Tällä viikolla olemme lukeneet lehdestä, miten Kuluttajariitalautakunta suosittaa vain suurista verkkokaupoista ostamista, koska pienet verkkokaupat ovat epäluotettavia. "Pienenä verkkokauppiaana" olen ihmeissäni väitteestä. Mihin mahtaa väite oikeasti perustua? Tulisiko mieleen väittää, että ostokset kannattaa aina tehdä suuresta marketista pienten erikoisliikkeiden sijaan?
Kuulemma kauppiaat huijaavat. Minulla on vähän toisenlaisia kokemuksia. Olen toiminut verkkokauppiaana kolme vuotta. Luotettavuus, nopeus, ystävällisyys ja palvelualttius ovat toiminnan kulmakiviä, eivätkä ole useinkaan jääneet pelkiksi sanoiksi. Jos asiakas sanoo tilauksella olevan kiire, olen hoitanut asian. Joskus siitä on ollut henkilökohtaista harmia, kuten kerran, kun
myöhästyin lennolta herkkukoritilausta kootessani. Tilaus oli kuitenkin niin arvokas, että mielestäni priorisointi kannatti. Kun asiakas jätti laskun maksamatta, eikä perintätoimistokaan voinut asialle mitään, syytin itseäni naiiviudesta ja hyväuskoisuudesta. Y-tunnuksen saa hetkessä, eikä uudella yrityksellä tietenkään ole maksuhäiriöitä (mutta tällä taktiikalla niitä saa loppujen lopuksi nopeasti ja paljon). Henkilö y-tunnuksen takana olikin sitten varaton.
Maksoin siis erään porilaisen "yrittäjän" perheen ja suvun lahjat sinä vuonna, ja mietin hänen moraaliaan ja joulumieltään lahjojenjaon aikana. Mahtoiko suku tietää, että minä annoin heille lahjat, eikä tämä kelvoton "mukayrittäjä".
Laskutusvaihtoehto tietysti poistettiin. Tuli uusi ilmiö: verkkokaupasta voi ostaa muka luottokortilla, mutta maksu ei kirjaudu Luottokuntaan, eikä yritykseni saa rahojaan. Tässä oli ensin vika meidän asetuksissa, mutta ongelma on esiintynyt senkin jälkeen. Tällä hetkellä erään asiakkaan tilaus on perinnässä tästä syystä, kun en nopeaa asiakaspalvelua harjoittavana yrittäjänä tarkistanut tilaustietoja etukäteen Luottokunnasta. Sama asiakas halusi vielä tilata lisää, ja pyysi saada maksaa "seuraavan kuun lapsilisistä" tilauksensa. Siis ei tämän kuun, vaan vasta
seuraavan kuun.
Otimme käyttöön Lindorff-perintätoimiston laskupalvelun, jotta huijaavat asiakkaat saataisiin kuriin. Riskiä ei pitänyt olla, ja kaupan piti lisääntyä. Näin kävikin, uusi palvelu otettiin hyvin vastaan. Ikävä kyllä 90 % tilauksista on jäänyt maksamatta. Tänään viimeksi tuli tieto erään asiakkaan saatavien perinnän lopettamisesta, koska henkilö on muuttanut ulkomaille. Hänenkin "yrityksensä" oli juuri perustettu, varmaan vain verkkokauppaostoksia varten. Henkilö olikin varaton, joten eipä tainnut muuta vaihtoehtoa enää ollakaan, kuin muuttaa pois Suomesta! Lindorffin laskupalveluasetuksia on muutettu meillä moneen kertaan, ikärajaa nostettu, kertasummaa pienennetty ja nyt onkin saatu laskulla ostavat asiakkaat kuriin. Se tarkoittaa: katoamaan kokonaan. Meille koko prosessista aiheutui pelkkää harmia ja kuluja.
Huijaavat asiakkaat ovat suomeksi sanottuna varkaita. En voi käsittää sitä pokkaa, millä varattomat ihmiset kehtaavat tilata tuotteita tietäen, etteivät niitä koskaan aio maksaa. Mielestäni lainsäätäjillä on jäänyt huomaamatta porsaanreikä, tällaisen ei pitäisi olla mahdollista.
Pienten summien perintä on kallista ja turhaa. Periaatteessa perintä on pakko tehdä, jos haluaa saada omansa pois. Perimättä jättäminen ei ainakaan tuo rahaa! Erästäkin alle viidenkympin laskua perittiin useampi viikko, jonka jälkeen asiakas todettiin varattomaksi. Yritykseni piti maksaa perintäkuluja 30 euroa. Ensin työaikaa menee asiakkaan tilauksen tekemiseen, sitten jää rahat saamatta, lopuksi maksetaan perintätoimiston kulut. Kaikki muut voittavat. Yrittäjä menettää rahaa, tavaraa ja työaikaa. Puhumattakaan
energiasta, jonka mielellään kanavoisi muualle.
Ja kun sitten luen lehdestä, että oman yritykseni kaltaisia pieniä verkkokauppoja tulisi välttää, koska kauppias huijaa, tekisi mieli mennä lankoja pitkin Kuluttajariitalautakuntaan. Missä on yrittäjienapulautakunta? Tuhansien eurojen luottotappiot tuntuvat erityisesti pienessä yrityksessä, ja ne ovat pois minun tilipussistani, ruokapöydästäni, lasteni harrastuksista ja ostoksista.. Haluaisin nähdä sen tutkijan, jonka mielestä kuluttajan tulee ostaa ennemmin tuotteensa jostakin isosta yrityksestä. Eikö riitä, että huijaavia asiakkaita ei saada kuriin, pitääkö rehellisetkin asiakkaat ajaa pois? Toisaalta, kuinka pieni yritys voisi kasvaa, jos se ei saa asiakkaita?
Kaiken kukkuraksi yrittäjän niskaan vielä lisätään aikeet korottaa yleistä arvonlisäveroa, sekä hanke mediamaksuista.
Taantuma on vaikeuttanut monia bisneksiä ja aiheuttaa valtavaa painetta monella eri tavalla. Sen luulisi riittävän ilman yhteiskunnan aikaansaamaa ylimääristä kulua ja vaivaa. Pelkkä ruoan arvonlisäveron laskeminen tänä vuonna aiheutti valtavan työmäärän, jota esimerkiksi meillä puretaan edelleen, eri syistä. Isot kauppaketjut puhuivat verokannan muutoksen aiheuttamista miljoonakuluista. Ja mitä hallitus tekee? Haluaa korottaa veroa taas vuoden kuluttua!
Tällä viikolla olen kuullut kolmesta naisyrittäjästä ikäviä uutisia. Yksi sairasti kolmen päivän migreenin ja joutui pitämään liikkeen kiinni. Voi kuulostaa pikkujutulta, muttta jos liike on kiinni, ei ole tulojakaan. Yrittäjillä ei ole mahdollisuutta palkalliseen sairaslomaan. Toinen päätyi ylivilkkaan pulssin takia sairaalaan kahdeksi päiväksi ja säikähti toden teolla. Kolmas kertoi saaneensa stressin takia aivoverenvuodon ja olevansa nyt vuoden sairaslomalla, mutta firman on pakko pyöriä silti. Kaikki pienten yritysten omistajia.
Missä on se taho, joka julistaisi mediassa, että yhteiskunta toipuu taantumasta parhaiten pieniä yrityksiä suosimalla? Jokainen euro, joka menee yksityiselle yritykselle ketjujen sijaan on sijoitus parempaan talouteen.
Tähän loppuun liitetään kuva kauniista lahjakorista.

Lahja kootaan omaa maahantuontia olevista tuotteista ja somistetaan käsintehdyllä rusetilla. Tällaista lahjaa ei edes saa isommasta verkkokaupasta. Tervetuloa ostoksille pieneen verkkokauppaan!