Joulu

Joulu on parhaimmillaan tunnelmallinen ja lämminhenkinen juhla, jolloin kaikilla on mukavaa. Tähän pyritään ja siihen satsataan! Tänä vuonna tunnelma oli tosin haikeanpuoleinen, koska kotini on myynnissä ja nyt vietettiin viimeinen joulu näissä puitteissa.
Minulle on kertynyt vuosien mittaan aika paljon erilaisia joulukoristeita ja -valoja, ja tänä vuonna otin joka ikisen esille, kun esimerkiksi viime vuonna suurin osa jäi laatikkoon. Kynttilöitä ja valoja kaikkialla! Halusin ottaa kaiken irti viimeisestä joulusta tässä kodissa.

Meitä kokoontui yli kymmenen henkeä yhteisen pöydän ääreen, mukana oli myös yksi pikkuinen, supersuloinen uusi sukulainen, joka vietti elämänsä ensimmäistä jouluaan luonamme, sekä yksi lasteni ystävä, joka olosuhteiden vuoksi olisi ollut muuten yksin tänä jouluna. Teen aina kaiken itse, mitä voin, mutta en koe sitä rasitteena, vaan nautin siitä, kun saan laittaa ruokaa ja valmistella juhlaa. Meillä ei joulupöydässä ole yhtää stressaantunutta ihmistä!

Katoin pöydän neutraalein sävyin, jolloin eri ruokalajit pääsevät paremmin esille.

Tallinnasta hankittu, riittävän iso pellavaliina on luonnonläheinen sävyltään ja sopii hyvin valkoisten astioiden ja astetta tummempien kangasservettien kanssa. 

Etualalla näkyy piimäjuusto, jota kokeilin tänä vuonna ensimmäistä kertaa, koska ystäväni perheessä "joulua ei tule ilman piimäjuustoa". Tuo kommentti riitti kokeilunhaluun. Meillä ei nyt ehkä tälle lämmetty, en tiedä miksi. Tein juuston pashamuottiin, koska juustomuottia ei ollut. Se oli sinänsä helppotekoinen, mutta ehkä kaipaisi jotakin yrttiä, että maistuisi muiden vahvojen makujen ohessa?
Juuston takana on pari kappaletta ankanmaksamoussea, joissa torvisientä, erittäin maukas ja pehmeä patee. Pateiden takana kylmäsavulohi.

Graavi siika ja graavilohi ovat aina kaikkien suosikkeja, samoin lämminsavulohi, joka menee aina viimeiseen muruun asti.

Kermainen lohihyytelö jakaa mielipiteet, mutta graavilohen ja kylmäsavulohen yhdistelmä on minusta hyvä, etenkin kun sitruuna raikastaa sitä.

Koska vieraita oli tänä vuonna aiempaa vähemmän, tein pienempiä määriä. Vasemmalla klassikkoni smetanasilli, oikealla Sorsapuiston silakat. Sinappisilakat olivat aina vanhempieni joulupöydässä, mutta itse en ole aiemmin koskaan niitä tehnyt. Tein ne dijonin sinappiin, jonka voimakkuus miellytti kyllä.

Rosollia menee kulhollinen, ja mäti on sekin kaikkien suosikki. Leivoin itse saaristoleivät ja mäti maistuukin parhaiten sen kanssa - todella hyvää. Kirjolohenmäti on meillä suositumpi kuin kalliimmat mädit, joten tällä kertaa ostin vain sitä. Lisukkeena smetana, hienoksihakattu sipuli ja tilli (ja mätileivän päälle rouhaistaan pippuria myllystä).

Kaiken kaikkiaan alkupalat olivat siis perinteiset ja klassiset. Tuntuu, että näitä odotetaan, ja tutuilla spekseillä jouluvalmistelut sujuvat vuosien kokemuksella näppärästi.

Pääruokana oli savukalkkunaa, yön yli kypsytettyä lammasta, lanttulaatikkoa ja punajuuri-piparjuurilaatikkoa, jonka meille tekee veljeni vaimo. Sen syvä maku sopii erittäin hyvin kalkkunan kanssa.

Jälkiruokana - jälleen jokajouluiseen tapaan - mansikkahyytelökakku sekä italialainen suklaakakku ja hyvää kahvia.

Mansikkahyytelökakussa on rapea keksipohja. Se on sopivan kevyt runsaiden syöminkien päätteeksi.

Koska mukana oli myös reipas leikki-ikäinen pikkupoika, lahjojen jakaminen ja avaaminen oli todella riemullista ja hauskaa. Lasten ilo on niin täydellistä!
Juuri joulun alla satanut lumi teki meille postikorttimaiseman, mikä lisäsi tunnelmallista joulua. Ulkolyhdyt ja -kynttilät paloivat myöhään yöhön, kun me vielä kuuntelimme musiikkia ja vietimme tätä leppoisaa juhlaa.

Tallinnassa

Tallinna kuuluu suomalaisen arkeen nykyisin, sinne on mukava pyrähtää päiväksi ja tehdä kenties samalla edullisia ostoksia. Mitä useammin käy, sen helpompi on saada edullisia tarjouksia ja lähes ilmaisia matkojakin. Isoja juhlia suunniteltaessa otetaan auto mukaan ja ostetaan juhlajuomat näppärästi autoon. Tämä on tehty meille niin helpoksi (toki mukavampaa olisi saada samat juomat edullisesti Suomesta, mutta niin on lainsäätäjä säätänyt eri tavoin lahden eri puolilla!).

Tallinnassa on paljon muutakin kiinnostavaa kuin juomaostokset, ja jokaisella on varmasti omat suosikkinsa ja tapansa viettää nuo päiväreissun muutamat tunnit.

Huomasin, etten ole postannut koskaan Tallinnasta mitään, joten kokosin tähän muutaman kohteen omilta reissuilta.

Vanhassa kaupungissa on viehättävä boutiquehotelli Telegraaf, jonka kesäisellä terassilla on todella miellyttävä istua.

Piha on aidattu ja rauhallinen.

 Ensi kesää odotellessa!

Talvella syödään sisällä, Telegraafin Tchaikovsky-ravintola on viehättävä ja siellä on hyvä lista. Edullinen se ei tosin ole.

Nyt viiden tähden hotellina toimiva rakennus on rakennettu vuonna 1878 ja se on ollut Viron lennättimen puhelinkeskus - siitä nimi.

Lyhyen kävelymatkan päässä satamasta (Mere Puistee 6) on kiva ravintola, Kaks Kokka, jota voin lämpimästi suositella.

Erinomainen menyy, hyvät viinit ja kohtuullinen lasku!

 Hyvää leipää hera-voilevitteellä, jossa maistui avokado ja valkosipuli.

 Ehkä paras salaatti, jota olen koskaan syönyt! Makujen sinfoniaa. Ankkaa, luomuvihanneksia, pikkelöityjä viiriäisenmunia ja kaiken kruununa upea rakuunajugurttikastike.

Kuha oli myös erinomainen.

 Jälkiruokana suklaa-mustaherukkakakkua, todella täyteläinen.

Tämä höttöinen vaahto oli suussasulava, siinä on suklaata, hapankermaa ja puolukoita.



Yhdellä reissulla lähdimme kerran satamasta rantareittiä, ja päädyimme Linnahall-bunkkeriin, joka on rakennettu vuonna 1980 Moskovan olympialaisia varten. Se on suojeltu, mutta suljettu. Rapistunut kammotus herätti monenlaisia ajatuksia. Sijaitsee aivan Linda Linen ja Copterlinen terminaalien kohdalla.
Siitä matka jatkui Kalaturg-kalatorille, jossa myytiin muutakin kuin kalaa.

Evira saisi sydärin tästä, mutta näin ruokaa myydään varmaan kaikissa muissa maissa Suomea lukuunottamatta... Haha. Tori on auki vain lauantaisin klo 10-16.

Jälleen pieni kävely, ja tullaan todella kivaan kahvila-baari-ravintolaan, Klaus Kohvik. Siellä on kohtuuhintaista ruokaa ja hyviä juomia.

Päiväreissulle voi miettiä myös kulttuurikohteita. Yksi kiva sellainen on Viron taidemuseo Kumu, jonne kannattaa ottaa taksi satamasta, osoite on Weizenbergi 34.

Itse museorakennus on suomalaisen arkkitehdin Pekka Vapaavuoren suunnittelema, ja se on avattu vuonna 2006. Pysyvinä näyttelyinä museossa ovat Aarreaitta, virolaista taidetta 1700-luvulta toisen maailmansodan loppuun, sekä Vaikeat valinnat, toisesta maailmansodasta aina nykypäivään asti. Kiinnostavia teoksia erityisesti neuvostoajalta. Museo on kauniilla puistoalueella ja etenkin kesällä siellä on kiva kävellä. Museossa on myös kahvila-ravintola ja tietysti kiva museokauppa. 

Toinen suosittelemani kohde on Viru-hotellissa oleva KGB-museo. Se sijaitsee 22-kerroksisen hotellin 23. kerroksessa - uskomaton tarina ajasta, joka on vielä lähihistoriaa ja monen muistissa. Museoon pitää varata liput ennakkoon ja mukana on asiantunteva opas. 

Tällaiset näkymät ovat museosta: 

Aika huikea maisema. 

Tallinnaa voi katsoa niin monin eri silmin. 

Hyvää matkaa! 

Ruokapiiriä ja Friidoja

Tilaan säännöllisen epäsäännöllisesti Laajasalon Ruokapiirin kautta luomuvihanneksia ja muita elintarvikkeita. Lähimmät vihannekset on kasvatettu parin kilometrin päässä, joten kyseessä on todellinen lähiruoka!
Liputan lähiruoan puolesta. Mitä lyhyempi toimitusketju, sen tuoreempana ruoka päätyy kuluttajalle. Puhtaat, luonnonmukaisesti viljellyt juurekset ja kasvikset eivät aina ole niitä kauneimpia yksilöitä, mutta maku puhuu puolestaan.
Tässä viime viikon tilaukseni.

Helsingissä tehdään juustoja ja leipää... Baba ganoush on sekin paikallinen. Lehtikaalit ovat Jollaksen kartanon mailla biodynaamisesti viljeltyjä ja vain luomusitruunat ovat Italiasta.
Tomaatit olivat niin hyviä, että hävisivät ihan hetkessä.
Lehtikaalista ja paistetuista herkkutateista tein erittäin hyvän sienimuhennoksen, joka yhdessä luomuperunoiden kanssa upposi nuorille miehille täydellisesti. Kun joku on hyvää, se vaan on hyvää!

 Kotimaiset luomuvalkosipulit ovat olleet yksi parhaista ostoksista. Mikä koko ja maku! Puna- ja keltasipulit samoin - maku ja laatu aivan upeita.
Ruokapiiri toimii talkooperiaatteella ja keskiviikon noutopäivinä Laajasalon ostoskeskuksen Saaremme Puodin ovi käy tiuhaan tahtiin. Puodissa kannattaa poiketa muutenkin, siellä toimii pieni kahvila ja valikoima ja hintataso ovat erittäin hyvät.

Kananmunat tilaan Vaahteramäen MunaEggsPressiltä. Näyttää siltä, että meidän huushollissa menee kaksi kennoa eli 60 munaa kuukaudessa. Aikamoinen määrä. Ulkonaliikkuvien Friidojen munat ovat maukkaita, kanoilla on erinomaiset olosuhteet ja ne saavat syödä kanoille ominaista ruokaa. Keltuainen on kirkkaan oranssi ja näistä tulee parhaat kakut. Hinta on erittäin edullinen, 7€ / 30 kpl kenno. Vaahteramäen 8500 kanaa munii minkä ehtii, mutta suosio on jo ylittänyt kapasiteetin ja kysyntä tarjonnan, joten Vaahteramäen autolla kuljetetaan nyt muidenkin kanaloiden munia. Samalla alueen muutkin tuottajat ovat saaneet  kyytiin omia tuotteitaan, joten nyt toteutuu monen haave: puhtaasti tuotettua ruokaa suoraan tilalta kuluttajalle.
Tämä oli siis mainospostaus: haluan tukea ja kannattaa kaikkea sellaista toimintaa, minkä avulla puhdas ja hyvä ruoka saadaan nopeasti ruokapöytään.

Intialaista Maharajassa

Mentiin eilen ulos syömään pitkästä aikaa. Valitsimme Helsingin Mannerheimintieltä Maharaja-nimisen paikan, joka mainostaa olevansa Helsingin paras intialainen ravintola. Tunnelma on kiva ja henkilökunta todella aivan ylettömän ystävällistä (eivät olleet suomalaisia!).

Otimme keittiömestarin menyyt ja nautimme joka suupalasta.

Alkuun tuli kiva annos, jossa samosa ja tandoorikanaa.

Pääruoaksi saatiin tikka-kanaa ja tulisempaa lammasta. Naanleipää, raitaa ja riisiä. Täältä saa intialaista oluttakin, joko Kingfisheriä tai Cobraa, tilanteesta riippuen.

Kaikki kulhot syötiin tyhjiksi. Jälkkäriksi tuli vielä mangolassi, jonka jälkeen jaksettiin vielä juuri ja juuri lyllertää pois. Ihanaa ruokaa!

Hyvää ruokaa Pariisissa

Wienin reissun jälkeen ehdin käydä kotona vain kääntymässä, kun jo taas piti lähteä. Todella pikainen messumatka Pariisiin: vain yksi yö perillä. Siihen saa kuitenkin mahtumaan kaksi täyttä päivää SIAL-messuilla ja erinomaisen illallisen. Kesäinen lämpö helli edelleen keski-Eurooppaa: päivällä oli melkeinpä hellettä ja illalla saattoi vielä istua paitahihasillaan ulkona!

Tässä muutama makupala messuilta.

Oli muuten todella hyvä pesto. Artisaanituotteessa ei ollut lisäaineita. Peston ainesosat ovat havainnollisesti tuossa kuvan vasemmalla puolella olevassa lasimaljassa: mitä ylempänä, sen enemmän tarvitaan!

Pastaa kaikissa muodoissa. 

Balsamicoa myydään valtavia määriä ja mitä erilaisemmissa pulloissa. Balsamietikka on sitä paksumpaa ja makeampaa mitä kauemmin sitä on kypsytetty. Käyttötarkoitus vaihtelee iän ja laadun mukaan, ja tämäkin tuoteryhmä on todella vahvasti aina esillä Italian osastoilla. 

Käytiin vaan kysymässä yhtä asiaa tällä osastolla... Päädyttiin syömään meille leivottua pizzaa ja juomaan pirskahtelevaa valkoviiniä. Järjettömän hyvää pizzaa... Ja mukavat keskustelut italialaisnaisen kanssa, joka opetti miten pizzaa ja pastaa tehdään, ja mikä on prosessissa tärkeintä. Hmm... Pitää kokeilla pian. 

Tämäkin vielä Italian vitriineistä. 

Messuthan ovat valtavat. Kahdessa päivässä ehdittiin käydä vain ne tärkeimmät tapaamiset, ja vain kaksi hallia pintapuolisesti. 

Sydämeni sykkii Skotlannille... Olen tehnyt skotlantilaisen Mrs Bridges-sarjan kanssa töitä vuosia ja tunnen suurta sympatiaa skotteja kohtaan. Meissä ja heissä on paljon yhtäläisyyksiä. Aina kannattaa pysähtyä katsomaan, mitä Skotlannin osastolla tarjotaan. 

Iloinen yllätys oli nähdä ruokaa Suomesta! 

Food from Finland -osastolla oli monipuolinen joukko suomalaisia tuottajia. Maistiaisia tarjottiin ja vieressä oli pieni neuvottelutila asiakkaille. 

Tämä on hyvä!

Mukana oli myös oman yritykseni nimikkoglögiä meille tekevä Kaskein Marja, jonka täysin sokerittomat mehut saivat happamuudellaan suut mutrulle, mutta kyse on varmaankin vaan tottumattomuudesta! Sokeritonta mehuahan voisi käyttää ruoanlaitossa muutenkin ja terveellisyys on ehdottomasti oikea trendi. Suomalaista puhtautta pitäisi vielä enemmän korostaa. Meillä on ainutlaatuinen luonto ja maailmalla maksetaan maltaita meille itsestään selvistä antimista, kuten vaikka sienistä ja metsämarjoista. 

Väkeä riittää.  Noin yleisenä kansainvälisenä sääntönä voidaan todeta, että osaston tunnuksena on  kirjain-numeroyhdistelmä, jota edeltää hallin numero (esim 5BK22). Tämän perusteella osastot pitäisi löytää helposti. Pariisin messut ovat aina niin hauskat: epäloogisuus ja kaikenlainen kaoottisuus kuuluvat asiaan, ja tälle olisi parasta yrittää nauraa, muuten ei selviä. Muualla maailmassa käytävät nimetään aakkosjärjestyksessä riveittäin, niin toki täälläkin, mutta tietenkin niin, että osa riveistä on aakkosissa pystysuunnassa ja osa vaakasuunnassa. Numeroita voi olla joko järjestyksessä tai sitten sattumanvaraisesti. Kirjaimia voi olla myös kaksi, mutta ne eivät ole loogisessa järjestyksessä keskenään (onneksi SIAL on vain joka toinen vuosi! Vuorovuosina järjestetään Anuga-messut Kölnissä, ja saksalainen täsmällisyys toimii sekä osastoilla että yleisessä logistiikassa saumattomasti). Pariisin messuilta junaan pääseminen on sitten oma taistelunsa elämästä ja kuolemasta.  Painajaismaista, toisinaan. 

Mutta siitäkin taas selvittiin!

Sitten lempiravintolaani, Semillaan. Se on Saint-German-des-Préssä, kirkolta vasemmalle, ja kohta toinen vasemmalle, Rue du Seine. Vielä helpompi on kävellä Odeonin asemalta. 

Kiireisen messupäivän jälkeen oli ihana päästä tuttuun paikkaan ja saada lasi kylmää valkoviiniä. 

Olin matkalla kollegani kanssa ja erittäin kohtuullisen odotusajan jälkeen saimme pöydän - mahtavaa. 

Käyn täällä aina kun pääsen Pariisiin... Tykkään paitsi tinkimättömän laadukkaasta, modernin ranskalaisesta ruuasta, myös rennosta ilmapiiristä. Henkilökunta on täysin kaksikielistä ja monet tarjoilijoista ovat kotoisin jostakin englanninkielisestä maasta. Avokeittiö on hauska. Semilla on aina täynnä, mutta olen joka kerta saanut pöydän, kun vaan sinnikkäästi olen odottanut (syödä voi myös baaritiskillä, toimii etenkin, jos on yksin liikkeellä). Omistaja on miellyttävä uusiseelantilainen Drew Harré, joka tulee joka ilta paikalle tervehtimään asiakkaitaan. Hän omistaa myös vastapäisen kalaravintolan ja pari muuta paikkaa lähistöllä. (Olen kirjoittanut Semillasta myös kaksi vuotta sitten samojen messujen yhteydessä, postaus löytyy täältä.) 

Otin alkuun tonnikala-tartarin, jossa oli päärynää. Todella hyvää... 

Pääruoaksi valitsin jotakin, josta en tiennyt mitä se on: Cabillaud, navets et carots confit, bouillon de langoustines.  Yleensä täällä voi syödä mitä vaan, se on aina hyvää, joten valitsin randomaattisesti. Kyseessä oli turskaa, lanttua ja porkkanaa rapuliemessä. Aivan mahtavaa tämäkin... 

Ja miten kaunis annos!

Aina menee vielä pieni jälkiruoka... Panna cottaa passionhedelmällä. Mm... suussasulavan ihanaa. 

Tarjoilija toi meille vielä omistajan tervehdyksenä pienen suklaakakkusen. Tällaista arvostan... Ja varmasti menen taas ensi kerralla Semillaan!

Semilla ei ole halvimmasta päästä, mutta listalta saa edullisempiakin annoksia. Hintataso on ehkä hieman noussut viime kerrasta. Kaikki on aina ollut erittäin hyvää ja taitavasti valmistettua. Parasta on ollut lämmin ja ystävällinen palvelu! Eikä pariisilaista kielimuuriakaan tarvitse pelätä, jos osaa englantia. Voin siis suositella Semillaa edelleen (enkä myönnä, että suklaakakulla olisi osuutta asiaan!). 

Lopuksi vielä maisemakuva hotellin ikkunasta auringon noustessa. Näin lyhyellä työreissulla maisemia ja Pariisia ei ehdi nähdä juuri ollenkaan, joten ikkunakuva riittänee tällä kertaa!

Wienissä messumatkalla

Syksyn toinen messumatka suuntautui Wieniin. Tuo kaunis kaupunki kylpi loppusyksyn helteessä ja näytti kauneimmat kasvonsa. Marketplace Austria on ostotapahtuma, jonka järjestää Advantage Austria Wienin Kauppakamarin ja muiden organisaatioiden kanssa. Olen ollut kerran aiemmin samassa tapahtumassa, nyt mukana oli ennätysmäärä niin myyjiä kuin ostajiakin. Tapahtuma on järjestetty aiemmin marraskuun puolivälissä, joka on hiukan huono ajankohta. Lähelle vuoden suurinta messutapahtumaa Pariisin SIALia sijoitettu Marktplatz Österreich on nyt oikealla paikalla kauempaa saapuvien kannalta. Moni jatkoikin täältä muualle päätyen loppuviikosta Pariisiin.

Edellisenä päivänä paikalle ehtineet kutsuttiin pienelle kierrokselle, kävelimme ja ajoimme ratikalla yhteen Wienin vanhimmista konditorioista, Demel nimeltään.

Erinomaista kahvia ja upeita kakkuja: itselleni valitsin nougatkakun. Wienhän on tunnettu Sacheristaan, ja kaupungissa on kaksi koulukuntaa: toinen laittaa kakkuun aprikoosihilloa, toinen suklaakreemiä. Molemmat ovat oikeassa! Demelissä käytetään suklaata, kertoi ystävällinen konditorian emäntä. Nougatkakku ainakin oli todella hyvä. Sacher-kakkua kannattaa ainakin kerran elämässään käydä syömässä Hotelli Sacherin kuulussa konditoriassa. Itse asiassa keskustassa on lukuisia viehättäviä ja perinteisiä konditoria-kahviloita, joten herkkusuu ei täällä pety.

Mukana ollut opas kierrätti meitä hiukan ja esitteli tärkeitä rakennuksia matkan varrelta. Olen vähän poispilattu, koska olen käynyt aika monta kertaa Wienissä, mutta moni seurueessa oli ensimmäistä kertaa.

Wien on kaunis, upea kaupunki, jossa on valtavasti nähtävää, hyviä ravintoloita, museoita... Historia on kaikkialla läsnä, mutta mikään museo tämä kaupunki ei suinkaan ole.

Aamulla päästiin itse tapahtumaan. Hotellimme oli kävelymatkan päässä Wienin Kauppakamarista, jossa tilaisuus pidettiin.

Tilaisuus avattiin puheilla ja katsauksella Itävallan maatalouteen ja viiniteollisuuteen. Suomeen muuten tuodaan enemmän itävaltalaista viiniä kuin vaikkapa Britanniaan. Luomu on vahvasti mukana tuotannossa ja sen tuottaminen on mahdollista, koska tilakoot ovat eurooppalaisittain pieniä. Itävalta on monipuolinen maa, ikään kuin idän ja lännen välissä. Ilmasto on sopiva niin viinintuottamiseen kuin vaikka kurpitsankasvatukseen. Innovaatioita ja tuotekehittelyä tuetaan ja sitä on valtavasti.

Kauppakamarin tiloihin kootut pöydät ja tilat olivat tehokkaassa käytössä. Meille oli etukäteen buukattu paljon tapaamisia ja monella olikin aikataulu täynnä.

Paikalle oli kutsuttu enimmäkseen perheyrittäjiä ja tässä yksi sellainen: viehättävä pariskunta, joiden upeat ja laadukkaat kahvit herättivät ihastusta niin pakkauksillaan kuin maullaan.

Pöydille saatiin tuotteet esille hyvin. Pienille tuottajille ja toisaalta pienille ostajille tällaiset tapahtumat ovat äärimmäisen tärkeitä!

Päivän tapaamisten jälkeen oli aika siirtyä Heuriger-ravintolaan illalliselle. Isäntien mukaan Wien on maailman ainoa pääkaupunki, jonka alueella on viiniviljelmiä ja viinintuotantoa. Viinitiloilla on mahdollisuus pitää ravintolaa, jossa tarjoillaan perinteistä ruokaa. Ajoimme bussilla melkein tunnin kodikkaaseen ravintolaan, meitä oli neljä bussillista eli reilusti yli 200 kansainvälistä ostajaa. Loistava fiilis!
Viiniä tuotiin pöytiin kannuissa ja sitä juotiin tuopeista.
Alkuun maisteltiin pikku leipäsiä.

Pääruoka haettiin noutopöydästä, jossa kaikki melkein oli friteerattua. Ihan kevyttä ruoka siis ei ollut, mutta erittäin hyvää. Kanaa, kinkkua, kermaperunoita, vihanneksia, hapankaalia..

Kansainvälinen pöytäseurueemme koostui itse asiassa lähestulkoon samoista ihmisistä, joiden kanssa tavattiin jo kakkukahvikierrokselle lähdettäessä, ja meillä oli todella mukava ilta. Tämä on työni paras osa: fantastiset ihmiset. Niin myyjissä kuin kollegoissa on samanhenkisiä, ruokaa rakastavia ammattilaisia, joiden kanssa puheenaiheet eivät koskaan lopu kesken.

Loppuun vielä ravintolavinkki.
Olin reissussa yhden ylimääräisen yön ennen tapahtumaa ja kävin syömässä erikoisessa paikassa: aasialaisiin makuihin erikoistuneessa Vegetasia-kasvisravintolassa. Siellä pääraaka-aineena ovat soija ja tofu, ja niistä tehdään lihan- ja kananmakuisia ruokia. Tämä oli jotain niin outoa, että halusin kokeilla. Kasviksista saa erittäin hyvää ruokaa muutenkin, miksi sen pitäisi maistua muulta?

Tässä tilaamani annos, Mixed Platter.

Annoksessa on kananugetteja, seesami-kasvisrullia ja maapähkinä-kasvismyttyjä sekä valkosipulista soijakastiketta. Nämäkin kaikki friteerattuja... Toki muullakin tavalla kypsennettyä ruokaa oli listalla. Vaihtoehtoja oli vaikka kuinka paljon, itse asiassa. Join jasmiiniteetä autenttisuuden vuoksi. Pakko sanoa, että kananmakuinen soijanugetti oli melko erikoinen! "Veggie meat" oli mielenkiintoinen kokemus ja ajatuksena kiehtova, mutta en syttynyt tälle kuitenkaan. Olenko sitten konservatiivinen, mutta aidot maut miellyttävät eniten. Paikka on kuitenkin kokeilemisen arvoinen ja sopii vegaaneille ja tietysti kaikille ennakkoluulottomille erinomaisesti! Kuvan iso annos, kannu jasmiiniteetä ja lasillinen kylmää grüner veltlineriä maksoi alle 20 euroa.

Lopuksi vielä yksi nähtävyyskuva: aivan edellisen ravintolan välittömässä läheisyydessä on Wienin venäläis-ortodoksinen kirkko, Pyhän Nikolain kirkko. Se on rakennettu vuonna 1899 ja on hienosti entisöity.
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin päätän raporttini Wienistä.