Italiaa & Sloveniaa lautasella & lasissa

Kutsu kävi kauniiseen Italian suurlähettilään residenssiin Tehtaankadulla. Tuo upea uusklassinen rakennus on rakennettu aikoinaan Suomen ensimmäisen kuninkaan tulevaksi residenssiksi, ja sen on suunnitellut arkkitehti Eliel Saarinen. Ensimmäisen maailmansodan jälkeenhän kuninkaastahan luovuttiin, ja Italia osti rakennuksen vuonna 1919. Se on siitä lähtien ollut Italian käytössä ja nykyisin toimii suurlähettilään asuntona, jossa pidetään myös erilaisia tilaisuuksia ja vastaanottoja. 

Tilaisuuden tarkoitus oli esitellä Italian ja Slovenian välisen raja-alueen viinejä ja ruokaa, osana viisivuotista Solum-projektia. Meillä oli alkuun aikaa noin tunnin verran maistella eri tuottajien valkoviinejä, jotka olivat kuivia, aromaattisia, pääasiassa sauvignon blancia ja pinot grigiota. 

Mukana oli ainoastaan puhelin... Joten kuvien laatu on valitettavan huono. 

Viinit olivat oikeastaan hyvinkin omaan makuuni. Nova Gorican alue Sloveniassa ja Gorizia (Friuli Venezia Giulia) Italian puolella on se, josta nämä tuottajat tulivat.  He kertoivat auliisti viineistään. Moni edusti pieniä tiloja; joidenkin tuotanto oli vain muutamia tuhansia pulloja vuodessa. Silti niilläkin on vientiä useisiin maihin. 

Vieraissa oli muutamia viinimaahantuojia. Ainakin slovenialaiset viinit saivat konkarimaistelijatkin innostumaan. 

Viinin maistelun lomassa sai maistella mm. hyviä juustoja ja ilmakuivattua kinkkua.

Pöydät oli katettu ja ne odottivat illallistajia. Kuuntelimme ensin suurlähettilään puheen ja muutaman esityksen alueen tarjonnasta. Mielenkiintoista! 

Illallinen oli runsas. Alkuun saimme risottoa, jossa oli makkaraa ja juustoa. Toisena alkupalana oli gnoccheja savustetun taimenen kera, ricottajuustolla kuorrutettuna. Näiden kanssa maistettiin kolmea viiniä. 

Pääruokana oli yrteillä maustettua helmikanaa ja perunapaistosta, ja sen kanssa tarjottiin kahta viiniä. 

Aika hevi kattaus! 

Onneksi jälkiruoka oli raikkaampi... 

Se oli saksanpähkinöillä täytetty, viinissä kypsennetty päärynä ja vaniljakermaa. Sen kanssa tarjottiin makeaa, slovenialaista jälkiruokaviiniä, jonka edustaja istui pöydässämme ja oli syystäkin ylpeä juomastaan. 

Upea tilaisuus, loistavat ruoat ja erittäin mukavaa pöytäseuraa! Sloveniasta tuodut kokit kävivät vielä kiittämässä meitä ja saivat raikuvat aplodit. Lempeän espresson saattelemana oli hyvä päättää tämä upea ateria ja mukava ilta.

Sloveniassa en ole vielä koskaan käynyt, nyt sinne on mentävä... Juttelin illan aikana muutaman maassa vierailleen henkilön kanssa, jotka kehuivat vuolaasti Sloveniaa matkailukohteena. Ainakin tämä Italian rajaseutu kannattaa laittaa muistiin. 

  

Sushilla & kahvilla

Helsinkiläisenä olen etuoikeutettu: kaupunki on täynnä hyviä ruokapaikkoja ja kivoja kahviloita.
Kävin eräänä iltapäivänä ystävättären kanssa sushilla Hanko Sushissa Kluuvin kauppakeskuksessa. Siellä voi valita eri kokoisen lounasannoksen, tämä maksoi 9,50€ ja siihen kuului maukas misokeitto.

Sushi vaan on niin hyvää...

Jälkiruuaksi mentiin erittäin laadukasta kahvia tarjoavaan La Torrefazioneen. Cookie ja latte...Täydellistä.

Vaikka elämä on kiireistä ja paikoin stressaavaakin, tekee hyvää joskus ottaa hetki ystävälle ja pysähtyä. Miten paljon enemmän saakaan aikaan, kun on syönyt hyvin ja jutellut ystävän kanssa! Eikä siihen tarvita mitään näin erikoista, voihan sitä keittää kaffet kotona ja kutsua ystävän kylään.
Tärkeintä on muistaa, että ystävät ovat kallisarvoisia. 

Kello viiden taidetee

Ihastuttava Lokal Helsingin Annankadulla on taiteenystäville kiinnostava galleria. Katja Hagelstamin luovuus ja innovatiivisuus näkyvät erilaisissa näyttelyissä hienolla tavalla. Pikkuiseen liiketilaan kootaan kuukaudeksi kerrallaan vaihtuva myyntinäyttely. Viimeisin oli Toinen kattaus.

Toinen kattaus -näyttely on saanut oikeastaan alkunsa jo vuosi sitten. Silloin joukko taiteilijoita kokosi Yhteinen pöytä -nimisen illallisen osana World Design Capital 2012 -tapatumaa. Mukana oli iso joukko kotimaisia muotoilijoita ja taiteilijoita, joiden työt tuotiin hienosti esiin: esimerkiksi keraamikkojen astiat olivat käytössä, ja kaikki pukeutuivat jonkun tapahtumassa mukana olleen suomalaisen vaatesuunnittelijan luomuksiin.  Hienona yksityiskohtana kuvassa näkyvät jokaiselle taiteilijalle nimikoidut omat kangasservetit. Nyt haluttiin tehdä jotain saman tyyppistä. Lokalissa oli normaalin näyttelyn lisäksi mahdollisuus osallistua aamiaiselle, brunssille tai kello viiden teelle.

Ehdin kulttuurikerhon kanssa osallistua tällä viikolla kello viiden tee -tilaisuuteen - mikä elämys! Paikalla oli myös japanilainen Ai Ono ja Kirsi Kivivirta, molemmat lahjakkaita keraamikkoja.

Koska kyseessä oli kello viiden tee, tarjoilu noudatti perinteistä linjaa: kurkkuvoileivät ja skonssit tykötarpeineen, sekä hyvää teetä. Ai Ono oli juuri tullut Japanista, ja hänen tuomaansa ihanaa sencha-teetä nautittiin useita kupillisia. Sokeroidut vihannekset ja hedelmät (mm. porkkanaa, lootusta, greipinkuorta ja selleriä) antoivat kivan lisän.

Olen ollut paljon Britanniassa, jossa iltapäiväteetä edelleen nautitaan monessa paikassa, ja siitä olen täälläkin kirjoittanut. Kurkkuvoileipien lisäksi tuoreet skonssit, juoksutettu kerma (Clotted Cream), sitruunatahna (Lemon Curd) ja hyvä hillo ovat oleellinen osa. Briteissä iltapäiväteen herkut tarjoillaan aina kolmikerroksisesta telineestä. 

Lokalin tarjoilut hoiti MatCo. Itsetehty sitruunatahna oli taivaallista! Harmi, ettei meillä saa tuota paksua, ihanaa kermaa. Mascarponen ja ranskakerman sekoitus oli toki hyvää sekin. 

Kurkkuvoileivät tekivät kauppansa, ja skonsseja tuli syötyä ihan liikaa.... Kirsi Kivivirran astiat olivat todella kauniit. Lautasissa oli kaikissa uniikit koristelut, ja upeiden kuppien pohjalla oli lusikkakuvio... Hienoa työtä.

Kameran akku oli punaisella, joten kuvia ei ole enempää. Pöydät olivat viehättävät ja kapeat penkit tyyliin sopivat. Seinillä oli näyttelyyn kuuluvaa taidetta. Kaikki oli kaunista ja ainutlaatuista. Mutta se, mitä ei kameraankaan olisi saanut vangittua, oli tunnelma. Tuntui siltä, kuin olisi ollut elokuvassa. Toisilleen tuntemattomat vieraat (paikalla oli muuten toinenkin kulttuurikerho!), kaksi taiteilijaa ja lämminhenkiset emännät tekivät tilaisuudesta leppoisan ja mukavan. Tilan valaistus on ihmeellinen! Valtavasti positiivista energiaa. Kun lähdimme kotia kohti, oli kuin olisi saanut piristävää aurinkovitamiinia suoraan suoneen.

Gourmet-makkaraa

Jokainen ruokauutisia seuraava kuuli viimeistään kesällä Harjun Makkaratehtaasta, jonka laadukkaat, suomalaisesta lihasta valmistetut makkarat ovat hurmanneet kaikki niitä maistamaan päässeet. Kuten aina, myös Harjun makkaroiden tapauksessa puskaradio on paras markkinointikeino.
Löysin makkaroita Liike51:n pakastealtaasta. Kotiin lähti savuista mustapippurimakkaraa ja Välimeren karitsamakkaraa. Hinta on kohtuullisen korkea, mutta niin on lihapitoisuuskin (85 %).
Akateeminen Kiuas-seura äänesti savuisen mustapippurimakkaran vuoden 2013 parhaaksi makkaraksi, ja tämä meriitti vaikutti jo ostopäätökseenkin. Olin samaa mieltä, makkaran rakenne ja maukkaus olivat kyllä poikkeuksellisen erinomaisia. Mutta karitsamakkara ei jäänyt huonommaksi.

Harjun makkaratehtaan makkarat eivät sitten ole mitään huolettomasti kohdeltavia jauhomakkaroita, vaan niitä tulee kokin käsitellä kuin lihaa. Paisto-ohje on neljä minuuttia per puoli kohtuullisen kuumalla pannulla, jonka jälkeen ne saavat vetäytyä hetken.

Pannulla on paketillinen kumpaakin sorttia. Rasvaisten ja maukkaiden makkaroiden lisukkeeksi tein couscousia. 

Kaksi pojistani oli ruokapöydässä, ja me söimme kolmisin kaikki makkarat ja ison couscous-vadillisen kokonaan ja vielä kohtuullisen nopeasti...

Couscous on todella helppo ja nopea tehdä. Paketin kyljessä on valmistusohje, keitettyyn, öljyllä ja suolalla maustettuun veteen lisätään couscous-ryynit ja annetaan niiden olla viitisen minuuttia kannen alla - ei keitetä. Sillä välin pilkotaan tomaattia, kurkkua, kukkakaalia tai mitä haluaakaan. Vihannekset sekoitetaan ja sekaan leikataan persiljaa ja ruohosipulia. Itse lorautan vielä hyvää ekstraneitsytoliiviöljyä mukaan. 

Koko ateria valmistuu siis nopeasti ja on erinomaisen hyvää.