskus pitää sietää kipua, että voi taas tulla terveeksi. Eniten taitaa kuitenkin suomalaista sattua se, että itsekkyyden sijasta pitäisi olla hiukan ymmärrystä kokonaisuuksista, kykyä hahmottaa isompaa kuvaa. Tässä ajassa vaan on vallalla yksi keskeinen ajatus: minä ja se mitä minulle kuuluu.

Herkkuja iltateellä

Miten sää ja fiilis muuttuivatkin heti syksyiseksi kun syyskuu alkoi? Kynttilät palamaan ja vilttiä ympärille.
Syksyyn ja talveen kuuluvat kuumat juomat. Glögi ei vielä maistu, mutta kuppi kuumaa teetä...

Yksi ystävä kutsuikin iltateelle ja laittoi meille tosi herkulliset voileivät: välissä savulohta, salaattia, sipulinvarsia, juustoa ja tomaattia.

Minä puolestani lankesin Stockalla ihaniin Brooklyn Cafén kuppikakkuihin, joita sai neljä erilaista, sanoivat olevan parhaiten myyvät maut. Siinä oli oiva makea tarjottava teen kanssa! Kaikki olivat hyviä, mutta ehkä Peanut Butter paras... Vai Red Velvet Cake? Vaniljasta ja suklaasta puhumattakaan...

Pakko sanoa, en ole Suomessa koskaan saanut yhtä hyviä kuppikakkuja kuin Brooklyn Cafén leipomat. Kuorrutus on aina jotenkin väärää. Olen syönyt vastaaavia New Yorkissa, eikä siksi yllätä, että Brooklyn Cafén taustalla ovatkin amerikkalaiset siskokset, New Yorkin Brooklynistä kotoisin. Stockan pop-up-myymälä on väliaikainen ja liittyy tavaratalon amerikanviikkoihin, muuna aikana nämä vastustamattoman ihanat herkut löytyvät Helsingistä Fredrikinkadulta.

Hummerikeitto

Ostin Kala-Autosta pari hummeria. Yksi ystäväni tekee toisinaan hummerikeittoa ja halusin itsekin kokeilla. Hummerihan on upea meriherkku, joka on parhaimmillaan niissä maissa, joissa sen saa syödä tuoreena. Muistan joskus vuosia sitten Thaimaassa syöneeni todella edullista hummeria, joka tuotiin lähes suoraan merestä lautaselle, ja Yhdysvalloissa paras hummeri on tunnettu nimellä Maine Lobster. Itärannikolla sitä saa kaikkialla, olen kirjoittanut yhdestä ateriasta täällä.

Pakastettu hummeri sopii erittäin hyvin juuri keittoon. Yhdestä hummerista saa alkukeiton neljälle. Ystäväni suosituksen mukaan tein keiton kuitenkin kahdesta hummerista ja tuloksena oli erittäin upea, ylellinen keitto. Kotona ei ollut kaikkia ainesosia, joten tuunasin ohjetta, hyvää tuli.

Hummerikeitto

1 hummeri (käytin kaksi ja lisäsin kaikkia ainesosia hieman)
2 salottisipulia
2 porkkanaa
1 varsisellerin varsi (tämän jätin pois, laitoin luomu-kasvisliemijauhetta, jossa selleriä)
2 valkosipulinkynttä
2 tomaattia
3 rkl oliiviöljyä
3 cl konjakkia (korvasin rosé-samppanjalla - voi käyttää valkoviiniä, calvadosta tms, tai jättää alkoholin kokonaan pois)
20 g voita
1 oksa timjamia
1 oksa rakuunaa
2 rkl tomaattipyrettä
0,5 l vettä
2 dl kuohukermaa
4 rkl hummerifondia (tätäkään ei ollut, laitoin thaimaalaista kalakastiketta muutamia tippoja)


Sulata hummeri ja halkaise pituussuunnassa selkäpuolelta vahvalla, terävällä veitsellä. Poista pää ja pyrstön tumma suolinauha. Käytä kuoren rikkomiseen pähkinänsärkijää tai vasaraa ja ota kaikki liha talteen. Pilko kuoret lihanuijalla. Hienonna lihat suupalan kokoisiksi, siirrä sivuun.


Kuori sipulit ja hienonna. Kuori porkkanat. Leikkaa porkkana ja varsiselleri viipaleiksi. Kuori ja halkaise valkosipulit, paloittele tomaatit.


Paista hummerin kuoria öljyssä n 5 min, lisää konjakki ja sekoita.

Kuumenna voi toisessa kattilassa, jossa kuullotat sipulit, porkkanat, varsisellerin, valkosipulit, tomaatit ja yrtit miedolla lämmöllä noin viisi minuuttia. Lisää tomaattipyree ja hummerinkuoret liemineen.

Kaada päälle kylmää vettä niin paljon, että ainekset peittyvät. Anna kiehua hiljalleen poreillen noin 45 minuuttia, tai vielä pidempäänkin. Kuori pinnalle muodostunut vaahto.

Lisää kerma ja anna kiehua matalalla lämmöllä kymmenen minuuttia.

Siivilöi keitto toiseen kattilaan ja painele vihannes-hummerinkuorimassa lusikalla siivilää vasten, jotta saat kaikki maut talteen. Lisää hummerifondi ja paloitellut saksi- ja pyrstölihat. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa ja konjakkia.

Tarjoiluehdotus samppanjan kera...

Kätevänä emäntänä keitin vielä yhden liemen samoista kuorista, niistä ja vihanneksista irtosi vielä makua. Siivilöin ja pakastin, siitä saa hyvän kalakeittopohjan.