Joulu on parhaimmillaan tunnelmallinen ja lämminhenkinen juhla, jolloin kaikilla on mukavaa. Tähän pyritään ja siihen satsataan! Tänä vuonna tunnelma oli tosin haikeanpuoleinen, koska kotini on myynnissä ja nyt vietettiin viimeinen joulu näissä puitteissa.
Minulle on kertynyt vuosien mittaan aika paljon erilaisia joulukoristeita ja -valoja, ja tänä vuonna otin joka ikisen esille, kun esimerkiksi viime vuonna suurin osa jäi laatikkoon. Kynttilöitä ja valoja kaikkialla! Halusin ottaa kaiken irti viimeisestä joulusta tässä kodissa.
Meitä kokoontui yli kymmenen henkeä yhteisen pöydän ääreen, mukana oli myös yksi pikkuinen, supersuloinen uusi sukulainen, joka vietti elämänsä ensimmäistä jouluaan luonamme, sekä yksi lasteni ystävä, joka olosuhteiden vuoksi olisi ollut muuten yksin tänä jouluna. Teen aina kaiken itse, mitä voin, mutta en koe sitä rasitteena, vaan nautin siitä, kun saan laittaa ruokaa ja valmistella juhlaa. Meillä ei joulupöydässä ole yhtää stressaantunutta ihmistä!
Katoin pöydän neutraalein sävyin, jolloin eri ruokalajit pääsevät paremmin esille.
Tallinnasta hankittu, riittävän iso pellavaliina on luonnonläheinen sävyltään ja sopii hyvin valkoisten astioiden ja astetta tummempien kangasservettien kanssa.
Etualalla näkyy piimäjuusto, jota kokeilin tänä vuonna ensimmäistä kertaa, koska ystäväni perheessä "joulua ei tule ilman piimäjuustoa". Tuo kommentti riitti kokeilunhaluun. Meillä ei nyt ehkä tälle lämmetty, en tiedä miksi. Tein juuston pashamuottiin, koska juustomuottia ei ollut. Se oli sinänsä helppotekoinen, mutta ehkä kaipaisi jotakin yrttiä, että maistuisi muiden vahvojen makujen ohessa?
Juuston takana on pari kappaletta ankanmaksamoussea, joissa torvisientä, erittäin maukas ja pehmeä patee. Pateiden takana kylmäsavulohi.
Graavi siika ja graavilohi ovat aina kaikkien suosikkeja, samoin lämminsavulohi, joka menee aina viimeiseen muruun asti.
Kermainen lohihyytelö jakaa mielipiteet, mutta graavilohen ja kylmäsavulohen yhdistelmä on minusta hyvä, etenkin kun sitruuna raikastaa sitä.
Koska vieraita oli tänä vuonna aiempaa vähemmän, tein pienempiä määriä. Vasemmalla klassikkoni smetanasilli, oikealla Sorsapuiston silakat. Sinappisilakat olivat aina vanhempieni joulupöydässä, mutta itse en ole aiemmin koskaan niitä tehnyt. Tein ne dijonin sinappiin, jonka voimakkuus miellytti kyllä.
Rosollia menee kulhollinen, ja mäti on sekin kaikkien suosikki. Leivoin itse saaristoleivät ja mäti maistuukin parhaiten sen kanssa - todella hyvää. Kirjolohenmäti on meillä suositumpi kuin kalliimmat mädit, joten tällä kertaa ostin vain sitä. Lisukkeena smetana, hienoksihakattu sipuli ja tilli (ja mätileivän päälle rouhaistaan pippuria myllystä).
Kaiken kaikkiaan alkupalat olivat siis perinteiset ja klassiset. Tuntuu, että näitä odotetaan, ja tutuilla spekseillä jouluvalmistelut sujuvat vuosien kokemuksella näppärästi.
Pääruokana oli savukalkkunaa, yön yli kypsytettyä lammasta, lanttulaatikkoa ja punajuuri-piparjuurilaatikkoa, jonka meille tekee veljeni vaimo. Sen syvä maku sopii erittäin hyvin kalkkunan kanssa.
Jälkiruokana - jälleen jokajouluiseen tapaan - mansikkahyytelökakku sekä italialainen suklaakakku ja hyvää kahvia.
Mansikkahyytelökakussa on rapea keksipohja. Se on sopivan kevyt runsaiden syöminkien päätteeksi.
Koska mukana oli myös reipas leikki-ikäinen pikkupoika, lahjojen jakaminen ja avaaminen oli todella riemullista ja hauskaa. Lasten ilo on niin täydellistä!
Juuri joulun alla satanut lumi teki meille postikorttimaiseman, mikä lisäsi tunnelmallista joulua. Ulkolyhdyt ja -kynttilät paloivat myöhään yöhön, kun me vielä kuuntelimme musiikkia ja vietimme tätä leppoisaa juhlaa.
