Copas y Tapas

Marjatta Tapiolan näyttely Tennispalatsissa oli kulttuurikerhomme kohteena eräänä iltana. Esillä on kolmisenkymmentä työtä, jotka ovat hieno kokoelma tuon mielenkiintoisen taiteilijan töistä. Hän on tunnettu ohuesta viivastaan ja taitavasta värienkäytöstä; töissä on intohimoa ja voimaa. Hevoset, härät ja mystiikka, punainen väri, minotaurukset ja eläinten kallot, kuolema, rakkaus, Tapiolan tauluissa yhdistyvät nämä kaikki.
Kiinnitän usein huomiota teosten nimiin, mikä on ehkä epärelevanttia, mutta minkäs teet. Mikä saa taiteilijan antamaan yhdelle eläimen päätä kuvaavalle työlle nimeksi "Yö", ja toiselle samantapaiselle "Eläimen pää"? Näyttely on auki toukokuun loppupuolelle saakka ja ehdottomasti käynnin arvoinen.

Ratikka vei meidät näppärästi Fabianinkadulle ja Copas y Tapas -ravintolaan.

Ravintolan omistaa Lahdenojan perhe. Perhetunnelma välittyi heti: meidät vastaanotettiin lämpimästi ja nuorimies odotti hetikohta pöytään päästyämme valmiina henkari kädessään ottaakseen takkimme naulakkoon. Se teki vaikutuksen! Palvelu oli hyvin kohteliasta, ystävällistä ja sydämellistä. Tuli tunne, että henkilökunta oikeasti haluaa meidän viihtyvän.

Paikan filosofiaan kuuluu se, ettei ruokalistaa ole, asiakkaan toiveita kuulostellaan ja ruokaa tuodaan sen mukaisesti. Tämä on hyvä, epäsuomalainen idea, ja perustuu tietysti henkilökunnan taitoon kohdata asiakas. Viinilista oli hyllyssä:

Meille tarjoili Pascal, joka osasi asiansa erinomaisesti. Copas y Tapas on espanjalaisesta nimestään huolimatta aloittanut mielenkiintoisen yhteistyön palkitun keittiömestari Sami Tallbergin kanssa, jonka visiot ovat tuoneet tapaksiin kotimaisia aineksia, mielenkiintoisia ulottuvuuksia ja lähiruokaa. "Älkää odottako espanjalaisia tapaksia", varoitti Pascal, mielestäni turhaan, koska me juuri odotimme saavamme jotain erilaista.

Tässä ensimmäinen annos: viisi tapasta. Ensimmäinen vasemmalta on tonnikalalla täytetty paprika, toinen silakkaa, kolmas kanaa ja linssejä, neljäs vuohenjuustoa ja punajuurta, ja kupissa kuumaa mustajuurikeittoa. Hauska setti, joista kaikki olivat täydellisiä, paitsi silakka, joka sekin oli hyvä.

Nämähän syötiin hetkessä. Lisää piti saada. Pascal suositteli hiiligrillin antimia, mutta jotenkin tämä pienten juttujen syöminen oli paljon mukavampaa.

Vasemmalla lohta ja avokadoa, keskellä kotimaista ilmakuivattua kinkkua kurpitsamössöllä ja oikealla tortilla eli perunamunakas, joka on tietysti espanjalainen klassikko. Kaikki jälleen täydellisiä.

Ravintola ylpeilee hyvillä juustoillaan, joten niitä seuraavaksi. Jaoimme juustolautasen, jonka erikoisuus oli yrttinen näkkileipä, erittäin hyvää.

Ja vielä jälkkäriä... Jos ihan pikkuisen, ja vaikka jaetaan nekin...

Crema Catalana on vasemmalla, joka muualla Crème Brûléenä tunnetaan. Se on takuuvarma herkku, ja tämäkin oli täydellinen, vaikka alankin jo ikävästi toistaa itseäni. Toisella lautasella edessä ruusuvesi-posset, jossa mehiläisen siitepölyä pinnalla, keskellä suklaa-punajuurikakkua ja sitten oli tämä marmeladijuttu, jonka ainesosia varmaan joku pöytäseurueesta vielä muistaa.. (En ole vieläkään oppinut tekemään muistiinpanoja, joten ulkomuistista menee valitettavasti...).

Hyvää siis oli. Viimeisinä lähdettiin ravintolasta, eikä varmasti jää viimeiseksi kerraksi. Epäsuomalainen, asiakasta lähelle tuleva ystävällinen palvelu oli asia, joka erityisesti ilahdutti. Palvelulla peittoaa monet keittiön virheistä, mutta tällä ravintolalla on keittiökin kohdallaan, joten kokonaisuus on erinomainen. Copas y Tapas on ravintola, joka pärjää loistavasti omalla jutullaan, moni voisi ottaa esimerkkiä.

Vaatii rohkeutta tehdä asioita eri tavalla kuin muut, mutta sehän on ainoa tapa erottua ja loppujen lopuksi menestyä.

Lisää Murua

Hehkutettuani täällä Murua viimeksi sovittiin parin gastronomiaa arvostavan ystävän kanssa illallisesta Murussa. Pöytävarauksen saa helpoiten arki-illaksi. Istuimme iloisessa seurueessa parantamaan maailmaa paitsi henkevän keskustelun myös erinomaisen ruoan ääreen.

Nautimme alkuun talon samppanjaa, joka oli vaihtunut sitten viime kerran. Bérêche & Fils on perheyritys, jonka historia ulottuu vuoteen 1847 saakka.
Muu seurue otti tarjoilijan viinisuositukset vastaan, mutta itse pitäydyin tässä jalossa juomassa.
Alkujuoman kanssa tuotiin talon leipää ja ihanaa latva-artisokka-oliivitahnaa.
Melkein voisin joskus mennä Muruun vaan juomaan samppanjaa ja syömään tuota ihanaa leipää artisokkatahnan kanssa!

"Konffattu lohi" ei sanonut juuri mitään etukäteen, mutta voi pojat että oli hyvää. Tarjoilija selitti, että lohi upotetaan oliivi- ja rypsiöljyjen sekoitukseen ja annetaan kypsyä siinä. Googlaamalla selvisi enemmän, ja tätä täytyy ehdottomasti kokeilla itse kotona. Lohi voidaan kypsentää öljyssä joko uunissa tai pannussa, oleellista on mieto lämpö ja runsas öljyn määrä.
(Reseptejä löytyy netistä hakusanoilla Salmon Confit tai ranskaksi saumon confit, sen sijaan lohiconfitilla tulee hyvinkin erilaisia ohjeita!)
Lautasella on lisäksi romanesco-kaalia, appelsiiniviipale, mätiä, fenkolia ja ihanaa valkoista mössöä.. Kiva pieni makeansuolainen keksi maistui anikselle, mutta emme olleet varmoja oliko siinä sittenkin fenkolia. Kaunis ja todella herkullinen annos. Lohi oli järjettömän hyvää (en keksi muuta tapaa kuvata sen erinomaisuutta!).

Pääruoaksi valitsin poroa kahdella tavalla ja tämähän oli suussasulavaa, maukasta ja ihanaa. Reilut palat lihaa ja selkeät maut. Aivan loistava annos.

Lihaa syömätön ystävä otti paistettua siikaa, joka tuli näin kauniilla tavalla pöytään. Hummerikastike, muistaakseni. Oli hyvää, mutta kuulemma hieman liian suolainen.

Ja sitten tietysti juustoja... Itse tehty kirsikkahillo oli erittäin hyvää (päätin tehdä itse kirsikkahilloa ensi kesänä!).

Vielä mahtuu jälkiruokaa!

Söin jälkiruoaksi suklaafondantin hedelmien ja appelsiinijäätelön kera. En ole kovin suuri sorbettien ja jäätelön ystävä ja joskus harmittaa, kun useimpien jälkiruokien yhteyteen laitetaan aina jompaa kumpaa. Kenties yrteillä maustettu mascarponevaahto tai vaniljamousse voisi olla vaihteeksi paljon kiinnostavampi? Mutta kyllähän jäätelö aina fondantia raikastaa, ja tällainen itse tehty upea jäätelö on kyllä erinomaista. Ihanat marjat ja hedelmät sopivat annokseen sekä ulkonäöltään että maultaan erittäin hyvin. Turha kenties mainitakaan, että fondant oli juuri sellainen kuin pitää, täydellinen?  Vahvan suklaanmakuinen jälkiruoka oli hyvä päätös erinomaiselle aterialle.

Tässä vielä kaverin annos, jossa oli savariinia ja lakkakastiketta sekä jäätelöä. Hyvää oli tämäkin!

Kaiken kaikkiaan tyytyväisinä ja iloisina poistuimme ulos. Pieni logistinen takaisku kohtasi juuri silloin, mutta vastoinkäymisillä ei ole mitään vaikutusta, kun mieli on hyvä.

Murun omistajat ovat piakkoin avaamassa uutta ravintolaa Helsinkiin, Pikku-Roballe. Työnimenä sillä on Pastis, ja kuulemma siitä ei tule Murun kopiota, kerrotaan Nyt-liitteessä. On kiinnostava nähdä, millainen paikka Pastiksesta saadaan. Paikka avataan pääsiäisen jälkeen.