Kesäisiä tunnelmia

Jumbo-herkkusienet on näyttävä ja maukas lisuke grilliaterialle. Sienet vaativat pientä näpertelyä, mutta vaiva palkitaan herkullisena lopputuloksena. Olen kokeillut mitä erilaisempia versiota sen mukaan, mitä kaapista löytyy.

Irroitan sienten jalat, hienonnan ne ja kuullotan voissa kesäsipulin kera. 

Tämän jälkeen on makuasia, mitä lisää joukkoon. Philadelpia-juusto (maustamaton, ei kevytversio!) on hyvä, samoin vuohenjuusto - tai molemmat. Sinihomejuustoa, emmentalia, tai vaikka kinkkukuutiota kannattaa kokeilla. 

Sienet täytetään seoksella ja asetellaan foliovuokaan.

Vuohenjuusto sopii erinomaisesti sienten kanssa ja täydentää muuta ateriaa. 

Vielä on reilusti aikaa grillailla ja nauttia Suomen kesästä. 

Lisään tähän vielä muutaman pyöräretkellä ottamani kuvan.

Käsittämätöntä pahuutta

Aamun uutiset Norjan verilöylystä tuntuivat uskomattomilta.

Eilen istuimme hyvässä seurassa trooppisessa säässä yömyöhään terassilla. Joimme samppanjaa ja hyviä viinejä, söimme grilliruokaa ja jälkiruoaksi mansikkakakkua. Vanhin poikani viihdytti uskomattomilla korttitempuilla - todellinen taikuri! Vieraat viihtyivät ja kaikilla oli mukavaa.  Ilta oli leppoisa, lämminhenkinen, hauska ja tunnelmallinen.

Aamulla tuntui käsittämättömältä, että samaan aikaan Norjassa lähes sata perhettä oli menettänyt läheisensä julmalla tavalla - heidän iltansa on sujunut täysin vastakkaisissa tunnelmissa.

Pohjolan lintukoto ei enää ole entisensä. Meille puhutaan rajojen avautumisen aiheuttamasta rikollisuuden kasvusta ja pelätään ulkomaisia poliittisia ääriliikkeitä, kun todellisuudessa nämä karmaisevat teot ovatkin syntyperäisten omien kansalaisten kontolla. Näinhän on ollut Suomessakin. Ihmisillä on paljon sisäistä vihaa ja ahdistusta, joka purkautuu käsittämättömänä pahuutena. Moni voi todella pahoin, miksi?

Se onkin kysymys, joka jää jäljelle. Miksi?

Samppanjaillallinen Fishmarketissa

Kuten blogia seuraavat saattavat muistaa, kuulun mukavaan samppanjaseuraan, jonka ohjelmassa on inspiroivia tilaisuuksia samppanjan merkeissä. Yksi upeimmista tänä vuonna oli keväinen samppanjaillallinen Mummin kutsumana. Paikalla oli mm.  kellarimestari Didier Mariotti Ranskasta. Fishmarketin kabinetti oli täynnä meitä iloisia samppanjan ystäviä.

Ruokalista oli vaikuttava. Jokaiselle ruokalajille oli oma samppanjansa. Aloitimme Mumm de Cramant -aperitiivilla. Tätä on minullakin kotona pullo Ranskasta tuotuna, Suomessa se on vain ravintolamyynnissä. Oma pulloni odottaa vielä otollista tilaisuutta.
Näin juomaa kuvaillaan Suomen maahantuojan sivuilla:

Mumm de Cramant on blanc de blanc -samppanja, 100 % Chardonnay. Rypäleet tulevat vain yhdestä Cotes de Blancissa sijaitsevasta Grand Cru -kylästä Cramant. Näin Mumm de Cramant on ainoa isompien samppanjatalojen viini, jossa käytetty yksinomaan Cramantin kylän rypäleitä. Mumm de Cramant on ainoa viini, joka poikkeaa talon filosofiasta käyttää runsaasti Pinot Noir -rypälettä viineissään. Viinin pullotuksessa on käytetty alhaisempaa painetta, jotta viinissä säilyisi mahdollisimman hyvin sen keveys ja eleganssi.

Ensimmäisenä ruokalajina tarjottiin kampasimpukkaceviche ja grillattua parsaa. Todella herkullista! Sen kanssa oli Mummin Cordon Rouge -vakiosamppanjaa, joka on se tutuin talon tuotteista. Siteeraanpa taas Pernod-Ricardin sivuja:

Punainen poikkiraita, joka on tämän samppanjan tunnusmerkki, on Ranskan kunnialegioonan nauha ja se ilmestyi MUMM Cordon Rouge -pulloon vuonna 1875 ensin nauhana ja myöhemmin punaisena poikkiraitana. Nauha kuvaa viinitalon henkeä, joka heijastaa intohimoa panostaa asiantuntemukseen ja laatuun. Mumm Cordon Rouge on vuosikerraton samppanja, joka on sekoitus 77 eri viinistä laadukkailta tarhoilta, joista 7 on Grand Cru -luokiteltuja tarhoja. Mumm Cordon Rouge -samppanjan matala sokeripitoisuus sekä MUMM-viinitalon tyyli luovat tasapainon samppanjan raikkauden ja täyteläisyyden välillä.

Varhaiskasviskeitto Pistou oli todella maukas. Sen kanssa nautittiin Rosé-samppanjaa, joka sopii hyvin monen ruokalajin kanssa, sen viinimäisyys kestää voimakkaitakin makuja.

Pääruokana Fishmarket tarjosi Välimeren makrillia perunaterriinin ja paprika-sardellidressingin kera. Sen täyteläistä makupalettia täydensi todella upea Cuvée R. Lalou 1998.
R. Lalou on Mummin samppanjatalon prestige-samppanja ja sitä tehdään vain valikoituina vuosina. Tämä kyseinen vuosikerta on valittu mm. vuonna 2009 maailman kolmanneksi parhaaksi samppanjaksi ja koska itse pidän siitä erittäin paljon, liitän tähän taas runolliset sitaatit Pernod-Ricardin sivuilta:

Cuvée R. Lalou 1998 on omistettu ja nimetty G. H. Mummin hallituksen pitkäaikaisen puheenjohtajan René Laloun kunniaksi. Mummin palveluksessa René Laloun katsotaan pelastaneen talon viiniviljelykset ensin viinikirvan ja sitten sodan jäljiltä. Hän korosti maaperän roolia ehdottomana edellytyksenä laadukkaalle lopputuotteelle. Cuvée R. Lalou 1998 on chardonnay- ja pinot noir- rypäleiden sekoitus, jonka ensimmäinen vaikutelma on hyvin elegantti. Samppanjan väri heijastaa kirkasta kultaa. Aromeiden moninaisuus tuntuu tuoksussa raikkaina sitrushedelminä ja selkeänä mineraalisuutena, joka kehittyy nougatin, valkoisten kukkien ja akasiahunajan suuntaan. Lopussa esiin pääsevät hillotut sitrushedelmät, vanilja ja hasselpähkinä. Aromit ovat kuin jatkuva tanssi raikkaudesta kypsyyteen ja takaisin. Cuvée R. Lalou 1998:n suutuntuma on eloisa. Päätös on puhdas ja tuskin havaittava karvauden aavistus tukee sen huomattavaa pituutta.

Hyvälle aterialle tarvitaan hyvä päätös. Vaniljaliemessä haudutetun raparperin, mansikan ja mascarponesorbetin yhdistelmä oli keväisen raikas ja kevytkin. Sitä edelsi passionhedelmäshotti ja juomaksi tarjottiin demi-sec-puolikuiva jälkiruokien kanssa sopiva juoma. Demi-Seciä on valmistettu vuodesta 1827 lähtien. Hieno ateria ja erinomaisen miellyttävä palvelu.
Elokuvissa joskus avataan samppanjapulloja sapelilla. Kellarimestari Didier pisti paremmaksi ja avasi pari pulloa pelkkää lasia käyttäen.

Tilanne meni ohi niin nopeasti, ettei siitä saanut kuvaa, mutta tuossa korkki on jo lentänyt, pullo on auki. Älkää kokeilko tätä kotona! 
Sen sijaan kannattaa jonain erityisenä juhlahetkenä kokeilla erilaisten samppanjoiden tarjoamista läpi koko aterian. Ehdoton edellytys sille on kuitenkin ruokaseura, jonka olisi syytä olla sikäli asiantuntevaa, että osaa arvostaa samppanjaan satsaavaa kokkia!

Kesäpäivän grilliherkkuja

Kesä on ihmisen parasta aikaa!  Rakastan grillaamista ja grillaan useita kertoja viikossa, mieluiten grillaisin vaikka joka päivä. Ostin tänä kesänä uuden grillin ja olen nyt tullut sen kanssa tutuksi. Grillaaminen on leppoisaa puuhaa, ja kokeilemalla löytyvät oikeat yhdistelmät, marinadit ja lämpötilat. Kun aikoinaan tajusin, että kaasugrilli toimii kiertoilmauunin tavoin, aloin päästä jyvälle grillin monipuolisuudesta.

Olen grillannut parsoja monta kertaa tänä kesänä. Grillaan ne nopeasti joka puolelta. Valmiit parsat siirretään tarjoiluastiaan, päälle reilu loraus hyvää oliiviöljyä, ripaus sormisuolaa, puolen sitruunan mehu ja parmesanjuustolastuja.  Erinomaista, tyylikästä ja nopeaa ruokaa! Täytetyt herkkusienet on toinen elegantti lisuke, joka saa ruokaseuralaiset ihastelemaan. Yksi helppo täyte on Philadelphia-juusto + chutney (kokeilin pian yritykseni valikoimaan tulevaa Chipotle-chili-chutneytä, joka toimi erinomaisesti, mutta mikä tahansa voimakkaasti maustettu chutney ajaa saman asian). Toisella kertaa paistoin sienten jalat kevätsipulin kera pannussa voissa ja sekoitin sekaan hieman Philadelphiaa ja vuohenjuustoa. Tämä täyte pysyikin hyvin sienissä ja oli todella herkullista! Ikävä kyllä sienistä ja parsoista ei ole kuvia vielä.

Talvikauden hyvä lisuke on paahdetut juurekset, joka on helppo ja nopea valmistaa uunissa. Kokeilin sitä nyt grillissä ensimmäistä kertaa. Leikkasin foliovuokaan kukkakaalia, fenkolia, bataattia, kevätsipulia ja palsternakkaa sopiviksi viipaleiksi.

Lorautin joukkoon runsaasti oliiviöljyä, hyvää hunajaa sekä suosikkimaustettani Provencen yrttisekoitusta.

 Annoin vuoan olla ilman foliota ensin, jotta juurekset saavat hieman rapean pinnan.

Kääntelin varovasti muutamia kertoja juurespaloja ja noin 20 minuutin kypsennyksen jälkeen peitin vuoan foliolla ja annoin hautua, kunnes muu ruoka oli valmista. Palat olivat ohuita ja pieniä ja kypsyivät nopeasti.

Tämän kesän kokemukseni mukaan paras kanamarinadi on yhdistelmä soijaa, oliiviöljyä, sitruunamehua (suurin piirtein yhtä paljon kaikkia, öljyä hieman enemmän kuin muuta) sekä vastarouhittua pippurisekoitusta.  Ohuet kanafileet kypsyvät todella nopeasti ja niitä voi sivellä marinadilla paistamisen aikana, jolloin pintaan jää herkullinen maku.

Tarjosin kanafileet ja paahdetut juurekset uusien perunoiden kera, lisukkeena vielä maissintähkä ja kevyt salaatti. Hyvää oli!

Kesällä pitää syödä usein mansikkakakkua! Sellainen oli nytkin tarjolla. Tein peruskakkupohjan, johon laitoin kaakaojauhetta. Täytin kakun banaaniviipaleilla, tuoreilla mansikoilla ja runsaalla kermavaahdolla. Päälle kermaa, mansikoita ja marenkia.

Tärkeintä kesäkokille on unohtaa kaikenlainen suorittaminen! Unohdetaan siis ruoan ulkonäkö ja tiukat reseptit  ja keskitytään olennaiseen: hyvät maut, tuoreet kotimaiset raaka-aineet ja yhteinen hetki, jolloin saa kaikki rakkaat saman pöydän ääreen, ovat ne kesäpäivän ainekset, joiden muistolla jatkaa pitkälle talven lähestyessä.

Tunnelmallinen kyläkauppa

Helsingin Tapanilaan on avattu viehättävä ja tunnelmallinen kyläkauppa. Liike51 sijaitsee osoitteessa Vanha Tapanilantie 51. 

Viehättävä Pakkalan kauppiaspariskunta on oleellinen osa liikkeen henkeä. Talo on rouvan isän rakentama - vuonna 1951 - ja tässä kiinteistössä on aina ollut kauppa. Liikkeen nimellä on siis kaksi syytä: osoite ja rakennusvuosi. 

Tinkimättömyys tuotteiden laadun suhteen, selkeä konsepti ja iloinen, ystävällinen palvelu ovat sellainen menestystekijöiden summa, josta muutkin voisivat ottaa oppia. 

Raikkaus, selkeä esillepano ja mutkattomuus helpottavat asiointia. 

Minua ilahduttivat erityisesti tyylikkäät hintalaput hyllynreunassa, tässä monelle muullekin hyvä idea toteutettavaksi. Samalla lappuun saa hieman informaatioitakin asiakkaalle. Aivan liian usein kauniit purkit ja pakkaukset pilataan rumilla tarroilla.

Vihannesvalikoima houkuttelee ostamaan. Unohdetaan markettien muoviin käärityt kammotukset!

Liike51 haluaa keskittyä ranskalaisiin elintarvikkeisiin, mutta omistajien mukaan skotlantilainen Mrs Bridges -sarjakin on ollut asiakkaiden mieleen. 

Kyläkaupasta pitää saada kaikenlaista. Tässä on minusta kaikki kohdallaan, mukava tunnelma, mutkatonta!

Leipähylly teki vaikutuksen. Leibomo Limbbu on jo ollut paljon lehdistössäkin esillä. Se on suomalais-amerikkalaisen pariskunnan perustama yritys, jonka aidot maut, laadukkaat leivät ja leivonnaiset ansaitsevatkin huomiota. Ostin kolme erilaista leipää, jotka olivat toinen toistaan parempia! Erityistä huomiota ovat saaneet Limbun skonssit. Nuo perienglantilaiset teen kanssa nautittavat leivonnaiset (scones) ovat meillä melko vähän tunnettuja. Ostin kotiin ja voi että oli hyvää!

Britanniassa skonssien kanssa tarjotaan aina juoksutettua kermaa eli clotted cream. Se on vahvaa, paksua ja sopii upeasti hyvän hillon kera. Meiltä ei sellaista tuotetta saa, eikä kermavaahto, ranskankerma tai mikään muukaan ole ihan sama asia. Jätin siis kerman pois ja vetelin skonssit sitruunatahnan kera. 

Hesarin kuukausiliitteessä oli tänään juttua siitä, miten suomalaiset ostavat mieluummin valmiita ruokia, valmiiksi revittyjä salaatinlehtiä ja pilkottuja juureksia, kun eivät viitsi enää tehdä mitään itse. En haluaisi uskoa, että se täysin pitää paikkaansa. Aidot, luonnolliset maut, henkilökohtainen palvelu ja arjen estetiikka ovat minulle ja varmasti monelle muullekin tärkeitä asioita. Pidetään kyläkaupat hengissä!