Jalla Jalla uudestaan

Kirjoitin toukokuussa Jalla Jallan avajaisista, joissa ihastuimme tähän persialaista ruokaa tarjoavaan paikkaan niin, että varasimme pöydän seuraavalle viikolle. Sinnehän mentiin, ja ruoasta nautittiin, mutta enpä ole kirjannut tänne kuvia ja kehuja! Korjataan nyt tämä.

Koko seurue oli tyytyväinen annoksiinsa, kaikki oli hyvää ja palveluhan oli mutkattoman hyvää - tosin erittäin hidasta. Naapuripöydän annokset tulivat vielä eri tahtiin, voi sitä raukkaa, joka sai annoksensa kun muut olivat jo syöneet... Paikkahan oli silloin vastikään avattu, joten toivottavasti ovat sittemmin saaneet keittiön vähän ripeämmäksi!

 Tässä lammasta erilaisilla lisukkeilla, joista osa oli tuttuja jo edellisen viikon maisteluista.

Oma annokseni oli falafelit lisukkeilla. Tässä on tsatsikia, tabouleta, hummusta ja baba ganoushia - ikävä kyllä en enää muista mikä tuo viides oli. 

Kaikki kuitenkin hyvin autenttista ja aitoa, ja maut hienosti tasapainossa. 

Seurueen kolmas otti feta-granaattiomenasalaatin, joka oli annoksena suuri ja erittäin raikas ja hyvä. Salaattikulhon muoto tuotti hieman hankaluuksia, mutta sekin oli kaunis.

Tässä vielä neljäs annos, jossa paistettua halloumia, viikunaa, mansikoita ja vihanneksia. Hyvää oli tämäkin.

Jalla Jallan avajaiset olivat siis olleet edellisellä viikolla. Asiakkaita houkutellakseen ravintola laittoi Facebookiin mainoksen tarjoavansa juomat jokaiselle pöytäseurueelle juuri tänä iltana, jolloin meilläkin pöytävaraus. Etukäteen ajattelin, että onpas hullua, ei Suomessa voi luvata ilmaista alkoholia, siitä ei seuraa mitään hyvää... Mutta tarjous oli fiksusti rajattu niin, että meille neljälle tarjottiin yksi pullo, mikä oli jo sinänsä erittäin iloinen yllätys!
Tämä oli aktiivisen kulttuurikerhoni ilta, olimme olleet jälleen kerran Galleria Lokalin avajaisissa. Ravintolaan tuli myöhemmin meidän vanavedessämme Lokalista gallerian omistaja Katja ja koko 20-henkinen taiteilijaseurue lapsineen ja muine omaisineen. Täytimme siis lähes koko ravintolan. Harmittelimme sitä, että mahtavan hyvää, autenttista ruokaa tarjoava paikka ei ole vielä saanut riittävästi asiakkaita, molempina toukokuun iltoina paikassa oli enemmän vapaita kuin varattuja paikkoja. Henkilökunta ei ole suomalaista ja se tekee paikasta mielenkiintoisen, mutta pohdimme,  onko se monelle este, jos kokee, ettei oma kielitaito riitä?
Mutta me olimme tyytyväisiä, ja palaamme vielä uudelleen.

Porvoon tunnelmia

Kauniina päivänä järjestin itselleni työmatkan Porvooseen. Lyhyt ajomatka ja perillä odottaa kaunis ja tunnelmallinen kaupunki, jossa voi tehdä ostoksia ja syödä hyvin.

Poikkesin siirtomaatavaraliike Skafferissa, joka on Jokikadulla. Pitkäaikainen asiakkaamme palvelee sydämellä. Valikoima on todella kattava. Paljon kaikkea hyvää! Kauppa on laajentunut sitten viime kerran, ja se oli täpötäynnä innokkaita asiakkaita. 

 
Siirtomaatavarakaupan perusvalikoimaan kuuluvat tietysti erilaiset kahvit ja teet. Skafferin kahvihyllyt ovat houkuttelevat!

Karkkeja...

 Erilaisia öljyjä ja kastikkeita. Hyvät valikoimat tässäkin.

Mitä haluaisit paahtoleivälle tänä aamuna? Monta hyvää makua: maistuisiko Dulche de Leche vai limemarmeladi?

 Toast-keksit ovat meiltä, nehän ovat järjettömän hyviä... Kokonaisuus on viehättävä.

 Mitä tänään syötäisiin? Tästä pasta ja hyvä tomaattikastike. Hyviä lahjaideoitakin.

Olin varsinaisesti sopinut tapaamisen Porvooseen uusien kivojen yhteistyökuvioiden merkeissä. Mikäs sen mukavampaa kuin istua viehättävässä paikassa syömässä!
 Joen rannassa on paljon hyviä ruokapaikkoja, päädyimme Johansiin.

Rento mutta ystävällinen palvelu ja viehättävä miljöö houkuttelivat paikalle myös paljon turisteja.

Johans oli hyvä valinta! Alkuun nautittiin lasilliset cavaa ja talon erittäin maukasta leipää.

Halusin kokeilla villisianmakkarasalaattia, joka oli erittäin hyvä. Luomukananmunat, pekoni ja makkara tekivät tietysti annoksesta aika tuhdin, mutta eihän se mitään haittaa...

Pöytäseuralainen otti vuohenjuustosalaatin, joka sekin oli ihan loistava:

Kunnon pala juustoa!

Vielä pieni kierros kauniita yksityiskohtia ihastellen.

 Näpsäkkä pieni galleria on tehty vanhaan huussiin.

Naapuriaitoissa oli myynnissä huonekaluja ja astoita, löysin vanhoja limonadipulloja, jotka myöhemmin tänä kesänä täytetään kotitekoisella liköörillä!

 Tässä linnassa asuu eräs suomalaisen rokin legenda.

Legenda tämäkin.

Päiväretki Porvooseen tuntui matkalta vähän kauemmaksikin. Virkistävää ja mukavaa!

Kesäinen pihaidylli

Suomen kesä on lyhyt mutta intensiivinen valoisine öineen ja tuoksuineen. Siitä on otettava kaikki irti! Eräänä sunnuntaiaamuna otin ystävän kyytiin ja ajoimme kolmannen ystävän luokse Tampereelle. Mikä idylli siellä odottikaan!

Tässä pihapiirissä asuu monenlaisia aktiivisia, iloisia ja sosiaalisia ihmisiä, joille yhteisöllisyys on elämäntapa.

Pihalla tuoksui huumaavalle: syreenit olivat täydessä kukassa.

Ystävän koti on kaunis ja täynnä hauskoja yksityiskohtia.

 Kaunis kristallikruunu sopii vanhan talon henkeen hienosti.

Vanhoja esineitä ja iPhonen kotelo - koko talon sisustus yhdistelee vanhaa ja modernia. Rauhalliset värit ja tyylikäs kokonaisuus ihastuttivat.

Keräilijää ilahduttaa talon emännän lähes täydellinen muumimukikokoelma. Mukit ovat käytössä!

Mikä mukavinta, meille tarjottiin ihanaa ruokaa.

Söimme aluksi pieniä herkullisia suupaloja ja joimme samppanjaa ja kuohuviiniä. Ihanaa! Oli tosi kiva jutella kuulumisia.

Samaan aikaan toisaalla: pihalle tänä kesänä hankittu puugrilli kuumeni ja siellä kypsyivät herkulliset kanafileet.

Puugrillin tuoksu on sitten huumaava! Ihastuin ikihyviksi tähän kapistukseen. Itselläni on kaasugrilli, mutta puugrilli on kyllä erittäin hyvä vaihtoehto - suosittelen! Erityisesti mökkiolosuhteissa, jossa puuklapeja riittää, tämä on ekologinen ja edullinenkin tapa tehdä ruokaa.

Tässä on meidän herkullinen ateriamme: salaattia, kanafileitä ja kasvislasagnea. Keittiön tapetit ovat edellisen asukkaan valitsemat, ja todella kauniit, vai mitä? Muuten melko modernissa keittiössä tämä oli se piste iin päällä, joka linkitti keittiön talon alkuperäiseen aikakauteen ja henkeen.

Jälkkäriksi saatiin vielä kakkua ja itseleivottuja korvapuusteja hyvän kahvin kanssa. Täydellinen ateria, joka nautittiin ulkona pihapiirin asukkaiden yhteisen pöydän ääressä. Ympärillä leikki liuta lapsia, joista osa tuli kertomaan kuulumisiaan ja osa vaan pyöräili vimmatusti ympäriinsä. Naapurit tervehtivät iloisesti ja piha oli täynnä elämää. Mahtavaa!

Kun me jo söimme, tuli naapuri vuorostaan grillaamaan. Tämä kuva kiteyttää koko pihaidyllin tunnelman.

Terveisiä Tampereelle! Ja hyvää kesää kaikille!

Kasvisburgerit grillissä

Grillaus on mahtavaa! Sen ikävin puoli on grillin putsaaminen syksyisin ja keväisin, mutta muutenhan grillaaminen on vaan kivaa. Käytän grilliä koko kesän ja teen sillä monenlaisia ruokia. Joku aika sitten näin Glorian ruoka & viinin Facebook-sivulla kiinnostavan reseptin, jota halusin kauniina päivänä kokeilla. Kikherneburgeri fetakastikkeella kuulosti sopivan monimutkaiselta.
Poikkeuksellisesti noudatin reseptiä suhteellisen tarkkaan, joten en erikseen kirjaa sitä tähän, sen voi katsoa tuolta linkistä.

Hampurilaiset ovat muutenkin erinomaista grilliruokaa. Kaikki saavat koota omat hampurilaisensa ja maustavat sen mielensä mukaan. Mutta nyt lisukkeena olikin gruyère-juustoa, aurinkokuivattuja tomaatteja, salaattia, punasipulia ja basilikanlehtiä, sekä feta-jugurttikastike. Leiväksi valitsin ciapattan.

Kikhernetaikinasta tuli aivan liian löysä. Laitoin siihen vehnäjauhoja korppujauhojen sijaan, johtuiko kenties siitä, mutta oli selvää, ettei sitä grilliin voi laittaa.
Väsäsin sitten foliosta ja leivinpaperista paistoalustan.

Paistoin pihvit ensin ruskeiksi yhdeltä puolelta, mutta ne olivat edelleen liian hauraat käännettäväksi lastalla. Siksi askartelin nopeasti "katon", eli samanlaisen leivinpaperi-foliosysteemin, jonka varovasti taittelin alemman paperi-folion reunojen päälle, ja lastan avulla käänsin paketin ympäri.

Poistin päällimmäisen paperi-folion ja paistoin pihvit valmiiksi.

Kokkaan kolmelle nuorelle miehelle ja pelkäsin hieman heidän ennakkoluulojaan ja siksi grillissä on myös kanankoipia. Ne on marinoitu omalla perusmarinadillani: soijaa, oljyä ja sitruunamehua, sekä reilusti mustaa pippuria.

Kun pihvit olivat valmiita, kokosin burgerit ja mikä hauskinta: kaikki tykkäsivät näistä todella paljon. 

Grillattu kikhernepihvi feta-jugurttikastikkeella oli niin hyvää, että mielestäni burgeri niiden ympärillä oli oikeastaan turhaa. Keittäisin korkeintaan kattilallisen uusia perunoita ja ateria olisi siinä. Mutta burgeri kuuluu kesään, ja tätä kannattaa ehdottomasti kokeilla.

Kanankoipien lisukkeeksi oli vielä perussalaattia.

Kanankoipia jäi pari ylimääräistä, joista tein seuraavana päivänä kanasalaattileivät, resepti on täällä.

- Parista koivesta tuli muuten isohko kulhollinen kanasalaattia, edullista ja kelpo kesäruokaa. 

Limoncelloa ja sitruunakakkua

Olin pitkään suunnitellut limoncellon tekemistä, kun pari ystävääkin sitä harrastaa säännöllisesti. Sitruunaa on keittiössäni aina. Laitan sitruunaa moneen ruokaan ja se välillä tekee jopa ihmeitä.

Teen joka vuosi jotakin likööriä ja luonani illallisella käyneet ystävät ovat saaneet ihastella mustikkaa, luumua, vadelmaa tai mansikkaa kauniin värisessä ja herkullisessa nestemäisessä muodossa jo vuosia. Tällä kotikokilla voi olla vielä paljon oppimista, mutta likööreistäni olen oikeasti ylpeä.

Mutta se limoncello!

Aloitin etsimällä sitä oikeaa reseptiä. Ystäväni Reseptivaras kirjoittaa omasta likööristään täällä. Netistä löytyy lukemattomia variaatioita, joita innostuin yhdistämään. Itse asiassa niissä on täysin päinvastaisia neuvoja, joten uskon, että limoncello onnistuu, tekee sen sitten niin tai näin. 

Limoncelloa Pohjoisella leveysasteella

10 (luomu)sitruunaa

0,5 l votkaa

Litra vettä

500g sokeria

Masentavaa on lähtökohta: se, että kaikissa ohjeissa sanotaan, että limoncello pitäisi tehdä Amalfin alueen sitruunoista. Mutta tehdään niistä, mitä Suomen kaupasta saa. Suosittelen luomua, mikäli mahdollista. Ne ovat tosin usein pienempiä, ja on siksi ehkä syytä ostaa muutama ylimääräinen. 

Sitruunat pestään huolella ja ne kuoritaan varovasti kuorimaveitsellä. Valkoista kuorenosaa ei saisi jäädä kuoriin, koska se aiheuttaa kitkerää makua. Kuoret laitetaan lasipurkkiin ja votka kaadetaan päälle. 

Tässä kohdassa ohjetta oli eniten hajontaa. Yksi kehottaa laittamaan pimeään kaappiin kahdeksi viikoksi ja hölskyttelemään välillä. Toinen kieltää sekoittamasta ja suosittelee 40 päivän uuttamisaikaa. Paras ja kiehtovin oli minusta se ohje, jossa lasipurkki piti olla auringossa ikkunalaudalla 40 päivää, ja välillä sai sekoittaa. Suomessa ei ehkä koko vuonnakaan ole 40 aurinkoista päivää, mutta ajattelin auringonmakuisen liköörin saavan erityistä pontta ikkunalaudalla valosta - sitä meillä ainakin kesällä riittää. 

Parin viikon jälkeen päätin tehdä samalla kertaa vähän enemmän, ja lisäsin purkkiin noin 15 sitruunaa ja reilut puoli litraa votkaa lisää. Ja ehkä vielä lorauksen votkaa. 

Kaunis lasipurkki unohtui keittiön ikkunalaudalle sitten ainakin kahdeksi, jos ei kolmeksi kuukaudeksi. 

Ei hätää. Siirryin seuraavaan vaiheeseen. 

Vesi ja sokeri kiehautetaan ja annetaan jäähtyä. Joidenkin mielestä sokeriveden pitää kiehua muutamia minuutteja, toisten mielestä riittää, että sokeri sulaa. Joku haluaa ensin siivilöidä kuoret pois ja toinen pitää kuoret edelleen purkissa. Kaksi nestettä kuitenkin yhdistetään tässä vaiheessa. Itse en jaksanut jäähdyttää sokerivettä kunnolla,  ja likööri muuttui sameaksi. 

Mielestäni likööri ei ollut tarpeeksi makeaa, joten keitin vähän lisää sokerivettä ja maistelin, kunnes olin tyytyväinen. 

Likööri saa tekeytyä purkissa muutaman päivän (jälleen yhdessä ohjeessa toiset 40 päivää), jonka jälkeen viimeistään kuoret siivilöidään pois ja likööri pullotetaan pestyihin pulloihin. 

Mikä hassuinta, kun limoncello jäätyi pakkasessa, se kirkastui sulaessaan, eli sameus oli ohimenevää. 

Käytin halpaa ja vahvaa virolaista votkaa, mutta seuraavalla kerralla ostan hieman parempaa. 

Kokemukseni mukaan siis sekoittelu, uuttamisaika tai sokerin määrä eivät ole ratkaisevia, joten rohkaisen kaikkia kokeilemaan!

Sitten piti kokeilla houkuttelevaa amerikkalaista sitruunakakkua. Resepti on Stonewall Kitchen Favourites -kirjasta. 

Lemon Cake - sitruunakakku

3,5 dl jauhoja

2 tl leivinjauhetta

1,75 dl sokeria

2,25 dl piimää

3 kananmunaa

1/2 tl vaniljauutetta (tai 1 tl vaniljasokeria)

Yhden ison sitruunan raastettu kuori

reilu dl auringonkukka- tai rypsiöljyä

Glaseeraus:

2 suurta sitruunaa

(raastettu kuori ja mehu)

1,75 dl sokeria

1/2 tl vaniljauutetta tai 1 tl vaniljasokeria

Yhdistä kuivat aineet.  Sekoita toisessa kulhossa sokeri ja piimä huolella ja lisää kananmunat yksi kerrallaan hyvin vatkaten. Lisää vanilja ja sitruunakuoriraaste ja sekoita hyvin. Lisää kuivat aineet huolellisesti, mutta älä vatkaa liikaa, lisää lopuksi öljy, ja sekoita nopeasti tasaiseksi. 

Kaada taikina irtopohjavuokaan ja kypsennä 175-asteessa noin 30-45 minuuttia.

Sekoita glaseerausta varten sitruunan kuori, mehu ja sokeri pienessä kasarissa ja anna kiehahtaa. Sekoittele miedolla lämmöllä reilut neljä minuuttia, kunnes seos on sakeampaa. Siirrä sivuun ja anna jäähtyä, kunnes kakku on valmis. 

Kippaa kakku lautaselle ja vielä kerran toiselle, että se on lautasella oikein päin. Sivele kakkuun sitruunasiirappiglaseerausta ja anna imeytyä. Toista tämä muutaman minuutin välein ja laada lopuksi loput sitruunasiirapista kakun päälle. 

Tarjotaan hyvän kahvin ja limoncellon kera.