Olen aiemmassa työssäni matkustanut paljonkin Kiinassa ja siellä tuli joskus vietettyä jopa lomia - maa on valtava ja siksi tarjoaa loputtomasti mahdollisuuksia. Toki se vaatii tiettyä asennetta. Edellisestä kiinanreissusta oli jo useampi vuosi. Oli mielenkiintoista nähdä, miten vauras ja upea Chongqing olikaan. Kaikki huippumerkit olivat edustettuina, kuten vaikkapa Gucci ja Louis Vuitton, keskustassa oli Starbuckseja ja Pizza Huteja ja muita amerikkalaisia yrityksiä. Tämä kaikki kiinalaisille, ei turisteille. On päivänselvää, mikä on seuraava globaali suurvalta.
Turistien ja erityisesti länsimaisten sellaisten puute saattaa olla syynä siihen, että paikalliset ovat Chongqingissa hyvin ystävällisiä, aika uteliaita ja erittäin hymyileväisiä meitä pyöreäsilmäisiä kohtaan (Pekingissä ja Shanghaissa olen kohdannut vähän toisenlaista käytöstä). Kaikenkaikkiaan miellyttävä kokemus.
Aito Kiina on kuitenkin jotain muuta kuin KFC ja Mäkkäri. Tai muutakin. Kiinahan on muuttunut valtavasti - ja pysyvästi. Aitoa, vanhaa Kiinaa löytyy onneksi vielä kaikkialta.
Parin jenkkifirman välissä oli paikallinen ruokakoju. Kaikkiin riitti asiakkaita.

Kadunvilinässä perinteet kohtaavat nykyisyyden.
Kävin paikallisessa, ehkä aika ylellisessä supermarketissa, jossa myytiin vaikka mitä.
Maapähkinöitä ja jauhettua maissia, molempia irtona tai valmiissa pusseissa. Ostin pussillisen maapähkinöitä kotiin.
Hmm... Kuivattuja.. jotakin. Kiinnostavaa ja edullista, kun vaan tietäisi mitä nämä ovat.
Asiakkailla oli aikaa valita parhaat yksilöt.
Kuivattuja sieniä, eikö?
Chiliä murskattuna ja kokonaisena. Ostin pussillisen kokonaisia, näyttää kivalta keittiössä, mutta käyttöön nämä on tarkoitettu.
Etelän hetelmiä joka lähtöön. Kauppa oli perusmarketin kokoinen, mutta valikoima oli huikea ja koko myymälätila oli käytetty tarkkaan. Henkilökuntaa oli paljon.
Valmisruokapuolella oli tällaisia herkkuja mukaan ostettavaksi.
Chongqing kuuluu Szechuanin maakuntaan, joka on kuuluisa pippuristaan. Suosituin paikallisruoka on hotpot, eli tavallaan lihafonduen tyyppinen ruokalaji, jossa jokainen ruokailija dippaa lihanpalasia kuumaan liemeen. Alueen ruoalle on ominaista runsas chilin, valkosipulin ja aromaattisen pippurin käyttö.
Hotpotit jätettiin tällä kertaa väliin, ja kokeiltiin muita vaihtoehtoja.
Buffet osoittautui todella runsaaksi ja upeaksi, ja siellä oli todellakin kaikkea, ei pelkästään kalaa ja äyriäisiä. Sielläkään ei länsimaisia näkynyt, toki turisteja ja liikematkalaisia, mutta hekin aasialaisia.
Tässä ensimmäinen pöytään kerätty satsi... Todella hyvää.
Tarjoilija toi pöytään jokaiselle pienen metallirinkulan, jossa oli numero. Sen kanssa mentiin tilaamaan kokilta kalaa, äyriäisiä, lihaa ja lisukkeita. Laitettiin ne raakoina lautaselle, kokki paisteli annoksia tilausjärjestyksessä, ja tarjoilija kiikutti sitten numeron mukaan oikeaan pöytään. Toimivaa ja suhteellisen ripeää.
Tällaisen sain omastani: kahta kalaa ja lihaa, jokunen vihannes joukossa. Erittäin hyvää!Toisena iltana syötiin myös erittäin hyvin.
Päädyimme Tairyo-nimiseen paikkaan, jossa on tarjolla erittäin edullinen "All you can eat"-tyyppinen konsepti. Tilataan listalta kaikkea mahdollista, kokki valmistaa niitä seurueen edessä. Viiniä ja olutta saa myöskin melko lailla vapaasti. Koko lysti maksaa parisenkymppiä henkeä kohti.
Tässä vaiheessa oli kamera jäänyt hotelliin ja mukana oli vain puhelin, siksi kuvia on vain kaksi ja nekin huonolaatuisia.
Tässä edellisen kuvan paistamisen tulos. Todella hyvää.
Olen täälläkin maininnut, että käytän kotona salaattiastiana Kiinasta muinoin ostamaani kulhoa, joka on pahasti kolhiintunut. Aioin ostaa uuden, kun nyt Kiinaan pääsin. Päädyimme kirppismarkkinoille, jossa ilahduttavasti kaikkea oli kaupan. Ja todellakin - ei turisteille, vaan paikallisille. Meitä tosin varoiteltiin: mikään ei ole antiikkia. Mutta eihän sitä aitoa antiikkia menty etsimäänkään!
Kaikkea maan ja taivaan väliltä!
Koruja. Aina ei tarvita edes myyntipöytää.
Menneisyyden kaikuja. Vanha propaganda on nyt myynnissä - mahtaako kauppa käydä?
Viehättävä koju, kauniita esineitä.
Tämän suloisen pikkupojan isoäiti myi minulle vadin, jonka toin ehjänä kotiin. Se on erilainen kuin edellinen, hinta oli sopiva ja olin ostokseeni tyytyväinen. Mutta koska uusi vati on itse asiassa suurempi kuin vanha, jopa liian suuri, joudun kenties vielä odottamaan, että löydän uuden salaattivadin. Kuulemma Espoossa on kiinalaista tavaraa myyvä kauppa, josta uutta kulhoa voi käydä etsimässä, jos ei Kiinaan pääse vähään aikaan uudestaan!