Sinisiä tunnelmia

Kutsu kävi Fazerin sinisen suklaan uuden ilmeen lanseeraukseen. Tänä vuonna suklaa täyttää peräti 90 vuotta, joten sen ulkoasu päätettiin uudistaa. Fazerin sininenhän on suomalaisten suosikkisuklaa ja ohjaa voimakkaasti suomalaista makuskaalaa ja -tottumuksia. Sitä syödään usein kuin leipää, levy kerrallaan, vai mitä... Sinisen suklaan kaakaopitoisuus on itse asiassa pienempi kuin monella eurooppalaisella suklaalla, ja siksi se maistuu erilaiselta, vaikka minulle aina sanotaan, että belgialaiset suklaat ovat erilaisia ja että sinisen maun erilaisuus johtuu aidosta maidosta. Niin tai näin, makuasioita, tietenkin. Sininen suklaa on kuitenkin niin suomalainen klassikko, että se on instituutio, osa suomalaista kulttuuria ja kansanperinnettä.

Nyt pakkaus on päivitetty, makuun ei puututtu. Uusi pakkaus on tutun turvallinen, mutta kuitenkin raikas ja kiva. Vieraille esiteltiin tanssillinen muotikavalkadi eri vuosikymmeniltä ja samalla sai käsityksen, miten pitkään Fazer tosiaan on ollut suomalaisten karkkihampaan kolotuksenpoistaja.

Tarjoilut olivat erinomaiset. Suklaata oli käytetty monipuolisesti, esimerkiksi lohen kanssa oli valkosuklaalla maustettua tartarkastiketta ja kanavartaita sai dipata suklaakastikkeeseen.

 Roquefortsalaatti oli myös erittäin maukas. Cono Sur oli tilaisuuden viinitalo, ja jokaiselle oli jotakin.

Jälkiruokana tarjottiin suussasulavaa kolmen suklaan kakkua kahvin kera.

 Kattauksen sinisyys, juhlapaikan seinien suklaalevykoristelu ja tyylikäs kokonaisuus olivat tarkkaan harkittuja ja tekivät vaikutuksen.

Vain naisista koostuva big band Ladies First viihdytti yleisöä - oli muuten todella hyvä bändi, vaikka osa näyttikin erehdyttävästi miehiltä. Tykkäsin bändiläisten hauskoista käsikoreografioista ja iloisesta meiningistä.
Ilta jatkui varmaan vielä pitkään tanssien, minua kutsuivat muut menot.

Sininen suklaa on kulkenut suomalaisten kanssa vuodesta 1922... Upea saavutus!

Hyvä Veli

Edellinenkin postaus oli kulttuurikerhosta, niin on tämäkin. Kulttuurikerhomme kävi katsomassa Ryhmäteatterin Eduskunta 2 -esityksen.
Mikään teatteriesitys ei ole koskaan tehnyt samanlaista vaikutusta. Suosittelen näytelmää jokaiselle, oikeastaan sen katsominen pitäisi olla pakollista!

Eduskunta 2  kertoo suomalaisesta Hyvä Veli -verkostosta, joka ulottuu puolueesta toiseen, järjestöistä yrityksiin, ministeriöistä johtajiin. Suomi, jota korruptoitumattomaksi kehutaan, on kaikkea muuta. Pieni joukko ihmisiä täällä junailee asioita keskenään, vaikuttiminaan oma, ei maan etu. Ryhmä toimii kulisseissa kuin mafia. Näytelmä perustuu autenttisiin lausuntoihin, eduskunnassa esitettyihin puheenvuoroihin ja tekijöiden tekemään taustatutkimukseen. Teatterillisin keinoin, huumoria unohtamatta vakava asia tulee niin voimakkaasti julki, että meidänkin iloluontoinen kerhomme oli melko synkkäilmeinen esityksen ajan.

Kuvaavaa on, ettei ankaralla googlauksellakaan näytelmästä löydy montakaan mainintaa.

Ryhmäteatterin Helsinginkadun näyttämö on pieni ja siksikin kokemus oli intensiivinen. Itse halusin vain mennä kotiin pakkaamaan ja muuttaa välittömästi ulkomaille.
Tuskin muualla sen parempaa olisi, ilmastoa lukuunottamatta, mutta en haluaisi näiden hyvin syöneiden valtaapitävien herrojen törsäävän omia eläkerahojani enää hetkeäkään. Silmäni avautuivat kerralla, ja olen esimerkiksi lukenut lehtiä eri asioihin huomiota kiinnittäen. Totuus on edessämme koko ajan, kun vaan osaisi sen nähdä! Viimeisinkin ministerin nimitys lobbausjärjestön johtoon avautuu uudella tavalla, etenkin kun lukee Veljien kommentit valtakunnan päälehdestä.

Koska tässä blogissa pitäisi kertoa ruokaelämyksistä, se tulee tässä:

Ryhmiksen baari oli sympaattinen ja trendikkäästi toteutettu. Jaloviinaa oli valmiiksi kaadettu laseihin, samoin sherryä, viiniä ja jägermeisteria. Lasit olivat tavallisia juomalaseja tai shottilaseja, ja kokonaisuus näytti hauskalta. Toki väkevien osuus vähän pisti silmään, mutta ehkä se on tarpeen, näytelmän rankkuuden huomioiden... Väliajan alkaessa aulasta tulvi vastapaistetun pullan tuoksu, ja siksi väliaikatarjoiluna maistuikin loistavasti korvapuusti ja kahvi.
Se sopi myös näytelmän teemaan ja yleiseen tunnelmaan. Mikä lohduttaisi paremmin, kuin tuore pulla?

Hyvä Veli, toivoisin niin sinulle ymmärrystä enemmän kuin sokeutta, viisautta ja rohkeutta ennemmin kuin ahneutta.
Kuinka hyvin mahtavat Veljet nukkua yönsä?

Lopuksi kuva korvapuusteista, joiden leipomista nuorison kanssa Presidenttimme suosittelee. Siten ehkäistään syrjäytymistä. Kannatan lämpimästi lasten ja nuorten kanssa leipomista!
Mutta onko syrjäytymistä sekin, että eristäytyy todellisuudesta ja heittäytyy oman vallanhimonsa vietäväksi? Olisiko Veljienkin pitänyt leipoa pienenä enemmän pullaa?