lauantai 19. toukokuuta 2012

Keväinen illallinen

Kun oli taas se aika vuodesta, jolloin vuosia kertyy yksi lisää, halusin kutsua ystäviäni syömään. Niin moni elää kiireistä elämää tiukkoine aikatauluineen - kuten itsekin - ja silloin mikään ei ole terveellisempää, kuin pysähtyä hetkeksi hyvien ystävien kanssa.

Suunnittelin menyyn niin, että suurin osa valmisteluista oli tehty etukäteen.

Ihan aluksi skoolasimme lasillisella samppanjaa, jonka kanssa tarjosin hummusta marokkolaisten keksien kera. Itse tehty hummus on helppo ja kiva tarjottava, jonka voi tehdä ajoissa etukäteen. Resepti löytyy täältä (tosin nykyisin käytän Dubaista ostamani keittokirjan reseptiä, jossa öljyä ja valkosipulia on enemmän, ja hummusta pehmentämään käytetään turkkilaista jugurttia. Perusresepti on kuitenkin sama). Samppanjaksi valitsin Charles Heidsieckin vakiosamppanjan.

Alkuruokaidea tuli Glorian ruoka & viini lehdestä (3/2012). Tosin resepti ei ollut mielestäni täysin onnistunut, ja jouduin vähän soveltamaan.

Punajuuri-vuohenjuusterriinit


800g punajuuria (minusta tässä oli lähes puolet liikaa)
1 sitruuna

Täyte:
3 rs (450g) pehmeää vuohenjuustoa
1,5 rkl ruohosipulia
1,5 rkl tuoretta minttua
4 rkl kuohukermaa
2 tl sitruunankuorta
ripaus suolaa
ripaus mustapippuria myllystä

Pese punajuuret ja laita ne kuorimattomina kiehuvaan veteen. Ohjeen mukaan veteen piti laittaa sitruuna puolitettuna, jotta se "säilyttäisi punajuuren heleän värin". Keitinvesi oli kylläkin erittäin punaista, joten en tiedä tapahtuiko värinsäilyminen. Punajuuret keitetään kypsiksi, noin tunti. Annetaan jäähtyä.

Täytteen aineet sekoitetaan keskenään. Minusta ohjeen mukaan maustettuna täyte oli hyvin pliisu, joten lisäsin enemmän suolaa ja yrttejä (käytin itse asiassa sitruunamelissaa, koska en saanut minttua) ja pippuriakin rouhaisin reilusti.
Jäähtyneet punajuuret kuoritaan ja viipaloidaan ohuiksi. Käytin sekä silikonivuokia että metallisia, ja metalliset vuorasin kelmulla. Vuoan pohjalle laitetaan ensin yksi punajuuriviipale, sitten reunat vuorataan vastaavasti. Juusto täytteeksi ja yksi viipale päälle. Jääkaappiin vetäytymään vähintään kahdeksi tunniksi, mielellään yön yli, toteaa ohje. Tein nämä edellisenä iltana, eli ne olivat vuorokauden verran kylmässä.

 Mielestäni punajuuriterriini oli itsessään liian pieni alkupalaksi. Laitoin siksi oheen savukalkkunaviipaleen (Votkinsilta) ja koristelin annoksen ruohosipulilla ja viinisuolaheinällä. Tämänkin seurana tarjosin samppanjaa.
Ihan nätti annos, mutta lehden kuvassa juusto oli pysynyt valkoisena, minulla se oli (kieltämättä kauniin) vaaleanpunainen, eli punajuuri värjäsi sen kokonaan. Varmaan lehtikuvausta varten annoksia ei jäähdytelty vuorokautta.... Lisäksi juustonmaku oli ehkä hiukan liian mieto, joten seuraavalla kerralla käytän ehdottomasti voimakkaamman makuista juustoa.

Pääruokana tarjosin parsarisottoa erään ystäväni suosituksesta. Tämä resepti oli Hesarin ruokatorstailta (26.4.) ja hassua kyllä, täsmälleen sama resepti löytyi myös uusimmasta Gloriasta.
Parsa on upea keväinen herkku, joka pitää osata valmistaa oikein. Oma suosikkitapani on grillata se kevyesti ja tarjota hyvällä oliiviöljyllä ja sitruunamehulla valeltuna parmesanlastujen kera.
Nyt kokeilin risottoa, joka oli kyllä hyvä. Alkuperäisessä ohjeessa oli 12 kampasimpukkaa, jotka paistettiin lopuksi annosten päälle. Korvasin ne pussillisella katkarapuja, jotka pyöräytin nopeasti kuumiksi risoton valmistuttua.

Parsarisotto


Risotto:
250g valkoista parsaa
250g vihreää parsaa
2 salottisipulia
50g voita
5 dl risottoriisiä
1 dl valko- tai kuohuviiniä
1- 1,5 l kanalientä tai parsan keitinvettä
suolaa ja valkopippuria
50g raastettua parmesania
3 rkl mascarponea
3 rkl lehtipersiljaa
200g katkarapuja

Parmankinkkulastut:
125 g parmankinkkua

Levitä parmankinkkuviipaleet leivinpaperilla vuoratulle uunipellille. Anna kuivua 100-asteisessa uunissa noin tunnin ajan (unohdin ne uuniin kahdeksi tunniksi, ei aiheuttanut katastrofia).

Leikkaa parsoista puumainen alaosa pois. Kuori valkoiset parsat. Paloittele noin kahden sentin paloiksi ja keitä suolalla ja sokerilla maustetussa vedessä, kunnes kypsiä mutta rapsakoita. Valuta (huom! säästä vesi!) ja jätä odottamaan.
Hienonna sipuli ja kuullota voissa pehmeäksi. Lisää riisi ja jatka kuullottamista, kunnes riisi on läpikuultavaa. Lisää viini ja anna sen imeytyä kokonaan. Kuumenna eri kattilassa kanaliemi ja tai käytä parsan keitinlientä. Lisää kuumaa lientä risottoon vähän kerrallaan. Anna liemen imeytyä kokonaan, ennen uuden liemen lisäämistä. Sekoita risottoa koko ajan.
Risoton valmistuminen kestää noin 15-18 minuuttia ja rakenteen tulee olla puuromainen.
Lisää parsanpalat ja anna kuumentua kunnolla. Lisää raastettu parmesanjuusto, mascarpone ja hienottu persilja. Lisää ihan viimeiseksi katkaravut.
Annostele lautasille ja koristele parmankinkkulastuilla, toteaa resepti. Itse tarjosin risoton tarjoiluastiasta, ja koristelin koko höskän parmankinkkulastuilla.

Tarkkaavainen lukija huomaa heti, ettei risottoriisiä ole käytetty. Kävi niin, etten saanut sitä mistään! Samoin mascarpone ja lehtipersilja puuttuvat.
Hyvää tämä oli näinkin. Pääruoan kanssa joimme edelleen samppanjaa. Parsan ja katkarapujen seuraksi olisi tietysti kannattanut ottaa joku sauvignon blanc-valkoviini, mutta samppanjateeman mukaisesti nautimme Devauxin Blanc de Noirs, joka on huippujuoma äyriäisten kanssa. Sitä sai ennen alkon tilausvalikoimasta, mutta maahantuojan vaihduttua ikävä kyllä ei enää. Devaux on erinomainen samppanjatalo, jossa olen päässyt käymäänkin.


Jälkiruoaksi tarjosin tiramisua. Kostukkeena käytin espresson lisäksi Kahlùa-kahvilikööriä, joka sopi erittäin hyvin. Kahvin sijasta otettiin itse tehtyä vadelmalikööriä, ja massu oli sopivasti täynnä.
Tiramisun tein myös edellisenä päivänä, joten se oli kunnolla mehustunut ja hyvänmakuinen.

Hyvä ruoka on aina onnellinen asia. Parasta se on kuitenkin hyvässä seurassa.