Olin tammikuussa Riminillä (vai Riminissä?) muutaman päivän messumatkalla. Matkan järjesti Italian Trade Connections. Ohjelma oli tiukka: tapaamisia tuottajien kanssa, messuihin tutustumista ja verkostoitumista. Toki paljon hyvää ruokaa ja juomaa. Samaan aikaa järjestettiin kaksi messutapahtumaa: HoReCa-messut RHEX ja konditoria-alan Sigep.
Minulle tämä oli todella mieluisa matka, koska Italialla on tärkeä paikka sydämessäni. Opiskelin nuorena italiaa yliopistossa, osasin sitä silloin hyvin, mutta elämän varrella kieli on päässyt unohtumaan. Pienellä harjoituksella se näköjään palailee pätkittäin, vaikka sanavarastoni onkin vähän vanhanaikainen! Rimini ja Riccione ovat tuttuja myöskin nuoruusvuosilta. Alue on päässyt osittain ränsistymään, mutta toisaalta paljon on rakennettu uusia ja hienoja hotelleja, ravintoloita ja ostoskeskuksia. Sinne voisi hyvin mennä lomalle. Hiekkarannat olivat hienon näköisiä näin keskellä talveakin.
Mutta ne messut. Hyviä herkkuja - loistavia makuja, kauniita pakkauksia, paljon pientuottajia ja ennen kaikkea estetiikkaa ja silmänruokaa.
Suklaata... Ensirakkauteni suklaa!
Merenrannalla saa aina tuoretta kalaa. Kalaa oli myös esillä messuilla monessa muodossa: säilykkeenä, vakuumissa ja vaikkapa tomaattikastikkeen kanssa purkitettuna.
Näillä messuilla oli paljon työnäytöksiä, jotka ovat aina kiinnostavia. Italialaisten tyyli on koristeellinen ja täynnä yksityiskohtia.
Metallihohtoisia sprayvärejä oli paljon esillä. En tunne kakkukoristegenreä kovin hyvin, enkä tiedä onko näillä markkinaa Suomessa. Kaunista kyllä, mutta jotenkin kullanvärinen suklaa ei houkuttele maistamaan?
Tämä suklaakoristeiden työnäytös kiinnosti erityisesti kokkihattuisia!
Näitä koristeita on totuttu näkemään Thaimaassa. Messuilla oli parikin ständiä, jossa koristelutekniikoita sai ihailla.
Italiassa esteettisyys ja sen arvostaminen saadaan verenperintönä, väitän.
Saksalaismiehen croisanttikoristelut ovat maltillisempaa linjaa.
Paikallisia juustoja sai maistella monellakin osastolla.
Italialaista ruokaa ei voi ajatellakaan ilman pastaa. Messuilla oli monia pientuottajia, jotka tekevät käsin pastaa. Italiassa on toki isotkin markkinat tällaisille tuotteille ja ihmiset arvostavat tuorepastaa.
Eräällä osastolla oli hieno vanha pastakone. Perinteiset makua antavat ainesosat ovat tomaatti ja kananmuna.
Kone oli niin hienon näköinen - tällaisen haluaisin kotiin!
Ohueksi kaulittu pastataikina on taiteltu siisteihin laskoksiin ja leikataan sitten koneella viipaleiksi.
Jauhotetulla pöydällä viipaleet muuttuvat tutunnäköiseksi tagliatelleksi.
Pasta oli muutenkin esillä monin eri tavoin.
Pizza on toinen Italian lahja maailmalle. Jauhoja on sitten montaa sorttia: pizzalle ja pastalle omansa, leivälle vaikka kuinka monta.
Näillä herroilla oli takanaan iso osasto, jossa oli erilaisia jauhoja ja jyviä eri käyttötarkoituksiin.
Pizzaan käytetään tietysti vain pizzajauhoja.
Pizzauuneja oli monenlaisia ja nekin keräsivät kiinnostuneita.
Messuilla oli iso olutalue, jossa oli erilaisia pienpanimoiden oluita. Itse en juo olutta, enkä toimi myöskään työn puolesta oluiden parissa, joten tämä alue tuli kierrettyä nopeasti. Mutta siellä oli kiinnostava osasto, jossa myytiin humalaa panimoille. Eri humalalajikkeet antavat erilaisen säväyksen ja näillä saadaan variaatioita.
Purkit olivat kauniita ja sisältö todellakin tuoksui erilaiselle eri purkeissa. Esittelijätytöt olivat asiaan hyvin perehtyneitä ja kertoivat, että kauppa käy hyvin.
Suomalainen kollegani totesi oluita maisteltuaan, että kotimaiset pienpanimot ovat italialaisia jäljessä aika tavalla. Kannattaisi varmaan kierrellä messuilla hakemassa inspiraatiota?
Italialainen gelato eli jäätelö on maailmankuulua ja Sigep-messuilla oli halleittain jäätelöön liittyviä osastoja, joilta sai myös maistiaisia. Mieleen jäi ainakin mascarponejäätelö, jossa oli karamellisoituja viikunpaloja.
Tiramisua eri muodoissa ja malleissa.
Mantelit ovat makeiden jälkiruokien ja leivonnaisten yksi tärkeimmistä ainesosista ja monella osastolla olikin mantelia mitä erikoisimmissa muodoissa.
Koristeelliset kakut ja kaikenlaiset kakkukoristeet olivat isossa roolissa. Kuvassa tehdään pääsiäismunan muotoista kakkua, joka on klassikko - näitä eri variaatioina näkyi monellakin osastolla.
Tässä muutamia kakkuja:
Kannattaa kokeilla kotona!
Italianmatkalla pitää tietysti syödä hyvin. Ensimmäisenä iltana saavuttiin hotellille Riccioneen liian myöhään ja illallinen jäi haaveksi vain. Toisena iltana menimme sitten suomalaisten kollegoiden kanssa sattumanvaraiseen rantaravintolaan, jonka nimi oli
Da Fino. Ovessa olikin Michelinin suosituslätkiä monelta vuodelta, ja sehän oli vakuuttavaa. Sisustus oli hauska sekoitus tyyliä ja kitschiä. Itse ruoka oli erittäin hyvää ja paikallinen viini sopi hienosti ruoan kanssa.
Alkuun otin kalacarpaccion, joka oli siis meikäläisittäin graavikalaa. Tässä oli vähän sushitvistiä, lautasen reunalla on wasabia ja pikkukulhossa soijaa. Sinappinokare oli taas oikeastaan muisto kotosuomen makumaailmasta.
Meriantura on yksi varmoista valinnoista etelä-Euroopassa, se on grillattuna parhaimmillaan erinomaista - niin nytkin, ja ei kaivannut seurakseen muuta kuin sitruunaa.
Hauska mascarponemousse upposi vielä jälkiruuaksi - erittäin hyvää. Ja tietysti kupponen espressoa kruunasi kaiken.
Toisena iltana meidät kutsuttiin italialaiselle viinitilalle illalliselle. Sinne kansainvälinen joukkomme kuljetettiin messuilta suoraan bussilla ja jostakin syystä viimeiset sadat metrit saimme kävellä pilkkopimeässä, kun kuski ei halunnut ajaa perille... Pimeässäkin maisemat näyttivät hienoilta ja olisi kiva päästä näkemään nuo viiniviljelmät ja kukkulat päivänvalossa.
Meidät toivotti tervetulleeksi illan ylpeä isäntä, joka tarjosi viinikellarissa meille alkujuomat.
Tämä Albachiara-roseekuohuviini oli erittäin hyvää ja olisin mielelläni ostanut sitä kotiinkin, mutta kaupanteko ei ikävä kyllä illan tuoksinnassa onnistunutkaan.
Kellarissa tarjottiin pientä suolaista viinin kera, samalla kun isäntä kertoili tilan tuotannosta ja viininteosta.
Tervetulojuoman ja esittelyn jälkeen pääsimme maistelemaan alueen viinejä. Paikalle oli tullut useita tuottajia pieniltä lähitiloilta, joiden valikoima oli mielenkiintoinen ja myös vaihteleva. Ihastuin yhteen makeaan jälkiruokaviiniin, joka oli mieto ja vain vähän makea. Sitä sain mukaankin pullon, joka avataan sopivan tilaisuuden tullen!
Mukana oli myös oliiviöljyn ja muiden herkkujen tuottajia.
Viinitastingin jälkeen pääsimme ruokapöytään, jossa tarjottiin paikallisia herkkuja.
Alkuruokana tarjottiin canneloni ja tämähän oli erittäin hyvää.
Viinit oli koottu tastingin pulloista ja saimme siksi sekalaisen valikoiman pöytään.
Pääruoka oli monen mielestä liian tavallista kotiruokaa, mutta minä pidin tästä. Kotiruokaa, mutta sehän on vaan hyvä juttu. Lihapataa, paistettuja perunoita ja paahdettuja vihanneksia.
Jälkiruoka sen sijaan oli minullekin vähän pettymys, mutta toisaalta tyypillinen: lautasellinen "leftover-leivonnaisia", pieniksi paloiksi paloiteltuna. En ottanut siitä kuvaa... Mutta ruoka oli täyttävää ja pieni makea pala riitti.
Ilta oli todella iloinen ja kiva, ja jälleen kerran sain huomata, että kansainväliset kollegat ovat kaikki kuin yhtä suurta perhettä. On kiva tutustua uusiin ihmisiin ja jakaa kokemuksia. Koko messumatka oli todella hieno ja antoisa. Muutama superhyvä tuote löytyi. Niistä toivottavasti joku meistä suomalaisista messukävijöistä ottaa parhaat valikoimaansa!
Yksi matkan henkilökohtaisista kohokohdista oli käynti ruokakaupassa. Kävin siellä nopeasti messujen välissä ja kotiin lähti kassillinen ruokaa. Parmesania, savoiardikeksejä, marsalaviiniä, proseccoa, kahvia ja muuta ihanaa - uskomattoman edulliseen hintaan. Messuiltakin sain mukaani herkkuja, kuten esimerkiksi sisilialaista pistaasilla maustettua salamia ja tryffeliöljyä. Näiden avulla Italian makumuistot kestävät vähän pidempään.
