Elämyksellisen Champagnen-matkan viimeiseksi illaksi oli suunniteltu jotain upeaa: illallinen Michelin-ravintolassa. Reimsissä sijaitsevaa Le Foch (lausutaan [lö-fosch]) -ravintolaa oli kehuttu niin Tripadvisorissa kuin muuallakin. Menut oli opiskeltu etukäteen ja odotukset olivat korkealla.
Tulla tupsahdimme ravintolaan, jossa kahdeksan hengen seurueemme sai täysin välinpitämättömän vastaanoton. Meidät ohjattiin nurkkapöytään, joka oli niin kiikkerä, että pelkäsimme sen hajoavan hetkenä minä hyvänsä. Saimme pyynnöstä pullon vettä, jonka kaadoimme itse itsellemme. Lisää ei tuotu. Viinilistoja annettiin vain yksi - vaikutti siltä, ettei koko ravintolassa ollut niitä kuin yksi. Henkilökunta ei kiinnittänyt meihin mitään huomiota.
Tilaukset saatiin kuitenkin esitettyä. Henkilökunnalla oli vaikeuksia englannin kanssa, mutta osaamme riittävästi ranskaa, joten saimme tilattua jopa viiniä, vaikka se olikin äärimmäisen hankalaa henkilökunnan asenteesta johtuen. Tuli todella omituinen olo. Viinisuositukset olisivat olleet paikallaan, mutta ketään ei kiinnostanut meidän seurueemme.
Valitsimme kaikki saman menun, jotta meistä olisi mahdollisimman vähän vaivaa, eikä kenelläkään ollut erityistoiveita tai vaatimuksia. Menun hinta ilman juomia oli 48€, ja siinä tuli viisi ruokalajia.
Alkuun saatiin keittiömestarin tervehdys. Kiireessä aseteltu, kun kurkkuhässäkkä meinaa pudota lautaselta. Mantelilastuja oli myös lisätty turhan roisisti.
Alkupalaksi valitsin tonnikalatartarin. Niiden päällä on kaltattua tomaattia ja lusikassa on parmesansorbettia. Tämä annos oli hyvä, mutta täysin suolaton. Harmi, pöydässä ei ollut suolaa, tai pippuria, jota myös kaipasin tähän. Asettelussa on pientä taiteellisuuden yritystä!
Toisena vaihtoehtona alkupalaksi oli herne-katkarapucanneloni, jossa maistui pääasiassa curry. Tämä oli ainesosiltaan vaatimaton. Pettymys, totesivat tämän annoksen valinneet pöytäseuralaiset.
Seuraavassa annoksessa oli ranskalaista kotkakalaa ja etanoita levävoissa. Suomeksi kuulostaa muuten melko epäilyttävältä! Etanat olivat maukkaita, mutta edelleen suola ja pippuri olisivat olleet paikallaan. Annos oli kokonaisuudessaan täysin mauton ja oikeastaan melko mitäänsanomaton.
Menun toisena vaihtoehtona tässä vaiheessa oli "lohta ja laardia", joka myös kaipasi suolaa.
Tässä vaiheessa olimme jo hyvin hämmentyneitä ja pettyneitä. Vettä ei tuotu lisää, tilatut viinit avattiin väärässä järjestyksessä ja tunnelma pöydän ympärillä alkoi kiristyä. Palvelu oli hyvin hidasta ja välinpitämätöntä, ja kiikkerä pöytä alkoi ahdistaa entistä enemmän.
Sitten tuli varsinainen pääruoka.
Taisimme lähes kaikki valita tämän, se oli rakuunakanaa, perunamuusia ja kaalia.
Perunamuusia en olisi odottanut saavani Michelin-tasoisessa ravintolassa. Etenkin, kun se maistui pussimuusille, joka on lämmitetty mikrossa. Suola oli taas unohtunut.
Lautasella on kaaliin käärittynä kolme valtavaa kanapalaa, jotka useimmilla meistä olivat
raakoja.
Tein tämän tyyppistä ruokaa usein, kun lapseni olivat pieniä, tosin en koskaan pussimuusista, vaan oikeista perunoista. Kotiruokaa on mukava syödä sitä tarjoavassa ravintolassa, mutta Reimsin parhaassa ravintolassa....
Keittiöön palautettiin lautaset, jossa muusi ja kanat olivat lähes koskemattomia. Siihen ei reagoitu mitenkään.
Useamman tunnin aterioinnin jälkeen päästiin vihdoin juustoihin. Ruokaa oli tässä vaiheessa tarjottu määrällisesti aika paljon, mutta laatu oli kyllä luvattoman huonoa. Oliko kokki tullut alkuillasta kipeäksi ja lähettänyt anoppinsa paikalle paikkaamaan? Paikalle rullattiin kärry, jossa oli fantastinen juustovalikoima. Tiukka mamma antoi luvan
valita kolmesta juustosta. Jokainen vuorollaan nousi tuoliltaan ja käveli tämän rouvan luo ja sai kolmesta juustosta pikkiriikkiset palat. En ole koskaan ennen ranskalaisessa ravintolassa moista kokenut. Yleensä kärry menee asiakkaan luo! Valkoisissa astioissa oli kotona tehtyä hilloa, joista sai valita yhtä...
Se oli erittäin hyvää, kuten myös juustot. Totesimme:
tätä he eivät pystyneeet pilaamaan.
Yhtäkkiä pöytään tuli keittiömestarin makea tervehdys.
Kaikki olivat hyviä, merci, ja kauniitakin.
Lopuksi saimme varsinaisen jälkkärin.
Tämä oli metsämansikoita, punaisten marjojen sorbettia ja valkosuklaavaahtoa, tosin puutarhamansikoilta ne näyttivät ja maistuivat. Oikein hyvää, mutta onko tämä Michelin-tasoa - ei meidän mielestä.
Meillä oli kiire pois. Laskun loppusumma oli huikea. Olimme juoneet mm. kallista samppanjaa. Yksimielisesti päätimme olla maksamatta juomarahaa, koska sille ei ollut saatu mitään vastinetta. Kun henkilökunta huomasi tämän, he pyörittelivät silmiään närkästyneinä, osoittelivat meitä ja puhuivat meistä kiukkuisesti. Minusta se oli aika uskomatonta käytöstä...
Seuraavana aamuna hotellin aulassa eräs ranskalaismies lähestyi seurueemme yhtä henkilöä ja kysyi, emmekö olleetkin eilen Le Fochissa. Saatuaan myönteisen vastauksen hän totesi: "Eikö ollutkin upeaa ruokaa! Niin mahtava paikka!".
On vaikeata ymmärtää mikä meni niin pahasti pieleen. Itse tykkään aina ruoasta, en juuri koskaan valita annoksistani ja olen täydellisen kaikkiruokainen. On siis tavattoman harvinaista, että nousen (etenkin ranskalaisesta) ruokapöydästä harmistuneena ja huonosti syöneenä.
Onneksi muuten matkalla saimme hyvää ruokaa. Tässä vielä muutama ranskalainen ruokakuva.
Reimsiläisessä katubistrossa syöty nopea lounas: vuohenjuustosalaatti. Erittäin yksinkertainen, maukas ja edullinen. Ravintoarvo? Hmm. Pekonia, rasvaista juustoa ja voissa paahdettua leipää on toki enemmän kuin vihanneksia. Mutta hyvää se oli.
Pariisissa sama salaatti näytti tältä. Todella maukas! Pahoittelen kuvan laatua, tämä on kopion kopio iPhonen kuvasta, kun alkuperäinen on jo kadonnut. Tässäkin pekoni-juusto-leipä on maukas ja sopivan suolainen.
Lopuksi kolme jälkiruokakuvaa reimsiläisestä kahvilasta.
Marja-tiramisu oli todella hyvänmakuinen. Raikas ja kauniisti aseteltu. Säilykepurkki on hauska idea.
Tuulihatulla oli kokoa ja näköä, mausta puhumattakaan. Upea kokonaisuus!
Suklaafondant on ranskalainen klassikko, joka ei pettänyt tälläkään kertaa.
Oh-la-là, kyllä on taas koettu Ranskassa mielenkiintoisia kulinaristisia elämyksiä!
Käytin tähän oman firman tuotteita. Yksi levy tummaa suklaata, puoli purkkia lakritsipalloja ja levy valkoista suklaata. Valkoisen suklaan joukkoon lisäsin hiukan kuohukermaa, jotta sain sen nestemäisemmäksi.
