Pitkällä kaavalla Brondassa

Yhteistyökumppani kiittää hyvästä yhteistyöstä kerran vuodessa ja vie tehokkaan tiimimme syömään. Näiden unohtumattomien iltojen keskeinen anti ei tietenkään ole pelkkä hyvä ruoka ja juoma, mutta pysytellään nyt siinä tämän blogin puitteissa! Bronda on Tomi Björckin uusin tulokas Etelä-Espalla, joka oli arki-iltanakin täpötäysi.

Alkuun otettiin aperitiivi Brondan baarissa, jossa oli erinomaisen epäsuomalainen (myös epähelsinkiläinen) palvelu. Ihmisen kohtaaminen on taitolaji, ja nuori kaveri sen osasi. Maistoin talon omaa rosé-samppanjaa, joka oli tehty pelkästä pinot noirista. Erittäin hyvä!

Siirryimme pöytään ja valitsimme pidemmän maistelumenun, Brondan.

Ensimmäinen yhdeksästä ruokalajista... Savustettua vihersimpukkaa tomaattikastikkeessa, sahramimajoneesia ja chorizo-öljyä. Hulautettiin kerralla kurkkuun kuin osteri. Loistava makupaletti.
Viinisuositus tässä kohtaa kuiva sherry.

Hodarilla (ja sherryllä) jatkettiin. Sisällä chorizo-makkaraa ja coleslawta. Yllättävä, kiva, hyvät maut.

Vähän erikoisen näköinen annos, tämä oli kahdelle. Makuyhdistelmät olivat kuitenkin uskomattomat, tykkäsin todella paljon. Meritaimen-sashimi, katkarapuja, hiillostettua munakoisoa, kuminamajoneesia ja savustettua mätiä. Viininä oli hyvä italialainen valkoviini, Veneton alueen Garganega-Chardonnay.

Kaunista! Ensin syödään silmillä! Kampasimpukkaa, vuohenjuusto-cremeä, tryffeli-sipulidressingiä ja pancettakinkkua + pinjansiemeniä. Aina vaan parani, tämä oli taivaallista.

Pääruokana oli sherryssä haudutettua lammasta & valkosipulipyreetä.

 Lampaan kanssa oli sherry-bordelaise-kastiketta.

 Lisukkeena tosi hyviä pikkelöityjä kirsikoita...

..ja vielä parmesanilla kuorrutettua peruna-kaaligratiinia. Tämäkin oli erittäin hyvää.
Pääruoan kanssa tarjottiin espanjalaista la Montesa -punaviiniä Riojan alueelta.
Pääruoka oli erinomainen, aika tukeva setti. Kirsikoista tykkäsin erityisesti ja niitähän kannattaisi itsekin kokeilla säilöä juuri noin?

Nyt olisi melkeinpä voinut lyllertää ruokalevolle, mutta edessä oli vielä kolme jälkiruokaa. Listalla niitä oli kaksi, mutta ehtoisa isäntämme halusi meidän maistavan myös tiramisua.
Jälkkärien kanssa tarjottiin lasillinen raikasta italialaista Moscato d'Asti -kuohuviiniä.

Tiramisu oli hyvää...

Mantelikakku & vadelmajäätelö toffeekastikkeella oli hyvää...

..ja  omena-suolaheinäsorbetti omena-kurkku gazpacholla ja mascarpone-vaniljakermalla myös hyvää. Olikohan viimeinen sittenkin paras? Ainakin sen raikkaus sopi mainiosti aterian loppuhuipennukseksi.

Hieno suoritus!

Miellyttävässä herraseurassa huonompikin ruoka menisi, mutta tässähän oli kaikki enemmän kuin kohdallaan. Tykkään siitä, että henkilökunta osaa toimia oikealla fiiliksellä: täällä ei pönötetä vaan ollaan rentoja, hyvällä mielellä. Ruoka on pääosassa, mutta tunnelma vähintään yhtä tärkeä.
Hintataso on melko pöyristyttävä, mutta rahallahan saa ja hevosella pääsee, vai miten se meni? Budjetissa kuitenkin pysyttiin, kohtuuden nimissä. Aina puhutaan näistä "oman rahan paikoista" ja niiden tarpeesta. Ravintolassa olisi kiva käydä syömässä ilman, että siihen kuluu omaisuus. Tällaiset paikat eivät kuitenkaan kovassa kilpailutilanteessa ja Helsingin kalliilla kustannusrakenteella oikein pärjää. Tomi Björckin bisnes on yksi harvoista voittoa tekevistä ravintola-alan yrityksistä - yhtälö on vaikea, mutta näin tämä toimii. Laatu oli erinomainen, maut kohdallaan ja palvelu jämptiä. Lisämyyntiä tehtiin huomaamatta - hyvin koulutettua väkeä! Olimme tyytyväisiä.

Pizzaperjantai!!

Otsikko voisi myös olla Lähiruokaa, osa 2. Merellisen Laajasalon Jollaksessa palveluja on melko niukasti. Valintatalon lisäksi Jollaksessa on perjantaisin ja lauantaisin auki oleva aito italialainen pizzeria Fornitaly, eikäpä juuri muuta. Mitä muuta tarvitaan? Kiviuunissa paistetut pizzat noteerattiin taannoin Nyt-liitteessä ja nyt suosio on niin kova, että pizzat pitää tilata melkeinpä ensimmäisen tunnin aikana, jos jotain aikoo ylipäänsä saada.

Jollaksen kartanon lähellä olevassa vanhassa kivinavetassa kuuluu siis tänään ja huomenna muutaman tunnin ajan ihana italiankieli, pizza on Suomen parhaita ja naiset saavat vielä kivoja kohteliaisuuksia, joten mikäs sen mukavampaa. Buonasera, bella signora! 

Puhelimeen vastataan suomeksi, mutta italiaksikin saa tilata. Hinnat ja koot ovat kotipizzan tasoa, mutta maku ja koostumus ihan aitoa Italiaa. 

Bellissima pizza italiana!

Suolakurkkuja

Ruokapiirin luomukurkut inspiroivat tekemään pitkästä aikaa suolakurkkuja (tai maustekurkkuja).

Ruokapiirin avomaankurkut ovat luomua ja siksi vähän robustin näköisiä, mutta hyvänmakuisia. Säilönnässä pätee yksi kultainen sääntö: kaiken säilöttävän pitää olla ensiluokkaista. Oli kyse sitten mehusta, likööristä, hillosta tai etikkasäilykkeistä, purkkiin tai pulloon ei saa mennä mitään huonoa.
Kuvan kurkuissa kaikki ainekset ovat luomua, jopa laakerinlehdet ovat tuliainen ystäväni äidin laakeripuusta Portugalista! 

Suolakurkut

(tällä määrällä kuvan purkillinen)

n. 350 g avomaankurkkuja

tilliä

punasipulia

mustaherukkapensaan lehtiä

1 dl väkiviinaetikkaa

2 dl vettä

0,5 dl suolaa

0,25 dl sokeria 

laakerinlehtiä

pippureita

neilikkaa

(muita mausteita: inkivääriä, valkosipulia, piparjuurta tms)

Ensin keitetään liemi. Ainekset kattilaan ja annetaan kiehua, kunnes sokeri ja suola ovat sulaneet. Jäähdytetään. 

Lasipurkki (purkit) pestään huolella ja desinfioidaan kiehuvassa vedessä.

Kurkut huuhdellaan ja viipaloidaan. Ne laitetaan kerroksittain purkkiin tillin, mustaherukanlehtien ja punasipulin kanssa (jos haluat maustaa kurkut valkosipulilla, inkiväärillä tai piparjuurella, voit laittaa ne suoraan kurkkujen kanssa purkkiin tässä vaiheessa).

Lopuksi päälle kaadetaan jäähtynyt etikkaliemi, josta laakerinlehdet on poistettu.

Kurkkujen pitää tekeytyä jääkaapissa jonkun aikaa, parisen viikkoa ainakin.

Lounasta Lonnassa

Joskus on kiva olla turistina omassa kotikaupungissa. Lähdin katsomaan Lonna-nimistä saarta Helsingin edustalla. Saari on avattu yleisölle vasta toukokuussa. Lonna on aiemmin ollut Puolustusvoimien hallussa. Saarella on toiminut mm. miinojen raivausasema ja siellä on poistettu laivojen magneettisuutta. Miinakiskot ovat saarella näkyvissä ja niille suunnitellaan uusiokäyttöä: kiskoilla kulkevaa jäätelökärryä.
Kuulemani mukaan Lonnan ravintola on hyvämaineinen! Se jo riittää syyksi mennä katsomaan tuota "uutta" saarta.

Laivamatka Kauppatorilta kestää kymmenisen minuuttia. Laiva pysähtyy menomatkalla Lonnassa, paluu tapahtuu Suomenlinnan kautta. Valitettavasti tämä lysti loppuu jo elokuun lopussa, eli kiirettä pitää, jos aikoo vielä tänä kesänä käydä tuolla pikkuisella saarella yhteysaluksella. Syyskuussa sinne vielä pääsee viikonloppuisin, kannattaa tarkistaa aikataulut JT-Linen sivuilta.

Meri näkyy joka puolelle koko ajan, saari on todellakin niin pieni.

Lonnassa on pieni baari-kahvila, josta saa ostaa piknik-korin halutessaan, ja samojen omistajien pyörittämä ravintola. Saaren toimintaa pyörittää Fregatti Oy.

Nuori henkilökunta hoiti työnsä hymysuin. 

Ravintolan sisätiloja en käynyt edes katsomassa, tähän oli helppo istahtaa.

Ja tämä maisema oli omasta pöydästäni.

Paistettua siikaa lisukkeineen. Ruoka oli todella herkullista. Perunat oli kivasti pyöritelty tillivoissa, jossa oli riittävästi suolaa. Kaikki oli hyvää, ja viini oli luomua, sopi hyvin aterian kanssa.

Haluaisitko tehdä kaarnalaivoja? Niiden uittamiseen saari tarjoaa mainiot puitteet. Tai voi vain istua ja lukea hyvää kirjaa.

Ruoan päälle kävelin katsomassa miinakiskoja ja maisemia.

Lonnaan pääsee toki omallakin veneellä.

 Saari houkuttelee piknikille - toivottavasti roskat löytävät tiensä näihin. Ikävästi näkyi kaljatölkkejä siellä täällä.

Lonna kuuluu itse asiassa Suomenlinnan saariryhmään.

Suokkiin sitten seuraavaksi.

Kun muutin nuorena tyttönä Helsinkiin, asuin pitkään asunnoissa, joissa ei ollut parveketta. Kuumina kesäpäivinä piti päästä ulos ja meren äärelle. Kävin silloin usein Suomenlinnassa - silloin ei siellä ollut juurikaan turisteja. Suokki on aina ollut suosikkipaikkojani Helsingissä, eikä kesä ole kesä, jos ei sinne pääse edes kerran. Rakastan sen sileitä kallioita, kaukana siintäviä majakoita, laivojen ja veneiden paljoutta ja saaren omaleimaista, historiallista tunnelmaa.

Hiukan pilvinen sää muuttui kauniiksi taas ja aurinko kultasi meren. 

Kakkukahvit vielä Suokissa ja sitten takaisin mantereelle!

Takaisin Kauppatorille tultiin peräkanaa Turson kanssa, joka on vanha höyrylaiva-jäänmurtaja, rakennettu vuonna 1944 ja menetetty sotakorvauksena Neuvostoliitolle seuraavana vuonna. Turso on sittemmin saatu takaisin ja entisöity. Mukava tunnelma: höyrylaiva huutaa satamaan saapuessaan, ja savun seassa tuoksuu kivasti puu. Oikealla oli hieno ja ylellinen amerikkalainen risteilyalus. Tätähän Helsinki on: vanhaa ja uutta, kulunutta ja upouutta rinnakkain. 

Kesäinen Helsinki on todella kaunis!

Lähiruokaa

Fillarilla pääsee kivasti ympäri Laajasaloa, tuota kaunista saarta, jossa asun. Uskomattoman kaunis luonto, ihana meri, lämmin ilma - täydellistä. Mikä parasta, täällä on myös lähiruokaa!

Olen vastikään liittynyt Laajasalon ruokapiiriin. Entisen postin tiloihin on tehty luomu- ja lähiruokaan erikoistunut pieni Saaremme Puoti, jonka tiloista ruokapiiriläiset hakevat ennakkoon tehdyt tilaukset. Ruokapiiri lähettää sähköpostiviestin tilaamisesta, jonka jälkeen voi netissä tehdä tilauksen. Sunnuntai-iltaan mennessä pitää tilata ja se maksetaan ennakkoon. Nouto seuraavana keskiviikkona. Tällaisen laatikon hain tänään:

Tässä on avomaankurkkuja, joista ajattelin tehdä maustekurkkuja pitkästä aikaa, italialaisia luomusitruunoita, tilliä ja persiljaa (omani paleltuivat alkukesästä), punasipulia ja kukkakaalia. Tomaatteja tilasin myös, mutta niitä ei tällä kertaa saatu. 

Puodista saa myös Riihikosken luomujauhoja, joihin olen tykästynyt. Leivon usein leipää ja käytän mielelläni vehnänleseitä ja -jyviä. Kaupan valikoimassa on myös Harjun makkaratehtaan makkaroita ja paljon muuta hyvää. 

Olen kuullut kehuttavan Stansvikin kartanon leipää, sekin Laajasalosta. Ostin tänään kokeeksi rieskan ja oli todella hyvää!

Stansvik on ihan tulevan Kruunuvuorenrannan asuinalueen kupeessa. Sen lähistöltä on louhittu kalliota ja kaadettu metsää - onneksi itse kartano on edelleen kauniin luonnon ympäröimä. Näin kesäaikaan sinne voi mennä myös veneellä. Stansvikissa on ravintola, joka on auki joka päivä paitsi lauantaisin.

Tällaisia näkymiä kesäisenä päivänä Stansvikin kartanon rannasta!

Tänä vuonna Jollaksen kartanolla on käynnistetty kokeilu, jossa kartanon mailla viljellään biodynaamisesti erilaisia salaatteja, juureksi ja vihanneksia, mehiläisiäkin kasvatetaan. Tuotteet menevät helsinkiläisille ravintoloille ja nyt sitten myös ruokapiirin kautta tavallisille kuluttajille. Satokausi on juuri alkanut ja tänään oli mahdollisuus hakea sieltä korillinen jo kypsyneitä vihanneksia edulliseen 15 euron hintaan.

Jollaksen kartano on noin satavuotias rakennus, jonka vanha pihapiiri on tänä vuonna otettu hyötykäyttöön.

 Maaperä on kuulemma niin kostea, ettei sadetinta ole paljonkaan käytetty.

 Punajuurien kypsymistä vielä odotellaan.

 Kesäkurpitsat olivat todella upeita, hyvä sato!

 Komea rivistö!

Ruokapiirin jäsenet voivat ennakkoon tilata ja maksaa kartanon mailta haettavat vihannekset. Nouto tapahtuu viljelijän johdolla, ei siis omin päin... Tänään oli tällainen sorttimentti: kesäkurpitsaa, pinaattia, naurista, romaine-salaattia, lehtikaalia, lehtimangoldia ja pensaspapuja. Korin hinta oli todellakin vain 15€.

Olin tänään yksin kotona ja päätin kokeilla tuoreita kasviksiani heti. Kuullotin punasipulia voissa, lisäsin kesäkurpitsaa, kukkakaalia ja mangoldin varret, lopuksi mangoldin lehdet. Paistoin näitä hetken. Pippuria myllystä ripaus hyvää suolaa, eikä muuta tarvittu. Ruoka on todella tuoretta, kun puoli tuntia sadonkorjuusta se jo kypsyy pannulla. Hyvää ja terveellistä, ja halpaakin. 

Ruokapiirejä on jo Helsingissä monessa kaupunginosassa ja toki monissa muissakin kaupungeissa. Jos sellaista ei omalta paikkakunnalta löydy, suosittelen ruokapiirin perustamista! Kun ruoka tulee suoraan tuottajilta kuluttajille, ketju on nopeampi ja tuotteet halvempia, kun turhia välikäsiä ei ole. Suomalaisen kaupan logistiikka- ja ostokäytäntöjen mukaisesti lähellä tuotettu ruoka ei pääse lähikauppaan, mikä on huutava vääryys!