Pastasalaattia

Pastasalaatti on helppo tarjottava ja nopea koota, se voi sisältää melkeimpä mitä vaan. Tätä salaattia varten paistoin kanafileitä ja halloumi-juustoa, jotka leikkasin sopiviksi paloiksi. Kurkkua, kirsikkatomaatteja, suolakurkkua paloiksi ja sekaan, ruohosipulia päälle.
Tärkeintä on kastike: pastasalaatti ei saa olla kuiva. Laitoin tähän runsaasti Tasty-sarjan Välimerenkastiketta, jossa on hyviä makuja: aurinkokuivattua tomaattia, oliiveja, kaprista ja valkosipulia.

Tätä syötiin helleviikolla terassilla - kun saimme heinäkuun helleviikon jo nyt toukokuussa. Aurinko lämmitti vielä illalla. Runsaasti kanaa sisältävä pastasalaatti oli sopivan täyttävä iltaruoka hyvän leivän kanssa.

Hyvää leipää on muuten vaikea saada! Markettien valmiiksi viipaloidut leivät saavat ihon kananlihalle, samoin kaikki pari viikkoa säilyvät pullamössöt, joita leiviksi kutsutaan. Kuinka monta E-lisäainetta voi leipäänkin laittaa?
Olen ihastunut Rezé-nimisen pienleipomon ranskalaisiin leipiin. Ne tehdään Ranskasta tuodusta juuresta, ja maku, koostumus ja ulkonäkö ovat aidon ranskalaisia. Voisin väittää, että Rezén maalaisleipä on parasta leipää, jota koskaan olen Suomessa kaupasta ostanut! Harmi, että niitä saa vain harvoin meidän lähiruokakaupasta, mutta silloin ostetaan kyllä useampia ja pakastetaan. Yksi varma ostopaikka on Wanhan Kauppahallin Hongiston leipäkauppa. Leipomon kotisivuilta löytyy jälleenmyyntiluettelo, kaikki myyntipaikat ovat pääkaupunkiseudulla. Kannattaa tuoda siis Helsingin-matkalta tuomisiksi muutama kovakuorinen, rapea ihana leipä pastasalaatin tai muiden ruokien kanssa nautittavaksi!

Tässä vielä Välimerenkastike, jota saa meidän verkkokaupasta sekä jälleenmyyjiltämme.

Syntisen hyvä suklaakakku

Olen tainnut mainita monta kertaa olevani Martha Stewart-fani? Dessert-keittokirjakin on jo blogissa esitelty. Haluatteko kuulla lisää? No ei se mitään, kerron silti.
Marthalla on tuossa kirjassaan erinomainen klassikkoresepti Moist Devil's Food Cake. Paholaisen suklaakakun täytteenä on suklaakuorrutus, jolla myös koko kakku peitetään. Tätä olen suunnitellut tekeväni jo pitkään, mutta enpä ole koskaan tehnyt, koska ohje vaikutti melko suuritöiseltä.
Päädyin sitten Marthan nettisivuille, ja löysin sieltä videon ohjelmasta, jossa kakkua tehdään. Ohje perustuu Mrs Milmanin legendaariseen suklaakuorrutukseen ja siksi rouvakin oli kutsuttu mukaan ohjelmaan. Tuo jo kahdeksaakymppiä käyvä rouva sekoitteli kuorrutusta väittäen sitä helpoksi tehdä ja kertoili tekevänsä kakkua pari-kolme kertaa kuukaudessa vähintään, ja aina kaikkiin sukujuhliin, synttäreille, kissanristiäisiin ja muihin tilaisuuksiin.

Tässä siis Suomen oloihin ja mittoihin sovellettu Martha Stewartin suklaakakkuresepti Mrs Milmanin kuorrutuksella.
Olen nimennyt kakun syntiseksi sen sisältämän kalorimäärän perusteella (tosin viimeksi eilen joku ravitsemuseksperttinä itseään pitävä sanoi, ettei kaloreita oikeasti pidä laskea).

Syntisen hyvä suklaakakku

Varaa runsaasti aikaa kakun tekemiseen. Pohjat kannattaa leipoa ehkä jo edellisenä päivänä, tai ainakin hyvissä ajoin, että ehtivät kunnolla jäähtyä. Kuorrutuksen tekemiseen kuluu noin kolme tuntia, mutta sitten kakku pitääkin koota välittömästi. Kuorrutettu kakku säilyy erinomaisen hyvin, useita päiviä (jos ei tule syödyksi).

Pohjaan tarvitaan:
170 g voita (+ vuokien voiteluun)
1,75 dl van Houten -kaakaojauhetta (+ vuokien jauhotukseen)
5,25 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
5 kananmunaa kevyesti vatkattuina
7,5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinsoodaa
1 tl leivinjauhetta
2,5 dl maitoa

Kuorrutus:
700g tummaa suklaata
9,5 dl kuohukermaa


(Jos olet laihiksella, voit päättää lukemisen tähän ja tulla blogiini ensi kerralla uudestaan! Sinua on varoitettu!)

Kuumenna uuni 175 asteeseen. Pohjat paistetaan kolmessa erillisessa vuoassa. Toki voi kokeilla yhtä vuokaa ja pohjan kolmeen osaan leikkaamista, jos vuoat eivät mahdu yhtä aikaa uuniin. Kiertoilmauuni olisi tässä kohtaa paikallaan.Voitele vuoat voilla ja kaakaojauholla.

Siivilöi loput kaakaojauhot kulhoon, johon lisätään reilu desi kiehuvaa vettä. Siirrä hetkeksi sivuun.

Vatkaa voi yleiskoneella tai sähkövatkaimella, kunnes se on pehmeää ja kuohkeaa. Lisää sokeri vähän kerrallaan, ja vatkaa kunnes on kermaista ja pehmeää, noin 3-4 minuuttia. Kaavi välillä kulhon reunoja, että saat tasaisen seoksen. Lisää vaniljasokeri ja kevyesti vatkatut kananmunat vähän kerrallaan. Vatkaa kunnolla ja kaavi kulhon reunat aika ajoin.

Sekoita kuivat aineet keskenään.
Sekoita maito kaakao-vesiseokseen.

Pienennä yleiskoneen tehoa minimiin ja lisää jauho- ja maitoseoksia vuorotellen taikinaan, vähän kerrallaan. Ensimmäisenä ja viimeisenä lisätään jauhoja.Valmis taikina on paksua ja kuohkeaa.

Jaa taikina tasan kolmeen vuokaan. Paista noin 35-45 minuuttia. Jäähdytä valmiit pohjat ritilällä tai lautasella. Niiden tulee olla kokonaan jäähtyneitä ennen täyttämistä.

Sitten kuorrutuksen kimppuun. Ei kannata puuhastella mitään muuta samaan aikaan! Itse suosin leivonnassa belgialaista Bitter Sweet-suklaata, jonka kaakaopitoisuus on noin 50%. Alkuperäisessä ohjeessa käytetään Nestlen valmiita Semi Sweet-suklaahippusia, joita saa kaikista amerikkalaisista ruokakaupoista (hyvä matkatuliainen!), mutta sitä vastaa Bitter Sweet-suklaa. Taloussuklaakin varmaan toimii ihan yhtä hyvin.
Kaada kerma ja suklaa kattilaan. Levy saa olla miedolla lämmöllä, ettei kerma pala pohjaan.
Sekoita koko ajan, kunnes kuorrutus on tasainen ja paksuuntunut, tähän menee noin 20-25 minuuttia. Nosta hieman lämpötilaa ja keittele vielä noin kolme minuuttia. Siirrä pois levyltä.
Kuorrutuksen pitää nyt jäähtyä jääkaappiin laitettavaksi. Tässä kuorrutuskulho on kylmässä vedessä. Metallikulho olisi tietysti muovista tehokkaampi.

Siirrä kuorrutuskulho jääkaappiin. Sekoita 10-15 minuutin välein, jotta kuorrutuksesta tulee tasainen. Tämä on tärkeätä! Keskiosa voi muuten jäädä löysäksi ja reunat jämähtää kulhoon kiinni.
Kuorrutus on valmista noin kahden tunnin sekoittelun ja jääkaapissa seisottamisen jälkeen.

Kuorrutus tulee levittää välittömästi.
Yksi kolmesta pohjasta laitetaan tarjoiluvadille ja kuorrutusta levitetään päälle. Sen päälle toinen pohja ja taas kuorrutusta. Ja vielä kolmas pohja, jonka jälkeen loput kuorrutuksesta levitetään koko kakun päälle ja reunoille.

Vielä pitää malttaa odottaa kakun jäähtymistä. Me emme malttaneet ja siksi kuvassakin kuorrutus näyttää vielä kostealta.
Kakku oli erinomaista tekopäivänä, mutta maistui aika lailla tummalta suklaalta. Seuraavana päivänä maku oli tasaantunut, ja oli vähemmän "tumma". Ihmeellisesti maku parani päivä päivältä!
Tämä kakku siis kannattaa tehdä ainakin päivää ennen tarjoilua.

Kesä!

Loputtoman - suorastaan lohduttoman - pitkältä tuntuneen talven ja kolean kevään jälkeen kesä tuli hetkessä. Suomalainen ottaa kesästä kaiken irti ja pukeutuu sortseihin ja toppiin heti kun voi, vaikka maa olisi vielä roudassa ja monin paikoin lumikasoja on näkyvissä...
Mahtavaa, tätä on odotettu.
Meilläkin laitettiin terassi nyt kuntoon ja grillikausi on avattu. Olen kokeillut erilaisia glaseerauksia uusilla hedelmäetikoilla ja se paras ohje on vielä hakusessa. Raportoin heti, kun oikeat yhdistelmät löytyvät!

Palataan vielä hetkeksi viime viikonloppuun ja äitienpäivään. Olin kutsunut äitini ja veljeni vaimoineen lounaalle. Äitini oli meillä yötä ja sai tietysti aamiaisen sänkyyn. Nuorin poikani teki hienot voileivät ja paistoi letut meille molemmille, tosi upeaa!

Suunnittelin menyyn, joka oli nopeatekoinen, enkä joutunut liian pitkäksi aikaa keittiöön.

Alkupalaksi tarjosin meidän erinomaisen K-kaupan kalatiskilta valmiina ostamaani savulohisalaattia, joka maistuu tosi hyvältä Mondovino-ranskankermakeksien kanssa. Nuoriso syö mitä vaan, kun sen laittaa kivasti lautaselle valmiiksi!
Äitini lempiruoka on hyvä sisäfilepihvi, joten niitä oli tarjolla lohkoperunoiden kera. Lisukkeeksi vähän vihanneksia.
Tässä salaatissa on endiivejä, kirsikkatomaatteja, sinihomejuustoa ja paahdettuja pinjansiemeniä. Kastikkeen sekoitin saksanpähkinäöljystä ja vadelmaetikasta.
Erinomainen lisuke on "kikhernesotku", kikherneiden sekaan fetajuustoa, paahdettua munakoisoa ja paprikarelissiä. Erittäin maukas, ja tämän voi tehdä hyvin vaikka edellisenä päivänä.
Aterian kruunasi isäni legendaarinen marenkikakku, jota hän teki aina vieraille ja merkkipäivinä, kun olin lapsi. Isää ei enää ole, mutta resepti kulkee sukupolvilta seuraaville ja kakku niittää mainetta edelleen. Se on helppo ja takuuvarma. Jaan sen nyt tässä: jäätelöä, kermavaahtoa, banaania ja marenkilevyjä (ne voi tehdä itse tai ostaa valmiina). Kakku kootaan kerroksittain niin kauan kun marenkia riittää, päällimmäiseksi kermavaahtoa. Syödään välittömästi!

Rosé-samppanjaa ja Hyvää Oloa

Lempiyhdistykseni Suomen Champagne-seura on sitten mukavan aktiivinen ja hauska yhdistys! Meillä on ollut kiinnostavia ja opettavaisia tastingejä ja luentoja kevään mittaan. Viimeksi olemme tutustuneet Rosé-samppanjoihin, joissa on runsaasti variaatiota. Tässä joukko herkkujuomia, joita maistelimme eräänä iltana asiantuntevalla opastuksella. Seuramme sai vieraakseen Veuve Cliquot'n kellarimestarin - nuoren, säpäkän naisen, joka ei vastannut kuvaamme samppanjanlaadusta vastaavasta henkilöstä (= kellarin hämärissä viihtyvä vanha papparainen). Englantikin sujui kauniilla brittiaksentilla. Hän oli itse asiassa Suomessa aivan muusta syystä kuin meidän vuoksemme. Ensimmäinen samppanjalasti Keltaista Leskeä nimittäin rantautui Suomeen jo vuonna 1833 ja se toimitettiin Helsingin Kauppatorin varrella sijaitsevaan taloon (tai niille main), jossa nyt sijaitsee Salutorget-ravintola. Tämä tieto oli vastikään selvinnyt vanhoista papereista, ja sitähän piti tietysti juhlia. Siksi kellarimestari oli lähtenyt Suomeen.

Me siis maistelimme juomia, joista sykähdyttävin oli Ruinartin Rosé, joka oli syvä, intensiivinen ja todellinen yllätys. Muutkaan eivät olleet huonoja, mutta tämä oli oma suosikkini.

Toinen Rosé-ilta sujuikin sokkotastingin merkeissä. Satuin istumaan vastapäätä henkilöä, joka tunnisti kaikki juomat, yhden jopa vuosikerran tarkkuudella, vaikkei meille kerrottu tarjottavista juomista mitään ennakkotietoa. Makumuisti on ihmeellinen asia. Viinien suhteen sellainen joko on ihmisellä (harvinaista) tai sitten ei (tavallista). Juomissa on valtavasti eroja, tässä kuvassa näkyy selvästi eri Rosé-samppanjoiden värierot. Kirkkain juomista ei ollutkaan rosé, se oli tastingin jokeri ja oli itse asiassa ranskalainen kuohuviini. Paini aivan eri sarjassa muiden kanssa...

Ankaran maistelun ja aivomyrskyn jälkeen tulee nälkä. Olimme varanneet samppanjaseuralle pöydän Olo-nimisestä ravintolasta. Sen keittiössä mainetta kerää Pekka Terävä. Suomen vanhin ruokaseura Gastronomien Seura valitsi viime vuonna Vuoden Ravintolaksi juuri Ravintola Olon. Lisäksi The Observer-lehti on ravintolan nettisivujen mukaan valinnut Olon maailman parhaaksi paikaksi syödä pohjoismaista ruokaa.
Erikoista ravintolassa on se, että yli viiden hengen seurueille ei luvata à la carte-ruokaa. Meitä oli 14, ja ravintolalla oli meille kaksi vaihtoehtoa: Take It or Leave It. Edes ennakkoon ei voinut ruokia tilata vaan oli pakko ottaa keittiömestarin yllätysmenyy. Jos et ota, ei tarvitse tulla ollenkaan. Sanoinkin, että tällainen olisi minunkin pomottamani ravintola: nyt on nakkikastiketta, syö tai ole syömättä, muuta ei tipu!
Myös muuta pientä joustamattomuutta esiintyi operatiivisella puolella mutta onneksi itse ruoka olikin sitten... elämys.

Alkupalaksi oli sitruunamarinoitua siikaa ja jotakin mielikuvituksellista - kuten sitruunavaahtokarkkia. Tarjoilu pelasi sekunnilleen yhtä aikaisesti koko seurueelle, ja tarjoilijat kertoivat huolella mitä lautasella on. Muistiinpanoja olisi pitänyt kirjoittaa... onneksi sentään kuvat tuli otettua...
- Erinomainen alkupala.

Kermaisessa korvasienikeitossa oli iso mehukas pala karitsaa. Suolaa oli sopivasti ja tämäkin vei kielen mennessään.

Pääruoaksi tarjottiin suomalaista sisäfilettä lisukkeineen... Fantastista. Tulin täyttäneeksi vatsaani myös talon herkullisella mallasleivällä, joten tässä vaiheessa alkoi olla kylläinen olo. Hyvä Olo.


Erinomaisen aterian kruunasi loistava suklaajälkiruoka, joka ei ollut kovin makea, mutta täydellisen suklainen. Jäätelöstä en pidä, mutta se meni muun ohessa. Hieno päätös hyvälle aterialle.

Okei, loistavaa, maukasta ja laadukasta suomalaista ja pohjoismaista ruokaa, mutta miksi kaiuttimista raikasi "Oo-oo-oo-Delilah" ja karmea 70-luvun Katri-Helena? Se veti kyllä pisteitä alas. Jos lupaavat vaihtaa levynsä, tulen toistekin syömään.

Teetä Annankadulla

Annankadulla Helsingissä on avattu ensimmäinen Demmers Teehaus Suomessa. Demmers Teehaus on itävaltalainen yritys, jonka konseptiin kuuluu satoja erilaisia teelaatuja kaikkialta maailmasta. Tee on maailman toiseksi suosituin juoma veden jälkeen. Annankadun viehättävä tummalla puulla ja punaisilla yksityskohdilla sisustettu teekauppa on myös pieni teesalonki, jossa juomia voi maistella.
Koska valikoimassa on myös joitakin meidän tuotteitamme, poikkesimme täpötäysille avajaiskekkereille teejuomia maistelemaan.

Valikoimaa riittää. Tyylikkäät purkit näyttävät kivoilta.
Meidän keksimme ja muut brittiherkkumme sopivat hyvin näiden keskieurooppalaisten teelaatujen rinnalle.Tämä liike profiloituu nimenomaan eurooppalaiseen teekulttuuriin, joka on meillekin tuttua.
Asiantunteva ja mukava myyjä hallitsee nämä kaikki pussukat ja myi minullekin pari todella houkuttelevaa teesekoitusta.
Lahjaksi nämä kauniit ja tyylikkäät teet sopivat erittäin hyvin. Koko konsepti noudattaa samaa väriskaalaa ja kokonaisuus on miellyttävä. Valikoimassa on myös teepannuja, -kuppeja ja muuta rekvisiittaa. Kiva liike! Käykääpä tutustumassa ja nauttimassa kuppi kuumaa!

(Demmers Teehausin naapurissa on muuten erinomainen Sushibar, jossa sielläkin on tullut poikettua. Sillä kertaa ei ollut kameraa mukana mutta sushit olivat hyviä ja paikka tosi kiva!)

Miellyttävä aamiainen...

..oli tänään, kun sain äitienpäiväkahvit sänkyyn. Aamiainen on parhaimmillaan silloin, kun se on leppoisa, kiireetön, herkullinen ja nautitaan vielä hyvässä seurassa! Tänään oli juuri sellainen aamu.

Mutta hyviä aamiaisia on ollut muinakin aamuina. Eräänä arkiaamuna tapasin ystäväni aamiaisen merkeissä ja sovimme treffit Helsingin Kalliossa sijaitsevaan Villipuutarha-nimiseen kahvilaan. Paikka on tunnettu lauantaisista luksusaamiaisistaan, jonne on kuulemma viikkojen jono. Mutta arkisin paikassa on tilaa, ja luksusta on sekin, että saa viipyillä kauniissa kahvilassa ja vaihtaa ystävän kanssa kuulumisia.

Villipuutarha on hauska kokemus. Paikka on täynnä kauniita esineitä, hassuja ja hauskoja yksityiskohtia ja monenmoista somistetta.
Irtokädet ja kupit sulassa sovussa.
Leninillä taitaa nykyisin olla vain nostalgista arvoa, jos sitäkään.
Somat yksityiskohdat ovat viehättäviä. Vain Kalliossa voi olla tällainen paikka!

Itse aamiainen on arkisin yksinkertainen. Voi valita kolmesta vaihtoehdosta: puuro ja marjat, jugurtti ja marjat tai terveysmuffinssi. Tilasin jugurttia ja marjoja, terveysmuffinssin ja café au laitin, ja lasku ei tosiaan päätä huimannut. Kuten kuvasta näkyy, jugurtin ja marjojen lisäksi kulhossa oli kanelimarinoituja omenanpaloja.

Aamiainen oli tosi hyvä, suorastaan kotoisa ja palvelu iloista ja mutkatonta. Henkilökunta oli nuorta, mikä sopi paikan tyyliin.
Vaikka Kallio on hiukan sivussa normaalireiteiltä, menen mieluusti tänne uudelleen.

Yrittäjän näkökulmasta katsoen olin huolissani kahvilan vähäisistä istumapaikoista ja hieman kiikkeristä pöydistä. Se voi olla tarkoituskin, ehkä jopa tarkkaan harkittua, mutta kyllä tukeva pöytä on kuitenkin kiikkerää parempi. Muutama kunnon pikkupöytä lisää, vaikka vähän ahtaammin sijoitettuna, ja asiakkaita ja tuottoa saataisiin enemmän. Etenkin kun paikan suosio on ilmeisen laaja.

Hieman ihmetytti jälkeenpäin, kun vierailin kahvilan kotisivuilla, jossa mainittiin sen olevan myös kauppa. Olisivatko tuotteet olleet myynnissä? Sitä voisi varmaan hieman enemmän mainostaa, jos näin on. Kuvia tarkaan katsomalla ei ainakaan näy hintalappuja tai muuta indikaatiota siihen suuntaan. Hmm, ehkä joku tietää? Täytyypä käydä uudestaan ja kysäistä.