Ruokapiiriä ja Friidoja

Tilaan säännöllisen epäsäännöllisesti Laajasalon Ruokapiirin kautta luomuvihanneksia ja muita elintarvikkeita. Lähimmät vihannekset on kasvatettu parin kilometrin päässä, joten kyseessä on todellinen lähiruoka!
Liputan lähiruoan puolesta. Mitä lyhyempi toimitusketju, sen tuoreempana ruoka päätyy kuluttajalle. Puhtaat, luonnonmukaisesti viljellyt juurekset ja kasvikset eivät aina ole niitä kauneimpia yksilöitä, mutta maku puhuu puolestaan.
Tässä viime viikon tilaukseni.

Helsingissä tehdään juustoja ja leipää... Baba ganoush on sekin paikallinen. Lehtikaalit ovat Jollaksen kartanon mailla biodynaamisesti viljeltyjä ja vain luomusitruunat ovat Italiasta.
Tomaatit olivat niin hyviä, että hävisivät ihan hetkessä.
Lehtikaalista ja paistetuista herkkutateista tein erittäin hyvän sienimuhennoksen, joka yhdessä luomuperunoiden kanssa upposi nuorille miehille täydellisesti. Kun joku on hyvää, se vaan on hyvää!

 Kotimaiset luomuvalkosipulit ovat olleet yksi parhaista ostoksista. Mikä koko ja maku! Puna- ja keltasipulit samoin - maku ja laatu aivan upeita.
Ruokapiiri toimii talkooperiaatteella ja keskiviikon noutopäivinä Laajasalon ostoskeskuksen Saaremme Puodin ovi käy tiuhaan tahtiin. Puodissa kannattaa poiketa muutenkin, siellä toimii pieni kahvila ja valikoima ja hintataso ovat erittäin hyvät.

Kananmunat tilaan Vaahteramäen MunaEggsPressiltä. Näyttää siltä, että meidän huushollissa menee kaksi kennoa eli 60 munaa kuukaudessa. Aikamoinen määrä. Ulkonaliikkuvien Friidojen munat ovat maukkaita, kanoilla on erinomaiset olosuhteet ja ne saavat syödä kanoille ominaista ruokaa. Keltuainen on kirkkaan oranssi ja näistä tulee parhaat kakut. Hinta on erittäin edullinen, 7€ / 30 kpl kenno. Vaahteramäen 8500 kanaa munii minkä ehtii, mutta suosio on jo ylittänyt kapasiteetin ja kysyntä tarjonnan, joten Vaahteramäen autolla kuljetetaan nyt muidenkin kanaloiden munia. Samalla alueen muutkin tuottajat ovat saaneet  kyytiin omia tuotteitaan, joten nyt toteutuu monen haave: puhtaasti tuotettua ruokaa suoraan tilalta kuluttajalle.
Tämä oli siis mainospostaus: haluan tukea ja kannattaa kaikkea sellaista toimintaa, minkä avulla puhdas ja hyvä ruoka saadaan nopeasti ruokapöytään.

Intialaista Maharajassa

Mentiin eilen ulos syömään pitkästä aikaa. Valitsimme Helsingin Mannerheimintieltä Maharaja-nimisen paikan, joka mainostaa olevansa Helsingin paras intialainen ravintola. Tunnelma on kiva ja henkilökunta todella aivan ylettömän ystävällistä (eivät olleet suomalaisia!).

Otimme keittiömestarin menyyt ja nautimme joka suupalasta.

Alkuun tuli kiva annos, jossa samosa ja tandoorikanaa.

Pääruoaksi saatiin tikka-kanaa ja tulisempaa lammasta. Naanleipää, raitaa ja riisiä. Täältä saa intialaista oluttakin, joko Kingfisheriä tai Cobraa, tilanteesta riippuen.

Kaikki kulhot syötiin tyhjiksi. Jälkkäriksi tuli vielä mangolassi, jonka jälkeen jaksettiin vielä juuri ja juuri lyllertää pois. Ihanaa ruokaa!

Hyvää ruokaa Pariisissa

Wienin reissun jälkeen ehdin käydä kotona vain kääntymässä, kun jo taas piti lähteä. Todella pikainen messumatka Pariisiin: vain yksi yö perillä. Siihen saa kuitenkin mahtumaan kaksi täyttä päivää SIAL-messuilla ja erinomaisen illallisen. Kesäinen lämpö helli edelleen keski-Eurooppaa: päivällä oli melkeinpä hellettä ja illalla saattoi vielä istua paitahihasillaan ulkona!

Tässä muutama makupala messuilta.

Oli muuten todella hyvä pesto. Artisaanituotteessa ei ollut lisäaineita. Peston ainesosat ovat havainnollisesti tuossa kuvan vasemmalla puolella olevassa lasimaljassa: mitä ylempänä, sen enemmän tarvitaan!

Pastaa kaikissa muodoissa. 

Balsamicoa myydään valtavia määriä ja mitä erilaisemmissa pulloissa. Balsamietikka on sitä paksumpaa ja makeampaa mitä kauemmin sitä on kypsytetty. Käyttötarkoitus vaihtelee iän ja laadun mukaan, ja tämäkin tuoteryhmä on todella vahvasti aina esillä Italian osastoilla. 

Käytiin vaan kysymässä yhtä asiaa tällä osastolla... Päädyttiin syömään meille leivottua pizzaa ja juomaan pirskahtelevaa valkoviiniä. Järjettömän hyvää pizzaa... Ja mukavat keskustelut italialaisnaisen kanssa, joka opetti miten pizzaa ja pastaa tehdään, ja mikä on prosessissa tärkeintä. Hmm... Pitää kokeilla pian. 

Tämäkin vielä Italian vitriineistä. 

Messuthan ovat valtavat. Kahdessa päivässä ehdittiin käydä vain ne tärkeimmät tapaamiset, ja vain kaksi hallia pintapuolisesti. 

Sydämeni sykkii Skotlannille... Olen tehnyt skotlantilaisen Mrs Bridges-sarjan kanssa töitä vuosia ja tunnen suurta sympatiaa skotteja kohtaan. Meissä ja heissä on paljon yhtäläisyyksiä. Aina kannattaa pysähtyä katsomaan, mitä Skotlannin osastolla tarjotaan. 

Iloinen yllätys oli nähdä ruokaa Suomesta! 

Food from Finland -osastolla oli monipuolinen joukko suomalaisia tuottajia. Maistiaisia tarjottiin ja vieressä oli pieni neuvottelutila asiakkaille. 

Tämä on hyvä!

Mukana oli myös oman yritykseni nimikkoglögiä meille tekevä Kaskein Marja, jonka täysin sokerittomat mehut saivat happamuudellaan suut mutrulle, mutta kyse on varmaankin vaan tottumattomuudesta! Sokeritonta mehuahan voisi käyttää ruoanlaitossa muutenkin ja terveellisyys on ehdottomasti oikea trendi. Suomalaista puhtautta pitäisi vielä enemmän korostaa. Meillä on ainutlaatuinen luonto ja maailmalla maksetaan maltaita meille itsestään selvistä antimista, kuten vaikka sienistä ja metsämarjoista. 

Väkeä riittää.  Noin yleisenä kansainvälisenä sääntönä voidaan todeta, että osaston tunnuksena on  kirjain-numeroyhdistelmä, jota edeltää hallin numero (esim 5BK22). Tämän perusteella osastot pitäisi löytää helposti. Pariisin messut ovat aina niin hauskat: epäloogisuus ja kaikenlainen kaoottisuus kuuluvat asiaan, ja tälle olisi parasta yrittää nauraa, muuten ei selviä. Muualla maailmassa käytävät nimetään aakkosjärjestyksessä riveittäin, niin toki täälläkin, mutta tietenkin niin, että osa riveistä on aakkosissa pystysuunnassa ja osa vaakasuunnassa. Numeroita voi olla joko järjestyksessä tai sitten sattumanvaraisesti. Kirjaimia voi olla myös kaksi, mutta ne eivät ole loogisessa järjestyksessä keskenään (onneksi SIAL on vain joka toinen vuosi! Vuorovuosina järjestetään Anuga-messut Kölnissä, ja saksalainen täsmällisyys toimii sekä osastoilla että yleisessä logistiikassa saumattomasti). Pariisin messuilta junaan pääseminen on sitten oma taistelunsa elämästä ja kuolemasta.  Painajaismaista, toisinaan. 

Mutta siitäkin taas selvittiin!

Sitten lempiravintolaani, Semillaan. Se on Saint-German-des-Préssä, kirkolta vasemmalle, ja kohta toinen vasemmalle, Rue du Seine. Vielä helpompi on kävellä Odeonin asemalta. 

Kiireisen messupäivän jälkeen oli ihana päästä tuttuun paikkaan ja saada lasi kylmää valkoviiniä. 

Olin matkalla kollegani kanssa ja erittäin kohtuullisen odotusajan jälkeen saimme pöydän - mahtavaa. 

Käyn täällä aina kun pääsen Pariisiin... Tykkään paitsi tinkimättömän laadukkaasta, modernin ranskalaisesta ruuasta, myös rennosta ilmapiiristä. Henkilökunta on täysin kaksikielistä ja monet tarjoilijoista ovat kotoisin jostakin englanninkielisestä maasta. Avokeittiö on hauska. Semilla on aina täynnä, mutta olen joka kerta saanut pöydän, kun vaan sinnikkäästi olen odottanut (syödä voi myös baaritiskillä, toimii etenkin, jos on yksin liikkeellä). Omistaja on miellyttävä uusiseelantilainen Drew Harré, joka tulee joka ilta paikalle tervehtimään asiakkaitaan. Hän omistaa myös vastapäisen kalaravintolan ja pari muuta paikkaa lähistöllä. (Olen kirjoittanut Semillasta myös kaksi vuotta sitten samojen messujen yhteydessä, postaus löytyy täältä.) 

Otin alkuun tonnikala-tartarin, jossa oli päärynää. Todella hyvää... 

Pääruoaksi valitsin jotakin, josta en tiennyt mitä se on: Cabillaud, navets et carots confit, bouillon de langoustines.  Yleensä täällä voi syödä mitä vaan, se on aina hyvää, joten valitsin randomaattisesti. Kyseessä oli turskaa, lanttua ja porkkanaa rapuliemessä. Aivan mahtavaa tämäkin... 

Ja miten kaunis annos!

Aina menee vielä pieni jälkiruoka... Panna cottaa passionhedelmällä. Mm... suussasulavan ihanaa. 

Tarjoilija toi meille vielä omistajan tervehdyksenä pienen suklaakakkusen. Tällaista arvostan... Ja varmasti menen taas ensi kerralla Semillaan!

Semilla ei ole halvimmasta päästä, mutta listalta saa edullisempiakin annoksia. Hintataso on ehkä hieman noussut viime kerrasta. Kaikki on aina ollut erittäin hyvää ja taitavasti valmistettua. Parasta on ollut lämmin ja ystävällinen palvelu! Eikä pariisilaista kielimuuriakaan tarvitse pelätä, jos osaa englantia. Voin siis suositella Semillaa edelleen (enkä myönnä, että suklaakakulla olisi osuutta asiaan!). 

Lopuksi vielä maisemakuva hotellin ikkunasta auringon noustessa. Näin lyhyellä työreissulla maisemia ja Pariisia ei ehdi nähdä juuri ollenkaan, joten ikkunakuva riittänee tällä kertaa!

Wienissä messumatkalla

Syksyn toinen messumatka suuntautui Wieniin. Tuo kaunis kaupunki kylpi loppusyksyn helteessä ja näytti kauneimmat kasvonsa. Marketplace Austria on ostotapahtuma, jonka järjestää Advantage Austria Wienin Kauppakamarin ja muiden organisaatioiden kanssa. Olen ollut kerran aiemmin samassa tapahtumassa, nyt mukana oli ennätysmäärä niin myyjiä kuin ostajiakin. Tapahtuma on järjestetty aiemmin marraskuun puolivälissä, joka on hiukan huono ajankohta. Lähelle vuoden suurinta messutapahtumaa Pariisin SIALia sijoitettu Marktplatz Österreich on nyt oikealla paikalla kauempaa saapuvien kannalta. Moni jatkoikin täältä muualle päätyen loppuviikosta Pariisiin.

Edellisenä päivänä paikalle ehtineet kutsuttiin pienelle kierrokselle, kävelimme ja ajoimme ratikalla yhteen Wienin vanhimmista konditorioista, Demel nimeltään.

Erinomaista kahvia ja upeita kakkuja: itselleni valitsin nougatkakun. Wienhän on tunnettu Sacheristaan, ja kaupungissa on kaksi koulukuntaa: toinen laittaa kakkuun aprikoosihilloa, toinen suklaakreemiä. Molemmat ovat oikeassa! Demelissä käytetään suklaata, kertoi ystävällinen konditorian emäntä. Nougatkakku ainakin oli todella hyvä. Sacher-kakkua kannattaa ainakin kerran elämässään käydä syömässä Hotelli Sacherin kuulussa konditoriassa. Itse asiassa keskustassa on lukuisia viehättäviä ja perinteisiä konditoria-kahviloita, joten herkkusuu ei täällä pety.

Mukana ollut opas kierrätti meitä hiukan ja esitteli tärkeitä rakennuksia matkan varrelta. Olen vähän poispilattu, koska olen käynyt aika monta kertaa Wienissä, mutta moni seurueessa oli ensimmäistä kertaa.

Wien on kaunis, upea kaupunki, jossa on valtavasti nähtävää, hyviä ravintoloita, museoita... Historia on kaikkialla läsnä, mutta mikään museo tämä kaupunki ei suinkaan ole.

Aamulla päästiin itse tapahtumaan. Hotellimme oli kävelymatkan päässä Wienin Kauppakamarista, jossa tilaisuus pidettiin.

Tilaisuus avattiin puheilla ja katsauksella Itävallan maatalouteen ja viiniteollisuuteen. Suomeen muuten tuodaan enemmän itävaltalaista viiniä kuin vaikkapa Britanniaan. Luomu on vahvasti mukana tuotannossa ja sen tuottaminen on mahdollista, koska tilakoot ovat eurooppalaisittain pieniä. Itävalta on monipuolinen maa, ikään kuin idän ja lännen välissä. Ilmasto on sopiva niin viinintuottamiseen kuin vaikka kurpitsankasvatukseen. Innovaatioita ja tuotekehittelyä tuetaan ja sitä on valtavasti.

Kauppakamarin tiloihin kootut pöydät ja tilat olivat tehokkaassa käytössä. Meille oli etukäteen buukattu paljon tapaamisia ja monella olikin aikataulu täynnä.

Paikalle oli kutsuttu enimmäkseen perheyrittäjiä ja tässä yksi sellainen: viehättävä pariskunta, joiden upeat ja laadukkaat kahvit herättivät ihastusta niin pakkauksillaan kuin maullaan.

Pöydille saatiin tuotteet esille hyvin. Pienille tuottajille ja toisaalta pienille ostajille tällaiset tapahtumat ovat äärimmäisen tärkeitä!

Päivän tapaamisten jälkeen oli aika siirtyä Heuriger-ravintolaan illalliselle. Isäntien mukaan Wien on maailman ainoa pääkaupunki, jonka alueella on viiniviljelmiä ja viinintuotantoa. Viinitiloilla on mahdollisuus pitää ravintolaa, jossa tarjoillaan perinteistä ruokaa. Ajoimme bussilla melkein tunnin kodikkaaseen ravintolaan, meitä oli neljä bussillista eli reilusti yli 200 kansainvälistä ostajaa. Loistava fiilis!
Viiniä tuotiin pöytiin kannuissa ja sitä juotiin tuopeista.
Alkuun maisteltiin pikku leipäsiä.

Pääruoka haettiin noutopöydästä, jossa kaikki melkein oli friteerattua. Ihan kevyttä ruoka siis ei ollut, mutta erittäin hyvää. Kanaa, kinkkua, kermaperunoita, vihanneksia, hapankaalia..

Kansainvälinen pöytäseurueemme koostui itse asiassa lähestulkoon samoista ihmisistä, joiden kanssa tavattiin jo kakkukahvikierrokselle lähdettäessä, ja meillä oli todella mukava ilta. Tämä on työni paras osa: fantastiset ihmiset. Niin myyjissä kuin kollegoissa on samanhenkisiä, ruokaa rakastavia ammattilaisia, joiden kanssa puheenaiheet eivät koskaan lopu kesken.

Loppuun vielä ravintolavinkki.
Olin reissussa yhden ylimääräisen yön ennen tapahtumaa ja kävin syömässä erikoisessa paikassa: aasialaisiin makuihin erikoistuneessa Vegetasia-kasvisravintolassa. Siellä pääraaka-aineena ovat soija ja tofu, ja niistä tehdään lihan- ja kananmakuisia ruokia. Tämä oli jotain niin outoa, että halusin kokeilla. Kasviksista saa erittäin hyvää ruokaa muutenkin, miksi sen pitäisi maistua muulta?

Tässä tilaamani annos, Mixed Platter.

Annoksessa on kananugetteja, seesami-kasvisrullia ja maapähkinä-kasvismyttyjä sekä valkosipulista soijakastiketta. Nämäkin kaikki friteerattuja... Toki muullakin tavalla kypsennettyä ruokaa oli listalla. Vaihtoehtoja oli vaikka kuinka paljon, itse asiassa. Join jasmiiniteetä autenttisuuden vuoksi. Pakko sanoa, että kananmakuinen soijanugetti oli melko erikoinen! "Veggie meat" oli mielenkiintoinen kokemus ja ajatuksena kiehtova, mutta en syttynyt tälle kuitenkaan. Olenko sitten konservatiivinen, mutta aidot maut miellyttävät eniten. Paikka on kuitenkin kokeilemisen arvoinen ja sopii vegaaneille ja tietysti kaikille ennakkoluulottomille erinomaisesti! Kuvan iso annos, kannu jasmiiniteetä ja lasillinen kylmää grüner veltlineriä maksoi alle 20 euroa.

Lopuksi vielä yksi nähtävyyskuva: aivan edellisen ravintolan välittömässä läheisyydessä on Wienin venäläis-ortodoksinen kirkko, Pyhän Nikolain kirkko. Se on rakennettu vuonna 1899 ja on hienosti entisöity.
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin päätän raporttini Wienistä.

Paras mutakakkuohje

On yksi suosikkiresepti yli muiden: suussasulava, sisältä pehmeä suklaakakku eli mutakakku. 

Meillä se tosin tunnetaan Emilian italialaisena suklaakakkuna, koska resepti on alunperin eräältä Emilia-tytöltä peräisin. 

 Olen tehnyt kakkua tällä reseptillä yli kymmenen vuoden ajan, ja veikkaan että määrät ovat jo sadoissa. Se on vakio kaikissa perhejuhlissa, aina jouluna, sopii jälkiruoaksi milloin vain, maistuu kaikille, enkä ole vielä itsekään siihen kyllästynyt. 

Ohjetta kysytään minulta koko ajan. Se on kirjattu blogiin jo aiemminkin, mutta ansaitsee ihan oman postauksensa. Joten rakkaat suklaan ystävät, innokkaat leipurit, olkaapa hyvät!


EMILIAN ITALIALAINEN SUKLAAKAKKU



200g tummaa suklaata


200g voita


4 kananmunaa


2 dl sokeria


2,5 dl vehnäjauhoja


1 tl leivinjauhetta



Sulata suklaa ja voi miedolla lämmöllä kattilassa tai vesihauteessa. 

(Tämän vaiheen voit huoletta tehdä hyvissä ajoin, että suklaaseos ehtii jäähtyä. Jos on kiire, jäähdytä seos vaikka laittamalla kattila tiskialtaaseen, jossa kylmää vettä. Älä päästä vettä suklaan sekaan!)

Voitele ja jauhota irtopohjavuoka.

Vatkaa kananamunat ja sokeri keskenään vaahdoksi. 

Sekoita jäähtynyt suklaa-voiseos kananmunavaahtoon. 

Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää ne seokseen varovasti sekoittaen ja kaada seos vuokaan. 

Paista n 200 asteessa 15 minuuttia tai 220 asteessa 12,5 minuuttia. 

Kokeilemalla löytyy optimaalinen aika! Kakun pitää jäädä pehmeäksi keskeltä. 

Ennen tarjoilua koristele jäähtynyt kakku tomusokerilla. 

Tarjoa sellaisenaan, tai jäätelön, kermavaahdon ja vaikkapa survottujen mansikoiden kera.

Seuraavia asioita on kakun tiimoilta kysytty, joten kerrataanpa vielä:

Tumman suklaan päiväykset voivat olla jo menneet, harmaa ja kärsineen näköinen, yli-ikäinen suklaa kelpaa aina kakkuun, koska suklaa sulaessaan palaa omaan olomuotoonsa. Mitä tummempi suklaa, sen parempi on lopputulos. Jos käytät vaikka appelsiinisuklaata, kakussa on kiva appelsiinin vivahde, minttusuklainen kakkukin maistuu hyvältä, ja taikinaan voi lorauttaa vaikkapa espressoa. 

Kakkuun on ehdottomasti käytettävä oikeaa voita. 

Itse teen koko kakun yleiskoneella, tehoja vähentäen loppua kohti.

Kakusta tulee sopiva yhteen, 24 cm:n halkaisijaltaan olevaan irtopohjavuokaan. 

Vehnäjauhot voi hyvin korvata esimerkiksi tattarijauholla. Niiden ominainen maku on itse asiassa erittäin hyvä. Silloin kakku on gluteeniton. 

Kakku kannattaa tehdä hyvissä ajoin, mielellään edellisenä päivänä. Itse laitan jäähtyneen kakun vuoassa jääkaappiin foliolla peitettynä ja otan sieltä tuntia, paria ennen tarjoilua pois. Silloin se lähtee helposti vuoasta irti (pehmeä kakku saattaa hajota, jos sitä yrittää vielä lämpimänä siirtää tarjoiluvadille). Paistinlasta tai veitsi auttaa kakun irrottamisessa vuoasta, jos on vähän tarttunut pohjasta kiinni.

Teen useimmiten samalla vaivalla kaksi kakkua, koska uuniini mahtuu juuri sopivasti kaksi vuokaa kerralla. Jos toinen jää syömättä, pakastan sen. Pakastimessa pitäisi aina olla yksi suklaakakku yllätysvieraita (tai äkillistä makeannälkää) varten!

Ja eikun leipomaan!

Yrittäjän välitilinpäätös

Kirjoitan aika harvoin tänne kovin henkilökohtaisia asioita, se on ollut tietoinen valinta. Nyt halusin kuitenkin kirjoittaa yrittäjyydestä vähän enemmän henkilökohtaisella tasolla. 
On aika katsoa hiukan taaksepäin.

Perustin Gift Gourmetin tammikuussa 2006. Siitä tulee pian siis jo yhdeksän vuotta. Sain inspiraation herkkukorista, jonka eräs yhteistyökumppani toimitti kiitoksena yhteistyöstämme. Kori oli mieluisa, mutta saapui myöhässä ja oli aika sotkuisen oloinen. ”Tämän voisi tehdä niin paljon paremmin”, pohdin silloin. 
Siitä sai alkunsa uniikkeja, räätälöityjä herkkukoreja tekevä Gift Gourmet.

Silloin erikoisherkkuja myytiin harvassa liikkeessä. Halusin koreihin erikoisia tuotteita, joita ei olisi marketeissa, joten päätin ostaa tuotteet itse suoraan tuottajilta ja valmistajilta. Oli myös selvää, etten saisi valmistajien minimitilausmäärää myytyä pelkissä koreissa ainakaan alkuun, joten johdonmukainen seuraus oli ryhtyä tukkukauppiaaksi.

Niinpä kesällä 2006 olin irtisanoutunut vakituisesta ja sinänsä mieluisasta työstä lentoyhtiössä ja olin tukkukauppias, maahantuoja, lahjapalveluyrittäjä. Varsinaiselta koulutukseltani olen englannin kääntäjä, ja olinkin ollut sivutoiminen kääntäjä-viestintäyrittäjä. Lisäksi minulla on muutamia ammattitutkintoja ilmailun ja asiakaspalvelun alalta. Gift Gourmetin perustamisen aikoihin suoritin myös tiedottajan tutkinnon. En ollut ihan varma mitä halusin tehdä isona, mutta intuitioni vei minua tiettyyn suuntaan.

Minulla ei siis ole kaupallista koulutusta, mutta olen kaupallisesti orientoitunut, myyminen on minulle aika luontevaa (itse asiassa ensimmäinen, lyhytaikaiseksi jäänyt bisnekseni oli karkkikauppa Minna Myy, jonka perustin jo joskus viisivuotiaana). Ja olihan minulla ollut pieni yritys melkein kymmenen vuotta. 

Mutta en tuntenut elintarvikealaa tai kaupan alaa. En osannut tehdä herkkukoreja, joiden kuvia olin netissä nähnyt, ja jollaisia halusin myydä Suomessa asiakkaille.

Jälkikäteen voi vain ihmetellä, millä rohkeudella lähdin liikkeelle. 

Jo ensimmäisenä vuonna olin messuilla esittelemässä tuotteita, niin tukkuasiakkaille kuin herkkukoreja liikelahja-asiakkaille. Muistan aina, miten ihmeelliseltä tuntui ensimmäinen verkkokauppaan tullut tilaus. Bisnes lähti käyntiin. 

Sain kootuksi hienon portfolion. Valikoimassa oli alle vuodessa upeita eurooppalaisia brändejä, joita halusivat – haluavat edelleen – monet muutkin. Huomasin pian, että kilpailu on melko veristä ja tietyt pelurit eivät noudata samoja pelisääntöjä kuin muut. Kilpailijan tuotteiden ”varastaminen” tai ainakin sen yrittäminen on tällä alalla normi. Opin nopeasti pitämään uutiset ja asiat omana tietona, kunnes ne ovat varmoja. Päätin alusta alkaen toimia koko ajan lakien ja alan viranomaissääntöjen mukaan. Minua kokeneemmat (mies)yrittäjät neuvoivat ”tyttöä” maan tavoille. En kuunnellut. Oikeastaan oli varmaan onni, että tulin alan ulkopuolelta. Tein asioita eri tavalla – uudella tavalla. Rikoin rajoja, koska en tiennyt niistä. Kilpailijoistakin tuli kollegoita, kun en suostunut riitelemään.

Matkustin kolmena ensimmäisenä vuotena Yhdysvaltoihin opiskelemaan herkkukorialaa: olin isoissa alan konferensseissa ainoa eurooppalainen. Opin korien tekemisen tekniikan ja paljon muuta. Aivan mielettömän upeita kokemuksia!

Monenlaisia hetkiä mahtuu muutenkin näihin vuosiin. Olen aika ajoin täällä blogissakin vuodattanut joitakin asioita. En kuitenkaan halua tässä eritellä negatiivisia tapahtumia. Voin sanoa, että lama ja oman yksityiselämäni ikävät käänteet vaikeuttivat liiketoimintaa huomattavasti. Työmäärä on ollut välillä ihan järjetön ja toimeentulo todella tiukassa, kun kaikki ei mennytkään kuten ajattelin. Olen kaikki nämä vuodet tehnyt myös käännöksiä ja viestintäalan töitä, ja lakisääteiset lomat ovat jääneet aika vähiin. Yrittäjän sosiaaliturva on surkea ja eläkettä en ole onnistunut juurikaan kerryttämään. Sikäli ei ole mennyt kovin hyvin!

Mutta toisaalta: olen oppinut valtavasti näiden vuosien aikana, voi veljet mitä kaikkea! Ja millaisia ihmisiä olen tavannut, upeita, hienoja yrittäjiä ja ruoka-alan (ja muiden alojen) ihmisiä niin Suomessa kuin maailmalla. Monesta on tullut ystäviä. Hetkeäkään en antaisi pois. Tiedän, että olen tehnyt paljon virheitä (se on yksi yrittäjyyden keskeisiä asioita: virheiden tekeminen ja niistä oppiminen). Pettymyksiä on ollut paljon. Moni pulmallinen asia oli loppujen lopuksi sellainen, etten niihin olisi edes pystynyt vaikuttamaan. On vaan ollut pakko ”sammuttaa tulipalo” ja keksiä mitä seuraavaksi tekisi, että asiat menisivät eteenpäin. 
Kaikkein parasta on ollut omien ideoiden luominen ja toteuttaminen. Tai se tunne, kun aamulla herää ja on keksinyt ratkaisun johonkin illalla vaivanneeseen juttuun. Tai kun saa työntekijät innostumaan ja puhaltamaan yhteen hiileen.

Pidän eräänä menestyksen mittarina sitä, että Suuri Tavaratalo kopioi omaan joululahjavalikoimaansa yhden suosituimmista herkkukoreistani. Olen saanut gourmet-herkkuja myyntiin satoihin kauppoihin Hangosta Kilpisjärvelle ja moni on kauttani oppinut käyttämään chutneytä, curdeja ja hedelmäetikoita. Pateita on syöty muulloinkin kuin jouluna. Joistakin valikoiman tuotteista on tullut klassikkoja. Sikäli tavoite on saavutettu: suomalaisille on annettu mahdollisuus herkutella hyvillä, lisäaineettomilla gourmet-herkuilla, joita ennen piti raahata tuliaisina ulkomailta. 
Olen rakastanut jokaista päivää, jolloin menin töihin, koska olen saanut tehdä ”omaa juttuani”. Sehän on useimpien haave, joka monelta jää toteuttamatta.

Kaksi viimeistä vuotta ovat kuitenkin olleet erikoisia.

Erittelemättä asiaa sen kummemmin opin yllättäen itsestäni yhden asian. Tai itse asiassa, opin montakin, mutta tajusin, että bisneksen kasvu, jota kuitenkin aktiivisesti tavoittelin, ei kuitenkaan ole oma intohimoni.

Itse asiassa, kun olen täysin rehellinen itselleni, en olekaan niin kauhean kiinnostunut siitä, mitä viivan alle jää.

Tajusin, että minulle matka on päämäärää tärkeämpi.

Tuon asian myöntäminen oli aikamoinen herätys ja käynnisti prosessin, jonka yksi päätepiste oli noin kuukausi sitten, kun myin elintarvikkeiden tukkuliiketoiminnan asiakkaalleni Ceesta Oy:lle.

Liiketoimintakauppaan kuuluu se, että saan jatkaa Ceestan kanssa samaa työtä vanhojen asiakkaitteni ja kenties uusienkin parissa. Pidän itselläni vielä Gift Gourmet –lahjapalvelun ja verkkokaupan, niistähän kaikki alkoi. Olen erittäin tyytyväinen tähän päätökseen. Ceestaa parempaa kumppania ja työn jatkajaa en voisi kuvitella: yrittäjäperhe jakaa rakkauteni ruokaan ja hetkeen tarttumisen. Olemme samalla aaltopituudella. Ceestassa tunnetaan kuitenkin intohimoa myös tulosta kohtaan.

Inventaarion aika ei vielä ole, mutta välitilinpäätöksenä sanoisin, että onpa ollut tähän mennessä pitkä ja vauhdikas matka, joka kannatti tehdä! Onneksi matka vielä jatkuu!

Sanon aina kaikille yrityksen perustamista pohtiville: 
Lähtökohtaisesti en suosittele yrittäjyyttä kenellekään, mutta joskus yritys on vaan perustettava. 
Näin on ollut omallakin kohdalla.

Annan nyt ilmaiseksi neuvon (toimii myös työn ulkopuolella), josta moni maksaa kalliille konsultille: tee sitä, mitä rakastat.

Pyri toteuttamaan edes yksi asia (haave), joka on jäänyt eri syistä tekemättä tai toteuttamatta.

Anna itsellesi aikaa miettiä, mikä on sinun intohimosi, ja miten voisit saada sen tekemiselle elämässäsi tilaa. 
Raha ei merkitse kaikkea.

(Älä kuitenkaan perusta yritystä, jolla ei ole kannattavuuden tai kasvun edellytyksiä)

Seuraavassa postauksessa jälleen ruokaa ja reseptejä!

Sieniherkkuja

Tänä syksynä metsät ovat olleet täynnä sieniä. Näin kuulemma käy aina noin viiden vuoden välein. Olen täysin "sieniurpo", enkä tunnista kuin punaisen kärpässienen, mikä sinänsä ei ole huono asia. Kuitenkin sosiaalinen media muutti elämäni: kun yhtäkkiä tattien kuvat vyöryivät joka puolella, oli pakko havahtua tähän. Sieniä on kaikkialla!
Olen nyt havainnut, että useimmat sienestäjät ovat oppineet tuntemaan sieniä jo lapsena äidiltä/isältä/mummolta ja monelle sienestys on rentouttava harrastus. Valitettavasti en kuulu tähän joukkoon. Kiitos sosiaalisen median, olen kuitenkin tänä syksynä saanut valtavan määrän upeita, hienoja ruokasieniä käymättä itse metsässä.
Toki yhtenä viikonloppuna päädyin sienimetsään itsekin, ja opin paljon, vaikken juuri sieniä löytänyt.

Sen sijaan kokkaan sienistä erittäin mielelläni.

Sienipiirakka
pohja:
200g voita
2,5 dl jauhoja
juustoraastetta
1-2 rkl kylmää vettä

Täyte:
Sieniä (esim tatteja) ja sipulia
2 dl kermaa
1 dl juustoraastetta
1-2 kananmunaa
suolaa ja pippuria

Pohjaa varten voi ja jauhot + juustoraaste nypitään taikinaksi, joka notkistetaan vedellä. Taikina painellaan piirasvuoan pohjalle ja reunoille ja laitetaan hetkeksi jääkaappiin.
Sienet paistetaan sipulin kanssa voissa.
Pohjaa paistetaan 5-10 min 200-asteisessa uunissa, kunnes se on hieman kypsynyt.
Kerma, kananmunat ja juustoraaste sekoitetaan tasaiseksi, maustetaan suolalla ja pippurilla maun mukaan. Sienet levitetään piirakkapohjalle ja päälle kerma-kananmunaseos.

Tämä piirakka koristeltiin timjamilla.
Paistetaan uunissa, kunnes on kypsä ja kauniin vaaleanruskea (n. 20 min).

Piirakassa oli tatteja ja punasipulia. Timjami sopi erittäin hyvin.


Niin, kukapa ei tateista olisi kuullut. Lampaankääpä sen sijaan oli minulle uusi tuttavuus, todella herkullinen sieni.
Sain kassillisen niitä ja ensi töikseni paistoin lampaankääpäpihvejä.
Kuva on vähän askeettinen ja kömpelö, mutta ohje on hyvä ja maut kohdallaan.

Lampaankääpäpihvit & paahdetut punajuuret

Lampaankäävän lakkeja
leivitys:
2 kananmunaa
1 rkl dijon-sinappia
suolaa
pippuria

1 dl raastettua parmesania
1 dl venhäjauhoa

Puhdista sienet ja leikkaa jalat lakeista niin, että lakit ovat mahdollisimman tasaisia. Kananmunat ja sinappi sekoitetaan keskenään,  jauhot ja parmesan samoin. Kasta sienet ensin kananmunaan ja sitten jauho-juustoseokseen. Paista voissa pannulla. Lampaankääpä muuttuu paistettaessa kauniin sitruunankeltaiseksi.

Punajuuria
Oliiviöljyä
suolaa
valkosipulia
salviaa (tai timjamia, rosmariinia tms)

Punajuuret pestään, kuoritaan ja pilkotaan uunivuokaan. Niiden päälle lorotetaan reilusti oliiviöljyä ja maustetaan suolalla. Viipaleiksi leikattu valkosipuli ja revityt salvianlehdet lisätään punajuurten päälle.
Kypsennetään uunissa 200 asteessa 40 min tai kunnes ovat kypsiä (pienet palat kypsyvät nopeammin).

Lampaankäävistä suurin osa päätyi paistettuna pakastimeen, mutta toki niistä piti tehdä myös klassinen italialainen risotto.

Risoton ohje löytyy täältä. Tällä kertaa käytin itse keitettyä porolientä nesteenä ja lampaankäävät lisäsin lopuksi paistettuina. Riisi on hyvää italialaista risottoriisiä, jota ilman ei synny kunnollista risottoa.

Nyt on pakastimessa paistettuja tatteja ja lampaankääpiä sekä sienisalaattiin sopivia suolasieniä. Osan herkkutateista kuivasin. Lampaankäävistä saa erinomaisen muhennoksen esimerkiksi riistan tai kalan seuraksi, joten näille tulee varmasti käyttöä.
Vielä on sesonkia, joten ei muuta kuin metsään! Tai torille!