Ranskalaiset maalaislihapullat

Savoyn keittiöpäällikkö Kari Aihinen kokkasi ranskalaisia maalaislihapullia Ruoka, Viini ja Hyvä Elämä -messujen näytöskeittiössä. Lupasin viime postauksessa kokeilla ohjetta ja laittaa reseptin tänne. Tänään ryhdyin puuhaan. 

Alkuperäinen resepti on Ellen kaksikielisestä (ranska/englanti) keittokirjasta, jonka sain messuilta. 

Kirjan jokseenkin pitkä nimi on ELLE à table, World Cuisine & Côte du Rhône Wines - The perfect match.  Kirja sisältää siis reseptejä maailmalta. Ne on jaoteltu alueittain: Eurooppa, Amerikka, Aasia ja Välimeri. Reseptejä yhdistää se, että kaikkien ruokien kanssa sopii jokin Côte du Rhône-viini, ja viinisuositus onkin reseptin lopuksi. Kätevää!

Kari Aihinen muokkasi reseptiä hieman, ainakin lisäämällä A L'Olivierin tomaattietikkaa, joten niin tein minäkin. Muut "Savoyn salaisuudet" eivät tulleet kirjatuiksi, ikävä kyllä! Tosin säilyketomaatteja ei kokilla ollut käytössä, kannattaa siis kokeilla tätä vaikkapa luumu- tai jopa kirsikkatomaateista.

Ranskalaiset maalaislihapullat

4 jauhoista perunaa (noin 200 g)

200g vaaleaa leipää, mieluiten eilistä ja kuivaa

1-2 lasia maitoa

600 g naudan jauhelihaa 

Purkki säilyketomaatteja (kokonaisia, kuorittuja)

3 valkosipulinkynttä

5-10 rkl hyvää oliiviöljyä

3-4 rkl tomaattietikkaa (A L'Olivier)

4 rkl (tai maun mukaan) punaviiniä (esim. Côte du Rhône)

tuoretta rosmariinia

2 kananmunaa

2 tl muskottipähkinää

persiljaa

suolaa, pippuria

Keitä perunat suolalla maustetussa vedessä kypsiksi, kuori ja hienonna haarukalla.

Leikkaa leipä palasiksi kulhoon ja kaada maito päälle. Anna maidon imeytyä leipään. 

Kuumenna oliiviöljyä pannulla, lisää kaksi murskattua valkosipulinkynttä ja paista muutama minuutti miedolla lämmöllä. Lisää tomaatit purkista, hienonna ne haarukalla. Lisää viini, etikka ja rosmariini, mausta suolalla ja pippurilla ja anna hautua hiljalleen kannen alla noin 20 minuuttia. Ota kansi pois, ja anna kiehua vielä 10 minuuttia ilman kantta.

Laita jauheliha kulhoon, lisää hienonnetut perunat, valkosipuli, kananmunat, leipämössö, muskottipähkinä ja persilja. Suolaa maun mukaan.

Sekoita käsin tasaiseksi taikinaksi. Kastele kädet ja pyörittele taikinasta pullia.

Paista lihapullia pannulla oliiviöljyssä, kunnes ovat tasaisen ruskeita ja kypsiä.

Siirrä valmiit lihapullat tomaattikastikkeeseen ja korista ruoka tuoreella rosmariinilla.

Itse käytin kotoa löytynyttä chileläistä Vina Chocolan Carmenère -punaviiniä, joka on keskitäyteläinen ja miellyttävä punaviini alkon tilausvalikoimasta, koska en ehtinyt hakea Rhônen viiniä. Messuilla haastattelemani Rhônen alueen viiniasiantuntija sanoi, että ruoanlaittoon kannattaa käyttää halvimmasta päästä olevaa viiniä, ja sama edullinen viini käy toisaalta mainiosti tämän ruoan kanssa. 

Kastike oli maukas, täyteläinen ja ranskalaisen makuinen. Lihapullista tuli suussasulavia ja pehmeitä. Tarjosin ne lohkoperunoiden kanssa, jotka maustoin Provencen yrttimausteilla. Teinit tykkäsivät, ja silloinhan  on kotikokkiäiti onnellisimmillaan!

Ruokamessut

Messuteema jatkuu! Ruokamessuraportti onkin jäänyt tekemättä. Tuo tapahtuma ansaitsee ehdottomasti oman postauksen. Nelipäiväinen Ruoka, Viini ja Hyvä elämä -messutapahtuma järjestetään samanaikaisesti Kirja- ja Musiikki-messujen kanssa. Kävijöitä oli yhteensä yli 80 000 ja melko moni löysi myös meidän piskuiselle osastollemme Ranskan lipun alle. Meillä oli valikoimassa pelkästään ranskalaisia tuotteita, joista pääosassa olivat upeat hedelmäetikat ja maustetut öljyt, sekä suositut Creperolles-juustonyytit.

Tuotteet ovat kauniisti esillä ja niitä oli ilo esitellä. Vanha "biedermeier" on ollut monilla messuilla näppäränä pöytänä, mutta viimeisimmän messutapahtuman jälkeen se on siirtynyt pois hallustamme. 

Ranskalaiset Creperolles-juustonyytit ovat erinomainen kyytipoika viinille, oluelle, glögille, kahville, teelle... Neljä hyvää makua. 

Värikkäät hedelmäetikat olivat katseenvangitsijoita ja niitä myytiin moneen onnelliseen kulinaristikotiin. Mikä parasta, messujen näytöskeittiössä kokkailtiin meidän A L'Olivier-etikoillamme ja öljyillä.

Savoyn keittiöpäällikkö Kari Aihinen isännöi näytöskeittiötä yhdessä viinituntija Mika Vanteen kanssa. Kari kokkasi lihapullia, joihin käytettiin A L'Olivierin tomaattietikkaa. Sekoitettuaan kastikkeeseen rosmariinia, punaviiniä ja tomaattietikkaa Aihinen totesi: "Punaviinin ja tomaatin liitto on täydellinen". Sain myöhemmin maistaa näitä jumalaisia lihapullia. Voi taivas! Ehkä parasta ruokaa, jota olen koskaan syönyt. Sain reseptin, jota olen kerran kokeillut, mutta jäin kyllä kauas esikuvasta. Ehkäpä harjoitus tekee vielä mestarin?

Iso screeni keittiön sivussa oli hyvä lisä tarkkaavaiselle yleisölle. Reseptiikassa tärkeää oli käyttää Rhônen punaviiniä, joten seuraavan kerran mennessäni Alkoon haen sellaista pullon ja kokkaan uudestaan näitä lihapullia. Laitan reseptin tänne.

Kuvista näkyy, miten täyttä messuilla oli.  Hienoa, että moni oli kiinnostunut ruoasta ja erikoisista herkuista. Moni toki hakee pelkkiä hyviä tarjouksia. 

Messutapahtuma oli erittäin rankka, työntäyteinen, mutta toisaalta antoisa ja hauska. 

Iloinen tiimimme suoritui pitkistä päivistä ja ajoittaisista asiakasmassoista huumorilla ja pitkällä pinnalla. 

Nämä messut olivat monessa mielessä mieleenpainuva kokemus, joita on sittemmin muisteltu pitkään.

Messuilla Saksassa

Jokavuotiset Kölnin karkkimessut ovat vuoden tärkeimpiä tapahtumia herkkukauppiaalle. Käyn mielelläni tapaamassa päämiehiä ja tutkimassa alan uutuuksia. Kahdeksan hallia suklaata, karkkeja, keksejä ja muuta hyvää...  Työstä se käy, ei voi muuta sanoa.

Aloitetaanpa tutulla brändillä: Pandan lakut olivat keskeisellä paikalla. Suomalaisten poissaolosta olen kirjoittanut ennenkin. Kuvassa on 50 % suomalaisyrityksistä! Toisesta hallista löytyi Halvan lakritsat. Fazerin suklaata ei messuilta löydy. Messuilla suklaaherkkujaan esittelivät mm. sellaiset tunnetut suklaamaat kuin Malesia, Taiwan, Valko-Venäjä, Puola ja Latvia. Brasilialla ja USA:lla oli valtavat osastot, mutta ne ovatkin kolmen suurimman makeis- ja suklaatuottajamaiden joukossa (se kolmas on ehkä hieman yllättäen Saksa). Messuilla oli neljän päivän aikana kymmeniä tuhansia makeisostajia kaikkialta maailmasta, joten jos suomalainen makeisvienti ei aina vedä, voisin antaa ilmaisen vinkin: messuille mars!

Kiinnostavaa oheisohjelmaa: suklaavalmistusta. Esitys oli saksaksi mutta niin havainnollinen, että parin vuoden kouluopinnoilla ymmärsi ihan hyvin. Suklaaherkkujen valmistuksessa käytettiin sekä jääkaappia että kuumailmapuhallinta.

Vaikka tänä vuonna messut olivat kaksi hallia aiempaa pienemmät, ei osastoilla rekvisiitasta tingitty. Kuvan auton lisäksi tällä osastolla oli mm. taustalla näkyvä teltta. Kaakaopapuja etsivä tutkimusmatkailija oli pienen matka-arkun päälle kattanut suklaakakun itselleen. Rankkasade kasteli teltan parin minuutin välein ja sademetsän tunnelma oli käsinkosketeltava... Herätti varmasti huomiota.

Yksi kauneimmista osastoista! Viehättävää ja selkeää. Ranskalaisilla on usein taito luoda yksinkertaisilla elementeillä tyylikkyyttä. Tämä yritys poikkesi muusta tarjonnasta laajalla valikoimallaan.

Suklaata, suklaata... Pelkästään belgialaisia suklaita oli parissakin hallissa kymmeniä yrityksiä. 

Messutraditioihini kuuluu aina poiketa sushiravintolaan, jossa oli muuten valtavat jonot! Makeaa oli mukava maistella, mutta kyllä sushilla herkuttelu on ihan omaa luokkaansa.

Düsseldorfin kentällä on myös mainio sushipaikka, jossa voi poiketa ennen lentoa. Itse asiassa on hyvä idea aina syödä lentokenttäravintolassa ennen lentoa! Lentokoneruoka on niin vaatimatonta ja annokset pieniä, ettei niiden varaan voi enää laskea, kuten ennen vanhaan. Finnairinkin laadukas lentokeittiö on nykyisin vain haalea muisto. Euroopan reiteillä on viime kesästä saakka tarjottu "salaattia", joka on useimmiten kylmiä eineslihapullia ja rasvaa tihkuvia perunakuutioita, tai toisinaan kylmää kanapastaa. Paluulennoilla saa kuivaksi kuumennetun leivän, jonka välissä on joko lihapullia ja juustoa tai juustoa ja tomaattia. Tarjottimet on hylätty, kylmä sämpylä annetaan likaiselle tarjoilupöydälle  ja juomavalikoimakin on supistunut. Onpa kurja seurata lentoemäntien työtä, kun matkustajat pyytävät appelsiinimehua ja vastaus on hieman väkinäisen hymyn säestämä: "Meillä ei enää ole appelsiinimehua, kävisikö tämä neljän hedelmän mehu?" 

Olen antanut Finnairille kirjallista palautetta epähygieenisestä tarjoilusta ja rasvaisesta einesruoasta, mutta eipä sellaisella taida olla mitään merkitystä. Onneksi henkilökunta jaksaa hymyillä ja palvella ystävällisesti, vaikka varmaan heitäkin palvelun alasajo harmittaa. Globaleja markkinoita tähyävälle verkostoyhtiölle olisi eduksi kuitenkin erottua halpalentoyhtiöistä - tyylikäs tarjoilu olisi melko näppärä keino siihen. 

Messuilla Suomessa

Olimme viime viikonloppuna näytteilleasettajina Forma-messuilla. Tapahtuma on kutistunut vuosi vuodelta niin näytteilleasettajien lukumäärän, hallitilan kuin kävijöidenkin suhteen, mutta me mukana pysyjät koemme tapahtuman edelleen mielekkääksi kohtauspaikaksi omien asiakkaitteme kanssa. Uusia kontakteja saadaan aina todella paljon, ja muu verkostoituminen on osa bisneksentekoa. Silti järjestäjien tulisi tehdä jotain, että taustalla olevat ristiriidat saataisiin selvitettyä ja isot tukkukauppiaat palaisivat näytteilleasettajiksi sen sijaan, että käyttävät messutapahtumaa hyväkseen (ja meitä, jotka maksamme pitkän pennin messuosastosta) järjestäessään varjotapahtumia omissa tiloissaan samaan aikaan. Suomihan on pieni maa, täällä kaikki tuntevat toisensa. Usein siitä on hyötyä, mutta valitettavasti toisinaan myös haittaa. Forma on ammattilaisille suunnattu ostotapahtuma.

Kierrätys oli edelleen osastomme teema: käytämme kaikkea konttorilta löytyvää, vanhoja huonekaluja, laatikoita ja kankaita. Osastomme oli auki kolmeen suuntaan, joten se tuntui kokoaan suuremmalta ja avarammalta.

Kesä tulee nopeammin kuin arvaammekaan... Kesäinen piknikteema sopi hyvin uusiin Bath & Body -kosmetiikkatuotteisiimme. Petsatut eurolavan puolikkaat toivat rustiikkista ilmettä osastoon.

Lippulaivamme Mrs Bridges on takuuvarma tuotesarja: kauniit pakkaukset ovat erittäin myyviä, mutta itse tuotteet sitten aivan ainutlaatuisen herkullisia ja kotonatehdyn makuisia. Ne eivät sisällä lisä- tai säilöntäaineita ja perustuvat parhaisiin raaka-aineisiin. Itse käytän jotakin Mrs Bridges-tuotetta joka ikinen päivä, joten tiedän mistä puhun! Erityisen ihastunut olen chutneyhin, majoneeseihin ja makeisiin curdeihin eli tahnoihin. 

Suklaat, etikat ja öljyt ja muut herkkumme herättivät ihastusta asiakkaissamme. Yrittäjää puolestaan  ilahduttaa henkilökunnan innostus ja sitoutuminen, mikä välittyy myös asiakkaille. Kävijöitä oli nyt ennätysvähän, mutta olipahan kerrankin aikaa asiakkaille!

Joukkomme on pieni, mutta tehokas ammattilaistiimi. Olen ylpeä tytöistä ja heidän loistavasta työsuorituksestaan messuilla!