Euroopassa järjestetään joka vuosi lokakuussa suuret ruokamessut, vuorovuosina Sial, joka on Pariisissa ja Anuga, joka siis on Kölnissä. Tänä vuonna oli Kölnin ja Anugan vuoro.
Tämä oli joko 11. tai 12. messumatkani Kölniin, en ole ihan varma, Anugan lisäksi käyn aina tammikuussa herkkumessuilla.
Aamulla olin ajoissa liikkeellä ja tulin messukeskukseen poikkeuksellisesti jo varttia ennen messujen aukeamista. Aula oli tupaten täynnä, eivätkä näytteilleasettajat oikein päässeet sisään, kun messuvieraatkin yrittivät tunkea heidän avoinna olevasta sisäänkäynnistään läpi. Aikamoinen hullujenhuone! Ruuhka jatkui läpi hallien.
Anuga on merkittävä elintarvikealan tapahtuma, jossa tehdään kauppaa, ja ostajat ja myyjät tapaavat toisiaan. Ensimmäinen päivä menee minullakin aina omissa tapaamisissa, juosten hallista toiseen, ja toisena ehdin katsella ja maistella (ja valokuvata). Yritin ehtiä kaikki hallit, mutta ainakin kolme tai neljä jäi käymättä kokonaan. Kolme päivää olisi siksi ihanteellinen, mutta hotellien tähtitieteelliset hinnat varmistavat sen, ettei yhtään ylimääräistä aikaa ole käytettäväksi muuhun kuin itse asiaan.
Olen jokaisessa messuraportissani ihmetellyt suomalaisten puuttumista messuilta. "Kaikilla muilla" on omat maaosastot, joissa pienet ja suuret valmistajat ovat vierekkäin - synergiaetu on päivänselvä. Tähän asti suomalaisyritykset ovat olleet pienillä ja vaatimattomilla pikkuosastoillaan siellä täällä, joten kyllä sykähdytti nähdä tämä osasto:
Food from Finland! Vihdoin! Pienihän tämäkin osasto vielä on, mutta selkeä ja sinivalkoinen, loistavaa!
Messuilla oli toki muitakin yrityksiä. Valio oli juustohallissa aivan loistavalla paikalla heti liukuportaiden alapäässä, mutta en tiedä, millä tuotteella, koska he tarjosivat Brunbergin suklaata, enkä nähnyt mitään juustoon tai maitotuotteisiin viittaavaakaan heidän osastollaan. Kulman takana oli toinen suomalainen, piskuinen juustofirma. Kunpa tässäkin hallissa olisi ollut oma Food From Finland -osastonsa, mahtuisi sinne jokunen muukin suomalainen...
Leipähallissa tuli vastaan tällainen.
Kyllä tämäkin yritys voitaisiin brändätä messuille suomalaiseksi, puhtaan luonnon tuotteeksi, jos se toisi lisäarvoa. Yritys oli kuitenkin rohkeasti isohkolla osastolla liikkeellä omana itsenään.
Tuntematta yritystä sen kummemmin ei voi tietää, toimiiko suomenkielisyys vai ei. Uskoisin kuitenkin, että pieni kansainvälistäminen voisi toimia, piirakoiden nimet voisivat olla jotain muutakin kuin konkretiaa? On myös mahdollista, että ostajalle tarjotaan private label-mahdollisuutta, eli pakkaukset räätälöidään ostajalle erikseen. (Niillä osastoilla lukee yleensä hyvin isolla 'Private Label' - sieltä ne pirkat ja eldoradot tulevat.)
Juusto- ja makkarahallit ovat aina omia suosikkejani - varmaan maistiaisten takia... Mutta kyllä estetiikkakin on tärkeää.
Juustoa, juustoa, enemmän juustoa.
Parmesania... ihanaa.
Ei jää epäselväksi, mitä tällä osastolla myydään.
Kun koko päivän maistelee messuilla, ei päivällä välttämättä muuta tarvitse syödä. Ensimmäisen päivän tiukan aikataulun lomaan mahtuu tosin aina nopea sushilounas hallissa 11.1, suosittelen! Nyt omistaja oli vaihtunut, laatu on onneksi yhtä hyvää kuin ennenkin.
Yleensä käyn joka kerta Kölnissä illallisella Enotecassa, josta olen tännekin kirjoittanut, niin nytkin. Harmi kyllä en tullut ottaneeksi kuvaa herkullisesta Pesce Mista -annoksestani, jossa oli useampaa kalaa ja isoja jokirapuja. Paikka on messuväen suosiossa ja sinne voi mainiosti mennä yksin: isäntä istuttaa reippaasti jonkun toisen yksinäisen pöytään. Nyt sain pöytäseuraksi ujon italialaisen fyysikon, joka muutaman kysymyksen jälkeen puhuikin mieluusti itsestään koko illallisen ajan! Hän sanoi olevansa ainoa paikallinen, ja niin varmaan olikin, monelle oli pinkki messunauha jäänyt illallisenkin ajaksi kaulaan...
Ensimmäisen yön olin Düsseldorfissa, jonka vanhakaupunki on viehättävä, ja jonne monet ravintolat ovat keskittyneet. Ilta oli poikkeuksellisen lämmin, ja kaikki terassit olivat täynnä. Kuvassa on Trattoria La Grappan talon pizza, joka oli iloinen yllätys (en edes kysynyt mitä siinä on, tilasin vaan) ja todella hyvää.
Lopuksi pari kuvaa Kölnin maamerkistä, tuomiokirkosta. Kirkko on niin suuri, ettei sitä saa kokonaisuudessaan kuvaan mitenkään.
Kölniin kannattaa muutenkin mennä, vaikkei messuille menisikään. Düsseldorfin kentältä lähtee suora juna Kölniin, matka kestää puolisen tuntia. Kölnissä on hyvät hotellit, kiinnostavia ravintoloita ja paljon nähtävää. Pääostoskatu lähtee ihan tuomiokirkon läheltä ja hintatasokin on kohtuullinen, tosin näillä reissuilla en useinkaan ehdi kauppoihin ollenkaan. Auf Wiedersehn, Köln, bis Januar!