Tallinnassa syömässä

Menimme hyvien ystävien kanssa helmikuun lopussa Tallinnaan tavoitteena mahdollisimman edullinen matka ja paljon hyvää ruokaa.

Kun laivamatka maksaa kolme euroa, voi matkan sanoa olevan edullinen... Vuokrasimme hyvinkin kohtuuhintaisen asunnon erinomaiselta paikalta Toompeasta yhdeksi yöksi. Illallinen varattiin monen tutun suosittelemasta paikasta, ravintolasta C'est La Vie. Halusimme varata pöydän, koska paikkaa sanottiin hyvin suosituksi.
Koska teemana oli edullisuus, valitsimme Table Onlinen tarjousmenyyn

Matka sujui mukavasti laivan hyvästä buffetista nauttien. Siistissä ravintolassa ystävien kanssa istuessa todellisuus jää laivan käytäville, mutta kyllähän se sieltä silmiin osuu. Alkoholiveroa ja alkoholimainontaa pohtivien päättäjien olisi hyvä käydä aika ajoin katsomassa, millaista on viinaralli Tallinnasta ja suomalainen alkoholipolitiikka käytännössä! Kuinka paljon euroja valuu Tallinnan viinakauppoihin ja mitä järkeä on kuljettaa alkoholia merellä edestakaisin? Ja kuinka surullista on katsoa laivan lattialla nukkuvia keski-ikäisiä naisia ja miehiä, joille parin euron laivamatka tarkoittaa sammumista likaiselle kokolattiamatolle olutlaatikkokärryn viereen?
Itse käytän pennoseni mieluummin hyvään ruokaan ja lasilliseen viiniä, mutta kukin tyylillään. En halua tuomita yksittäisiä ihmisiä, minusta meidän systeemissämme on vikaa. Tosin vastaava ilmiö näkyy monessa muussakin maassa, jossa naapurissa on ruoka tai alkoholi halvempaa. Kai tämä kaikki on myös laman vaikutusten seurausta.

Toompea on kaunis alue, jonne kannattaa kivuta päivävisiitilläkin maisemia katsomaan.

Se on Tallinnan korkein paikka, josta on upeat näkymät satamaan ja keskustaan.

Vuokraamamme asunto oli aivan näköalatasanteen vieressä.

Kävelimme ravintolaan illan pimetessä pitkin pittoreskeja katuja. Hiljaista oli.

Olimme tuona torstai-iltana ainoat asiakkaat. Pöytävarausta ei olisi siis tarvittu.

Alkuun tuli keittiömestarin tervehdys. Kaunis, mutta - ei maistunut miltään. Anjovista ja tryffeliä piti olla, mutta makua ei ollut. Olimme vähän hämmentyneitä.

Pöytään tuotiin hiukan palaneita leipiä ja levitettä, jossa ei siinäkään ollut mitään makua. Suola olisi jo pelastanut. 

Kaunis oli kyllä tämäkin.

Kaikenlaiset kala- ja muut tartarit ovat minun mieleeni ja siksi odotin menyyseen kuuluneelta silakkatartarilta paljon. Ja miten kaunis annos! Mikä pettymys, kun ruoka oli pahaa. Näin voin kai sanoa, kun olen kaikkiruokainen ja tykkään aina kaikesta. Silakka ja tomaatti eivät toimineet yhdessä. En saanut annosta syötyä. Tartarin päällä oli pestovaahtoa ja viiriäisenmunakin mukana.
Edes viini ei maistunut ja lasillinen riitti koko aterialle.

Pääruokana oli jälleen upean kaunis annos naudan sisäfilettä ja karamellisoituja tatteja punaviinikastikkeessa. Tämä oli hyvää, mutta kuten totesimme, sisäfilettä on aika vaikea pilatakaan. Tässä vaiheessa tarjoilija oli yhtä kiusaantunut kuin mekin.

Jälkiruokana jälleen todella upean kaunis ja visuaalinen annos, jossa oli suklaafondant, balsamico-mansikoita, tyrnimarjoja ja karpalohilloa. Tämä oli kauneudestaan huolimatta keskinkertainen, eikä aiheuttanut mitään tunnekuohua suuntaan tai toiseen.

Koko menyyn hinta oli Table Onlinen tarjouksen mukaan 32€, kun normaalihinta olisi ollut 39,80.
Tarjoilija ei onnistunut laskuttamaan meiltä keneltäkään tarjoushintaa, eikä osannut korjata laskuja oikeiksi. Oli ikävä kinata rahasta ja muutamasta eurosta, mutta kyllä tämän pitäisi mennä minun mielestäni viimeistään toisella kerralla oikein, ei vaan mennyt.
Typötyhjän ravintolan toinen vessa vuoti ja toinen oli aivan saastaisen likainen.
Oli aika mielenkiintoinen visiitti.
Ravintolaa suositelleilla tutuilla oli ollut aivan päinvastaiset kokemukset: ravintola täynnä iloisia seurueita nauttimassa erinomaista ruokaa. Koska haluaisin kirjoittaa blogiin vain positiivisia elämyksiä, on tämän raportointi jäänyt tekemättä aikaisemmin. Olisikin kiva kuulla, jos lukijalla on omia kokemuksia paikasta, ja millaisia ne ovat.

Talvinen Tallinna arki-iltana on aika hiljainen ja ateriasta toipumiseen tarvittava jälkibriiffaus oli vaikea toteuttaa. Onneksi yksi auki oleva baari löytyi ja saimme rauhoittavat drinkit. Aina ei voi onnistua.

Seuraavan päivän ohjelmassa oli lounas jo tutuksi tulleessa Kaks Kokka -ravintolassa. Se oli TÄYDELLLINEN. Päätimme seuraavalla kerralla mennä sinne illalla syömään.

Tätä paikkaa voin lämpimästi suositella. Ystävällinen palvelu ja hyvä viinilista kruunaavat ruokailun. 

 

Annoskuvat ovat epätarkkoja, joten jätän ne pieniksi kuviksi tässä...  Otin alkuruoaksi jokirapusalaatin ja pääruoaksi gratinoidun kukkakaalin. Molemmat olivat taivaallisen hyviä.

Paalumatkalla istuimme laivan uusitussa ravintolassa ja nautimme jättimäisen blinin mätilajitelman kera. Hyvää oli!

Tallinna on kaunis, tunnelmallinen ja meille hyvin edullinen edelleen. Sinne on helppo mennä ja joka kerralla löytää jotain uutta. 

Hyviä hetkiä!

Merellä

Tehtiin ystävän kanssa miniristeily Turusta Tukholmaan Viking Gracellä. Oli viikon hiljaisin lähtö ja laiva tyhjillään. Se sopi hyvin, koska meille tila ja väljyys olivat luksusta. Nautimme erittäin upean aterian laivan ravintolassa ja ihailimme fantastisia maisemia. Mieli lepäsi tyynen meren kauneudessa. Viking Grace on ympäristöystävällisesti suunniteltu ja puitteiltaan jotain ihan muuta kuin muut, jo vuosikymmeniä merta seilanneet ruotsinlaivat. Hytit ovat todella tyylikkäät. Tämä äkillinen päähänpisto ystävän synttärien juhlimiseksi osoittautui erittäin kivaksi vaihtoehdoksi (eikä tämä ole maksettu mainos, ihan omilla rahoilla mentiin!).

Ihastuttava hedelmälautanen odotti hytissä. 

Ruoasta ei tullut muuten otettua kuvia, mutta laitan tähän pari laivan ikkunasta otettua kuvaa.

 Tässä ollaan juuri lähdetty Tukholmasta, Kaknästornet näkyy taustalla.

 Sekä Turun että Tukholman saaristot ovat todella kauniit.

Merellä on yllättävän kova liikenne ja useita isoja aluksia seilaa samaan aikaan. Tässä olemme lähestymässä Ahvenanmaata.

Kaikkein kaunein merimaisema oli auringon laskiessa. Istuimme juuri silloin laivan ravintolassa syömässä ja kolmeen suuntaan avautuva merinäköala teki kyllä siitä ravintolasta todella ainutlaatuisen.

Kuva on tietenkin epätarkka. Mutta vaaleanpunainen taivas ja valkoiseksi muuttunut meri olivat sadunomaisia. Tämä kuva jäi sieluun.

Paahdetut uunijuurekset

Uunijuurekset on helppo ja kiva lisuke. Kävin luomujuuresostoksilla Tapanilassa sijaitsevassa Liike51:ssä ja mukaan osui bataatteja, raitajuuria ja kaskinauriita. Raitajuuri on punajuuren raidallinen sukulainen ja on todella mielenkiintoisen näköinen viipaloituna.

Nämä ja muut juurekset valmistuvat mehukkaiksi uunissa. Juurekset kuoritaan ja leikataan sopiviksi paloiksi - nopeammin kypsyvät isommiksi ja hitaammat pienemmiksi. Bataatti kypsyy kaskinaurista nopeammin, joten bataatti voi olla isompina paloina.
Päälle lorautellaan reilusti hyvää öljyä, hunajaa, suolaa ja yrttejä maun mukaan ja uuniin 150-200 asteeseen, kunnes ovat kypsiä (noin tunti).

Itse käytän provencen yrttisekoitusta tai vastaavaa. Tuoreet yrtit käyvät hyvin, esimerkiksi timjami ja rosmariini sopivat erittäin hyvin juuresten kanssa.

Valmiinakin näyttivät herkullisilta, mutta hävisivät ruokailijoiden suuhun niin nopeasti, ettei kuvaa ehtinyt napata.
Helppo tapa valmistaa terveellistä ruokaa! Paahdetut uunijuurekset toimivat grilliruoan kanssa siinä missä uunilohenkin kumppanina, ja lajeja vaihtelemalla saa aina uutta.

Tässä vielä samaisen liikkeen vaikuttava leipähylly, joka päivä tuoretta leipää ja pullaa eri pienleipomoista. Luin juuri lehdestä, että leipomoilla on vaikeaa, kun asiakkaat ostavat markettien paistopisteistä leipää, eivätkä enää leipomoiden tuotteita. Ala on aidosti vaikeuksissa. Harva tietää, että paistopisteen leivät saattavat olla useita kuukausia vanhoja, toiselta puolelta Eurooppaa rahdattuja pakasteita. Huumaava tuoksu tietenkin houkuttaa, mutta kyllä pienen leipomon tuore leipä voittaa pakastetut mennen tullen!