Unohtumaton Grand Canyon

Olin aina halunnut nähdä Grand Canyonin... Nyt herkkukorikonferenssi Las Vegasissa mahdollisti tämän haaveen toteutumisen... Halusin nähdä mahdollisimman paljon, joten varasin Canyon Toursilta kokopäiväretken, joka oli nimeltään Super Deluxe Airplane & Helicopter Tour -  hulppeasta nimestä huolimatta retki jopa ylitti kaikki odotukset. Siinä oli myös hyvä hinta-laatusuhde verrattuna muihin retkiin.

Las Vegasista pääsee todella kätevästi retkelle Grand Canyonille. Retkiä on monenlaisia, lyhyitä ja pidempiä,  ja järjestäjiäkin useampia, joten kannattaa käyttää riittävästi aikaa siihen, että vertaa niiden sisältöä ja hintoja. Retken voi tilata netistä ennakkoon ja samalla hyödyntää tarjouksia, joita usein tarjotaan ennakkovaraajille. Varasin retken siis hyvissä ajoin ja maksoin etukäteen. Vahvistussähköpostissa luki, että täytyy soittaa Vegasiin päästyä retken järjestävään firmaan ja tarkistaa lähtöaikataulu, samalla piti ilmoittaa hotellihuoneen numero, jotta osaavat ottaa yhteyden, mikäli muutoksia tulee. Soitto olikin tarpeen, koska puhelimeen vastannut henkilö ei ollut ihan selvillä meistä ja retkestämme, mutta puhelu varmisti aikataulut ja meidän osallistumisen. Kaikki sujui sen jälkeen erittäin hienosti ja luotettavasti.

Bussikuljetus Boulder Cityn kentälle kesti noin tunnin. Kenttä on tosi vilkas ja sieltä lähtee koneita ja helikoptereita tiuhaan tahtiin. Retket ja retkeläiset merkitään väreillä, ja homma on hyvin organisoitu. Pienkoneiden painolaskelmien vuoksi jokainen matkustaja punnitaan lähtöselvityksessä!

Pieni Twin Otter -kone otti meidät kyytiinsä. Lentomatka Grand Canyonille voi alkaa!

Koneen kippari oli aika badass...  Perämies oli huomattavasti nuorempi, ja oli vähän Elviksen näköinen... En voinut välttyä ajatukselta, että mahtaako tienata vähän extraa esiintymällä Elviksenä Vegasin Stripillä? Vegasissa kaikki on mahdollista. Ehkä hän vihkii pareja Elviksenä vapaapäivinään.
Lennolla oli pari aasialaista nuortaparia, tytöillä oli vaikeuksia kestää - istuivat oksennuspussit käsissä koko matkan ajan. Minusta kyyti oli yllättävän tasainen. Onneksi en kärsi matkapahoinvoinnista.

Maisemat ovat upeat. Sää oli erinomainen.

Reitti kulkee mennessä Hoover-padon yli. Mead-järvi näkyy todella hienosti.

Lento Grand Canyonin lentokentälle kesti tunnin. Siellä vaihdettiin helikopteriin. Kaikki tavarat kerättiin talteen, mukaan helikopteriin sai ottaa vain kameran. Tavarat sai takaisin lennon jälkeen.

Helikopteria lensi Linda, kuvassa oikealla. Aikataulut ovat tiukat, koneet lentävät koko ajan, vaihtoaika on nopea.

Maisemat kopterista olivat henkeäsalpaavan upeat. Kanjoni on valtaisa, sen laajuus on käsittämätön. Pilvet luovat varjoja ja kivi näyttää eri suunnista eri väriseltä. Puolen tunnin helikopterilento oli fantastisen upea kokemus, joka ylitti odotukset. Se oli epätodellista, upeaa - sanoja ei ole kuvaamaan tätä. Ihmisen pienuus luonnon majesteettisuuden edessä oli pysäyttävää. Luontoäiti, äiti-Maa, tuo kaiken luoja ikään kuin otti meidät syliinsä ja kuiskasi: "kaikki hyvin" - tämä siitäkin huolimatta, että kopterissa mukana ollut hollantilaisperhe kälätti koko ajan kuulokkeissamme.

Retki jatkui bussilla, kävimme suositussa näköalapaikassa (Bright Angle Lodge), jossa syötiin pienet eväät, ne kuuluivat retken hintaan. Omia eväitä kannattaa ottaa mukaan, jos kokopäiväretkelle lähtee (meillä oli). Pysähdyspaikassa oli pieni ravintola, jossa oli tarjolla ruokaa, mutta aikaa oli toisaalta aika vähän. Minusta oli kivempi käyttää tuo lyhyt aika kävelemällä ja maisemia katsomalla.

Turisteja oli paljon ja sää oli hyvä, Nevadan kuuma ilma oli vaihtunut Arizonan raikkaaseen vuoristoilmaan. Täällä olisi mielellään pidempäänkin. Uskoisin, että yöpyminen kanjonin kupeessa olisi varmasti unohtumaton kokemus.

Hyvät kengät ovat tarpeen! 

Tässä kuvassa kanjonin mittasuhteet ovat selvemmin nähtävissä, miten pieniä nuo tasanteella olevat ihmiset ovatkaan! Kanjonin pohjalla virtaa Colorado-joki, ja on mahdollista osallistua retkelle, jossa kanjoni kuljetaan lautalla joen alkujuoksusta loppuun. Oppaamme kertoi, että retki kestää 10-14 päivää. Se jo kertoo kanjonin koosta. 

Pieni oravakin katselee maisemaa...

Oravia oli paljon ja ne olivat tottuneita ihmisiin, mutta eivät suinkaan kesyjä.

Meillä oli kuulemma poikkeuksellisesti ylimääräistä aikaa, joten kuski vei meidät vielä toiseen näköalapaikkaan ja saimme siis hyvän käsityksen kanjonista ylhäältä käsin. Joskus aiemmin on päässyt bussilla ja helikopterillakin kanjonin pohjalle, enää se ei ole mahdollista. Alue on luonnonpuisto ja massiiviset turistimäärät eivät tee alueen luonnolle hyvää. Siksi turismi on rajattu ylätasoille. Toki edelleen pääsee kanjonin pohjallekin, mutta näitä mahdollisuuksia on huomattavasti vähemmän.
Olipa kiva retki!

Bussikierroksen jälkeen lensimme jälleen samojen lentäjien kyydissä Boulder Cityyn, tällä kertaa matka oli paljon pomppuisempi. Aasialaistytöt selvisivät ilman oksennuspusseja! Laskeuduimme tulikuumaan Las Vegasiin: säätila oli muuttunut pilvisestä normaaliin helteeseen ja oli ilo mennä ilmastoituun bussiin, jolla pääsimme mukavasti takaisin hotelliin.

Tämä reissu oli unohtumaton! Maisemien monumentaalisuus ja ihmisen pienuus herättivät paljon ajatuksia. Vastapainona Las Vegasin muoviselle glitterille ja keinotekoisuudelle tuo luonnon vahvuus ja voima oli juuri se mitä tarvitsimme.

Herkkukorikonferenssissa Las Vegasissa

Herkkukoreista alkoi Gift Gourmet -yritykseni idea jo lähes kymmenen vuotta sitten - miten aika kuluukaan! - ja tarinahan jatkuu edelleen. Tein päätöksen satsata tänä vuonna herkkukoribisnekseen ja siihen liittyen osallistuin Las Vegasissa järjestettyyn herkkukorikonferenssiin. Kävin vastaavissa tapahtumissa Yhdysvalloissa yritykseni alkuvaiheessa kolmena vuonna ja opin siellä valtavasti. Nyt oli aika päivittää osaaminen ja tekniikka sekä tavata alan ammattilaisia maassa, jossa herkkukori on vakiotuliainen ja -lahja monessa tilanteessa, missä meillä ojennetaan vaikka viinipullo tai kahvipaketti.

Mikä parasta, samaan ajankohtaan osui ihan järjetön bisnesluokan tarjous, sain Finnairin lennot turistiluokan hinnalla mennen tullen. Hinta oli lopulta jopa useita satoja halvempi, mitä tarjouksessa luvattiin, joskus vaan käy mäihä!

 Bisnesluokan paras puoli on tilava istuin, jonka saa makuuasentoon, mutta tottakai ruoka ja palvelukin ovat parempaa kuin turistiluokassa. Otin aperitiiviksi samppanjaa ja sen kanssa tarjottiin juureslastuja ja maa-artisokkadippiä. Ultima Thule -lasit ovat todella kauniit ja ylelliset.

Tässä alkuruoka, siikaterriini mädin kera. Viinilista on oikein hyvä, lasissani on uusiseelantilaista Villa Maria sauvignon blancia. Pääruokakin oli hyvää, mutta sen ulkonäkö ei herätä hekumaa, joten en liitä kuvaa tänne! Pääruoan jälkeen tarjottiin juustoja ja pientä makeaa. Kokonaisuutena kiva, kevyt ja suomalaisuutta henkivä ateria, joka tarjoiltiin ystävällisesti ja huomaavaisesti.

Yövyin New Yorkissa lentokenttähotellissa ja aamutuimaan lensin Las Vegasiin. Amerikan mantereen mittasuhteista jotain kertoo se, että lento kesti viitisen tuntia ja kelloa piti siirtää kolme tuntia taaksepäin. Las Vegasin kenttä on aivan kaupungin keskustassa, koska kaupunki on itse asiassa hyvin pieni. Kotimaan terminaalissa saapujaa odottaa ensimmäisenä rivi peliautomaatteja. Niitä oli pitkin matkaa matkatavara-aulaan asti, jossa puolestaan ensimmäisenä oli valtaisa viinakauppa, sen jälkeen peliautomaatteja, ja vasta sitten laukkuhihnat... Ulkomaan terminaalissa näin ei ole. Mahtaako amerikkalaisturisti lentää Vegasiin pelaamaan vain lentokentälle, käymättä ulkona??

Tämä kuva on kotimaan terminaalista. Pelaamisen voi siis aloittaa heti koneesta saavuttuaan.

Perillä odottivat lämpöiset kelit ja elokuvista ja televisiosta tutut maisemat, sekä tietenkin sadoittain kollegoita ympäri Yhdysvaltoja.

Kymmenen tunnin aikaeron takia heräsin aamuisin todella aikaisin;  tämä maisema avautui hotellini ikkunasta auringon noustessa. Kuvassa etualalla oikealla on monorail-asema, sillä pääsee näppärästi ja edullisesti kaupungin eri paikkoihin. 

Konferenssi alkoi tiiviillä paketilla ja jatkui samanlaisena kolmen päivän ajan, aamuseitsemästä iltaan asti. Mukana oli vasta-alkajia ja meitä kokeneempia. Olin ainoa eurooppalainen koko konferenssissa. Ensimmäisen päivän ohjelmassa oli aamupäivän mittainen työpajaharjoitus, jossa tehtiin erilaisia koreja eri tavoilla ja tekniikoilla ja kokeiltiin uutta rusettitekniikkaa. 

Tällainen lopputulos sitten syntyi harjoituksen päätteeksi. Ideoita tuli jo tästä runsaasti ja kehittelytyö on jatkunut kotiin palattuani.

Tässä onnellinen herkkukoriyrittäjä poseeraa monituntisen harjoituksen päätteeksi...

Ohjelmassa oli paljon muutakin, markkinointiluentoja, bisnesinfoa jne. Puhujat olivat inspiroivia ja koko tapahtuma erittäin antoisa. Ohessa järjestettiin myös design-kilpailu, tarkoitus oli olla innovatiivinen ja herättää huomiota, siksi osa on vedetty överiksi (ainakin suomalaisittain ajatellen).

Yksi kilpailusarja oli Las Vegas Bling-bling, tässä muutama osallistuja. Koreissa piti siis näkyä sekä Las Vegas että tuo kaupunkiin oleellisesti kuuluva säihke ja loisto.

Ja nämä kaikki siis olivat herkkukoreja!

Syksyisen korin sarjassa oli myös näyttäviä ehdokkaita.

Kolmas kilpailusarja oli yrityskorit, joista tässä yksi kisaan osallistunut. 

Olisi kiva kuulla blogin lukijoilta, mitä pidätte amerikkalaisista koreista. Muistan ensimmäisellä kerralla hämmentyneeni koristeiden määrästä (se oli ennen lamaa huomattavasti runsaampaa!), mutta nyt osaan jo arvioida, miten ideoita voisi jalostaa suomalaiseen tyyliin sopiviksi. Täytyy muistaa, että nämä korit on tehty kilpailutöiksi. Niiden kuljettaminen olisi aika hankalaa ja siksi tällaisenaan useimpia niistä ei voisi käyttää asiakkaalle annettaviksi. Ideoita voi toki vapaasti ottaa ja soveltaa, jos joku haluaa itse kokeilla herkkukorin tekemistä.

Lauantai-iltana meillä oli tosi hauska illallistapahtuma. Ilta oli teemoitettu 70-luvun disco-henkeeen ja aika moni oli pukeutunut teeman mukaisesti.

Jenkkityyliin kuuluu kaikenlainen osallistuminen ja itsensä likoon laittaminen. Lavalle kutsuttiin ihmisiä kilpailemaan herkkukorin tekemisessä ja luonnollisesti jouduin sinne minäkin. Kisan nimi oli Rockin' Design Challenge.

Meille annettiin viisi minuuttia aikaa tehdä kori tuomariston edessä. Joukkueille annettiin erilaiset materiaalit työstettäviksi, piti keksiä teema ja printata siihen nauha, koota kori ja koristella se annetuilla jutuilla, tämä kaikki siis viidessä minuutissa.

Joukkueen kapteeni esitteli lopputuloksen tuomaristolle. Juontaja sai yleisön kivasti mukaan ja koko juttu perustui löyhästi johonkin (minulle tuntemattomaan) tv-formaattiin... Kokemus oli hulvattoman hauska. Voitimme ensimmäisen sarjan minun ideallani Love Nest ja tulimme kokonaiskilpailussa toisiksi Paint the Town Red -korilla, hävisimme hiuksenhienosti.

Vasemmalla meidän joukkueemme kori ja oikealla meille hävinnyt kori...

 Tässä vielä loppukilpailun kaksi koria, vasemmalla voittaja ja oikealla meidän versiomme.

Kolme intensiivistä päivää avoimien, ystävällisten ja innovatiivisten kollegoiden parissa oli hieno kokemus, joka ei unohdu. Las Vegasissa olisi kuitenkin nähtävää hotellin ulkopuolellakin, ja onneksi ehdin vähän kiertää kaupungissa. Ystäväni tuli lomalle samaan aikaan ja asui Stripillä, eli Las Vegas Boulevardilla sijaitsevassa hotellissa. Oma hotellini oli vähän kauempana. Tuo kadunpätkä on kaikille tuttu leffoista ja telkkarista, ja oli epätodellista olla siellä itse.

Kaikki on suunniteltu turisteille. Las Vegasissa on miljoona asukasta, mutta siellä vierailee 40 miljoonaa turistia vuosittain. ("Miksi ihmeessä?", tuhahti paikallinen taksikuski kun tulin hotellille lentokentältä.) 

Las Vegas on "aikuisten huvipuisto" ja tunnettu ainakin peliautomaateista ja upeista show-esityksistä. Kuvan Donny & Marie Show jäi kokematta, Celine Dionin show olisi ollut toiveena, mutta se oli vielä tauolla. Sen sijaan kävimme katsomassa Las Vegas -nimisen shown, joka oli viihdyttävä, hauska ja informatiivinenkin, se kertoi kaupungin historiasta. Koska kaupunki on pieni, kaikki paikat ovat kävelyetäisyydellä. Ilmahan oli kuuma myös illalla, eikä mitään pitkiä kävelyitä olisi voinut ajatellakaan. 

Janon sammutukseen on tarjolla vaikka mitä, enkä missään muualla Yhdysvalloissa ole koskaan nähnyt ihmisten kulkevan drinkkilasi kädessä kadulla. Täällä kaikki on mahdollista. Sanonnan mukaan What happens in Vegas, stays in Vegas, ja se käytännössä tarkoittaa, että täällä voi rikkoa niitä rajoja, joita normielämässä ei ole aikonutkaan rikkoa... Parempi, ettei siitä puhuta... Meillä suomalaisilla ei vastaavia rajoitteita tai tarpeitakaan oikeastaan ole, koska suomalainen yhteiskunta sallii avoimesti alkoholinkäytön ja kaikenlaisen häröilyn. Yhdysvalloissa on alueita, mm. Raamattuvyöhykkeenä tunnettu alue etelävaltioissa, joissa normit ovat todella tiukat. Siksi on ymmärrettävää, että Las Vegas on keksitty, ja se taksikuskikin tämän oikeasti tietää. Kaupunki houkuttelee tietenkin monenlaisia ihmisiä ja nuorten tyttöjen näkeminen kaupungilla vähäpukeisina esimerkiksi poliisin "asuissa" työtehtävissä oli aika ikävää. Kaupungin kasvot ovat eri kulmista erilaiset. 

Lähes joka hotellissa on kasino ja pitihän sitäkin kokeilla. Pelaaminen on tehty helpoksi, joten suomalainen kylmäpäisyys oli valttia. Pelaaminen on aika koukuttavaa ja pienikin voitto innostaa jatkamaan, kunnes on hävinnyt kaiken... Ellei osaa lopettaa ajoissa. Itse voitin yhdellä dollarilla mini-jackpotin, joka oli 38 dollaria ja sen myös lunastin kassasta itselleni. 

Tämä kuva on Miracle Mile -ostoskeskuksen sisältä... Siis tuo kaunis taivas on maalattu katttoon.. Söimme täällä parissakin ravintolassa, yksi lounas joka ei ollut mikään erikoinen, mutta maininnan arvoinen on Churrascaria Pampas, joka on brasilialainen pihvipaikka. Siellä söimme illallisen konferenssini päätyttyä. Tämä ketjuravintola sopii todella nälkäisille lihansyöjille. Tilaamalla Meat Rodizion saa syödä niin paljon lihaa kuin haluaa... Listalla on yli kymmenen erilaista lihaa, joita tuodaan jatkuvalla syötöllä. 

Tarjoilija tuo pöytään erilaisia lihoja niin kauan kuin vihreä läpyskä on pöydässä, ja kun ei jaksa enää, käännetään läpyskän punainen puoli päälle, mistä henkilökunta tietää lopettaa ja osaa tuoda laskun... 

Hintaan kuuluu runsas salaattipöytä (sen voi toki ottaa ilman lihaakin). 

Vegastyylinen ravintolakokemus. 

Muuten kiireinen konferenssiaikataulu ei sallinut ruokailuun keskittymistä. Aamiaista en syönyt hotellissa kertaakaan, otin konferenssiin mukaan hotellin aulasta kahvin ja croissantin ja lounaalla ajoin monorailillä keskustaan syömään ystäväni kanssa nopean lounaan jossakin ostoskeskuksen food courteissa. Yksi sellainen oli aasialainen ketjuravintola Panda Express, jonka onnenkeksissä oli kiva lausahdus:

Näihin kuviin ja tunnelmiin päätän raporttini Las Vegasista.

Silakkamarkkinoilla

Silakkamarkkinat ovat kuuluneet stadin perinteisiin jo vuodesta 1743, mikä on aika uskomatonta! Alunperin tapahtuma tunnettiin Mikkelinpäivän markkinoiden nimellä ja ne järjestettiin syyskuun lopussa. Vuonna 1819 markkinat siirrettiin nykyiselle paikalleen lokakuun alkuun. Merellisessä Helsingissä kala on ollut aina tärkeä elintarvike. Silakan pyyntisesongin huippua oli syyskuun loppu ja suolasilakka säilyi hyvin sekä markkinoilla viileässä syyssäässä että kotona pitkälle talveen. Talvella kalaa ei tietenkään saanut, joten sitä piti saada säilöön ennen meren jäätymistä, tästä markkinat saivat alkunsa. Kalastajien määrä oli ennen tietenkin paljon suurempi ja kalan merkitys samoin, mutta onneksi tapahtuma on säilynyt elinvoimaisena näihin päiviin asti ja kalastajia vielä riittää.

Silakassakin on trendinsä, välillä rapusilakka on ollut supersuosikki (nyt sitä myi vain yksi kalastaja),  tai chili joskus jännittävä uutuus. Maustekala, valkosipuli- ja sinappisilakat ovat varmoja klassikkoja, mutta kojuissa myytiin myös vaikkapa punajuuri- ja lime-inkiväärisilakkaa tai roseepippurilla maustettuja kauniita silakkapurkkeja. Monella oli myynnissä joko saaristolais- tai mustaa leipää, tyrnituotteita, sinappia ja muutakin kalaa eri muodoissa (tuoreena, graavattuna, savustettuna, savukalatahnana). Osa kojuista oli kauniita ja osa karun yksinkertaisia. Myyjien hymy ei hyytynyt, vaikka lämpötila oli lähellä nollaa.

Silakkamarkkinat on minusta tosi kiva tapahtuma! Kauppatori on muutenkin viehättävä ja nämä sydämelliset kalastajat ovat erittäin ystävällisiä ja syystäkin ylpeitä tuotteistaan.

Juteltiin nuorten myyjien kanssa, jotka kertoivat ukin troolaavan silakkaa ja mummon tekevän nämä säilykkeet, joita nuoriso sitten myi.

Heillä kauppa kävi tosi hyvin, ostin hauenmätiä jouluksi ja todella kauniin purkin roseepippurisilakkaa.

Tämä kaunis inkoolaisrouva myi markkinoiden kauneimmasta veneestä lasipurkkeihin pakattuja silakkaherkkuja. Kivillä koristettu katajaköynnös oli tosi upea ja turkoosit verkonmerkit olivat piste iin päällä.

Harmi että silakkamarkkinat kestävät vain viikon. On varmasti myyjille rankka rupeama, mutta asiakkaalle niin mukavaa että. Joku myyjistä lupasi tulla Tuomaan Markkinoille joulukuussa ja osa on sitten paikallistoreilla kotipaikkakunnilla (Inkoo, Kotka jne). Suoraan tuottajilta ostaminen on erittäin fiksua ja eettistä, eikä joulupöytään tarvitse kaikkea tehdä itse.

Silakkamarkkinoilla käynnin jälkeen ostoskassissani oli monta purkkia kalatuotteita ja ihanaa juureen leivottua ruisleipää, sekä vielä torilta ostettuja kotimaisia vadelmia (- en muista että koskaan aiemmin olisin ostanut niitä lokakuussa?), kivan iltapäivän kruunasivat kaunis, aurinkoinen sää ja hyvä mieli.

Hietsun hallin Food Court

Helsingin hallimaailmassa kuohuu. Kaupunki on valmistellut kaikessa hiljaisuudessa päätöstä siirtää Hietalahden hallin vuokraustoiminta yhdelle halliyrittäjistä (Roslund), joka ainakin lehtitietojen mukaan haluaa hallista perinteisen kauppahallin. Samaan aikaan kaupunki on kuitenkin yhdessä hallikauppiaiden kanssa suunnitellut Food Court -konseptia ja kehittänyt hallia erottumaan kahdesta muusta hallista. Tästä sotkusta suivaantuneena muut kauppiaat ja hallin kauppiasyhdistys tempasivat ja järjestivät tällä viikolla iloiset juhlat hallissa. Tupa oli täysi niin julkkiksia kuin toimittajiakin, mutta toki myös meitä hallin asiakkaitakin. Tästä on kirjoitettu paljon lehdissä, tässä Hesarin artikkeli. 
Ilta oli todella onnistunut. Elävä musiikki viihdytti ja hyvän ruoan ja juoman ympärillä harvoin on ikävää muutenkaan. Oli todella kiva maistella erilaisia annoksia ja makuja. Laadukasta ja kiinnostavaa.  Food Court tarkoittaa, että hallista voi ostaa monenlaisia herkkuja ja annoksiakin kotiin tai syödä siellä. Monella on anniskeluoikeudet. Hallin aukioloaikaa on tästä syystä pidennetty lokakuun alusta klo 22 asti keskiviikosta lauantaihin ja kaupunkilaisten toivotaankin poikkeavan hallissa kokeilemassa uusia makuja.

Kamera ei ollut mukana ja puhelimella sain kaksi kuvaa ennen kuin siitä loppui akku...

Soppakeittiö tarjosi mustajuurikeittoa, se oli todella hyvää. Maistettavana oli myös pienpanimon oluita.

Frangipanilla oli maistettavana fudgeja ja muuta hyvää, eritysmaininnan saa gluteeniton maapähkinäkakku, joka oli suussa sulavaa.

Mainita pitää myös pastaravintola Corretto, pestoraviolissa oli makua. Entäs ne Le Marchén leipäset, joista artisokkatahnalla päällystetyt olivat järjettömän hyviä, Fat Ramen, jonka upeat korelaiset bo ssam -"kääryleet" maistuivat taivaallisille. Meksikolaiset tortillat olivat erinomaisia- hallista löytyvät kaikki nämä. Ranskalaiset juustot Say Cheesen kojussa olivat erittäin hyviä. Ja Robert's Coffee tarjosi hyvää viiniä.  Kannattaa käydä itse katsomassa hallin tarjonta. Kaupunkikulttuuri ei elä, jos me asukkaat jäämme aina kotiin nysväämään!

Itse tykkään kaikista kolmesta kauppahallista Helsingissä, käyn kaikissa ja minusta ne ovat kaikki erilaisia ja tarpeellisia. Kolmea samanlaista hallia ei näin pieneen kaupunkiin edes mahdu. Suosin mielelläni pienyrittäjiä muutenkin, siksi kauppahalleissa käyminen on myös kauppapoliittinen keino vaikuttaa erilaisten elintarvikkeiden saatavuuteen ja tukea pientuottajia. Juuri muuta kuluttaja ei voi tehdäkään.

Food Court konseptina on hyvä. Hallin lähellä on viehättävä Sinebrychoffin museo, jonne pääsee muuten ilmaiseksi, ja tietenkin Aleksanterin teatteri, jossa on paljon ohjelmaa. Ennen teatteria on kiva käydä syömässä, ja nyt on vihdoinkin vaihtoehto Denniksen pizzerialle (joka on sinänsä ihan kelpo pizzeria!). Tästä lähtien käydään hallissa syömässä! Käykää tekin!