Suosikkini Caesar-salaatti

Tilaan aika usein ravintoloissa samoja suosikkiannoksiani. Se on toisaalta vähän tylsää, mutta toisaalta kiinnostavaa, kun variaatioita on niin paljon. 

Yksi sellainen on Caesar-salaatti.

Kävin juuri uusitussa ravintola Strindbergissä Helsingissä syömässä jokirapucaesarin, jossa ei rapuja ja parmesania säästelty. Ravut oli juuri herätelty syväjäästä, hieman vetisiä ehkä, mutta oikein hyvää oli. Salaatin kanssa nautimme erittäin hyvää luomuviiniä Veneton alueelta Italiasta: Perlage Pinot Grigio. Tarjoilijan mukaan sitä saa vain ravintola Strindbergistä, mikä on vahinko, koska se oli harvinaisen hyvä, sitruksinen viini ja kelpaisi kotiinkin (Pienellä googlauksella tosin käy ilmi, että sitä on muuallakin saatavilla, ilmeisesti ei kuitenkaan alkosta).

Ensimmäistä kertaa muistan syöneeni Caesar-salaattia ihan nuorena tyttönä ensimmäisellä Floridan-matkallani. Silloin tarjoilija kokosi salaatin pöydässä, sekoitti kastikkeen ainekset kulhossa ja tarjoili salaatin. Se oli elämys, en ollut koskaan nähnyt mitään sellaista, enkä osannut sitä edes odottaa. Sama toistui sen jälkeen vielä kerran Bangkokissa hienossa amerikkalaisravintolassa, mutta sen koommin en ole saanut tätä ylellisyyttä kokea – mahdetaanko niin enää tehdäkään. Olisi se säväyttänyt Strindbergilläkin! Ennen Caesar-salaatti olikin ensisijaisesti hyvien ravintoloiden listalla ja se piti tarjota juuri näin: pöydässä valmistaen asiakkaan nähden. Sittemmin se on arkipäiväistynyt ja kokenut inflaation. Huono caesar on vain huono caesar. Parhaat salaatit saa kokemukseni mukaan edelleen Amerikassa – tai itse valmistamalla. Tärkein osa salaattia on kastike.

Caesar-salaatin historia on kirjoitettu moneen kertaan, eikä alkuperästä ole yksimielisyyttä.Tärkeintähän on hyvä tarina, vai mitä? 

Tunnetuin versio sijoittuu kieltolain aikaan.

Italiasta San Diegoon, Kaliforniaan ensimmäisen maailmansodan jälkeen muuttanut Caesar Cardini oli ravintoloitsija. Hän kiersi kieltolakia avaamalla janoisille asiakkaille ravintolan myös Meksikon Tijuanaan. Yhdysvaltojen itsenäisyyspäivänä eli neljäs heinäkuuta vuonna 1924 ravintola oli täpötäysi ja ruokatarvikkeet hupenivat keittiöstä. Caesar keksi sekoittaa salaatin siitä, mitä keittiöstä vielä löytyi, tehden sen näyttävästi asiakkaiden edessä. Cardinin tytär Rose on kertonut myöhemmin, että alkuperäisessä salaatissa oli vain kokonaisia Romaine-salaatin lehtiä, kevyesti kypsennettyä kananmunaa (keltuainen on vielä juokseva) ja oliiviöljyä. Asiakkaat ihastuivat salaattiin ja tulivat uudestaan Cardinin ravintolaan sitä varten.

Toisen tarinan mukaan salaatin kehittäjä oli Caesar Cardinin veli Alex Cardini. Hän oli palvellut Italian ilmavoimissa ja muuttanut sitten veljensä luokse Amerikkaan. Kerran amerikkalaiset ilmavoimien lentäjät sammuivat rankan juhlinnan jälkeen Cardinien ravintolaan Tijuanassa. Alex tarjosi miehille salaattia aamiaiseksi kutsuen sitä lentäjän salaatiksi.

Saman nimistä salaattia (resepti siis pysyy koko ajan samana) keksi tarjota myös Cardinien yhtiökumppani Paul Maggiora San Diegossa amerikkalaisille lentäjäsankareille, hänkin siis mielestään ensimmäistä kertaa. Onko joku näistä oikeasti ensimmäinen Caesar-salaattia tarjonnut, on kaiketi makuasia ja riippuu kertojasta.

Neljännen version mukaan salaatti on vielä vanhempi ja kotoisin Chicagosta vuodelta 1903. Ravintoloitsija Giacomo Junia oli hänkin Italian siirtolaisia ja kokkasi mielellään amerikkalaisen makutottumusten mukaan, koska pizzat ja pastat eivät silloin maistuneet asiakkaille. Giacomo kehitti salaatin Julius Caesarin kunniaksi. Salaatista tuli suosittu ja muutkin kokit alkoivat tehdä sitä kaikkialla Amerikassa.

Yksi asia on varmaa, salaatin tekijä on italialaissyntyinen.

Salaatin keksijä tai ei, Caesar Cardini joka tapauksessa tuotteisti salaatinkastikkeen. Hän muutti vuonna 1938 Los Angelesiin, jonne avasi gourmet-ruokakaupan. Asiakkaat tulivat tyhjien pullojen kanssa ja pyysivät saada niihin Cardinin Caesar-salaatinkastiketta.

 Hän alkoi valmistaa kastiketta teollisesti vuonna 1948 tyttärensä kanssa.  Kastiketta saa edelleen amerikkalaisista ruokakaupoista ja on valmiskastikkeiden parhaimmistoa minun mielestäni.

Caesarin historiassa on vielä yksi mielenkiintoinen aika, jolloin se oli kielletty länsirannikon ravintoloissa sen sisältämän raa’an kananmunan vuoksi. Joskus olenkin nähnyt amerikkalaisravintoloiden ruokalistoissa salmonellavaroituksen Caesar-salaatin kohdalla – silloin ainakin tietää, että kastike on itse tehtyä, eikä valmista soossia...

Tämän päivän Caesarissa on Romaine-salaattia, leipäkrutonkeja ja parmesanlastuja. Kastiketta saa toki valmiina pullosta Suomestakin, mutta parhaimmillaan se on itse tehtynä – juuri ennen tarjoilua Cardinin tapaan. Ravintoloissa salaattiin saa usein lisäksi kanaa tai vaikka niitä jokirapuja, ja etenkin Amerikassa usein rapeaksi paistettuja pekonin palasia.

Alapuolella olevassa kuvassa on oma versioni Chicken Caesar Saladista - kanacaesarsalaatti Minnan tapaan. 

Kun teen itse salaatin, aloitan valmistamalla krutongit ja sen jälkeen teen kastikkeen. Sekoitan kaikki ainekset juuri ennen ruokailua ja tarjoan salaatin puukulhosta. Näin tehtynä yksinkertainenkin Caesar voi olla vaikka illallisen ohjelmanumero, jolla voi tehdä vieraisiin vaikutuksen (samalla on ehkä syytä kertoa näitä historiallisia yksityiskohtia, että pöytäseurue ymmärtää paremmin). Sen kanssa voisi tarjota hyvät pihvit, eikä muuta lisuketta tarvita. 

Caesar-salaatti

Stonewall Kitchen Favorites-kirjan mukaan 

Juustokrutongit

Leipäviipaleita

oliiviöljyä

juustoraastetta (parmesan, manchego tai emmental)

Sivele leipäviipaleet oliiviöljyllä. Paista 175-asteisessa uunissa viitisen minuuttia, ja ripottele niille puolet juustoraasteesta. Paista lisää kolme-neljä minuuttia, kunnes juusto on sulanut. Käännä ympäri ja sivele öljyä leipien toiselle puolelle ja paista vielä viisi minuuttia. Ripottele loput juustot leiville ja anna olla vielä hetki uunissa.

 Krutongit ovat siis reilun kokoisia. Ne voi hyvin tehdä etukäteen valmiiksi. Sopivat myös keittojen kanssa. 

Caesar-salaatti

4-6 anjovisfilettä

puristettu valkosipulinkynsi

ripaus suolaa

vastajauhettua mustapippuria

kananmunan keltuainen

1 tl Worcesterinkastiketta

3 rkl vasta puristettua sitruunanmehua

reilu desi hyvää ekstra-neitsyt-oliiviöljyä

Hienoa parmesanraastetta

Romaine-salaattia

parmesanjuustolastuja

Laita anjovikset, valkosipuli, suola ja pippuri suuren (puisen) salaattikulhon pohjalle. Murskaa ainekset puukapustalla tai haarukalla tasaiseksi tahnaksi. Lisää keltuainen ja sekoita. Vatkaa joukkoon Worcesterinkastike ja sitruunamehu. Lisää oliiviöljy hitaasti joukkoon, samalla toisella kädellä sekoittaen, kunnes öljy on sekoittunut kastikkeeseen ja se on tasainen. Lisää parmesanraaste.

Juuri ennen tarjoilua sekoita salaatinlehdet kastikkeen joukkoon. (Lehtiä ei välttämättä tarvitse leikata tai pienentää, kuten kuvissa). Lisää krutongit ja parmesanlastut.

Ei muuta kuin rohkeasti kokeilemaan!