Etelä-Afrikan herkkuja: biltongia ja malvaa

Matkallani Etelä-Afrikassa maistelin eksoottisia herkkuja: tiikerirapuja, kudua, strutsia ja hyppyantilooppia. Etelä-Afrikan keittiö on sekoitus monenlaisia ruokakulttuureja; maata ovat hallineet hollantilaiset ja britit, ja siirtolaisia on vuosisatojen aikana tullut monista eri maista. Erityisen merkittävä, ainakin kulinarismin kannalta, on intialaisten ja malesialaisten vaikutus, unohtamatta mustien ruokakulttuuria, joka sekin on monimuotoista ja muualta tuotua. Riistaeläimiä on aina ollut runsaasti, viiniä on tehty yli 300 vuoden ajan ja ilmasto on suopea hedelmien ja vihannesten kasvaa. Pitkä rantaviiva niin Atlanttia kuin Intian valtamertakin hellii kala- ja äyriäisruokien ystäviä.
Pitkä lentomatka kannattaa siis jo pelkästään näistä syistä!
Vaikea nopeasti keksiä toista paikkaa, missä matkailija voisi yhtä edullisesti ja ylellisesti täyttää vatsansa. Paikallinen ystäväni totesi, että kaikki ruoka Kapkaupungissa on aina lähiruokaa, koska kaikkea saa aivan läheltä.

Ilmakuivattu kudu, strutsi tai naudanliha on paikalliselta nimeltään Biltong. Sitä voi nauttia vaikka auringonlaskun aikaan otettavan drinkin tai aperitiivin (Sundowner) kanssa tai mihin aikaan tahansa juoman kyytipojaksi. Biltongia voi sekoittaa munakkaan sekaan, salaatin lisukkeeksi tai laittaa leivän päälle, tai ottaa evääksi silloin kun energiaa tarvitaan nopeasti. Kuumassa ilmastossa suolainen kuivaliha onkin hyvä välipala.

Kuivaaminen on ollut jo ammoisista ajoista lähtien näppärä tapa säilöä lihaa. Varhaiset hollantilaisasukit toivat tavan mukanaan Euroopasta. Savunmakuinen, kuivattu kudu on todellinen herkku, joka kaipaa seurakseen raikkaan paikallisen viinin tai vaikka kylmän oluen.

Unohtumaton elämys oli vanhan junavaunuravintolan, Atlantic Expressin Malva Pudding.

Mukavasti ilmastoitu junavaunu Seapointissa tarjoaa aamiaista koko päivän ja kaikkea muuta hyvää, joka kokataan paikan päällä. Ystävällinen tarjoilijatyttö kertoi leiponeensa itse herkullisen Malva Puddingin, joka oli voita tihkuva unelmajälkkäri - ehkä paras jälkiruoka ikinä! (Pudding on tietysti vanukas, mutta brittienglanniksi tarkoittaa yleensä jälkiruokaa - monessa ravintolassa jälkiruokalista on Puddings.)

Junavaunun Malva tarjottiin paksun, itse tehdyn vaniljakastikkeen kanssa, joka sekin vei kielen mennessään.

Kysyessäni, mitä aineksia Malvaan oli käytetty jäi jotenkin tunne, että ihan kaikkea ei kerrottu. Mikä onkaan se salainen ainesosa, joka teki siitä niin hyvän?

Malva Pudding oli  minulle entuudestaan täysin tuntematon ruokalaji, ja pienellä googlauksella selvisi, että se onkin hyvin paikallinen erikoisuus. Se on perinteinen jälkiruoka, jonka valmistus on hieman monimutkaista nykysuuntaukseen verrattuna, ja sokerin, voin ja kerman määrä saa ehkä ravitsemusihmiset kauhistumaan. Mutta juuri sehän tekee siitä herkullisen! Kotikokki kokeili sitä kotona. 

Resepti on nyt kehitetty kahdesta löytyneestä reseptistä, tarjoilijatytön ainesosia unohtamatta.

Minnan Malva Pudding

1 reilu rkl voita

4 rkl aprikoosihilloa (käytin sokeritonta aprikoosisosetta)

1 kananmuna

2 rkl etikkaa (käytin passionhedelmäetikkaa)

2,5 dl jauhoa

1 tl ruokasoodaa

1,25 dl sokeria

1,25 dl maitoa

Pala foliota + voita 

Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää kananmuna ja hillo ja sekoita voimakkaasti. Lisää kuivat aineet ja maito vuorotellen ja sekoita. Kaada taikina voideltuun pyöreään vuokaan, jonka halkaisija on noin 21 cm. Peitä vuoka foliolla, joka on voideltu sisäpuolelta voilla. Paista 175 asteessa noin tunti. 

Kun putinki on vielä uunissa ja paistoaikaa on noin 10 minuuttia jäljellä, sekoita seuraavat ainekset kattilassa:

2,5 dl kermaa

100g voita

1,25 dl sokeria

1/2 dl kuumaa vettä

Kun sokeri on liuennut ja voi sulanut ja seos on tasainen, kaada se kypsän, uunista otetun Puddingin päälle. Malvan rakenne on sienimäinen ja se siksi imee seoksen mainiosti. 

 Pudding pitäisi tarjota kuumana, eli heti. Sen kanssa suosittelen vaniljakastiketta, mutta jäätelökin menettelee. Itse innostuin vuosien tauon jälkeen tekemään kastikkeen itse kermasta ja keltuaisista, ja kyllä se olikin hyvää. 

Vaikka ulkona paukkui pakkanen ja hanget peittivät näkyvyyden ikkunasta, vei Malva Puddingin maku minut taas Afrikkaan, aurinkoon ja lämpöön.