sunnuntai 26. syyskuuta 2010

Kääretorttua!

Olen leiponut lapsesta saakka. Siihen aikaan yksi lempiherkuistani oli nopeasti leivottu ja vielä nopeammin syöty kääretorttu. Kääretorttuun liittyy myös monia hienoja lapsuusmuistoja: mummuni, vieraanvarainen papinrouva ja innokas leipuri, osasi taikoa kahvipöytään aina jotain hyvää yllätysvieraiden tullessa. Mummulassa sain usein kääretortusta tehtyjä, kermavaahdolla koristeltuja leivoksia, jotka olivat uskomattoman herkullisia. Ne tarjottiin aina kauniilta porsliinilautasilta teen tai kahvin kera.

Eräänä nostalgisena hetkenä päätin kokeilla, ovatko vanhat taidot tallessa.

Suklaakääretorttu


lasillinen kananmunia
lasillinen sokeria
lasillinen vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
2 rkl kaakaojauhetta (Van Houten tai Fazer)

sokeria
aprikoosihilloa

Taittele leivinpaperiiin selkeät reunat ja asettele se pellille.
Sekoita kananmunat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi ja lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet varovasti seokseen. Kaada taikina leivinpaperille ja levitä se tasaiseksi (leivinpaperin reunat pitävät kääretorttulevyn suorakaiteen muotoisena). Paista n. 10-15 minuuttia 200 asteessa.

Kumoa (leivinpaperissa kiinni oleva) kääretorttulevy puhtaalle keittiöpyyhkeelle, jolle on siroteltu sokeria. Irrota leivinpaperi varovasti.
Levyn jäähdyttyä levitä hillo tasaisesti levyn päälle ja rullaa tiiviiksi.

Tarjosin kääretortun jälkiruokana perheelle. Lautanen tyhjeni nopeasti, ja "Miksi et ole tehnyt tätä aikaisemmin" olikin mielestäni täysin relevantti kysymys.

Tällä hetkellä ravintolamaailmassa on trendikästä tehdä monimutkaisia ja pieniä herkkupaloja niin alku- kuin pääruoiksikin. Rehellinen ja paksu siivu kääretorttua ei siis ole mitenkään trendien mukaista, mutta ah niin hyvää.
Aikaa seuraavana herkkusuuna annan kuitenkin tässä vinkin tyylitietoiselle: trendikäs kotikokki rullaakin tällä ohjeella pari minikokoista kääretorttua. Torttu leikataan pikkuviipaleiksi, pursotetaan päälle pehmeää moussea ja koristellaan sitruunamelissan lehdellä ja vaikka aprikoosista leikatulla kukkasella, ja täydestä menee.

perjantai 3. syyskuuta 2010

Kanasalaattia

Minulta kysytään jatkuvasti, kuinka jaksan aina laittaa ruokaa ja kokeilla uusia juttuja. Jotkut tuntuvat luulevan, että virittelen gourmet-herkkuja aina iltaisin ja viikonloppuisin... Kunpa se olisikin totta! Todellisuudessa olen kelpo kotikokki, mutten oikeastaan suuremmin ehdi tai pysty kokeilemaan monimutkaisia erikoisuuksia. Ruuanlaitto tuntuu vaan olevan ainoa harrastukseni.
Uskon lisäaineettomuuteen, luonnollisuuteen ja omaan maustamiseen (en osta koskaan valmiiksi marinoitua ruokaa). Teen yleensä aika samantyyppistä ruokaa, mutta aina välillä kokeilen uutta. Toisaalta kolmen teinipojan äidin on oikeastaan pakko laittaa ruokaa, mieluiten paljon ja nopeasti. Kun saan perheen yhteiseen ruokapöytään, olen tyytyväinen. Tämä tapahtuu onneksi usein - kokkaan lähes joka päivä.

Viime kesän unohtumattomalla amerikanreissulla oli monia kulinaristisia kohokohtia. Yksi pojistani ihastui amerikanemäntämme tekemiin kanasalaattileipiin (Chicken Salad Sandwich). Ne oli tehty kaupasta ostetusta valmiista salaatista.
Kanasalaatti on melko harhaanjohtava nimitys. Se oli herkullista, kermaista mössöä, jota lapattiin leivälle, toinen päälle kanneksi, leivät puoliksi ja pakettiin. Helppoa ja nopeaa!  Autossa mukana kulkeva eväslaukku oli sitten täynnä näitä hyvänmakuisia leipiä, kylmiä juomia ja perunalastuja hellepäivän huikopalaksi.

Poikani sanoi: "Äiti, miksei meillä ole koskaan lounaaksi kanasalaattileipiä?"
Siinä oli sopivasti haastetta!

Onneksi kerään keittokirjoja. Kotoa löytyi Stonewall Kitchen Favorites -kirja, jonka olen aikaisemminkin tässä blogissa esitellyt. Stonewall Kitchen on amerikkalainen herkkusarja, jota saa Ruotsista, mutta ei vielä meiltä (sarja on itse asiassa kotoisin Yorkin kaupungista Mainesta, ajoimme sen pääkonttorin ohi kesämatkallamme). Stonewall Kitchenin omistajat ovat kirjoittaneet kyseisen keittokirjan, josta löytyikin juuri oikeanlainen kanasalaattileivän resepti.

Sitähän piti soveltaa kotoisiin oloihimme, mutta hyvää tuli!

Kanasalaattileivät Minnan tapaan


4 kanan rintaleikettä (paksua, jossa luu mukana)
Suolaa, pippuria kanan maustamiseen (tai mitä haluat)

Paistetaan uunissa n. 200 asteessa kypsiksi. Annetaan jäähtyä.
Vaihtoehtoisesti voit käyttää tähteeksi jäänyttä kanaa tai ostaa kokonaisen grillibroilerin.


1 punasipuli hienoksi hakattuna
kesäsipulia tai purjoa
3 rkl majoneesia
3 rkl luonnonjugurttia
yrttejä (persiljaa, minttua, rucolaa, vesikrassia jne)
suolaa ja pippuria

hyvää leipää
salaatinlehtiä

Hienonna kana mahdollisimman pieneksi, siirrä sekoituskulhoon.  Leikkaa sipulit ja yrtit hienoksi. Itse käytin rucolaa sekä omasta yrttitarhasta löytyvää minttua ja persiljaa.
Kanapalat, purjo, persilja  ja pippuri sulassa sovussa!

Alkuperäisessä ohjeessa käytettiin vesikrassia, joka piti hienontaa monitoimikoneella tai sauvasekoittimella. Majoneesi sekoitettiin joukkoon, kunnes seos on tasaisen vihreää. Jätin tämän vaiheen väliin.
Sekoitin kanan, yrtit ja sipulit tasaiseksi mössöksi, lisäsin turkkilaista jugurttia ja lime-basilikamajoneesia, kunnes koostumus oli sopiva. 
Lopputuloksen tulee olla kiinteähköä mössöä, joka ei valu leivän välistä (antamani majoneesin ja jugurtin määrät voivat olla ala- tai yläkanttiin, riippuen kanan määrästä). 
Kanasalaatti on valmis! Lähes yhtä helppoa ja nopeaa kuin kaupasta ostaminen ja vähintään yhtä hyvää kuin se ameriikanherkku.

On tietysti makuasia, tekeekö valmiita leipiä vai antaako lounastajien rakentaa omat leipänsä. Kotioloissa onkin hauska kattaa pöytään täytteeksi sopivia lisukkeita: salaatinlehtiä, tomaattiviipaleita ja vaikka kurkkua. Leivän voisi voidella mangochutneyllä tai hyvällä sinapilla.

Lime-basilikamajoneesi sopi kanasalaattiin erinomaisesti. 

Hyvää ruokahalua!