3-vuotias blogi! Arvonta sen kunniaksi!

Blogilla oli kolmevuotissynttärit, enkä huomannut ollenkaan. Ei hätä ole tämän näköinen, vietetään sitä nyt pienen arvonnan merkeissä. Kaikki kommenttinsa jättäneet osallistuvat arvontaan, jossa voi voittaa laadukasta Nature's Way -kosmetiikkaa. Tuotteet eivät sisällä parabeeneja, sulfaatteja tai väriaineita, ja tuoksu on mieto. Se sopii erinomaisesti myös miehille. 

Lottovoitto meni sivu suun, mutta nyt saa kokeilla onneaan hieman suuremmalla todennäköisyydellä. 

Arvon kaikkien kommentoijien kesken tuotepaketin, joka sisältää seuraavat Nature's Way  laventeli & sitruunaruoho-sarjan tuotteet:

Siis suihkugeeli, vartalovoide, nestesaippua-käsivoide ja saippua peltirasiassa. Paketin arvo on noin 70 euroa. Arvontaan osallistuvat kaikki kommenttinsa jättäneet ja aikaa on kuukauden loppuun asti. 

Ruokaohjelmia telkkarissa

Mitä enemmän kanavia, sen enemmän ruokaohjelmia! Kotonani on televisio keittiössä ja se on useimmiten auki, kun teen ruokaa tai muuten olen keittiössä. Olen uutisfriikki, mutta uutisten välillä valitsen ruokaohjelmia, jos mahdollista.
Parhaillaan kisattavat Master Chef ja Top Chef ovat ihan kivoja, tosin niissä on formaatista johtuvaa keinotekoisuutta. Kiinnostavampaa on seurata perinteisiä kokkiohjelmia,  samoin erilaisia maailmalla matkaavia toimittajia, jotka kokeilevat "paikallisia erikoisuuksia". Oma suosikkini on Fresh with Anna Olson, eli Annan mehukas keittiö (mistä nämä suomenkieliset nimet keksitään??), jota on näytetty ainakin nelosella ja Livillä.  Anna on raikas ja aurinkoinen, täysin vailla itsekorostusta, ja hänen reseptinsä ovat helposti toteutettavissa. Alunperin amerikkalainen, mutta sittemmin Kanadaan muuttanut Anna käyttää aina luomua ja lähiruokaa, ja koko sarja on kuvattu aurinkoisissa ja värikylläisissä paikoissa.
Annan reseptejä olen hakenut myöhemmin netistä, ohjelman jaksot löytyvät Food Networkin sivuilta.

Toinen ehdoton suosikki on Arvostele mun illallinen, erityisesti sen brittiversio. Siinä joukko toisilleen ennalta tuntemattomia ihmisiä kokoontuu vuoroilloin toistensa koteihin illalliselle, syövät kolmen ruokalajin illallisen, arvostelevat, antavat arvosanan - ja voittaja saa tuhat puntaa. Ohjelmassa viehättää sen rosoisuus, raadollisuus ja kemioiden sopimattomuus tai sopivuus. Brittien luokkayhteiskunta, aksentit ja kilpailijoiden erilaiset taustat antavat uskomattoman sävyn illalliskutsuihin. Isännän tai emännän kokatessa alkuruokaa muut kilpailijat kulkevat asunnossa tutkien laatikoita ja kaappeja, naureskelevat ja ihmettelevät. Pöydässä istuu usein ennakkoluuloisia, ruokarajoitteisia, pikkumaisia ihmisiä, jotka kerjäävät lapsellista huomiota itselleen. Joskus pöydässä odottavat vieraat moittivat isäntää/emäntää hänen puuhatessaan pääruoan parissa keittiössä, ehkä kritisoiden vieraitaan! Uskomatonta, etenkin kun kamera tallentaa kaiken... Toisinaan taas joukko sopii hyvin yhteen, kilpailijat tutustuvat ja jopa ystävystyvät ja kaikilla on hauskaa. Illallisilla tarjotaan tietysti runsaasti alkoholia, mikä poistaa vierailtakin estoja tehokkaasti. Ohjelman "kertoja" on hauska ja ironinen, mikä sopii hyvin tyyliin, ja itse asiassa pelastaa koko ohjelman, sillä toisinaan myötähäpeää ei voi välttää.

Tosi-TV ei ole minun mieleeni muuten, mutta tässä yhdistyy kotikokkaus ja huumori, ja on hauska nähdä millaisia menyitä kilpailijat ovat valinneet. Ihmettelen aina, miten niin monet kokeilevat jotakin ruokalajia ensimmäistä kertaa televisio-ohjelmassa...  Kunnianhimo ja voitonhalu ajavat kilpailijat yrittämään liikaa.

Tarkoitus oli kirjoittaa vain ruoasta, mutta aasinsiltana on todettava, miten paljon itsekeskeisiä ja lapsellisia ihmisiä televisiossa onkaan! Useimmissa ohjelmissa narsistisesti persoonallisuushäiriöiset ihmiset saapuvat studioon puhumaan itsestään, kokkaamaan, kisaamaan, pelaamaan, tai tekemään mitä hyvänsä, ja monta kertaa juontajissakin on samaa vikaa. Terveellä itsetunnolla varustetun ihmisen ei tarvitse hakea julkisuutta tai hyväksyntää olemassaololleen. Ikävä kyllä media rakastaa narsisteja, koska heillä myydään lehtiä ja mainoksia ohjelmiin. Omien yksityisasioiden levittely on lyhytnäköistä ja tyhmää, mutta kerro se näille rajattomille tyrkyille ja wanna-be-julkkiksille... Samalla hämärtyy tavallistenkin ihmisten arvostelukyky. Jokaisella on varmaan tuttavapiirissä henkilöitä, jotka kertovat Facebookissa kaikki omat asiansa, jakaen kuvia ja tarinoita, jotka olisi syytä pitää pelkässä lähipiirissä, jos sielläkään. Pahinta on se, että narsistisella ihmisellä ei ole totuudenmukaista kuvaa itsestään, ja koska hänessä ole mitään vikaa, hyvää tarkoittavat neuvot  menevät hukkaan. Tämä ilmiö on ajallemme tyypillinen, ja näihin ihmisiin törmäämme muuallakin kuin mediassa. Television saa onneksi aina kiinni, mutta tosielämän narsisteista ei pääsekään eroon yhtä helposti.

Loppuun liitetään kuva Kapkaupungista: tämä näkymä on Signal Hilliltä kohti Seapointia ja vankilasaari Robben Islandia (jossa Nelson Mandelaa pidettiin). Kuva ei liity mitenkään ruokaan tai televisioon, paitsi että matkallani Kapkaupungissa söin joitakin elämäni parhaista aterioista!

Keittokirjaston parhaita, osa 8 - Sophien kakut

Takavuosina olin työssä, joka vei minua säännöllisesti ulkomaille ja usein New Yorkiin. Siellä suosikkipaikkojani olivat tietyt kirjakaupat, joissa kävin lähes joka kerta. Yksi kiehtovimmista kirjakaupoista Manhattanilla on Strandin kirjakauppa, jonne pääsee metroasema Union Squarelta. Kauppa mainostaa, että tarjolla on 18 mailia kirjoja, ja näitä maileja pengoinkin antaumuksella. Keittokirjoja on näiltä penkomisretkiltä kertynyt pitkä rivi.

Strandista olen hankkinut mukavan kirjan, Sophie's Sweet and Savoury Loaves (Sophien makeat ja suolaiset kakut). Kirjan kirjoittaja, Sophie Dudemaine, on suosittu ranskalainen keittokirjailija. Alkuperäinen kirja Les Cakes de Sophie on tietysti julkaistu ranskaksi, ja siitä on otettu jo ainakin kymmenen painosta sittemmin. Ostamani amerikkalaisversio on vuodelta 2002 ja siitä on painos jo loppuunmyyty, käytettyjä voi etsiskellä nettikirjakaupoista.

Kirja on kaunis ja mukava katsella. Se on jaettu kahteentoista osaan, ensin vuodenaikoihin: kevät, kesä, syksy ja talvi, ja kukin jakso vastaavasti kuukausiin. Kaikki kakut tehdään leipävuokaan. Suolaiset kakut ovat kiinnostavia; pitäisi pian kokeilla vaikkapa rapu-ruohosipulikakkua tai kananmaksa-pinjansiemenkakkua.

Mutta makeiden kakkujen leipominen on jotenkin minulle luontevampaa, ja pöydällä kierivien, jo kovin ruskettuneiden banaanien vuoksi päädyin maaliskuun kohdalta löytyvään banaanikakkuun.

Sophien banaanikakku

voita paistamiseen
2-3 keskikokoista banaania
2 dl sokeria
4 munaa
3,25 dl jauhoja
2/3 tl leivinjauhetta
150 g voita, sulattetuna

Viipaloi banaanit lautaselle. Sirottele niiden päälle noin 1 rkl sokeria.
Sulata noin 2 rkl voita pannulla. Lisää banaaniviipaleet ja sekoita niin, että ne peittivät voihin.

Anna hautua voissa viitisen minuuttia, kunnes banaanit ovat pehmeitä ja karamellisoituneita. Siirrä panu sivuun jäähtymään.

Vatkaa kananmunat ja loppu sokeri pehmeäksi vaahdoksi. Lisää kuivat aineet vähitellen, koko ajan varovasti sekoittaen. Lisää  sulatettu voi ja sekoita. Kääntele lopuksi banaani varovasti taikinaan.

Kaada taikina voideltuun ja jauhotettuun leipävuokaan ja paista 175 asteessa noin 40-55 minuuttia, kunnes kakku on täysin kypsä. Jäähdytä vuoassa vartin verran, ota pois vuoasta ja  jäähdytä huoneenlämpöiseksi.

Kakku oli todella hyvä, ja sitä syötiin oikein hyvällä ruokahalulla. Iltapala täydennettiin ulkomaisilta ruokamessuilta hankkimillani kaakaotikuilla: aidosta belgialaisesta suklaasta tehdty suklaamötikkä muuttuu herkulliseksi kaakaoksi, kun se sulatellaan kuumaan maitoon.

Makuja oli useita, mm. suklaa-vadelma, manteli-nougat, valkosuklaa, suklaachili ja tiramisu. Erittäin hyvää ja kätevääkin!
New Yorkissa olen sittemmin käynyt harvemmin, mutta onneksi keittokirjoja riittää pitkäksi aikaa raportoitavaksi.

Kolmen tomaatin kanakastike

Harvinainen inspiraatio iski ja innostuin kokeilemaan jotain uutta. Kannustimena toimi kaappien siivous, jota olen pitkään tehnyt keittiössä ja muuallakin kotona. Käyn läpi tavaroita kriittisin silmin. Erittäin vapauttavaa, terapeuttista ja mukavaa, kun voi luopua turhista tavaroista. Ruokakaapit pitääkin siivota aika ajoin ja heittää pilaantuneet elintarvikkeet pois. Nyt oli sen aika.
Kaappeihin tuli tilaa, joten kävin kaupassa ja toin töistäkin hyviä herkkuja, joista inspiraatio sitten iski.

Kastikkeeseen käytin aurinkokuivattuja tomaatteja, maukasta tomaattirelissiä, chilietikkaa, Provencen yrttimausteita, tuoretta timjamia ja kirsikkatomaatteja.

Kolmen tomaatin kanakastike
4-6 maustamatonta kanafilettä (tai 400g kanasuikaleita)
Sipuli
1 valkosipulin kynsi
3 rkl tomaattirelissiä
kirsikkatomaatteja
3 rkl chilietikkaa
4-5 aurinkokuivattua tomaattia
vettä

Leikkaa kanafileet palasiksi. Kuullota sipuli ja valkosipuli voissa tai oliiviöljyssä ja lisää kanapalat pannuun. Ruskista palat.

Puolita kirsikkatomaatit. Leikkaa aurinkokuivatut tomaatit pieniksi paloiksi. Lisää pannulle.

Anna tomaattien hautua yhdessä kanapalojen kanssa. 

Mausta suolalla ja pippurilla ja Provencen yrttimausteilla. Lisää etikka ja tomaattirelissi pannulle ja sekoita. Lisää vettä ja tuoretta timjamia ja anna hautua hetken.

Tarjotaan pastan kanssa. 

Helppo ja nopeatekoinen ruoka!