Pihajuttuja

Kerrankin kesä minun mieleeni! Olen useasti kesän mittaan ollut erittäin tyytyväinen, etten tänä kesänä matkustanut ulkomaille - poikkeuksellisesti. Kotimaan säät ovat olleet erittäin upeat ja niistä on saanut nauttia monin tavoin. Olen tehnyt paljon pihatöitä, taistellut rikkaruohoja vastaan, ja rakentanut mm. uuden yrttimaan. Vanhan oli vallannut uskomattoman sitkeä, elämälanka-niminen kutsumaton vieras. En usko voittavani sitä taistelua, mutta kaikkeni teen, ettei se enää saisi meillä tilaa kasvaa.

Pihallani on muutama marjapensas. Pari vanhaa, muutama uudempi. Tänä kesänä satoa on tullut hyvin ja kaikista pensaista yhtä aikaa. Satokausi tuntuu vielä jatkuvan. Ainakin vadelmia kypsyy varmasti vielä jonkun aikaa. 

Aamulla kerään marjoja jugurtin kanssa nautittavaksi. Aika ylellistä, suorastaan!

Tällainenkin aarre pihaltani löytyy tänä kesänä.

Ruusut kukkivat koko kesän. 

Illalla on usein ollut niin lämmin, että voi vielä istua parvekkeella lukemassa ja nauttia valosta. Kesäiset äänet kantautuvat mereltä ja lähistöltä. Ilmassa on monenlaisia hyviä tuoksuja. Linnut laulavat, orava hyppii puissa. Jossain haukkuu koira.

Talven varalle on saatava paljon kesän ihmeitä sieluun ja mieleen, että taas jaksaa. Suomalaisesta valoisasta kesästä nauttiminen on meille jaksamisen edellytys. Miten ihanaa, että tänä kesänä tätä on annettu meille kauhalla, tai suorastaan ämpärillä, normaalin lusikallisen sijaan!

Helppo kesäsalaatti

Suomalaiset maut ovat kesällä parhaimmillaan - kotimaiset tomaatit, kurkut ja muut vihannekset, marjoista puhumattakaan. Tänä vuonna kaikkien sesonki on yhtä aikaa - yltäkylläistä. Kun vielä on hemmoteltu helteillä, on kesä täydellinen.

Tein nopean lounassalaatin niistä aineksista, mitä kaapista löytyi.

Salaatissa on lehtisalaattia omasta maasta, punainen ja vihreä paprika, kaksi tomaattia, pätkä kurkkua, kolme kovaksikeitettyä kananmunaa ja puolikas paketti pekonia.

Sinikeltaisen, lohikäärmekuvioisen salaattikulhon olen tuonut vuosia sitten Kiinasta. Käytämme sitä aina salaattiastiana. Se on pudonnut lattialle kaksi kertaa ja siitä on lohjennut paloja. Olin jo heittämässä sitä pois, mutta lapseni kielsivät: se on kuulemma oleellinen osa ruokakulttuuriamme ja lohjenneet palat eivät haittaa! Rajasin kuvasta isoimman lohkeaman pois...

Ystäviä ja samppanjaa

Elämähän tunnetusti heittelee suuntaan ja toiseen. Kun elämä on turbulenssia ja vuoristorataa, on hyvä huomata, että on yksi joka pysyy: ystävät ja rakkaus hyvään ruokaan (oho! siinä tuli kaksi, mutta pätee silti).
Elämänfilosofiaani kuuluu tietynlainen hedonismi, elämästä nauttiminen, niissä olosuhteissa joissa kulloinkin on, ja niillä resursseilla ja taloudellisilla realiteeteilla, jotka kulloinkin vallitsevat. Sitä voi toteuttaa niin arkena kuin juhlahetkinäkin. Ja elämä ilman juhlaa olisi mahdottoman tylsää - tähtihetkiä pitää olla. Jos arki onkin näin lama-aikaan penninvenytystä ja niukkuuden sävyttämää, voi juhlahetkissä satsata sitten enemmän.

Kuten pitkäaikaiset bloginlukijani hyvin tietävät, kuulun Suomen Champagne-seuraan ja sitä kautta olen päässyt tutustumaan aika syvällisestikin samppanjanvalmistukseen ja sen olemukseen. Omat juomatottumukset ovat samalla yksinkertaistuneet ja juonkin mieluummin vähän mutta hyvää, olkoonkin että monen mielestä tämä on älytöntä snobbailua.

Samppanja on ranskalaisittain ajateltuna ennen kaikkea viini, ja kuten muitakin viinejä, myös samppanjaa voi yhdistellä eri ruokien kanssa. Se onkin yksi kiehtovimmista asioista gastronomiassa: ruoan ja viinin salaperäinen liitto, joka joskus toimii järjettömän upeasti, ja toisinaan taas ei. Vähän kuin ihmissuhteissa, eikö?

Olen muutaman kerran kutsunut ystäviäni keväiselle syntymäpäiväillalliselle, jossa ruokajuomana on yksinomaan samppanja. Tänä keväänä näin tapahtui taas.

Juhlien suunnittelu alkaa siitä, että katsotaan sopiva päivämäärä ja kellonaika, mietitään vieraslista ja alustava teema, kenties menyykin. Olen huomannut, että nykyisin niin tavallinen tekstarikutsu jää monelta noteeraamatta. Siksi tein kirjemuotoisen kutsun, jonka lähetin postissa. Koska teemana oli samppanja, ystävät ja hyvä ruoka, tein kutsunkin sen mukaisesti.

Juhlia edeltävänä päivänä kävin kaupassa ja tein esivalmisteluja, mietin vielä sopivat samppanjat joka annokseen, ja printtasin ruokalistat ja katoin pöydän. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, ja kaikki mitä voi tehdä ennakkoon, kannattaa tehdä.

Juhlapäivänä nousin kahdeksalta ja kokkasin yhdeksän nautinnollista tuntia... joista kuusi meni jäkiruokaan. Tein mm. somia marenkeja.

Marenkien kauniit värit ovat yritykseni valikoimassa olevista Terre Exotiquen luonnollisista elintarvikeväreistä, joilla saa kauniit sävyt. Käytin niitä maltillisesti, että sain pastellisävyt.

Aloitimme samppanja-aperitiivilla, joka oli Drappierin Carte D'or. Tuo keltaetikettinen juoma on yksi suosikeistani. Sitä saa edullisesti mm. Viking Xprs-laivalta, joten seuraavalla Tallinnan reissulla kannattaa pitää mielessä!  Sen kanssa tarjosin machegoa, ankanmaksamousse-ruisnappeja ja kylmäsavulohikeksejä (resepti täällä).

Kun kaikki vieraat olivat saapuneet, avasin Sourdet-Diotin Millesime 2005-vuosikertasamppanjan. Se sopi hyvin alkuruoan kanssa, joka oli parsakeittoa. Koristelin keiton paahdetulla pekonilla, parmesanlastuilla ja ruohosipulilla, sekä tietysti rapeilla parsanupuilla.

Parsa kuuluu kevääseen, eikä sitä voi oikeastaan syödä liikaa...
Ostin luomuparsaa Liike51:stä ja se oli hintansa väärti.

Ruokalista on hyvä paitsi vieraille, myös emännälle, ettei mikään unohdu!

Olin suunnitellut ruokalistan niin, ettei minun tarvitse olla keittiössä vaan saan seurustella ystävieni kanssa. Keiton tein jo aamulla ja lämmitin sen vieraiden tultua, annostelin lautasille ja koristelin. Pääruoka kypsyi uunissa alkuruoan aikana. 

Pääruokana oli ahvenfileitä porkkana-kukkakaalipedillä, herkkusienimuhennoksen kera. Juju on siinä, että annos esivalmistellaan, kootaan valmiiksi folionyyttiin, jonka jälkeen sen voi vaikka laittaa jääkaappiin odottamaan. Nyytit paistetaan uunissa tai grillissä. Löysin reseptin Ruokala.netistä, korvasin vain perunan kukkakaalilla ja metsäsienet tuoreilla herkkusienillä, ja maustoin ehkä hieman eri tavalla. Kevyt ja hyvä annos. 

Tämän kanssa nautimme ihanan aarteen kellaristani: Möet-Chandonin roseesamppanja Grand Vintage Rosé 2003. Olen joskus hankkinut nämä kaksi pulloa erityistä hetkeä varten, ja tämä oli se hetki. Upeasti kymmenessä vuodessa kypsynyt juoma oli todella hieno ja sopi mainiosti kalan kanssa. 

Ruokalistasta puuttuivat juustot, mutta ne oli varattuna, niitä haluttiin, joten tarjosin juustot tässä välissä hyvien keksien kanssa. Niistä ei ole kuvaa. 

Sitten oli jälkiruoan aika. 

Jälkiruokana oli popcorn-jäätelöä ja suolapähkinäbrownie (resepti täällä), itsetehtyjen marenkien ja tuoreiden vadelmien kanssa. Kahvia tai teetä, sekä itse tekemiäni limoncelloa ja vadelmalikööriä. 

Hyvää oli... Marengit olivat kuulemma täydellisiä! Se oli iloinen yllätys, koska tein niitä itse asiassa ensimmäistä kertaa elämässäni... Jäätelö jakoi hieman mielipiteitä, mutta kaikkien mielestä se sopi hyvin suolapähkinäbrowneihin.  Kaapin kätköissä ollut jäätelökone tuli tätä varten kaivettua naftaliinista viidentoista vuoden jälkeen - hyvin toimi edelleen. Tosin ohjeen pitäisi toimia ilmankin konetta. Resepti oli Glorian Ruoka & Viini -lehdestä.

Joku lohkaisi tässä vaiheessa: "Menussa lukee 'tervetuloa ensi vuonna uudestaan', joko saa varata pöydän? Me tullaan!"

Se oli paras kiitos emännälle. Miten mukava saada paljon ihmisiä saman pöydän ääreen! Ystäväni ovat minulle suunnattoman tärkeitä. Tälle illalliselle kutsutut ihanat naiset ovat kaikki olleet pitkään mukana, uskollisesti, tuulissa ja tuiverruksissa, mutta myös iloissa ja juhlissa. Tervetuloa taas ensi vuonna! 

Tulkaa pian, maistan tähtiä!
huudahti Dom Perignon,
hetkellä, jolloin hän keksi samppanjan

Lohileipää lounaaksi

Hellepäivänä ei jaksa syödä paljon, eikä aina jaksa tehdä monimutkaisia ruokia... Kylmäsavulohesta saa helpon "mössön",  joka on monikäyttöinen: pikku ruislastuille annosteltuna se on miellyttävä pikkupala aperiitiivin kanssa, uuniperunan lisukkeena erinomainen tai - kuten tänään - toimii hyvin kesäisenä lounaana, paahdetun ruisleivän päällä. Tämähän on klassikko, jolla saa vieraat ja oman väen tyytyväiseksi aina uudelleen!

Kylmäsavulohisalaatti

150g kylmäsavulohta

1 kesäsipuli varsineen, tai punasipuli

4 rkl turkkilaista jugurttia

2 rkl majoneesia

rouhittua mustapippuria

tilliä maun mukaan (sitruunamelissaakin kannattaa kokeilla)

(puolikkaan sitruunan mehu)

Leikkaa kylmäsavulohi ja sipuli mahdollisimman pieniksi ja sekoita kaikki ainekset keskenään. 

Blogien kaupallisuudesta

Olen pitkään pohtinut blogien kaupallisuutta, ja se on nyt muutenkin tapetilla, kun pyritään saamaan selkeitä sääntöjä ja käytäntöjä blogeille. Yritykseltäni pyydetään jatkuvasti tuotteita testattavaksi. Yleensä olen kieltäytynyt. Pyyntöjä on niin paljon, että niihin ei voi kaikkiin suostua. Muutama bloggari on tilannut itse meidän nettikaupasta tuotteita testattavaksi, heille on saattanut lähteä sitten ylimääräisiä tuotteita pyytämättä.

Kerran lahjoitusta pyysi henkilö, joka halusi esiintyä vain nimimerkin suojassa yksityisyyteensä vedoten, siis kautta koko keskustelumme. Toinen kirjoitti blogissaan niin kelvotonta kieltä ja kuvaili iltamenojensa yksityiskohtia ja juomien määrää sillä intensiteetillä, että en oivaltanut miten hänen mielestään kyseessä oli gourmet-ruokablogi. Joku ehdotti suoraan haluavansa säännöllisesti meidän tuotteitamme testattavaksi (no mutta kukapa ei!).
Testaajan lukijoiden pitäisi tietysti olla meidän kohderyhmää, että hommassa olisi järkeä, ja sen toteaminen ei aina ole ihan helppoa.

Joskus olemme tehneet kampanjan tietyille, meidän jollekin tuotteelle sopiviksi katsomillemme blogeille, mutta se on ollut enemmänkin poikkeus kuin sääntö. Kampanjaan osallistuneet blogit ovat kyllä hienosti testanneet ja kehuneet tuotteita, mutta ainakaan verkkokaupan myyntiä se ei ole lisännyt merkittävästi.

En halua blogiini mainoksia, en ole lähtenyt ollenkaan sille tielle. Kaupallinen näkökohta on olemassa siinä, että kehuskelen oman yrityksen valikoimassa olevia tuotteita, mutta käytän niitä joka tapauksessa päivittäin, ja olisi vaikea olla niitä kehumatta! Kirjoitan mielelläni meidän jälleenmyyjistämme, jos olen käynyt kameran kanssa katsomassa, miltä tuotteemme hyllyssä näyttävät. Mutta voin hyvin kehua myös muita hyväksi kokemiani kauppoja. Ravintola-arviot ovat vilpittömiä, minulle ei ole koskaan tarjottu mitään ennen eikä jälkeen blogikirjoituksen.

Omassa blogissani ajatuksenani on se, että itse päätän, mitä kirjoitan ja mitä arvioin, koska tämä on pohjimmiltaan oikeastaan itselle iloa tuottava harrastus, eikä muuta. Lukijoiden määrä on kasvanut todella paljon viime vuoden aikana ja se on ollut iloinen yllätys, mutta toisaalta vuorovaikutus ja kommentointi on aika vähäistä. Itse asiassa kaupallisuuskeskustelun ja pohdintojen jälkeen herää kysymys, onko blogien aika jo pian ohi, kun niitä alkaa olla jo niin paljon? Vai ovatko blogit pysyvä ilmiö?

Loppuun päämiehen ihanien hillojen ja marmeladin kuva. Näitä saa meidän verkkokaupasta, tämä on nyt mainos!

Kotimaan kesää

Tänä  kesänä meitä hellitään ihanalla säällä! Kesän soisi jatkuvat ikuisesti.

Lähdimme iloisella sukulaisporukalla pienelle kesäretkelle Joutsaan ja poikkesimme samalla Heinolan Lähiruokatori Heilaan ostoksille (sieltä ostin viime postauksen luomupinaatit). Erittäin hyvä kauppa, jossa en ollut aiemmin koskaan käynyt... Hintataso on aavistuksen korkea, mutta leivät, vihannekset ja monet pientuottajien tuotteet olivat erittäin laadukkaita ja varmasti hintansa arvoisia.

Söimme lounaan Café Heilan terassilla.

Tämä on chorizo-lihapullakeitto, ja oli todella hyvää. Talon leipänä tarjottiin ihania sämpylöitä, joita on myynnissä myös kaupan puolella. 

Perillä Joutsassa odotti mukava tyyni kesäilta, hyvät puitteet ja tietysti tervetulosamppanja. 

Saunaa, uintia (veden lämpötila +26 astetta), paljon puhetta ja naurua, mukavaa yhdessäoloa. Grillasimme Heilastä ostettua ruokaa, nautimme juustoja ja jälkkäriksi Pavlovaa - eikä valoisassa kesäyössä edes väsyttänyt. Seuraavana päivänä aamiaisen jälkeen ajoimme taas Heilan  kautta, teimme vähän ostoksia, jatkoimme kotiin - tuntui kuin takana olisi pidempikin loma. 

Pinaattilettuja!

Ostin itselleni joku aika sitten koristetyynyn, jossa on inspiroiva teksti: "When was the last time you did something for the first time?" - Koska viimeksi teit jotain ensimmäistä kertaa?
Aika ajoin on syytä tehdä uusia asioita! Olkoon ne mitä hyvänsä. Tänään teinkin ensimmäistä kertaa elämässäni pinaattilettuja. Idea tuli (jälleen kerran) Glorian Ruoka & Viini -lehden Facebook-päivityksestä, ja Heinolan Heila -lähiruokatorin luomupinaateista.

Hyvää oli! Ja asiallinen kysymys kuuluu: miksi en ole tehnyt näitä aikaisemmin? Ei varmasti jäänyt viimeiseksi kerraksi.

Pinaattiletut

150g tuoretta pinaattia
2 kananmunaa
2 dl maitoa + 1 dl kermaa
1,75 dl vehnäjauhoja
ripaus suolaa
1 rkl voisulaa

voita paistamiseen

Keitä pinaattia kolmisen minuuttia, jäähdytä kylmässä vedessä ja puristele lehdistä vesi pois. Leikkaa palasiksi. Sekoita puolet maito-kermaseoksesta, jauhot ja kananmunat tasaiseksi, ja lisää loput maidosta sekä pinaatit. Anna taikinan turvota puolisen tuntia.
Paista voissa pannulla.

Alkuperäisessä ohjeessa kehotetaan tekemään näille katkaraputäyte, mutta nälkäinen poikani halusi grillimakkaraa, joten sitä sitten tietysti grillasin.
Lisäksi vielä uusia perunoita ja kreikkalaistyylinen salaatti - ja olipa hyvä kesäinen annos!

Kuvassa näkyy suosikkisinappimme englantilainen sinappi, sekä purkillinen viime syksynä tekemääni luumu-omena-aprikoosichutneyta, joka sopii hyvin monien grilliruokien kanssa.

Suosittelen omien rajojen rikkomista ja uuden kokeilemista niin keittiössä kuin muutenkin elämässä!

Ja loppuun vielä kuva tyynystä, näitä saa Piirongista.