maanantai 26. heinäkuuta 2010

Lisää Amerikan tunnelmia

Kai se on niin, että kun on ruoka-alalla ja muutenkin innostunut ruoasta ja juomista, ei koskaan osaa lomallakaan olla tutkimatta kauppojen hyllyjä, ravintoloiden ruokalistoja ja kirjakauppojen keittokirjavalikoimia. 
Kauniita annoksia tekee mieli valokuvata ja monta mukavaa pientä purkkia löytää tiensä kotiin. 
Jos, hyvä lukijani, satut suunnittelemaan matkaa USA:n itärannikolle, saatat ilahtua näistä kohteista yhtä paljon kuin mekin.
Mediterraneo-ravintolaa suositteli paikallinen herrasmies. Osoitteeksi riittää Federal Hill, Providence, Rhode Island. 
Kuuma kesäpäivä, kukaan ei voi istua terassilla, ei edes hellettä rakastava suomalaisturisti. Ravintolassa on käynyt monenlaisia julkkiksia ja eteisessä on heistä valokuvia. Aterian päätteeksi tarjottiin lasilliset kylmää limoncelloa, ja poislähtiessä henkilökunta kuori vimmatusti sitruunoita uutta satsia varten. Providence on seitsemälle kukkulalle rakennettu kaupunki, jossa historia on vahvasti läsnä.

Martha's Vineyard on saari Cape Codin edustalla, lähellä Bostonia. Se on Massachusettsin osavaltiota ja tunnettu lomasaari, jossa viihtyvät niin silmäätekevät poliitikot, miljonäärit kuin monet tuikitavalliset amerikkalaiset. Eurooppalaisia emme juuri kohdanneet. Kaunis, upea saari, jossa on loistavat pyöräilyreitit, hienot uimarannat ja uskomattoman hyvä ruoka. 
Tämä annos on kampasimpukoita ja jokirapuja pastan kera. Yksinkertainen, suussasulava annos, joka oli lounaslistalta ja edullinenkin, silti yksi matkan herkullisimmista ruoista. 
Seafood Shanty-ravintolan valitsimme, koska siellä oli iso aurinkoinen terassi, josta oli näköala kalastaja-aluksiin ja lauttaan, jota pitkin pääsee luonnonkauniille Chappaquiddic-saarelle. 
Ruoka oli niin hyvää, että tulimme seuraavanakin päivänä samaan paikkaan syömään. 

Asuimme viehättävässä Ahley Inn-nimisessä majatalossa, joka on vanha merikapteenin talo aivan Egdartownin keskustassa. Sijainti ei olisi parempi voinut olla. 
Paikan omistajat ovat ystävällisiä ja avuliaita, ja puitteet olivat viehättävän vanhanaikaiset. Pyörävuokraamoja on paljon ja pyörätiet ovat hyviä. Hyvän fillarin sai 25 dollarilla vuorokaudeksi.

Ahsley Innin aamiaiset olivat kotonatehtyjä ja herkullisia. Muffinsseja ja skonsseja oli vapaasti saatavilla, lisäksi sai tilata vaikka kuvan annoksen, jossa oli itsetehtyä granolaa, tuoreita marjoja ja luonnonjugurttia. Patio oli varjoisalla sivupihalla, jossa oli miellyttävä juoda kuppi kahvia ja suunnitella päivän ohjelmaa.
Oak Bluffs on toinen, isohko kaupunki Martha's Vineyard-saarella, jossa vietimme aikaa ennen takaisin mantereelle menoa. Viehättäviä kauppoja ja kauniita kylttejä!
Saarelta ei löydä ketjuravintoloita tai -kauppoja. Pienet liikkeet ovat yrittäjävetoisia ja monessa ravintolassa on ulkomaalaisia harjoittelijoita. Ilmapiiri on kansainvälinen ja persoonallinen.

New Hampshire on mukava osavaltio: siellä ei ole lainkaan Sales Taxia eli arvonlisäveroa. Muissa osavaltioissa hintaan lisätään vero, joka yleensä on noin 10% molemmin puolin. New Hampshiren tunnuslause Live Free or Die on dramaattisuudessaan aika konkreettinen ja aiheuttanut erikoisia toimenpiteitä ja lakeja (mm turvavyöpakko tuli voimaan vasta aivan äskettäin). 
New Hampshire on tunnettu järvistään ja korkeista vuoristaan. Ajelu järvialueella oli tutunoloinen, maisema muistutti suomalaista maisemaa, etenkin kun juuri silloin alkoi sataa. Poikkesimme sadetta pitämään tähän pieneen kyläkauppaan, Country Store, ja joka myi melkein mitä vaan. 


Kaupan karkkivalikoimaan kuuluivat myös Pandan lakut.

Mainen osavaltio on suuri ja ulottuu kauas pohjoiseen. Poikkesimme monessa mielenkiintoisessa kohteessa rannikolla. Kennebunkport on pieni kylä, jossa eläkepäiviään viettää entinen presidentti George Bush vanhempi. 
Tämä mukava kahvila on historiallisen pikkukylän pääkadun varrella. 
Maineensa veroinen osavaltio. 

Kennebunkportissa on yksi hauska herkkukauppa, Flaming Gourmet, jossa on erinomainen valikoima herkkuja. Paikkakunnan poliittinen linkki on ehkä vaikuttanut myös tämän hyllyn valikoimaan, vaikka liike mainostaakin olevansa erikoistunut kaikenlaisiin tulisiin kastikkeisiin. 
Kahdessa viikossa ehdittiin kiertää monta muutakin paikkaa. Hyviä ravintoloita, loistavia kohteita. Aika monessa paikassa olisi kiva viipyä pidempään. Ehkä seuraavalla kerralla?

torstai 22. heinäkuuta 2010

Kesätunnelmia Amerikasta

Tänä kesänä on nautittu Suomessakin ennätyshelteistä. Trooppiset yöhelteet eivät sovi pohjan perukoille, sanovat. Itse kuulun siihen vähemmistöön, joka nauttii sitä enemmän, mitä lämpimämpää (tai kuumempaa) on.
Vietimme juuri kaksi kuumaa viikkoa Yhdysvaltain itärannikolla, joka on perheemme suosikkimatkakohteita. Meillä on siellä ystäviä, mikä tekee lomailusta erityisen miellyttävää.
Matkan alkajaisiksi juhlittiin kansallispäivää, joka amerikkalaisittain myös näkyy trikoloriväreissä monin tavoin.
Ystävillämme on moottorivene, joka vaikutti olevan veneiden pienimmästä päästä... Vene oli oikein mukava ja suuri seurueemme mahtui siihen hyvin. Ilma oli helteisen kuuma. Lyhyen veneparaatin jälkeen maisteltiin vihanneksia dippikastikkeiden kanssa ja nautittiin lasilliset kylmää juomaa veneessä. Lounas oli pursiseuralla. Se oli toteutettu mutkattomaan potlock-tyyliin: jokainen toi jotain yhdessä jaettavaksi. Lisäksi tarjottiin hampurilaisia ja hodareita, jotka sai itse maustaa. Pursiseura tarjosi vedet ja limut, itse sai tuoda viiniä tai muuta juomaa niin halutessaan.

Pursiseura oli myös koristeltu päivän teeman mukaisesti. Aamulla otetussa kuvassa ei vielä näy bändi, joka soitti lounaan viihdykkeeksi, eikä valtavaa grilliä, jolla hampurilaiset ja hodarit tehtiin nälkäisten veneilijöiden ruokkimiseksi.
Sorsaperhe uiskenteli veneiden seassa.

Lounaan jälkeen palattiin vesille. Tämä suojaisia joenpoukama on suosittu pysähdyspaikka: vesi on lämmintä ja mekin uimme pariin kertaan. Olipa leppoisaa! Emäntämme oli tehnyt suussasulavaa "taikakakkua", jossa oli toffeeta, suklaata ja muuta hyvää. 
Illansuussa palasimme satamaan. Ajomatkan jälkeen pääsimme majapaikkaamme, ystäviemme kotiin, jossa ehtoisa isäntäpari tarjosi vielä chili con carnea, jota perheen isä haluaa syödä aina hodarin kanssa (chili hot dog). Ilta oli lämmin ja pystyimme istumaan ulkona aina siihen asti, kun hyttyset saapuivat. Päivä oli ikimuistoinen, herkullinen, upea - monin eri tavoin. 
Aamulla heräsimme ihaniin tuoksuihin: saimme mustikkavohveleita tuoreiden mansikoiden ja kermavaahdon kera. Lautaselle kasattuna siitäkin tuli trikolorin värinen annos!
Perheen isännän salainen aamiaisase on tässä. Tarkkasilmäinen huomaa lautasella paprikoita, tomaattia ja herkkusieniä, jotka kuullotettiin pannussa. Päällä kananmunaa.

maanantai 12. heinäkuuta 2010

Herkkuateria Olossa, osa 2

Olimme tuossa taannoin mukavassa seurueessa katsomassa SATC2-elokuvan ja nautimme sen jälkeen illalisen Olossa. Valitsimme keittiömestarin neljän ruokalajin yllätysmenuun. Ohessa kuvat näistä kauniista annoksista, jotka olivat toinen toistaan kauniimpia ja herkullisempia.
Ennen ateriaa keittiömestari halusi tarjota tällaiset pikkupalat, Amuse-bouches.
Sitruuna-vaahtokarkki lohen kanssa oli tuttu jo edelliseltä kerralta, oikealla oleva perunalastu on aikamoinen pitsiluomus!
Varsinainen alkupala oli kotimaista ankanmaksaa, joka oli kyllä uskomattoman hyvää - oikeastaan parasta mitä olen koskaan syönyt.



Toinen alkupala oli kalaisa, erityisesti kampasimpukka oli mieleen...


Välijuomaksi tarjottiin Pink Lady 

Pääruoka oli itse asiassa sama kuin viime kerralla: kotimaista marmorifilettä. 


Tarjoilija puhui meidät ympäri ottamaan vielä kotimaisia juustoja tähän väliin. Kannatti!


Esi-jälkiruoka! 


Pääjälkiruoka oli kaunis.. Kansi on kuin taiteilija paletti maalitippoineen ja siveltimineen. Varsinainen annos oli porkkanakakkua mutta kyllä tämä syötiin lähinnä silmillä, niin taidokkaasti rakennettu ja aseteltu.

Jälkiruoan jälkeen tuli vielä laskun kanssa pieni jälki-jälkiruoka, josta ei ole kuvaa,  joten vaikka lasku olikin melkoinen, saimme kyllä vastinetta rahoille. Neljä ruokalajia ja juustot oli itse asiassa yhteensä yhdeksän annosta, joten ilta venyi kohtalaisen pitkään, mutta oli hieno kesän avaus.