tiistai 3. elokuuta 2010

Hummeria...

Suomessa on rapukausi parhaimmillaan. Vadillinen punaisia rapuja runsailla tillikoristeilla kuuluu meillä aina loppukesään ja ystävien kanssa vietettäviin traditioihin.  Mutta vielä ovat ravut saaneet odottaa.

Palataan vielä yhden kerran kesäisen amerikanmatkamme tunnelmiin ja toiseen punaiseen herkkun, hummeriin.

Maine Lobster on käsite, ja sanotaan, että Mainen osavaltiossa on parhaat hummerit. Mainessa hummerin hyvää mainetta hyödynnetään monin tavoin ja useimmista kaupasta löytyy vaikka mitä rekvisiittaa hummerin syönnin vauhdittamiseksi. Tiedä häntä kuinka tarkkaa on Mainen maine, me ainakin vietimme kauniita kesäpäiviä Mainen ja New Hampshiren rajalla ja saimme taivaallisen hyviä hummereita...

Salaisuus oli tuoreus. Porstmouthin satamassa oli pieni hummerikoju, joka myy eläviä hummereita.
Siellä oli eri kokoisia hummereita, jotka uiskentelivat merivesialtaassa. Ensin kysyttiin kokoa. Lisäksi piti valita, ottaako pehmeämpikuorisen (helpompi syödä) vai kovemman (enemmän syötävää). 
Hinta määräytyy aina markkinatilanteen mukaan. Verrattuna ravintolahintoihin itse ostetut hummerit ovat tietysti huomattavasti edullisempia. Lisäksi hintataso vaihtelee todella paljon vuosittain: kaksi vuotta sitten hummerit olivat huippukalliita, mutta viime vuonna vaikeassa taloustilanteessa niiden kysyntä romahti, ja hummeri oli broileria edullisempaa. Tänä vuonna oltiin jossakin puolivälissä.

Hummerit pakataan ronskisti ruskeaan paperipussiin ja ne kiikutetaan nopeasti kotiin illallista odottamaan.
Kotona hummerit sitten laitetaan kiehuvaan veteen. On erittäin tärkeää, että vesi todella kiehuu, jotta hummerit kuolevat nopeasti. Urbaanina ihmisenä hieman vierastan ajatusta elävän olennon hankkimista ravinnoksi, mutta kokenut hummerinkeittäjä Bill laittoi mukisematta hummerit kattilaan ja keitti niitä noin 20 minuuttia. Kattilan vieressä on jo voisula valmiina.
Valmis, herkullinen hummeri lautasella, voisulaa ja muutama hassu papu (pakko olla pikkuisen vihreää!). Hummerin syöminen on huomattavasti helpompaa ja palkitsevampaa kuin rapujen nauttiminen, mutta työkaluja ja taitoa tarvitaan siinäkin. Opetus: vaikka kovakuorisessa on enemmän syötävää, pehmeäkuorinen on silti parempi, koska kova kuori on todella kova! Onneksi meillä oli näppärät hummerisakset. 
Hummeri on erittäin herkullista ja sen lisukkeeksi riittää todella voisula. Usein lisukkeena tarjotaan maissintähkiä. Meillä oli tarjolla myös porsaan sisäfilettä ja salaattia. 

Toinen hyvä tapa nauttia hummereita on tilata ravintolassa Lobster Roll: sämpylä, jonka välissä on hummeria. Edullisempi, mehukas ja maukas lounasherkku! 


Tunnelma vaatii vielä Uudelle Englannille tyypillisen kuvan, vanhan majakan. Tämä majakka on Nubble Lighthouse, Yorkista, Mainesta, joka on varoittanut merenkulkijoita jo vuodesta 1879. Vanhoja majakoita on kaikkialla Uudessa Englannissa. Niiden kiehtovat tarinat ja ankara historia ja toisaalta suussasulavat meren antimet ovat oleellinen osa merellistä itärannikkoa. 

Mielestämme suomalainen matkailija istuu Uuden Englannin maisemiin loistavasti, enkä usko, että tämäkään visiittimme jäi viimeiseksi. 



Ei kommentteja: