Maalaistunnelmaa

Suomen kesässä on oma ainutlaatuinen tunnelmansa. Tätä kirjoittaessani on mitä kaunein kesäaamupäivä. Nousimme aikaisin keittämään aamukahvit, jotka nautimme ihanan leppeässä aamuauringossa ulkona. Helposti hengitettävä ilma, tila ja avaruus sekä luonnon puhtaus ovat meille itsestäänselvyyksiä, mutta globaalisti ajatellen ne ovat suurinta luksusta.

Pääsin alkukesästä nauttimaan hienoista maalaismaisemista, tilasta ja upeasta luonnosta, kun pitkäaikainen yhteistyökumppani kutsui viettämään työpalaveria kesäpaikkaansa. Illallisen tai lounaan sijasta päätettiin kokoontua maalle, istua rauhassa ja tehdä itse ruokaa. Herrasmiehet olivat suunnitelleet ruoat ja hankkineet ateriaan sopivat viinit.
Itse kesäpaikka oli suuri elämys ja asukkaittensa visusti varjelema salaisuus. Rakkaudella kunnostettu vanha talo on kätketty kesäparatiisi. Jokainen yksityiskohta on huolella entisöity ja mietitty. Vanhan talon tunnelma oli lämmin, kutsuva ja tunsimme heti itsemme tervetulleiksi. Talon emäntä on hyvällä maulla ja tinkimättömällä estetiikalla koonnut kauniita esineitä tyylikkäiksi kokonaisuuksi. Pienet yksityiskohdat, harmoniset värit ja harkitut elementit tuovat lämpöä ja viihtyisyyttä. Kesäisen luonnon vihreys tuo tietysti lisää kauneutta, kun ympärillä on hyvin hoidettu piha, jossa kukkivat niin hedelmäpuut kuin koristepensaatkin.
Kaunis lasipullokokoelma ihastutti. Talossa oli epätodellinen tunnelma: aivan kuin olisi elokuvalavasteisiin astunut. Aika pysähtyi, ei enää ollut kiire. Oli tarinoiden aika.
Keittiössä oli näin kaunis hylly. Kauniit purkit ja muut vanhat astiat ovat todella viehättäviä. Sinivalkoinen väriteema toimi kaikkialla talossa.

Kun ensin oli saanut valtaisan annoksen kaunista sisustusestetiikkaa ja talon kiehtovaa historiaa, lasillisen kylmää kuohuviinia ja lohi-tuorejuustorullia, oli tunnelma korkealla. Aika käydä pöytään ja aloittaa illallinen.

Voi pojat, mitkä ruoat. Nämä herrat ovat maailmanmiehiä, joille maistuu muukin kuin jalostajan hernesoppa. Illan teemaksi oli muodostunut Urpo & Ana, koska ruoat olivat suomalais-kuubalaisia.

Parsakauden kunniaksi aloitimme nauttimalla rapsakaksi keitettyjä parsoja voisulan kanssa. Parsojen kanssa saa olla tarkkana, mutta nämä oli keitetty juuri sopivasti (tässä vaiheessa nälkä ja ruoanhimo veivät vallan valokuvausinnosta).
Parsa on miedonmakuista, herkkää ja herkullista, eikä sitä saa pilata liian voimakkaalla kastikkeella tai sopimattomalla viinillä. Tämä onnistui erinomaisesti.
Saimme myös parsalle toisen valmistusvinkin: nopeasti grillattuina ja seesamiöljyllä siveltynä sopivat hyvin grillipihville kumppaniksi.

Suomen kesään kuuluvat tietysti erilaiset kalat. Toisena alkuruokana oli katajanmarjagraavattua lohta, kylmäsavulohta ja graavisilakkaa.

Kaikki kalat olivat todella ihania, raikkaita ja maistuivat kesälle!
Lisänä tarjottiin uusia perunoita, saaristolaisleipää ja kyytipojaksi sauvignon blanc-valkoviiniä.

Tämän jälkeen olivat massut jo täynnä, joten siirryimme ulos ruokaa sulattelemaan. Osallistuimme kilpailuhenkiseen ohjelmanumeroon, joka näin naisnäkökulmasta katsottuna kesti onneksi vain kohtuullisen aikaa. Olen monesti todennut, että hauskinta on silloin, kun on itseään paremmassa seurassa ja osaa nauttia siitä.
Elokuvallinen tunnelma jatkui, sillä leppeä alkukesäinen ilta, kauniit maalaismaisemat ja ympäristön hiljaisuus olivat elämys.

Pian grilli kuumeni ja tuli pääruoan aika.
Grillimestari tarjosi kuubalaisen pääruoan: grillattuja bataatteja, lampaankyljyksiä, biisonimakkaroita ja nektariinisalsaa.
Tämä setti vei kielen mennessään.



Kuvat antavat vain kalpean aavistuksen - esimerkiksi lammas oli niin mureaa ja maukasta, että sellaista olen harvoin (jos koskaan) saanut. Biisonimakkara oli lihaisa ja hyvin vähärasvainen, suosittelen! Salsa oli raikas ja nektariini toi eksoottisen sävyn. Loistava lisuke. Täyteläinen punaviini oli valittu toimimaan pääruoan kanssa.

Ateria jatkui kahdella jälkiruoalla. Harmi, että en ottanut kuvaa upeasta jälkiruoasta... Rommissa marinoidut ananaslohkot grillattiin kevyesti kypsiksi ja tarjottiin rommirusinajäätelön kera. Ananas oli leikattu pystysuunnassa isoiksi kolmioiksi, jolloin siitä saa näyttävän annoksen lautaselle. Fantastista!
Iso Brie-juustokiekko viinirypäleiden kera oli jo sitten melkein liikaa.

Lopuksi keitettiin kahvit ja nautittiin tekemääni suklaakakkua. Isännän itse uuttama kriikunalikööri oli muuten uskomattoman hyvää.

Mikä parasta, työasiat saatiin hoidettua myös. Olin autolla, joten pääsin vain kevyesti nauttimaan aterian viineistä, mutta sen korvasi öinen ajomatka takaisin kotiin. Usva oli noussut joentörmältä ja maalaismaisema näytti hienolta täysikuun loisteessa. Jänis juoksi tien yli ja linnut lauloivat kesäyössä.

Kotikokin kesäherkkuja

Kesä saa meidät paremmalle tuulelle, vaikka olisi pilvisempää tai koleaakin. Luonto on juuri nyt upeimmillaan: syreenit ja juhannusruusut kukkivat yhtä aikaa, tuoksujen runsaus on huumaavaa ja linnut laulavat läpi yönkin. Paras aika kesästä on oikeastaan juuri nyt; lomaa odotellessa, kesästä täysillä nauttiessa.
Meillä grillataan kesällä lähes joka päivä. Olen kokeillut maahantuomiamme ranskalaisia hedelmäetikoita nyt siinä määrin, että voin jo laittaa tännekin glaseerausvinkin.
Kassler on sikäli helppo grillattava, että rasvaisena lihana se mehustuu ja maukastuu grillissä. Iso lihakimpale riitää isollekin porukalle.
Salaisuus on lämmön ja ajan yhdistelmässä: sopivasti ja riittävästi. Liian kuuma grilli polttaa pinnan, ja liian lyhyt aika jättää lihan raa'aksi tai rasvaisen oloiseksi. Kasslerin pitää olla rapsakka, kypsä ja rasvan sulanut pois.
Paistamisen loppuvaiheessa lihapalat sivellään glaseerauksella. Olen kokeillut kymmeniä variaatioita, enkä oikeastaan halua antaa mitään tarkkaa reseptiä. Laitan suurinpiirtein yhtä paljon soijaa, siirappia ja hedelmäetikkaa lasiin, lorauksen öljyä ja teelusikallisen vastarouhittua pippuria. Tämä seos sekoitetaan ja sivellään lihan pinnalle. Lihaa paistetaan molemmin puolin muutamia minuutteja. Siirappi palaa herkästi, joten pitää olla tarkkana.
Parhaimmillaan olen saanut lihan pinnan rapeaksi ja tosi maukkaaksi. Kaikkia neljää hedelmäetikkaa (passionhedelmä, mustaherukka, vadelma ja chilipaprika) olen kokeillut, ja kaikki ovat maistuneet hyviltä. Etikassa itsessäänkin on sokeria, eli siirapin voisi ehkä jättää vähemmälle.
Viime postauksessa laitettiin lohkoperunoita, ja väitettiin että pellillinen menee kerralla. No ei mennyt, joten tein niistä seuraavana päivänä kasslerin kypsymistä odotellessa perunasalaatin. Leikkasin perunat paloiksi ja lisäsin pari salottisipulia hienoksi hakatttuna. Sekoitin kastikkeen crème fraîchesta, sitruunamehusta ja pippurista. Sekaan ruohosipulia ja basilikaa.
Tässä sen kertainen grilliateria. Lautasella lisäksi vielä uunijuureksia, jotka ovat helppo lisuke kesät talvet. Laitan uunivuokaan erilaisia juureksia ja vihanneksia sopivina paloina: bataattia, lanttua, porkkanaa, fenkolia, sipulia jne, päälle öljy-hunaja-mausteseos (1 dl oliivöljyä, 3 tl hunajaa, provencen yrttimausteita ja suolaa) ja uuniin. Lämpöä saa olla 225 astetta. Paistamisen aikana juureksia käännellään, että saavat tasaisen öljy-hunajamausteen.
Näillä vinkeillä pärjää siis talveen saakka!

Talvesta puheen ollen, dieetit kuuluvat talveen! Ei kesäateriaa ilman jälkkäriä.Kotikokkina arvostan nopeita ja yksinkertaisia tapoja tehdä hyvää ruokaa. Rahkajälkkärit ovat juuri tällaisia! Vatkataan kerma vaahdoksi ja siihen sekoitetaan varovasti yhtä paljon rahkaa (esim 2dl kumpaakin). Rahka-kermavaahtoseokseen käännellään varovasti hedelmäpaloja tai marjoja oman maun mukaan. Sokeria voi lisätä, jos siltä tuntuu. -Nyt on viimeinen hetki syödä pakastin tyhjäksi ja käyttää loput viime kesän marjat. Tässä ne menevät nopeammin kuin ehdit sanoa: Hyvää ruokahalua!

Mamman parhaat lohkoperunat

Tiedetään, on jo uusien perunoiden aika, mutta silti voi joutua keksimään jotain kelvollista vanhoistakin perunoista... Meillä lohkoperunat on osoittautunut suosituimmaksi ja nopeimmaksi tavaksi selvitä perheen ruokinnasta.

Tässä nopea ohje:
Tarvitaan perunoita, öljyä ja mausteita. Uuni 200-250 astetta, reilu puoli tuntia, tai kunnes ovat kypsiä.

Perunat leikataan pitkittäin lohkoiksi. (Meillä pellillinen menee viidelle hengelle, eikä jää mitään.)
Perunat sivellään öljyllä.
Itse suosin Tasty-sarjan vege-mausteseosta, lisäksi tarvitaan suolaa. Sopivia mausteita ovat myös paprika, kumina tai vaikka Provencen mausteseos.
Sitten uuniin.
Valmiit perunat ovat mukavan rapeakuorisia, silti pehmeitä sisältä. Ne maistuvat erinomaisesti majoneesin kanssa hollantilaiseen tapaan. Oma suosikkini on Mrs Bridges-sarjan aurinkokuivatuilla tomaateilla maustettu majoneesi, joka on sopivan mausteinen ja hieman etikkainen.

Kaupallinen kapinallinen ja naisasiaa

Verkkokauppialle on kuulemma nyt perustettu "edusmies" - Kauppalehden mukaan ensimmäinen laatuaan.
Kyseinen yhdistys on vappuaattona perustettu Verkkoteollisuus ry, jonka syntyyn liittyy mielenkiintoisia vaiheita, joita itsekin jouduin sivusta - mutta hetken hieman liian läheltä - seuraamaan.
Verkkokauppiailla on kuitenkin ollut jo 15 vuotta oma yhdistys, sähköisen kaupankäynnin yhdistys ECF, jonka hallituksessa olen istunut vuoden päivät. Hallituksessa ovat olleet mukana sattumoisin myös kaksi uuden yhdistyksen innokasta puuhamiestä. ECF on voittoa tuottamaton yhdistys, joka ei maksa palkkaa puheenjohtajalleen tai meille hallituksen jäsenille.

ECF on selkeästi omana hallituskautenani profiloitunut verkkokauppiaiden puolestapuhujaksi. Yhdistyksen toiminta on ollut toki laimeaa, mutta resurssien vähyys huomioiden mielestäni kuitenkin ydinasioihin keskittyvää. Ainoana kauppiasjäsenenä olen tuonut paitsi kauppias- myös naisnäkökulman, joka on ollut miesvaltaisessa joukossa tarpeen.

Tänään sain käsiini myös tuoreen Ekaupan lehden, jossa uusi yhdistys esitellään. Kokouksessa otetussa ryhmäkuvassa on onneksi sentään yksi kauppias (ei tosin ns. pienkauppias), mutta mikä hirveintä: ei yhtään naista!
Sen sijaan siellä on verkkokauppiaille ylihinnoiteltuja palveluja tarjoavien yritysten edustajia, joista osan toiminta on hyvinkin kyseenalaista nimenomaan verkkokauppiaan kannalta.

Lehdessä kerrotaan yhdistyksen tavoitteena olevan liiketoimintalähtöisen ajattelun. Se on sinänsä tervetullut, mutta ei uusi eikä ainutlaatuinen idea. Vuosi sitten laadimme ECF:n uudet vision ja mission, joiden synnyssä olin itse aktiivisesti mukana. Silloin kirjattiin tavoitteeksi kauppiaiden toimintaedellytysten ja netin kaupallisen hyödyntämisen mahdollisuuksien parantaminen. Sama missio on nyt Verkkoteollisuus ry:n esittelymateriaalissa. Uusi yhdistys on siis ECF:n saappaisiin syöksyvä kaupallinen kapinallinen.

En tiedä, miten meidän pienten verkkokauppiaiden käy. ECF:n ongelmana on ollut olemattomat resurssit ja toisaalta alalla vallitseva ylitarjonta kaupallisista seminaareista, koulutuksista ja muusta toiminnasta.
Mutta nyt kysynkin, kuka saa hyötyä yhdistyksestä, jonka melko ilmiselvä tarkoitus on edistää jäsentensä (=verkkokauppaliiketoimintaan liittyvien palveluntarjoajien) omaa liiketoimintaa? Jos haluttaisiin verkkokauppiaiden edunvalvontaa, eikö perustajissa olisi silloin pääosin kauppiaita? Eikö yhdistyksen perustamisen tarvekin olisi kauppias- eikä palveluntarjoajalähtöinen?

Suhtautuisin ehkä hieman eri tavalla uuteen yhdistykseen, jos olisin saanut pienimmänkin indikaation siitä, että sen toiminta olisi oikeasti pienkauppiaan asialla. Esittelyssä luetellaan jäsenmaksuluokat. Ensimmäinen jäsenmaksuraja menee 50 miljoonassa eurossa. Siis yrityksen liikevaihdossa!

Blogini aktiivilukijat muistavat ehkä vielä tarinani verkkokauppiaasta, jota kyykytti laskutuspalveluja tarjoava yritys (arvaatko jo onko kyseinen yritys mukana uudessa yhdistyksessä?). Mainittu kirjoitus herätti kohtalaisesti huomiota. Sain valtavasti palautetta kauppiailta, jotka olivat kiitollisia siitä, että kerroin asiasta avoimesti. Koin puhuvani myös ECF:n jäsenenä, ei vain kauppiaana.
Kirjoitus ei kuitenkaan miellyttänyt palveluntarjoajia. Opin kerralla, että on ihan ok haukkua yhtä, mutta ihan hirvittävän väärin haukkua toista. Piiri pieni pyörii, Suomi on klubi, ja naiset lentävät kaaressa ulos, kun vauhti kiihtyy...

Tiedämme, että suomalaisista verkkokaupoista hyvin monet ovat naisten omistamia. Naiset ovat tänä päivänä tiedostavia ja aktiivisia muodostaen omia verkostojaan, ja herraseurueet saavat hyvinkin tylyn vastaanoton jos eivät ota naisia huomioon.
Patriarkaalinen yhteiskuntamme elää vielä vaihetta, jossa päätökset tehdään saunassa, jonne naisilla ei ole asiaa ("sauna" voi olla joko konkreettinen löylyhuone tai sitten kuvaannollinen paikka, jossa hyvä veli -verkostot toimivat). Mitätöinti, tytöttely ja vähättely ovat meille naisille arkipäivää. Itse olen kuullut niin paljon vähättelyä omasta liiketoiminnastani, että heikompi olisi jo väistynyt. Onneksi en ole tässä asiassa kovin herkkä. En myöskään pelkää avata suutani silloin, kun on suoraan puhumisen aika. En pelkää sanoa ääneen asioita, joihin uskon.

Naisten poisjättäminen ja aliarvioiminen ovat kokemattomien miesten suurimpia virheitä. Kauppalehden käyttämä termi "edusmies" on niin kuvaava! Haluammeko me edusmiehen vai kenties neutraalin edustajan?

Verkkokauppiaiden on nyt muutenkin syytä olla tarkkana, kun heille tarjotaan uutta liiketoimintalähtöistä edunvalvontaa. Edusmiehen pitäisi nyt vakuuttaa meidät kauppiaat siitä, että meitä oikeasti halutaan tukea ja auttaa. Ja miten se tapahtuisi?
Naisilla on tunnetusti täysi oikeus muuttaa mielipiteitään, joten olen avoimin mielin. Jään odottamaan.

Juurevaa ruokaa Juuressa

Helsingissä on paljon kivoja ruokapaikkoja - kun vaan ehtisi kaikissa käydä! Yksi mielenkiintoisimmista ja paljon puhutuista on Juuri Korkeavuorenkadulla. Käväisin siellä äskettäin lounaalla. Karitsaa punaviinikastikkeessa ja perunapalsternakkapyreetä - uskomattoman mureaa lihaa ja maukas annos (nyt pyydän anteeksi jos muistikuvani on väärä ja annos olikin jotain muuta...! Maku oli erinomainen). Suomen Gastronominen Seura valitsi Juuren vuoden 2010 ravintolaksi. Ravintola käyttää paljon suomalaisia raaka-aineita ja lähiruokaa. Sisustus on konstailematon mutta tyylikäs. Erityisesti paikka on tullut tunnetuksi sapaksista, jotka ovat suomalaisia tapaksia.

Ravintolan vieressä on samojen omistajien luotsaama Juuren kauppa. Siellä myydään suomalaista ruokaa pientuottajilta. Paljon luomua ja muuta mukavaa.Esillepano on mutkatonta, ja jotenkin miehistä; ruskealle paperille kirjoitetut hinnat ovat varmaan harkittu juttu...
Hyllyillä on monenlaista kotimaista herkkua.
Samppanjan tavoin pakattu kotimainen herukkakuplajuoma oli minulle uusi tuttavuus. Ystävällinen kauppias kaivoi jostain tiskin alta maistiaispullon ja kaatoi sieltä. Juoma on alkoholiton ja yllättävän voimakkaan makuinen. Vieressä koivumahlaa. Eksoottisia juttuja, kauppaan eksyykin paljon ulkomaisia kävijöitä.
Liitutaulujen käyttö sopii paikan henkeen.Kokonaisuus on mukava - suorastaan ihastuttava!


Ehkä Juuren kauppa tekikin suuremman vaikutuksen kuin itse ravintola...
Olin tosiaan vaikuttunut. Kauppias oli niin innostunut ja esitteli tuotteita samalla intensiteetillä kuin tuore äiti vauvakuvia. Oli tosi hienoa nähdä palava into ja intohimo hyvään, puhtaaseen ruokaan ja kauniisiin pakkauksiin (ehkä siksikin, että tunnen itse samaa). Ostin mukaan Juuren omaa ruususuolaa, Haagan leipomon Pääkaupunkilaisleipää, Ollin luomuraparperihilloa ja muuta hauskaa. Eikä varmasti jänyt viimeiseksi visiitiksi. Menkää muutkin!
Ravintolaan menen myös toistekin, toivottavasti jonain leppoisana kesäiltana, kun ei ole kiire. Silloin nautimme niitä sapaksia ja tunnemme ylpeyttä suomalaisuudesta ja innovatiivisten ravintoloitsijoiden taidonnäytteistä... Odotukset ovat siis kovat.