maanantai 30. kesäkuuta 2014

Aurinkoiset lakkiaiset

Keskimmäinen poikani pääsi ylioppilaaksi tänä keväänä. Oman lapsen isot juhlat ovat elämän uohtumattomia kohokohtia. Vanhimman poikani ylioppilasjuhlat olivat joulukuussa pari vuotta sitten, nyt sain järjestää kesäjuhlat. Olin jo melkein vuotta aiemmin varannut kodin lähellä olevan juhlatilan meille, koska se tuntui huomattavasti helpommalta kuin kotona järjestäminen. Tämä osoittautui erittäin hyväksi ideaksi kokonaisuuden kannalta!

Työni puolesta kierrän ruokamessuja maailmalla ja olen aina ihaillut jättimäisiä parmesankiekkoja ja parmankinkkuja. Kun ylioppilaallekin nämä herkut sopivat hyvin, tarjoilu perustuikin juustoon ja kinkkuun, joiden ympärille rakennettiin menyy.
Pojalleni eivät mitkään pienet piperrykset olisi sopineetkaan.
Kinkku oli todella hyvää ja juusto pehmeänmakuista. Tilasin molemmat Italiasta, suomalaisen maahantuojan kautta. Kinkku painoi 7,5 kiloa. Näitä kinkkujahan moni tuo myös Espanjasta (pata negra), kulkee mukavasti käsimatkatavarassa ja hintahan ei päätä huimaa. Pehmeä parmankinkku oli suussasulavaa, ihanaa, ei liian suolaista, ja sitä todella meni juhlissa paljon.

Parmesanin kanssa sai viikunahilloa tai itsetekemääni punaherukka-rosmariinihyytelöä, italialaiseen tapaan tarjolla oli myös paksua, makeaa balsamicoa.
Pitopalvelu Limestä tilattiin muu tarjoilu: salaisella reseptillä valmistettu lämminsavulohi, focaccialeipä, herkullisessa tomaattikastikkeessa olevat lihapullat, broileripastasalaatti, kalkkunawrapit ja pororullat.
Tajusin vasta liian myöhään, että meiltä puuttui kasvisvaihtoehto kokonaan. En tiedä, miten siinä niin pääsi käymään. Harmitti, mutta toivottavasti tästä ei tullut suurta murhetta vieraille.
Samppanja oli onnittelumaljana, sen lisäksi tarjolla oli viiniä, olutta, limuja ja kivennäisvesiä. Alkoholittomana alkumaljana oli omatekemästä mustaherukkamehusta ja vissystä sekoitettu kauniin punainen juoma.

Hain pöytäkoristeiksi iiriksiä ja vaniljanvärisiä ruusuja.
Kukat kävin laittamassa edellisenä iltana valmiiksi juhlatilan pöydille - simppelisti juomalaseissa. 

Kakut leivoin itse - nuoren miehen lempikakut. Suklaakakkua ja kahdella eri reseptillä juustokakkuja.  Lisänä oli vain itsetehtyjä cookieseja - nekin ylioppilaan kaikkien aikojen suosikkeja. Tässä kuvassa näkyy myös upea pionikimppu, jonka hain Kulosaaren kukasta.

Jättimäinen juusto oli 36 kuukautta kypsytetty kiekko, joka painoi 39 kiloa. Se ei mahtunut mihinkään jääkaappiin, koska halkaisija oli noin 45cm. Onneksi viikkoa ennen juhlia ilmat viilenivät, ja pystyin säilyttämään juuston ulkona terassilla laatikossa.
Päivää ennen juhlaa otin sen sisälle ja leikkasin puoliksi. Tähän hommaan italialaisilla on erilaisia veitsiä eri vaiheisiin, mutta suomalaisissa veitsissä ei ole mitään vikaa! Itse asiassa juuston puolittaminen oli hyvinkin helppoa, kun olin ensin opiskellut tekniikkaa youtubesta.



Tällaiset kaksi puolikasta, kumpikin melkein 20 kiloa, saatiin aikaiseksi. Parasta parmesania, mitä olen eläessäni maistanut! En silti suosittele tätä projektia ihan kenelle tahansa, sen verran säätämistä juuston kanssa oli.

Juhlissa kävi loppujen lopuksi noin 90 vierasta. Osa vain poikkesi, osa otti lasin samppanjaa ja palan juustoa,  ja moni viipyi pidempäänkin ja nautti tarjoiluista pitkällä kaavalla. Juusto ja kinkku olivat juhlan tarjoilun kohokohtia ja jäävät varmasti mieleen. Parmesania meni kokonaista viisi kiloa!
Myin loput juustosta ystävilleni omakustannushintaan ja jätin itselle pari kiloa, joten tuo massiivinen kiekko hävisi parissa päivässä ja ilahdutti lukuisia ihmisiä vielä juhlien jälkeen.

sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Iltateellä

Ystävä kutsui meidät ystävät luokseen iltateelle. Sovittiin, että tuodaan jotain pientä jokainen.

Tällainen iltatee siitä tuli.
Emäntä oli tehnyt raparperichutneyta, joka oli ihanaa: raikasta, kirpeää ja tulista. Siinä oli inkivääriä ja chiliä, sopi hyvin parmesanin kanssa. Parmesanin seurana samppanja on hyvin yhteen sopiva juoma. 

Itä-Helsingissä Roihuvuoressa on ihan loistava sushipaikka, josta nämä herkut haettiin. 

Jälkkäriä piti ensin syödä vähän silmillä... Kaunista!

Teetä ei sitten koko iltana juotukaan. 

torstai 26. kesäkuuta 2014

Kesää odotellessa

Kesä on lempivuodenaikani Suomessa - valoisat illat, tuoksuvat kukat, lämpö ja aurinko. Kahta viimeistä on kovin niukalti saatu. Toivotaan, että ilmat muuttuvat kunnolla kesäisiksi.

Grilli on kuumentunut huonoista säistä huolimatta, ja uusia perunoita nautittu.


Laitan tähän muutaman kuvan pihaltani. Asun aika lähellä merta ja meillä kesä etenee hitaammin merituulten takia. Kovin on vihreää!
 Mustaherukat ovat jo hyvää vauhtia kasvamassa.

 Tässä isoimmat vadelmat, mitä pensaasta löytyi. Hyvältä näyttää sadon suhteen!

 Tontin reunalla kasvaa metsämansikoita.

 Kuusama on kaunis ja helppohoitoinen kasvi, joka viihtyy hyvin ja kukkii kauniisti. Tässä vielä melko nupuillaan olevat kukat.
 Rhodot eli alppiruusut kukkivat hyvin ja pitkään. Upeita!
 Luumupuu kukki kauniisti ja runsaasti, ja nyt alkavat pienet luumut jo näkyäkin.

 Pioni on yksi lempikukistani. Nämä ovat olleet vasta pari vuotta ja vielä tiukassa nupussa.

Omat omenapuuni ovat jo aikaa sitten paleltuneet, tai jänikset ne ovat syöneet, mutta naapurin puolelta kurottaa minun puolelleni herkullinen punakaneli! Sekin on vielä miniatyyrikokoa. 

maanantai 23. kesäkuuta 2014

Raparperihillo

Keittelin ensimmäistä kertaa elämässäni raparperihilloa. Resepti ei helpommaksi voi tulla. Maku on kesäinen, raikas ja kotoisan suomalainen.





Raparperihillo

500g raparperia kuutioina
3 dl hillosokeria
(vaniljaa tai kanelia mausteeksi)

Raparperi ja sokeri laitetaan kattilaan ja annetaan kiehua hissukseen miedolla lämmöllä, kunnes raparperit ovat pehmenneet. Purkitetaan ja annetaan jäähtyä.


Säilömisessä on monia tapoja. Hillonhan voi ihan hyvin pakastaa, mutta lasipurkit ovat todella kauniita.
Itse toimin niin, että pesen lasipurkit ja kannet huolellisesti. Hillon kiehuessa keitän purkkeja ja kansia vedessä,  mikä desinfioi ne. Kun hillo on valmista, purkit ja kannet nostetaan kattilasta alassuin hetkeksi puhtaalle pyyhkeelle, että vesi saadaan pois. Purkit täytetään hillolla ja kannet laitetaan heti kiinni. Sen jälkeen purkit upotetaan vielä vesihauteeseen (eli siihen kattilaan, jossa on vettä) ja uppokuumennetaan viitisen minuuttia niin, että vesi heikosti poreilee (lämpötila hieman alle 100 astetta). Näin varmistetaan, ettei purkkeihin jää bakteereille kasvutilaa. Kun purkit nostetaan pois, niiden kannet ovat vielä koholla, mutta hetken jäähdyttyään ne loksahtavat kunnolla kiinni painuen alas. Tällä tavalla sokeripitoiset hillot säilyvät vuosia, jos eivät jostain syystä tule syödyksi!

Tässä vielä ns. tarjoiluehdotus.

sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

Raparperi-kookoskakku



Eilen leipomani raparperi-kookoskakku ansaitsee tulla tallennetuksi blogiin. Siksi hieman liian pitkäksi venynyt blogitauko päätetään tähän.


Nythän on raparperiaika vielä parhaimmillaan. Löysin Kotiruokalista-blogista hyvän ohjeen, jota vähän tuunasin.

Kookos-raparperikakku

n. 400g tai puoli litraa raparperinpaloja
1 dl kookoshiutaleita
1 dl sokeria

175g (huoneenlämmössä pehmennyttä) voita
1 dl kookoksella maustettua ruokosokeria (tai tavallista sokeria)
1 dl  sokeria
4 kananmunaa
3,5 dl karkeita vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta


Paloittele huuhdellut (ja kuoritut) raparperivarret pieniksi pätkiksi. Sekoita sokeri ja kookoshiutaleet niiden joukkoon.
Vatkaa voi ja sokerit pehmeäksi vaahdoksi. Lisää kananmunat yksitellen, vatkaa vähintään minuutti ennen uuden lisäämistä. Sekoita jauhot ja leivinjauhe, ja siftaa ne taikinan joukkoon. Sekoita hellästi ja nopeasti tasaiseksi taikinaksi.

Kaada taikina voideltuun irtopohjavuokaan. Raparperipalat päälle ja uuniin. 175 astetta, noin 45-50 minuuttia.
Tältä kakku näytti mennessään uuniin.

Ja tällainen sieltä tuli ulos:


Jäätelö tai vaniljakastike ovat klassisia lisukkeita raparperille. Toimii myös ilman!


Itse asiassa aioin pakastaa kakun myöhempää käyttöä varten, mutta niin sitä vaan meni tuossa ihan huomaamatta toinenkin pala... Ja kolmas...


Loput sitten muulle perheelle!