Onneksi on T, joka herätti henkiin
Suomen Champagne-seuran! Ja onneksi tunnen hänet, ja pääsin jäseneksi tähän mukavaan, pieneen seuraan, jonne pääsee vain jäsenen suosittelemana. Meillä on ollut kivoja tastingejä ja tapaamisia, ja lisää on tulossa tänäkin kautena. Vuoden kohokohta oli kuitenkin matka Champagneen elokuun lopussa.
Aika moni viinien ja samppanjan ystävä matkailee Ranskassa juoma-alueilla. Olen itse käynyt maistamassa samppanjaa Champagnessa, siideriä ja calvadosta Normandiassa, lempiviiniäni sancerrea Sancerressa ja niin edelleen. On mielenkiintoista nähdä vuosisatoja vanhoja prosesseja ja traditioita, joiden ansioista jokin maataloustuote - jalostettu rypälemehu tai omenan jatkotuote - on saavuttanut tärkeän aseman ja työllistää tuhansia ihmisiä.
Mutta samppanja on juomista ehdottomasti jaloin! Se on ihmeellinen sekoitus tiedettä, romantiikkaa, kemiaa, insinööritaitoa, onnea, käsityötä ja tietenkin taitavaa markkinointia. Kuplia lasissa, kuplia sydämessä.
Kamerani teki tenän juuri sillä matkalla, ja melkein kaikki 600 ainutlaatuista kuvaa tuhoutuivat (kamerakorjaaja väitti, että kamera ei ollut rikki, joten vakuutuskaan ei korvannut, mutta kas kummaa, huollon jälkeen kamera toimii taas). Se oli melkoinen takaisku muuten upealla matkalla, jonka kohokohdat olivat seuramme hyvien kontaktien ansiosta melko lailla sanoinkuvaamattomia. Emme osanneet odottaa niin loisteliasta vastaanottoa. Vip-kohtelu samppanjatilalla ja uniikki kierros kellareissa ja tuotantotiloissa. Vapaavalintaista samppanjaa melko estoitta virraten ja lahjapullo mukaan. Neljän ruokalajin illallinen vierastalossa - juomana tietysti erilaista samppanjaa läpi aterian.
Näin hienosti meitä kohtelivat
Mumm,
Taittinger sekä kaikkien suosikiksi noussut
Devaux. Pommeryn vierailu oli vähän suppeampi, mutta juomat erinomaisia sielläkin. Aiemmalta vierailultani tiedän, että tämä ei ole tavallista, normaalisti turistikierros maksaa, ja juomista veloitetaan erikseen.
Romanttiset turistikierrokset henkeäsalpaavissa, jopa 60 metriä syvissä kalkkikiviluolissa ovat vaikuttavia ja mieleenpainuvia, mutta ehkä kuitenkin antavat kovin yksipuolisen kuvan oikeasta samppanjanvalmistuksesta. Siksi suurimman vaikutuksen teki supersiisti, hyvin hygieeninen ja ympäristösertifikaatteja kerännyt Devaux, jonka kiiltävät terässammiot ja selkeät linjastot antoivat vastauksia tiedonjanoon: näin se siis oikeasti nykyisin tapahtuu. Munkit eivät enää pyörittele pulloja, ja tuotanto on jo ajat sitten siirretty pois kalkkikiviluolastoista.
Tämä kuva on varmaan kaikkien Mummilla käyneiden albumissa!
Kun kävimme ensin Mummin tyylikkäissä tiloissa ja maistelimme erinomaista samppanjaa, ajattelin, ettei tämän parempaa voi olla...
Illallinen la Maison Gordon Rougessa oli tyylikäs aperitiiveineen ja ruokalistoineen. Samppanjan monipuolisuus kävi hyvin ilmi. Vanha fraasi 'samppanjaa voi tarjota läpi aterian' pitää ehdottomasti paikkansa, mutta olipa ylellistä saada eri samppanjaa jokaiselle ruokalajille.
Näitä portaita laskeudutaan Pommeryn kalkkikiviluolastoon, joista syvimmät ovat peräti 60 metriä syviä, korkeita holvikirkkomaisia tiloja.
Pommeryn siniset pullot, moderni ajattelu ja tuotteiden kaupallistaminen olivat virkistävä, raikas ja nuorekas yhdistelmä.
Myymälä oli upea! Pommeryn menestyksen takana on leskirouva, Madame Pommery, joka ensimmäisenä keksi kehittää kuivan samppanjan, josta tuli kaupallinen menestys: tämä tapahtui vuonna 1874.
Taittinger on ollut oma suosikkini jo pitkään. Odotin paljon tältä vierailulta. Hauska isäntämme oli erinomaisen vieraanvarainen ja näytti mielenkiintoisia yksityiskohtia kalkkikiviluolista, ohi normaalireitin.
Kalkkikiviseiniin oli kaiverrettu muistoja monilta menneiltä vuosikymmeniltä.
PR-johtajan työhön kuuluu juoda samppanjaa vieraiden kanssa, sekä viihdyttää heitä vielä illallisella. Kuulemma useita kertoja viikossa... Auringon jo laskiessa istuimme Taittingerin vierastalossa. Täällä ruokalistoihin oli painettu
"Illallinen Suomen Champagne-seuran kunniaksi...". Näkymä avonaisista ikkunoista viinirypäleviljelmille oli levollisen kaunis, ja ateria fantastinen. Talon kissan ylpeänä saliin tuoma, hengiltä saalistettu hiiri herätti meissä suurta hilpeyttä, etenkin kun kissa jätti sen meidän ihasteltavaksemme ja maukui ylpeänä talon emännän punastellessa kauhusta.
Devaux on monelle suomalaiselle tuntematon talo, mutta toivottavasti ei kauan. Myös Devauxin menestyksen takana on leskirouva, Veuve A. Devaux. Olimme imponeerattuja siisteydestä ja korkeasta laadusta kautta linjan.
Terässammiot ovat vaikuttava näky. Valmistusprosessi oli huolellisesti suunnniteltu ja optimoitu, vaikka periaatteessa vanhat munkkien ideat ovat edelleen homman sielu ja idea.
Devauxin suuri valikoima oli haaste meille, kun yritimme maistella juomat läpi, mutta jokaiselle löytyi oma suosikki. Isäntämme oli halunnut meille upean elämyksen vielä illaksi - se ylitti jälleen odotukset. Illallinen oli suunniteltu yhdistämään parhaat juomat ansioituneen keittiömestarin luomiin herkullisiin makuihin, ja jokainen ruokalaji oli edellistä parempi. Iloinen seurueemme totesi ehkä sadatta kertaa, että kannatti lähteä tälle reissulle!
Alkon tilausvalikoimasta saa kahta Devaux-samppanjaa, molemmat ovat ehdottomasti kokeilemisen arvoisia juomia. Blanc de Noirs on erikoisuus: tummista rypäleistä tehty samppanja, joka ei ole rosé.
Kaikki ei tietysti ollut ihan yhtä täydellistä tälläkään reissulla. Koska blogini haluaa olla hengeltään rakentava ja positiivinen, jätän kertomatta ne muutamat epäonnistumiset ja kauhukokemukset, joihin itse emme saaneet tai voineet vaikuttaa. Otamme kokemuksesta opiksi, ja seuraava matka suunnitellaan kokonaan seuran voimin, emme tarvitse ulkopuolisia järjestäjiä. Etenkään sellaista, joka ei ota ryhmän toiveita huomioon.
Lopuksi kaunis jokimaisema - vieressä oli mukava pikku Café, jossa nautimme espressot. Leppeä tuuli tuntui miellyttävältä ja mieli oli levollinen. Näissä hetkissä on hyvä olla ja pysähtyä. Elämä on silloin juhlaa.
Kaikkien kilpailuun osallituneiden nimet kirjoitettiin lapuille.
Tanja toimi onnettarena, Sofia todistajana ja allekirjoittanut kuvaajana.
Kun lappuja oli sekoiteltu korissa, sieltä löytyi onnellinen suklaapaketin voittaja...
Onneksi olkoon Kalle!
Belgialainen suklaa on aivan erilaista kuin muut suklaat. Kaakaoprosentti on korkea ja laatu on hyvä. Maku on intensiivisempi. Kannattaa kokeilla!
"Salonkikelpoinen hernesoppa"! Tuoreista herneistä soseutettu kylmä keitto ei sisältänyt kermaa, siinä oli salaisten ainesosien lisäksi ainakin sitruunamehua ja päällä rouhittua saksanpähkinää... Erinomaisen maukas ja raikas.
Kaunis pieni annoslusikka on loistava kyytipoika samppanjalle. Tässä artisokkaa ja Boursin-juustoa muistuttavaa uutta kotimaista juustoa... 
Aina vaan paranee! Roquefort-crème brûlee oli upea herkku. Makeansuolainen, kermainen ja suussasulava ihana sinihomejuustovaahto paljastui rapsakan sokerikuoren alta. 
Ja ehkä kaikkein mehevimmät makuyhdistelmät Tiina oli valinnut tähän pikkusalaattiin, jossa katkarapujen, kirsikkatomaatin ja avokadon mehusteena oli korianteria, inkivääriä, sitruunaruohoa ja valkosipulia.
Tämä kuva on varmaan kaikkien Mummilla käyneiden albumissa!
Illallinen la Maison Gordon Rougessa oli tyylikäs aperitiiveineen ja ruokalistoineen. Samppanjan monipuolisuus kävi hyvin ilmi. Vanha fraasi 'samppanjaa voi tarjota läpi aterian' pitää ehdottomasti paikkansa, mutta olipa ylellistä saada eri samppanjaa jokaiselle ruokalajille. 
Näitä portaita laskeudutaan Pommeryn kalkkikiviluolastoon, joista syvimmät ovat peräti 60 metriä syviä, korkeita holvikirkkomaisia tiloja. 
Myymälä oli upea! Pommeryn menestyksen takana on leskirouva, Madame Pommery, joka ensimmäisenä keksi kehittää kuivan samppanjan, josta tuli kaupallinen menestys: tämä tapahtui vuonna 1874. 
Kalkkikiviseiniin oli kaiverrettu muistoja monilta menneiltä vuosikymmeniltä. 
Terässammiot ovat vaikuttava näky. Valmistusprosessi oli huolellisesti suunnniteltu ja optimoitu, vaikka periaatteessa vanhat munkkien ideat ovat edelleen homman sielu ja idea.
Kiinnostavaa oli se, että torstaina ja perjantaina käyneet koululaiset, erityisesti pojat, olivat täysin ennakkoluulottomia. He maistelivat innolla juustopähkinä-keksejä, munakoisotahnaa ja strutsi-timjamipateeta, pitivät kaikesta, ja vielä kiittivät lähtiessään. Sen sijaan keski-ikäiset, ja erityisesti naiset, olivat mahdottoman ennakkoluuloisia, eivätkä millään suostuneet maistamaan erikoisia tuotteita. Kun saimme heidät maistamaan, he totesivat ettei se mitään kummallista ollutkaan, ihan hyvää! 
Kokonaisarvosana messuista oli ehdottomasti positiivinen. Meillä oli iloinen, ammattitaitoinen tiimi, saimme paljon uusia kiinnostuneita asiakkaita ja myyntikin meni tavoitteiden yli. Ranskan suurlähetystö hoiti järjestelyt aivan loistavasti alusta loppuun. Ensimmäistä kertaa olimme messuilla, jossa ei itse tarvinnut suunnitella, rakentaa, tilata ja markkinoida - kaikki hoidettiin meidän puolestamme.
Oli myös suorastaan ylellistä ostaa kotiin Brie-juustoa ja ranskalaista maalaisleipää naapurikojuista! France & Fromages on pieni juustoihin ja muihin ranskanherkkuihin erikoistunut yritys. Harmittaa, etten ostanut enempää! Vuohenjuusto & viikuna veivät messupäivän jälkeen kielen mennessään. 
Juhlaleipä on todella näyttävä: sopisi vaikka häihin, 50-vuotisjuhliin tai kesäiseen buffet-pöytään.