Asiakastilaisuus Eerikinkadulla

Avasimme kolmeksi viikoksi joulukaupan Helsingin keskustaan Eerikinkatu 9:ään. Tila on suuri, valoisa ja toimiva. Kauppa on kokeilu: niin moni kysyy aina meiltä, eikö meillä ole omaa liikettä, joten on kiva nähdä miten meidät löydetään. Kauppa on nyt ollut auki yhdeksän päivää ja hyvältä vaikuttaa!

Kulunut vuosi on ollut yritykseni viisivuotisjuhlavuosi. On syytä olla tyytyväinen, että kaikista vastoinkäymisistä, taantumasta ja kovasta kilpailusta huolimatta edelleen olemme olemassa! Koko vuoden on vietetty erilaisia tapahtumia, jossa olemme tarjonneet asiakkaille kahvia, kuohuviiniä tai glögiä. Nyt oli oiva tilaisuus järjestää isompi tapahtuma ja kutsua asiakkaita, yhteistyökumppaneita ja jälleenmyyjiä katsomaan pop up-kauppaamme.

Tila oli täynnä iloisia ihmisiä, jotka viihtyivät herkkuja maistellen ja ostoksia tehden. Moni aikoi tulla tekemään jouluostokset meiltä.

Tarjoilusta vastasi kiitosta kerännyt Lime-juhlapalvelu.  Halusin tarjota aitoa samppanjaa niille ihanille vieraille, jotka uhmasivat räntää ja tuiskua ja tulivat paikalle.  Suomessa usein vähätellään itseä ja muita, mutta minä ainakin haluan iloita aikaansaannoksistani, näyttää sen muille ja jakaa iloa muiden kanssa.

Pöytä oli upean näköinen! Olimme suunnitelleen tarjottavat pääasiassa omista tuotteistamme, mutta miten upeita juttuja ammattilainen osaakaan tehdä!  - näitä kannattaa kokeilla kotona.

The Fine Cheese Companyn juustojen kanssa tarjottavat toast-keksit olivat kaikkien mieleen - tässä on aprikoosi-pistaasikeksit pecorinojuuston kanssa. Keksi on sivelty kvittenipyreellä ja päällä on tuoretta minttua.

Taateli-hasselpähkinäkeksien päällä on brie-juustoa ja bitter sweet-suklaata. Mahtava yhdistelmä!

Kirsikka-mantelikeksit siveltiin lime-chilipyreellä, päällä gorgonzolaa ja viinirypäle. Tämä vei kielen mennessään. Taustalla näkyy kestosuosikki, creperolles-juustonyytit.

Hiilikeksien päällä on cumberlandinkastiketta, armagnacilla maustettua peura-puolukkaterriiniä ja minitomaatti.

Oma suosikkiyhdistelmäni yritykseni herkuista on tässä: porcinikeksit ja mustatorvisienillä höystettyä ankkapasteijaa.  Täydellistä samppanjan kanssa! Kokki keksi laittaa pasteijan alle makeaa chili-sipulirelissiä, mikä teki yhdistelmästä todella hyvän.

Makeina herkkuina tarjosimme belgialaisia tryffeleitä ja suklaaseen dipattuja mansikoita. Kaunista ja herkullista.

Koristelukin oli tehty kauniisti. Sama juhlapalvelu on muuten hoitanut ensimmäiset Gift Gourmet-juhlat viisi vuotta sitten vanhassa pienessä toimitilassamme, uuden toimitilan avajaiset kolmisen vuotta sitten ja nyt nämä juhlat. On todella kiva olla juhlissa emäntänä ilman tarjoiluvastuuta ja huolta. Kaikkea ei tarvitse tehdä itse!

Yksi vieraista skoolasi kanssani sanoen: "Seuraaville viidellekymmenelle vuodelle!" 

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Itsenäisyyspäivä on kiireisen joulukuun varma vapaapäivä, jota olemme vuosia viettäneet tismalleen samalla tavalla.  Mitäs sitä hyvää traditiota muuttamaan!

Päivän menu sisältää jonkun alkupalan, useimmiten kalaa tai hanhenmaksaa. Oman yrityksen herkuista valitsin marc de champagnella maustettua ankanmaksapasteijaa englantilaisten porcinikeksien kera. Juhlan kunniaksi nautittiin tietysti samppanjaa. Pääruoaksi itsenäisyyspäivänä nautitaan aina Marsalkka Mannerheimin lempiruokaa Vorschmackia uuniperunoiden ja klassisten lisukkeiden smetanan, suolakurkun, hillosipulin ja etikkapunajuurten kanssa.
Kynttilöitä, Sibeliusta ja henkevää keskustelua - miten mukavaa onkaan, kun lapset ovat jo melkein aikuisia ja heidän kanssaan voi istua pitkään ruokapöydässä nauttien ruoasta ja yhdessäolosta!

Jälkiruokana meillä on aina mustikkahyytelökakkua. Sen kanssa maistuu kahvi tai hyvä tee.
Tätä samaa kakkua teen usein myös jouluksi mansikkaversiona.

Mustikkahyytelökakku


n. 170-200g keksejä (kaura, digestive, wilhelmina tms)
50 g voita sulatettuna

TÄYTE:
2 dl maitorahkaa
4 dl turkkilaista jugurttia
2 dl kermaviiliä
1 dl sokeria
1 rkl vaniljasokeria
8 liivatelehteä
0,5 dl kuumaa vettä

PÄÄLLE:

3-4 dl pakastemustikoita
1/2 dl sokeria
1,5 dl vettä
3 liivatelehteä

Peitä irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla. Hienonna keksit pohjaa varten, sekoita voisula joukkoon. Painele keksimuroseos vuoan pohjalle. Paista viitisen minuuttia uunissa n. 175 asteessa.

TÄYTE:
Sekoita rahka, jogurtti ja kermaviili keskenään. Mausta sokerilla ja vaniljalla.
Liota liivatelehtiä kylmässä vedessä muutama minuutti. Pusertele vesi pois ja liota liivatelehdet kuumaan vesitilkkaan. Kaada seos ohuena nauhana täytteen joukkoon ja sekoita hyvin. Kaada täyte keksipohjan päälle vuokaan ja anna hyytyä jääkaapissa pari tuntia.

KAKUN PÄÄLLE:
Levitä jäiset mustikat kakun päälle, kun täyte on jo hyytynyt.
Sekoita sokeri ja 1 dl vettä keskenään, kunnes sokeri on täysin liuennut.
Liota liivatelehtiä kylmässä vedessä muutama minuutti ja pusertele niistä sitten vesi pois. Kuumenna 0,5 dl vettä ja sekoita liivatteet siihen. Sekoita liivate sokeriveden joukkoon. Kaada sokerivesi-liivateliuos marjojen päälle. Jäiset marjat hyydyttävät nopeasti.

Kakku pitää vielä jäähdyttää jääkaapissa, mielellään seuraavaan päivään, mutta ainakin pari tuntia.
Irrota vuoan reunat, kun kakku on täysin hyytynyt.

Käytin pohjassa Dolcetti-sarjan vanilja-saksanpähkinäkeksejä ja ne sopivat erittäin hyvin.

Itsenäisyyspäivänä on syytä muistaa, miten hienoa on elää vapaassa maassa. Olemme velkaa niin paljon sodan kokeneille sukupolville ja niille, jotka taistelivat itsenäisyyden puolesta. Moni itsestäänselvyytenä pitämämme asia on ollut valtavien uhrausten ja suunnattoman työn tulosta.
Vanha perinne laittaa kaksi kynttilää ikkunalle säilytetään seuraaville sukupolville. Se oli aikanaan salainen turvakoodi: kansalaissodan aikaan kaksi kynttilää talon ikkunalla oli itsenäisyyden puolesta taisteleville merkki siitä, että talon asukkaat ovat samalla asialla, joten sellaisesta talosta saattoi pyytää turvapaikkaa. Kaksi kynttilää voisi symboloida edelleenkin sitä, että hyvän asian puolesta voi, kannattaa ja pitääkin ottaa riskejä, ja että rauhan puolesta tulee taistella.
Vaikka sodista on jo vuosikymmeniä, rauhaa pitää edelleen tavoitella omassa elämässä.

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Työmatkalla Wienissä

Käväisin Wienissä Marktplatz Österreich -tapahtumassa, jossa itävaltalaiset elintarvikevalmistajat ja kansainväliset ostajat ja maahantuojat kohtasivat. Hyvin järjestetty tapahtuma oli tehokas ja kiinnostava. Tapasin innovatiivisia yrittäjiä, joiden kekseliäät ideat oli toteutettu tyylikkäästi. Niistä ei nyt sitten hiiskahdeta sanaakaan!

Suomi-kuva olisi tosin kaivannut hieman kiillotusta, keskusteluissa tulivat esiin mm. Kaurismäen elokuvien ankeus ja saunakulttuurin eksoottisuus. Useimmat olivat käyneet Suomessa sekä liike- että lomamatkoilla. Eräs sanoi ihmetelleensä, miten suomalaiset naimisissa olevat naiset niin vapaasti käyvät vaikkapa tanssimassa ilman puolisoitaan, hänestä se oli sinänsä positiivista, mutta hämmentävää.
Illallispöydässä istuin tsekkiläisten kanssa, joista jokainen vuorollaan kysyi minulta, onko Suomessa vielä [alkoholin] kieltolaki! Vastasin, että on toki, mutta me kutsumme sitä nykyisin valtion monopoliksi...

Wien on kaunis, tunnelmallinen ja historiallinen kaupunki. Olen ollut siellä monta kertaa, mutta en koskaan joulun alla, joten halusin ehdottomasti käydä joulumarkkinoilla. Saavuttuani hotelliin lähdin heti markkinoille.  Sellaisia kaupungissa on useita, mutta suurin niistä on Rathausin edessä olevalla aukiolla. Sää oli hyvin sumuinen, mikä loi sadunomaista tunnelmaa, mutta toisaalta upeat jouluvalot eivät päässeet oikeuksiinsa.

Kojut olivat kauniita ja kodikkaita ja myytävänä oli kaikkea joulukoristeista koruihin ja matkamuistoihin.

Kinkkuja ja leikkeleitä sai tältä kauppiaalta.

Kaikennäköisiä ja -kokoisia kultaisia joulukoristeita.

Perinteisempiä, keskieurooppalaisia koristeita. Pienet talot ovat erityisen tyypillisiä, tontut näyttävät skandinaavisilta.

Tällä kauppiaalla oli monenlaisia piparkakkuja - aika hieno tämä talokin!

Eniten ruuhkaa oli lukuisten punssi- ja glögikojujen edessä. Väkeä tosiaan riitti, erityisesti nuorisoa. Kaikilla oli posliinimuki, josta lämmittävää juomaa oli kiva nauttia. Ilma oli todella kylmä, pakkasen puolella, joten glögi teki kauppansa. Harmi, että Suomessa on tämäkin asia kielletty!

Kierreltyäni torilla poikkesin läheiseen italialaiseen ravintolaan, jossa nautin lasin proseccoa. Alkuruokavalinta osui taas carpaccioon, joka olikin täydellinen.

Pääruoaksi söin grillattuja jokiravun pyrstöjä, joissa oli sopivasti valkosipulia. Sitruunan tarjoaminen viehättävässä verkkopussissa on paitsi hygieenistä myös kivan näköistä. 

Oli todella hyvää ruokaa. Hyvä italialainen valkoviini ja ateria oli täydellinen!

Toisena iltana, täyden ja intensiivisen bisnespäivän jälkeen, järjestäjät tarjosivat meille perinteisen itävaltalaisen illallisen paikallisine viineineen. Meitä oli lähes 200 ruoan ammattilaista kodikkaassa ravintolassa, jossa saimme Wiener Schnitzeliä ja hapankaalia. Siellä istuin tsekkiläisten pöydässä, ja hauskaa oli. Verkostoituminen ja ideoiden vaihtaminen oli tämän työmatkan arvokkainta antia. 

Ruokamessut & yrittäjän mietteitä

Lokakuun lopussa järjestettiin Viini-, Ruoka- ja Hyvä elämä -messut Helsingin messukeskuksessa, jossa meidän iloinen tiimimme vietti neljä hauskaa ja hektistä päivää. Olimme kolmatta kertaa mukana ja jälleen Ranskan osastolla - Ranskan suurlähetystön kaupallisen osaston Ubifrancen kutsumana.

Samaan aikaan järjestettävät Kirja- ja musiikkimessut houkuttelevat paikalle kymmeniä tuhansia kävijöitä, tänäkin vuonna kokonaismäärä oli yli 80 000!

Käytävillä oli tungosta aamusta iltaan...

...ja osastolla riitti puuhaa maistiaisia tarjoten, asiakkaita opastaen ja uutuuksia esitellen.

Ihanat, suussasulavat Creperolles-juustonyytit saapuivat varastoon juuri messujen alla. Edullinen messutarjous olikin suosittu ja niitä sekä maisteltiin että ostettiin runsaasti. 

Hedelmäetikat herättivät kiinnostusta.

Suosituimmat maut, passionhedelmä ja vadelma, loppuivat ensin. Suosittelemme hedelmäetikoita salaatinkastikkeeksi, marinadeihin ja glaseeraukseen, mutta vaikkapa graavilohen, juustojen tai jäätelön kanssa! Tuotteet ovat monikäyttöisiä ja kauniita.

Hyllyt harvenivat tasaista tahtia. Myynti oli erittäin hyvä - mutta olipa osastolla riittävästi henkilökuntaakin.

 Öljyä, vinaigretteja, suolaa, pippuria, pateita...

...maustettuja sokereita, kaakaokuulia, hilloja, hunajaa.

Messutapahtuma onnistui hyvin, myyntitavoitteet saavutettiin ja kaikki jaksoivat hyvin, vaikka päivät ovat pitkiä ja raskaitakin. En voinut kuin ylpeänä ihmetellä sitä iloa ja reippautta, millä superhyvä henkilöstö hoiti työnsä.

Messut ovat aina vaativa projekti. Niitä edeltää valtava ennakkotyö ja valmistelu, itse tapahtuma on hektinen ja intensiivinen, ja jälkitöitäkin riittää messuista riippuen joskus hyvinkin paljon ja pitkään. 

Olen toiminut pian kuusi vuotta Gift Gourmet -yrittäjänä ja ruokamessut olivat jo peräti 22. messut tänä aikana. Olen siis jo konkari, osaan tämän homman jo ihan kohtalaisesti. 

Muutenkin nämä vuodet ovat olleet opettavaisia. Yrittäjyys on raadollista eikä sitä voi ihan täydestä sydämestä suositella kenellekään. 

Kilpailu on kovaa. Aloittaessani ajattelin naiivisti, että kilpailua käydään tuotevalikoimalla, ideoilla, luovuudella, palvelualttiudella tai kekseliäisyydellä! Näin ei (ainakaan ruoka-alalla) olekaan. Mitä parempi idea, sitä nopeammin kilpailija sen nappaa itselleen. Mitä kivempi tuote, sen varmemmin kilpailija ottaa yhteyttä valmistajaan ehdottaen suomalaisen maahantuojan vaihtoa (tämä on tapahtunut jokaisen edustamani sarjan kohdalla, suosituimmista kyselyitä tapahtuu jatkuvasti ja usean kilpailijan toimesta). Jopa kirjoittamiani lauseita löytyy kilpailijoiden nettisivuilta. 

Olen ollut ihmeissäni, järkyttynyt, vihainen, surullinen, turhautunut ja aivan liian usein vaan kertakaikkiaan väsynyt tähän. 

Kun vaikkapa eurooppalaisilla ruokamessuilla on satoja näytteilleasettajia, kymmeniä tuhansia sarjoja ja tuotemerkkejä sekä satojatuhansia tuotteita, onko suomalaisen ostajan tai maahantuojan pakko yrittää saada itselleen juuri ne tuotteet, joiden kanssa minä olen jo vuosia tehnyt työtä? 

Menkää ostajat ja maahantuojat ihmeessä itse maailmalle maistamaan ja kokeilemaan jotain uutta ja erikoista! Tehkää oma valikoimanne! Luokaa jotain omaa ja ainutlaatuista, joka erottaa yrityksenne muista!

Nyt viimeksi suuri suomalainen tavaratalo on saanut valikoimaansa sarjan, joka oli urani lähtöpiste. Kuluttajahinnat ovat huomattavan edulliset. 

Harmittaa jälleenmyyjiemme, niiden yli sadan pienyrittäjän puolesta, jotka tuntevat itsensä petetyiksi, kun tavaratalo myy heillekin mieluisia tuotteita useita kymmeniä prosentteja heidän liikkeitään halvemmalla. Useimmat näistä yrittäjistä ovat naisia.

Tämä ei ole ensimmäinen kerta, yritykseni ei ole ensimmäinen yritys, eikä ruoka-ala ole ainoa ala, jolla tavaratalo pieniä yrittäjiä kohtelee kaltoin. Hienot, perinteikkäät kulissit kätkevät taakseen kurjia tarinoita. Se on todella ikävää. 

Onneksi hyvin onnistuneet messu- ja muut tapahtumat ovat hoitavaa balsamia haavoille! Hyvä, lojaali työtiimi on suuri kiitollisuuden aihe. Viime kädessä oma tietoisuus siitä, että itse toimin rehellisesti, avoimesti ja totuudenmukaisesti, saa minut vielä kerran toteamaan, että periksi ei muuten anneta tälläkään kertaa. 

Suurin kiitos kuuluu kuitenkin kaikille uskollisille asiakkaille, jotka pitävät tuotteistamme, käyvät vaatimattomassa toimitilassamme ystävämyynneissä, tilaavat nettikaupasta ja muistavat meidät messuilta.

 Kaikille upeille jälleenmyyjillemme, joita pyrimme palvelemaan parhaamme mukaan auttaen heitä myymään näitä hyviä tuotteita kuluttajille. 

Yritysasiakkaillemme, jotka tilaavat asiakkailleen ja yhteistyökumppaneilleen herkkukorejamme. 

Ilman teitä ei olisi meitäkään!

Paljon töitä, vähän huvia

Marraskuu on jo pitkällä. Tämä syksy on mennyt sellaisella vauhdilla, että vaikea on ollut pysyä perässä. Vastoinkäymisiä on ollut todella paljon, mutta onneksi hienoja onnistumisia, upeasti toteutettuja ideoita, hyvin menneitä tapahtumia ja menestystä on ollut reilusti enemmän. Olen yrittäjänä onnellinen siitä, että hyvä tiimi toimii ja jakaa innostukseni ja visioni.
Joulumyynti vaikuttaa todella hyvältä ja ensi vuodenkin kuviot ovat jo pitkälti suunniteltuja.
Tämän joulun kiva myyntikanava on pop-up -kauppa, jonka avaamme heti joulukuun alussa Helsingin keskustaan, Eerikinkatu 9:ään. Kauppa on auki joka päivä 1.-22.12 välisenä aikana ja myymme siellä kaikkea valikoimaamme kuuluvaa. Tästä tiedotetaan myöhemmin  lisää.

Kiireinen työkausi rajoittaa pahasti yksityiselämää, mutta aika ajoin pitää päästä rentoutumaan. Torstaina maistelimme Suomen Champagne-seuran tilaisuudessa Alfred Gratienin, aiemmin minulle tuntemattoman talon, juomavalikoimaa. Suomalaisen jäykän alkoholilain mukaisesti näitäkään erinomaisia juomia ei saa Suomesta edes tilaamalla (vakiosamppanjaa lukuunottamatta, joka on Alkon tilausvalikoimassa), mutta kuulemma Ruotsista saisi. Talon samppanjat kypsytetään tammisissa Chablis-tynnyreissä, mikä antaa oman arominsa. Jos käytte Tukholman Systembolagetissa, tuokaapa tuliaisina Alfred Gratien Cuvée Paradisia tai Cuvée Paradis Roséta, "Bollingerin laatua Pommeryn hinnalla"!

Samalle illalle osui myös Helsingin Wanhassa Kauppahallissa järjestetty VIP-tilaisuus, jossa bändi soitti, pöydät notkuivat ja käytävät olivat täynnä iloista väkeä. Tarjoilut olivat todella hyvät! Erinomaisia kaloja ja juustoja, muiden herkkujen lisäksi. Kauppahallissa asiakkaitamme ovat Kalatukku Eriksson, Juustokauppa Tuula Paalanen ja Robert's Coffee, jonka kutsumana olin tilaisuudessa. Robert's Coffee tarjosi tosi hyvää kahvia, mustikka-watsakahvia. Kannattaa kokeilla.
Kauppahalleissa laatu ja palvelu kohtaavat mukavalla tavalla! Kauppahalliin on suunnitteilla remontti vuonna 2013, jolloin pahimmassa tapauksessa koko halli on kiinni lähes vuoden ajan.

Joululeivonnaiset saavat vielä odottaa. Kelit ovat olleet hyvät ja grilli on vielä ulkona. Mikä estää grillaamasta marraskuussa? Laitetaan tähän inspiraatioksi kuva parin kuukauden takaa, kun grillasin Kalatukku Erikssonilta hankittuja kampasimpukoita ja jokirapuja.

Nopea grillaus ja suoraan pöytään. Salaattipeti ja lasi kylmää valkoviiniä, täydellinen ateria!

Onko muuten joulutunnelma säistä riippuvainen? Minun on vaikea uskoa, että joulu on ihan kohta, kun lämpötila on plussan puolella ja pihassa riittää haravoitavaa. Siksi toivotan lukijoille mukavaa syksynjatkoa!

Yltäkylläiset ruokamessut Kölnissä

Työni vie minua ruoan perässä ulkomaille aika ajoin. Joka toinen vuosi käyn Anuga-messuilla Kölnissä, jossa oli noin parisenkymmentä hallia täynnä ruokaa. Itse asiassa messut ovat tätä kirjoittaessa vielä käynnissä, vielä ehtii matkustaa paikan päälle!
Tällä kertaa messuilla oli mielestäni ennätysmäärä väkeä, paikoitellen oli vaikea päästä eteenpäin käytävien tungoksessa.

Väkeä tosiaan riitti hallista toiseen. Kaikenkaikkiaan messujen yleisilme oli hyvin positiivinen, eivätkä taloustilanne tai tulevaisuus mitenkään vaikuttaneet synkältä messuvieraan näkökulmasta. Maistiaisia jaettiin aiempaa enemmän, mikä jollakin tavalla korreloi talouden tilan kanssa.

Espanjalaisia kinkkuja... Näitä oli ainakin kaksi messuhallillista. Jokainen maistatti ja esitteli sitä parasta.

Sisko ja sen veli maistattivat erinomaista kinkkua, joka oli makeampaa ja maukkaampaa kuin perusparmankinkku, mitä se siis ei ollutkaan. Tämän italialaisen yrityksen johdossa ovat nuorten äiti ja täti.

Italialaiset eivät koskaan häpeile näyttää oman lippunsa värejä! Italia oli messujen pääsponsorimaa ja se oli jokaisessa hallissa näyttävästi esillä isoilla paviljongeilla ja banderolleilla.

Sisilialla oli tietysti omat paviljongit, samoin Toscanalla! Sisilialaiset juustot ja makkarat olivat todella hyviä.

Tässä erään valmistajan taidonnäyte Modenan balsamietikkapulloista. Tämä on itseasiassa lahjalaatikko, kelpaisi kyllä minulle vaikka joululahjaksi...

Mallorcalaiset pientuottajat ovat koonneet voimansa yhden yrityksen suojiin.  Tällä yrityksellä on paljon herkkuja eri tuottajilta: viiniä, juustoa, hilloja, suolaa, sokeria, öljyä, oliiveja, pateita ja niin edelleen. Yritys myy konseptia: asiakkaan tulee sitoutua kokonaisuuteen, hyllyihin ja tiettyyn asettelutapaan. Ihastuin heidän sinivalkoisiin suolapurkkeihinsa, aivan supisuomalaiset värit!

Porcini-tatti taipuu monenlaisiin purkkeihin.

Italialaista tryffeliöljyä. Tällä osastolla oli myös iso röykkiö aitoja tryffeleitä ihmeteltävänä.

Iso aasialainen osasto oli houkutteleva tuoksuvine herkkuineen. Monella osastolla kokattiin messuvieraiden maisteltavaksi, mikä lisäsi herkullisten tuoksujen tulvaa.

Hyvää ruokaa! Useimmat kokeista olivat miehiä, ja minä ainakin ilahdun aina nähdessäni raavaan (tai ei niin raavaskaan tarvitse olla) miehen kauha kädessä kattilaa sekoittamassa.

Puhtaasti näytöskeittiöitä oli useita, niissä esitykset olivat pääsääntöisesti saksaksi, mikä on sinänsä rohkea veto kansainvälisillä messuilla. Tässä valmistuu muutamalle onnekkaalle annokset, joiden kokoamisessa käytettiin uskomattomia keittiökapistuksia. Ainakin minulle oli uutta kastiketta annosteleva metallihökötys, jolla kokit tekevät kuvassa näkyviin annoksiin hienot kastikeraidat. Samassa hallissa oli muitakin hienoja vekottimia, kuten kaalinkannanirroittaja.
Muinainen koulusaksani ei ihan auttanut, kun mikrofonilla varustettu kokki heitti läppää osoittaen sanansa minulle ohikulkiessani. Aina voi hymyillä ja sanoa "Sehr Gut!" - se toimii.

Pateet ovat Euroopassa kovin suosittuja ja tämänkaltaisia taidonnäytteitä oli monellakin osastolla. Miten valjulta meidän maksamakkaramme tuntuukaan tämän rinnalla!

Vaikka en työskentele sen enempää kinkkujen kuin juustojenkaan parissa, ne tuntuivat vetävän voimakkaasti puoleensa. Kuvassa näkyvä vihreä juusto oli melko erikoinen, se oli basilikalla maustettu pestojuusto. Punaisessa juustossa oli tomaattia. Tämän valmistajan pitkään kypsyttämät juustot olivat kyllä erinomaisen hyviä. Kaunis esillepano ja ystävällinen henkilökunta ovat messuilla oleellista, tällaiset osastot vetävät väkeä kuin magneetti.

Seuraavaa Saksanmatkaa varten voi opetella tästä vaikka mausteita saksaksi.

Aina ei tarvita sanoja tai nimiä, tässä oli yksinkertaista tyyliä ja kauneutta.

Suomessa kun ollaan säännöistä niin kovin tarkkoja, niin meillähän ei saa myydä mitään vaunuista, autoista, kärryistä tai muustakaan härpäkkeestä, joka ei täytä tiukkoja hygieniavaatimuksia. Kansa haluaisi ostaa lettuja, kahvia ja jäätelöä siellä missä liikkuu, mutta viranomainen ei anna lupaa. Messuilla oli esillä toinen toistaan hienompia kahvi-, makkara- tai olutvaunuja, joissa olisi ilo pitää katukauppaa. (Mikä ihme meitä suomalaisia vaivaa, kun kaikessa pitää pingottaa, nipottaa ja kurjistaa? Eikö ilo ole täällä sallittua?)

Toisaalta, kotoinen ominaisuutemme, vaatimattomuus, ei kaunista, pikemminkin päinvastoin.
Mitä sanotte naapurimaittemme osastoista? Tässä pari esimerkkiä lännestä ja etelästä.

Ruotsin osasto oli näyttävä, raikas ja jättimäinen. Se ulottui hyvinkin laajalle ja siellä oli kaikkea mahdollista, mm iloisten hymyilevien ruotsalaisten pitämä Ice Bar, tuttu jo monilta aiemmilta messuilta. Eestin kalaosasto oli puolestaan näyttävä ja herkullinen, vaikka tiskillä esillä olleet venäjänkielisellä tekstillä varustetut purkit eivät kauniita olleetkaan. Eksoottisia kylläkin.
Minusta on hienoa, kun maiden nimi näkyy isolla ja saman osaston alle on saatu useita, ehkä jopa keskenään kilpailevia yrityksiä. Kansainvälisillä messuilla isot kokonaisuudet erottuvat paremmin kuin yksinäiset pienet puurtajat.
Jopa Romanialla oli isoja osastoja useassa hallissa, muista itä-eurooppalaisista maista puhumattakaan.

Tällä kertaa bongasin kaksi suomalaisosastoa, vaikka näytteilleasettajalistan mukaan Suomesta oli peräti 14 yritystä mukana.

Tämä yritys myy perunajalosteita.

Suomen Kerta Oy myy kertakäyttöastioita ja kattaustarvikkeita. 

Kaksi päivää meni näitä halleja kierrellessä, ja vielä olisi kolmannenkin voinut käyttää. Illallisen nautin piskuisessa Enotecassa, joka oli ainoa, johon pääsin sisälle - kaikki ravintolat olivat tupaten täynnä. Enotecan italialaisisäntä syötti, juotti ja viihdytti hyvin ja ilta sujui mukavasti, tutustuin espanjalaiseen naiseen, joka toimii vientijohtajana chorizoja ja kinkkuja myyvässä yrityksessä. Oli mielenkiintoista jutella messuista näytteilleasettajan näkökulmasta. 

Yhteenvetona: kokemani perusteella ainakaan ruoka-alalla lama ei ole näköpiirissä lähiaikoina.