Porofilettä sunnuntailounaaksi

Sunnuntaisin tykkään laittaa parempaa ruokaa, ja kokkaan usein pidemmän kaavan kautta.
Kun vielä perjantaina päättyivät poikani ylioppilaskirjoitukset, otin sen kunniaksi pakastimesta poron ulkofileen. Urakka on aikamoinen ja olin todella ylpeä, että nuorimies jaksoi loppuun asti, ja ilmeisen hyvin arvosanoin, siltä vaikuttaa!
Olen tässä blogissa jo kertonutkin, ostin joulun alla puolikkaan poron suoraan Lapista hyvin edulliseen hintaan, yksi parhaista ostoksista ikinä! Luista keitin todella maukkaan liemen, jonka pakastin pieniin rasioihin. Nyt sulatin yhden rasiallisen porolientä kastikkeeksi ja vaatimattomasti on sanottava, että tänään teinkin ehkä elämäni parhaan kastikkeen...

Poron ulkofile on helppo valmistaa. Kalvot ja reunakohta poistetaan, fileet leikataan kahtia, maustetaan suolalla ja pippurilla ja paistetaan voissa. Valkosipuliperunat, porkkanapyree ja salaatti tuon pippurilla maustetun kastikkeen kanssa toimivat ja ateria oli erittäin hyvä.

(pitäisi varmaan käyttää joskus muitakin lautasia näissä kuvissa!)
Salaatissa on avokadoa, kurkkua ja kirsikkatomaatteja.

Vielä lähikuva porosta.

Yhden palan jätin punaisemmaksi, erittäin hyvää.

Ruskeat banaanit lentävät herkästi roskiin, mutta pois heittämisen sijaan niistä kannattaa tehdä pieniä kakkusia. Tämä ohje nyt kiertänyt sosiaalisessa mediassa ja pakkohan sitä oli kokeilla. Banaanit muussataan ja mössön sekaan sekoitetaan kaurahiutaleita. Itse lisäsin vielä kookoshiutaleita ja kourallisen luomumanteleita hienoksi hakattuna. Voit paistaa kakkuset voissa pannulla tai uunissa, jolloin ne ovat kevyempiä, kun rasvaa ei lisätä. Paistoin 200-asteisessa uunissa reilun vartin verran.

Kakkusten seuraksi vatkasin kermavaahtoa ja otin pakastimesta oman pihan viime kesän vadelmia...
Ihastuttava päätös hyvälle aterialle.

Tätä kannattaa kokeilla. Reippaat äidit tekevät näitä lapsilleen aamupalaksi, ja menevät ne ihan sellaisenaankin, ilman kermavaahtoa!

Lisää blinejä

Blinikaudesta on nyt otettu kaikki irti. Ensin käytiin sukuloimassa ja saatiin blinejä! Olipa mukavaa.

Emäntä paisteli blinejä sitä mukaan kun ehdittiin niitä syödä. Lisukkeena oli sienisalaattia, katkarapuja, smetanaa, suolakurkkua, punasipulihillokkeita ja punasipulia.

Totesimme, että kolme bliniä menee hyvin, neljättä ei enää. Setä tarjosi hyvää itävaltalaista valkoviiniä palan painikkeeksi. 

Jälkiruoaksi saatiin ihanaa puolukkarahkaa kauniista kristallikulhosta.

Tällä viikolla oli vielä yksi blini-ilta. Päädyimme Kruununhaassa sijaitsevaan perinteiseen Zinnkeller-ravintolaan. Blinejä saa siellä yksittäinkin, mutta koska seurueessa kaksi halusi blinejä, otimme tällaisen annoksen kahdelle, johon tuli yksi massiivinen, todella täyttävä blini kummallekin ja yhteiset lisukkeet.

Sienisalaattia, kylmäsavulohitartaria, mätiä, smetanaa ja erittäin pieneksi hakattua sipulia.

Olipa tämäkin hyvää. Yksi riitti hyvin tähän nälkään.

Lopuksi pieni hyppäys toiseen asiaan. Olen saanut palautetta tarkkaavaiselta lukijalta. Haluan siksi tässä kohtaa muistuttaa, että blogini tarkoitus on kuvata hyvän ruoan tuottamia elämyksiä. Kun kirjoitan näistä elämän tähtihetkistä, se ei suinkaan tarkoita, että ne olisivat minulle arkea, että joisin joka päivä samppanjaa. Jos näin olisi, olisiko se enää elämys? Kotona laitan edullista kotiruokaa. Sekin on minulle ilon aihe, koska hyvä ruoka on aina nautinto. En koskaan käytä eineksiä tai valmiiksimarinoituja tuotteita, ja nautin edelleen päivittäisestä ruoanlaitosta.  Teen siis joka päivä ruokaa perheelleni, joskus toki nekin kokkaukset täällä raportoidaan.

Kukin elää tavallaan. On tärkeätä osata iloita hyvistä asioista elämässään (niitä on meillä kaikilla) ja myös järjestää itselleen sellaisia. Kaikki ei ole rahasta kiinni, enemmänkin asenteesta. Itse asiassa asenne on tärkeintä! Muiden elämää on turha kadehtia, koska kukaan ei tiedä, mitä ulospäin näkyvän takana on. Vaikka moni bloggaaja avautuu täysin omasta elämästään, minä en sitä kovin paljon tee, enkä aio jatkossakaan tehdä. Kirjoitan siis edelleen matkoistani, hyvästä ruoasta, ihanista juhlista ja muista elämyksistä - on lukijan vastuulla, miten ne haluaa ymmärtää. Vaikken savolainen olekaan. Minusta itsestäni nämä tekstit eivät kerro kuin yhden pienen osan, ja senhän onneksi suurin osa ymmärtääkin. Lukijoita blogillani on jo ilahduttavan paljon, kiitos teille kaikille! Vaikka kirjoitan pääasiassa itselleni, on kiva tietää, että näitäkin juttuja joku lukee. Blogi löytyy myös Facebookista. 

Lohisoppaa

Kaupassa oli kokonainen merilohi hyvässä tarjouksessa. Ostin siis sellaisen ja kalatiskin ystävällinen nuorimies fileoi kalan samaan hintaan. Kotiin päästyäni laitoin perkeet (pään, ruodot ja pyrstön) kattilaan ja noin 1,5 litraa vettä päälle. Sitruunasuolaa, tilliä ja yksi punasipuli, sekä rouhaisu mustaapippuria, ja annoin porista jonkun aikaa. Siivilöin perkeet ja keitin hyvänmakuista lientä vähän kasaan. Kuorin ja pilkoin joukkoon muutaman perunan, vähän kukkakaalia ja broccolia, pari porkkanan ja annoin kiehua. Sillä välin putsasin ruodoista maukkaat kalanpalat erikseen ja lisäsin soppaan. Vettä piti hieman lisätä, että keittoa tulisi tarpeeksi. Leikkasin toisesta fileestä ehkä kolmasosan ja kuutioin sopan joukkoon. Lisää tilliä, pippuria ja yhden sitruunan mehu, ja erinomaisen maukas ja superedullinen lohisoppa oli valmis. Eikä lisäaineita!

Loput fileestä graavasin, ja toisen fileen pakastin.
Vähän sellaista vanhanajan perheenemäntämeininkiä, kuten oma äiti on aikanaan opettanut.

Talvi-illan blinit

Blnit ovat venäläisen keittiön ehkä yksi yleisimmistä meille rantautuneista ruokalajeista, ja niiden sesonki on juuri nyt. Tattarijauhoista tehtävät blinit maistuvat mädin, smetanan ja muiden lisukkeiden kanssa. Blinejä voi tarjota alku- tai pääruokana.

Viime perjantaina istuimme ystävien kanssa blinien ääreen ja nautimme.

Emäntämme oli värikoodannut mariskoolit... Siinä on smetanaa, kirjolohen- ja muikunmätiä, merilevämätiä, punasipulia ja suolakurkkua kuutioina. Lisäksi meillä oli emännän itse graavaamaa lohta. Yksi toi mätiä, toinen samppanjaa. Samppanja oli upea viinikellarin aarre Pol Roger vuodelta 1996. 

Blineille kuuluu valuttaa ensin voisulaa ja sitten ladata päällysteitä mielen mukaan. Rouhittu mustapippuri on tärkeä!

Hedonistista, jos ei suorastaan dekadenttia!

Minä vastasin illan jälkiruoasta:  tarjosin ystäville pavlovaa itsetehdyn mansikkaliköörin kera. Pavlovassa on marenkipohjan päällä mansikka-kerma-rahkatäyte sekä tuoreita mansikoita ja vadelmia. Tämähän on helppo ja näyttävä jälkiruoka, joka maistuu yleensä kaikille.