Työni vie minua ruoan perässä ulkomaille aika ajoin. Joka toinen vuosi käyn Anuga-messuilla Kölnissä, jossa oli noin parisenkymmentä hallia täynnä ruokaa. Itse asiassa messut ovat tätä kirjoittaessa vielä käynnissä, vielä ehtii matkustaa paikan päälle!
Tällä kertaa messuilla oli mielestäni ennätysmäärä väkeä, paikoitellen oli vaikea päästä eteenpäin käytävien tungoksessa.
Väkeä tosiaan riitti hallista toiseen. Kaikenkaikkiaan messujen yleisilme oli hyvin positiivinen, eivätkä taloustilanne tai tulevaisuus mitenkään vaikuttaneet synkältä messuvieraan näkökulmasta. Maistiaisia jaettiin aiempaa enemmän, mikä jollakin tavalla korreloi talouden tilan kanssa.
Espanjalaisia kinkkuja... Näitä oli ainakin kaksi messuhallillista. Jokainen maistatti ja esitteli sitä parasta.
Sisko ja sen veli maistattivat erinomaista kinkkua, joka oli makeampaa ja maukkaampaa kuin perusparmankinkku, mitä se siis ei ollutkaan. Tämän italialaisen yrityksen johdossa ovat nuorten äiti ja täti.
Italialaiset eivät koskaan häpeile näyttää oman lippunsa värejä! Italia oli messujen pääsponsorimaa ja se oli jokaisessa hallissa näyttävästi esillä isoilla paviljongeilla ja banderolleilla.
Sisilialla oli tietysti omat paviljongit, samoin Toscanalla! Sisilialaiset juustot ja makkarat olivat todella hyviä.
Tässä erään valmistajan taidonnäyte Modenan balsamietikkapulloista. Tämä on itseasiassa lahjalaatikko, kelpaisi kyllä minulle vaikka joululahjaksi...
Mallorcalaiset pientuottajat ovat koonneet voimansa yhden yrityksen suojiin. Tällä yrityksellä on paljon herkkuja eri tuottajilta: viiniä, juustoa, hilloja, suolaa, sokeria, öljyä, oliiveja, pateita ja niin edelleen. Yritys myy konseptia: asiakkaan tulee sitoutua kokonaisuuteen, hyllyihin ja tiettyyn asettelutapaan. Ihastuin heidän sinivalkoisiin suolapurkkeihinsa, aivan supisuomalaiset värit!
Porcini-tatti taipuu monenlaisiin purkkeihin.
Italialaista tryffeliöljyä. Tällä osastolla oli myös iso röykkiö aitoja tryffeleitä ihmeteltävänä.
Iso aasialainen osasto oli houkutteleva tuoksuvine herkkuineen. Monella osastolla kokattiin messuvieraiden maisteltavaksi, mikä lisäsi herkullisten tuoksujen tulvaa.
Hyvää ruokaa! Useimmat kokeista olivat miehiä, ja minä ainakin ilahdun aina nähdessäni raavaan (tai ei niin raavaskaan tarvitse olla) miehen kauha kädessä kattilaa sekoittamassa.
Puhtaasti näytöskeittiöitä oli useita, niissä esitykset olivat pääsääntöisesti saksaksi, mikä on sinänsä rohkea veto kansainvälisillä messuilla. Tässä valmistuu muutamalle onnekkaalle annokset, joiden kokoamisessa käytettiin uskomattomia keittiökapistuksia. Ainakin minulle oli uutta kastiketta annosteleva metallihökötys, jolla kokit tekevät kuvassa näkyviin annoksiin hienot kastikeraidat. Samassa hallissa oli muitakin hienoja vekottimia, kuten kaalinkannanirroittaja.
Muinainen koulusaksani ei ihan auttanut, kun mikrofonilla varustettu kokki heitti läppää osoittaen sanansa minulle ohikulkiessani. Aina voi hymyillä ja sanoa
"Sehr Gut!" - se toimii.
Pateet ovat Euroopassa kovin suosittuja ja tämänkaltaisia taidonnäytteitä oli monellakin osastolla. Miten valjulta meidän maksamakkaramme tuntuukaan tämän rinnalla!
Vaikka en työskentele sen enempää kinkkujen kuin juustojenkaan parissa, ne tuntuivat vetävän voimakkaasti puoleensa. Kuvassa näkyvä vihreä juusto oli melko erikoinen, se oli basilikalla maustettu pestojuusto. Punaisessa juustossa oli tomaattia. Tämän valmistajan pitkään kypsyttämät juustot olivat kyllä erinomaisen hyviä. Kaunis esillepano ja ystävällinen henkilökunta ovat messuilla oleellista, tällaiset osastot vetävät väkeä kuin magneetti.
Seuraavaa Saksanmatkaa varten voi opetella tästä vaikka mausteita saksaksi.
Aina ei tarvita sanoja tai nimiä, tässä oli yksinkertaista tyyliä ja kauneutta.
Suomessa kun ollaan säännöistä niin kovin tarkkoja, niin meillähän ei saa myydä mitään vaunuista, autoista, kärryistä tai muustakaan härpäkkeestä, joka ei täytä tiukkoja hygieniavaatimuksia. Kansa haluaisi ostaa lettuja, kahvia ja jäätelöä siellä missä liikkuu, mutta viranomainen ei anna lupaa. Messuilla oli esillä toinen toistaan hienompia kahvi-, makkara- tai olutvaunuja, joissa olisi ilo pitää katukauppaa. (Mikä ihme meitä suomalaisia vaivaa, kun kaikessa pitää pingottaa, nipottaa ja kurjistaa? Eikö ilo ole täällä sallittua?)
Toisaalta, kotoinen ominaisuutemme,
vaatimattomuus, ei kaunista, pikemminkin päinvastoin.
Mitä sanotte naapurimaittemme osastoista? Tässä pari esimerkkiä lännestä ja etelästä.
Ruotsin osasto oli näyttävä, raikas ja jättimäinen. Se ulottui hyvinkin laajalle ja siellä oli kaikkea mahdollista, mm iloisten hymyilevien ruotsalaisten pitämä Ice Bar, tuttu jo monilta aiemmilta messuilta. Eestin kalaosasto oli puolestaan näyttävä ja herkullinen, vaikka tiskillä esillä olleet venäjänkielisellä tekstillä varustetut purkit eivät kauniita olleetkaan. Eksoottisia kylläkin.
Minusta on hienoa, kun maiden nimi näkyy isolla ja saman osaston alle on saatu useita, ehkä jopa keskenään kilpailevia yrityksiä. Kansainvälisillä messuilla isot kokonaisuudet erottuvat paremmin kuin yksinäiset pienet puurtajat.
Jopa Romanialla oli isoja osastoja useassa hallissa, muista itä-eurooppalaisista maista puhumattakaan.
Tällä kertaa bongasin kaksi suomalaisosastoa, vaikka näytteilleasettajalistan mukaan Suomesta oli peräti 14 yritystä mukana.
Tämä yritys myy perunajalosteita.
Suomen Kerta Oy myy kertakäyttöastioita ja kattaustarvikkeita.
Kaksi päivää meni näitä halleja kierrellessä, ja vielä olisi kolmannenkin voinut käyttää. Illallisen nautin piskuisessa Enotecassa, joka oli ainoa, johon pääsin sisälle - kaikki ravintolat olivat tupaten täynnä. Enotecan italialaisisäntä syötti, juotti ja viihdytti hyvin ja ilta sujui mukavasti, tutustuin espanjalaiseen naiseen, joka toimii vientijohtajana chorizoja ja kinkkuja myyvässä yrityksessä. Oli mielenkiintoista jutella messuista näytteilleasettajan näkökulmasta.
Yhteenvetona: kokemani perusteella ainakaan ruoka-alalla lama ei ole näköpiirissä lähiaikoina.
