Suomi-brändiä rakentamassa

Suomalaisten suurin huoli on aina se, mitä muut meistä ajattelevat. "Muut" voi olla tilanteesta riippuen sukulainen, työkaveri tai  naapurimaa. Tai laajemmin ulkomaalaiset. Tätä huolta huojentamaan perustettiin pari vuotta sitten oikein työryhmä, jonka piti kiteyttää sanoiksi Suomi-brändi. Kuulemma ihan kohta, 10.11, julkistetaan tämä kahden vuoden aivotyön tulos.

Kirjoitin aiheesta täällä blogissani heti, kun työryhmä perustettiin, ja ihmettelin miten vähän naisia ryhmässä oli. Samaan asiaan kiinnitti huomiota tietysti moni muukin, mm. joukko naistutkijoita, joten työryhmää lisättiin muutamalla naisella.
Tämä on ensimmäinen asia, jossa työryhmä ajoi kiville.

Suomea pidetään tasa-arvoisena maana, jossa naisilla on (periaatteessa) samat mahdollisuudet kuin miehillä. Me kaikki työelämässä olevat naiset tiedämme, että näin ei ole. Suomi-brändin lähtökohta olisi voinut tasa-arvo ja sen brändääminen.

Nyt Helsingin Sanomat on paljastanut ennakkotietoa työryhmän päätöksistä. Tässä suora lainaus HS:n uutisesta:
Tärkeimpinä teemoina mukana ovat ainakin opettaminen, arkiluovuus sekä luonto ja vesiosaaminen. Arkiluovuudella brändiryhmä tarkoittaa suomalaista insinööriosaamista, luotettavia ja toimivia järjestelmiä. Suomalaisen vesiosaamisen merkitys puolestaan korostuu, kun maailman vesipula pahenee ja aiheuttaa jopa sotia. Näin saadaan yhdistettyä rauhanvälitys ja vesiosaaminen, kaksi uuden Suomi-brändin kulmakiveä.
Valtuuskunta on niin hurmaantunut luonnosta, että mukana on ehdotus, jonka mukaan luomutuotantoa pitäisi radikaalisti lisätä. Suomi-brändi on siis rauhaa ja vettä jakava insinöörien luomumaa?

Kävin viime viikonloppuna Ranskassa jättikokoisilla ruokamessuilla. Suomesta oli mukana vain yksi yritys, Valio. Suomalaiset istuvat kabineteissa ja pohtivat vesiosaamistaan ja luomutuotannon lisäämistä, mutta kukaan ei ajattele yhtään pidemmälle. Missä on vettä myyvä suomalaisfirma? Norjalaiset keksivät Voss-veden jo monta vuotta sitten ja ruotsalaisten Fresh-vesikin on jo pitkään valloittanut maailmaa. Se juna taisi mennä jo!
Missä ovat luomutuotteita myyvät yritykset? Ei siis ainakaan messuilla, jossa oli kahdeksan hallia erilaisia ruokatuotteita kaikkialta maailmasta ja 400 000 ostajaa. Käytäviä yhteensä 98 kilometriä. Loistava markkina- ja myyntipaikka! Lisätään vaan tuotantoa, mutta olisiko parempaa liiketoimintaa hankkia ensin asiakkaita?
Taannoinen homoilta herätti valtaisaa kohua saaden ihmiset eroamaan kirkosta. Samaan aikaan korkeimmassa oikeudessa puitiin juttua, jossa miespappi lopulta tuomittiin siitä, ettei hän ollut suostunut työskentelemään naispapin kanssa. En voinut uskoa korviani, kun kuulin uutisen televisiosta. Suomessa, tasa-arvon kultamaassa, pitää naisen mennä korkeimpaan oikeuteen saakka saadakseen päätöksen, että saa tehdä työtään joutumatta miehen sortamaksi? Kyseinen miespappi tuskin on poikkeus, mutta toivottavasti yksi viimeisistä, jotka kieltäytyvät työskentelemästä naisen kanssa. Toisaalta, 320 euron sakkorangaistus oli mitätön, joten eipä sanktio ainakaan ole kovin pelottava. Naispappeja on ollut jo kaksikymmentä vuotta, ja yhtä kauan on ollut miehiä. jotka eivät suostu heidän kanssaan toimimaan työtehtävissä. Tämä ei silti ole aiheuttanut massapakoa kirkosta. Naiset kohtaavat monella muullakin alalla vastaavaa syrjintää.
Mutta hei! Meillä on hieno luonto ja puhtaat vedet! Sillä mennään, kyllä meitä nyt muut arvostaa!

Rippijuhlat

Meillä oli rippijuhlat. Leiripaikka oli kaukana kotoa, mutta lähellä mummilaa, joten käytännön syistä päädyimme pitämään juhlat siellä. Tarjoilut oli suunniteltava niin, että kaikki tuotiin valmiina tai puolivalmiina kotoa, valmistettiin illalla ja aamulla ja kannettiin pöytään konfirmaatiosta tultua.

Lämmintä ruokaa ei voinut tarjota, koska konfirmaation jälkeen kaikilla oli kova nälkä ja ruoka piti saada heti pöytään. Ruokaisat salaatit ovat hyviä, koska niillä vatsa täyttyy ja ne voi valmistaa etukäteen. Kuvassa etualalla näkyy perheemme suosikki "kikhernesotku", jossa on kikherneitä, fetajuustoa ja neljän paprikan relissiä. 

Perunasalaatin voi tehdä monella tavalla. Luin jostain, että perunasalaatin perunat pitää kuutioida heti keittämisen jäkeen, jotta kastike imeytyy paremmin. Sekoitin mukaan kapriksia, purjoa, ruoho- ja punasipulia, basilikaa, persiljaa ja kastikkeen, joka oli itse asiassa vain basilikaöljyä, currya, suolaa ja ripaus sitruunapippuria. Öljyä sai olla reilusti, ja koska tein salaatin jo edellisenä päivänä, se maustui mehukkaaksi. 

Pastasalaatti on toinen helppo, mutta varma valinta. Tähän sekoitettiin cocktailkurkkua, tuorekurkkua, punaisia ja keltaisia kirsikkatomaatteja sekä aurinkokuivattuja tomaatteja. Kastikkeeksi valitsin pestokastikkeen. Pastasalaattiin kannattaa ehdottomasti sekoittaa runsaasti kastiketta,  ettei se ole kuivaa!

Toistan itseäni, mutta hyvä lihakauppa Helsingissä on Veijo Votkinin tehtaanmyymälä tukkutorilla, joka on avoinna kaikille sijainnistaan huolimatta. On ilo tehdä ostoksia, kun myyjänä on vankalla ammattitaidolla varustettu herrasmies, joka osaa kertoa parhaat valmistusohjeet ostoksia pakettiin kääriessään. Kuin ennen vanhaan! Poikani ainoa ruokatoive juhliin oli paahtopaisti. Votkinin lihamyyjä ehdotti paahtopaistin sijaan kulmapaistia,  siinä on enemmän syötävää. Leikkaaminen on helpompaa, koska syyt menevät säännöllisemmin. Paisti laitettiin puoliksi. 

Toiseen upotin valkosipulinkynsiä. Lihamestarin ohjeen mukaan ruskistin lihat ensin, hieroin niihin suolaa ja jauhettua pippuria ja laitoin sitten lihamittarin kanssa uuniin. Nämäkin voi mainiosti valmistaa edellisenä päivänä, koska liha tarjotaan kylmänä. 

Tarjosin myös kylmäsavulohta. Sen hain Kalatukku Erikssonilta, jossa kala on aina tuoretta! Arvostan Roihupellon myymälän Harrietin asiantuntemusta. Hän osaa neuvoa kalankäsittelyä, antaa reseptejä ja määräsuosituksia. Meillä oli noin 20 vierasta ja Harrietin neuvomat kaksi isoa filettä oli juuri sopiva määrä. 

Leivoin lisäksi saaristolaisleipää, se säilyy hyvin, vaikka sen tekee ajoissa. Pöydässä oli vielä briejuustoa viikunapyreen kanssa. 

Jälkiruoaksi tarjosin kakkukahvit. Blogissakin esittelemäni syntisen hyvä suklaakakku oli juuri sopivankokoinen tälle määrälle. Sen maku paranee säilytyksestä, joten tein senkin jo edellisenä päivänä. 

Koska kyse oli rippijuhlista, ja suklaakakku oli jo "syntinen", tasapainotin tarjoilua tekemällä vadelmaisen kuivakakun katedraalinmuotoiseen kakkuvuokaan...  En löytänyt sopivaa reseptiä, joten kehitin sen itse: kakussa on pussillinen pekaanipähkinöitä hienoksi hakattuna, pari desiä vadelmia ja 100g valkoista suklaata pieninä paloina. 

Toisin kuin nykyisin monessa perheessä, meillä ei tarjoilla kuohuviiniä tai muutakaan alkoholia rippijuhlissa. Tiedän olevani tässä mielessä poikkeus, mutta vaikka viinin ystävä olenkin, en pidä sitä tarpeellisena 15-vuotiaan juhlissa.  Juhlava ja lämmin tunnelma teki tilaisuudesta mukavan ja mieleenpainuvan. Onneksi meillä on vielä yhdet rippijuhlat ensi kesänä!