Työni puolesta kierrän ruokamessuja maailmalla ja olen aina ihaillut jättimäisiä parmesankiekkoja ja parmankinkkuja. Kun ylioppilaallekin nämä herkut sopivat hyvin, tarjoilu perustuikin juustoon ja kinkkuun, joiden ympärille rakennettiin menyy.
Pojalleni eivät mitkään pienet piperrykset olisi sopineetkaan.
Kinkku oli todella hyvää ja juusto pehmeänmakuista. Tilasin molemmat Italiasta, suomalaisen maahantuojan kautta. Kinkku painoi 7,5 kiloa. Näitä kinkkujahan moni tuo myös Espanjasta (pata negra), kulkee mukavasti käsimatkatavarassa ja hintahan ei päätä huimaa. Pehmeä parmankinkku oli suussasulavaa, ihanaa, ei liian suolaista, ja sitä todella meni juhlissa paljon.
Parmesanin kanssa sai viikunahilloa tai itsetekemääni punaherukka-rosmariinihyytelöä, italialaiseen tapaan tarjolla oli myös paksua, makeaa balsamicoa.
Pitopalvelu Limestä tilattiin muu tarjoilu: salaisella reseptillä valmistettu lämminsavulohi, focaccialeipä, herkullisessa tomaattikastikkeessa olevat lihapullat, broileripastasalaatti, kalkkunawrapit ja pororullat.
Tajusin vasta liian myöhään, että meiltä puuttui kasvisvaihtoehto kokonaan. En tiedä, miten siinä niin pääsi käymään. Harmitti, mutta toivottavasti tästä ei tullut suurta murhetta vieraille.
Samppanja oli onnittelumaljana, sen lisäksi tarjolla oli viiniä, olutta, limuja ja kivennäisvesiä. Alkoholittomana alkumaljana oli omatekemästä mustaherukkamehusta ja vissystä sekoitettu kauniin punainen juoma.
Hain pöytäkoristeiksi iiriksiä ja vaniljanvärisiä ruusuja.
Kukat kävin laittamassa edellisenä iltana valmiiksi juhlatilan pöydille - simppelisti juomalaseissa.
Jättimäinen juusto oli 36 kuukautta kypsytetty kiekko, joka painoi 39 kiloa. Se ei mahtunut mihinkään jääkaappiin, koska halkaisija oli noin 45cm. Onneksi viikkoa ennen juhlia ilmat viilenivät, ja pystyin säilyttämään juuston ulkona terassilla laatikossa.
Päivää ennen juhlaa otin sen sisälle ja leikkasin puoliksi. Tähän hommaan italialaisilla on erilaisia veitsiä eri vaiheisiin, mutta suomalaisissa veitsissä ei ole mitään vikaa! Itse asiassa juuston puolittaminen oli hyvinkin helppoa, kun olin ensin opiskellut tekniikkaa youtubesta.
Tällaiset kaksi puolikasta, kumpikin melkein 20 kiloa, saatiin aikaiseksi. Parasta parmesania, mitä olen eläessäni maistanut! En silti suosittele tätä projektia ihan kenelle tahansa, sen verran säätämistä juuston kanssa oli.
Juhlissa kävi loppujen lopuksi noin 90 vierasta. Osa vain poikkesi, osa otti lasin samppanjaa ja palan juustoa, ja moni viipyi pidempäänkin ja nautti tarjoiluista pitkällä kaavalla. Juusto ja kinkku olivat juhlan tarjoilun kohokohtia ja jäävät varmasti mieleen. Parmesania meni kokonaista viisi kiloa!
Myin loput juustosta ystävilleni omakustannushintaan ja jätin itselle pari kiloa, joten tuo massiivinen kiekko hävisi parissa päivässä ja ilahdutti lukuisia ihmisiä vielä juhlien jälkeen.