Keväällä käväisin Porvoossa ihastelemassa viehättävän kaupungin monipuolista tarjontaa. Silloin jäi harmittamaan, kun en ehtinyt syödä tai edes kahvilla käydä. Tämähän piti päästä korjaamaan, joten eräänä kesän kauniina päivänä ajaa hurautimme Porvooseen tarkoituksena käydä syömässä etanoita
Timbaalissa.

Timbaali on kokenut omistajavaihdoksen ja samalla kuulemma omat etanaviljelmät ovat jääneet historiaan. Ravintola sijaitsee Välikadulla vanhassa Porvoossa, ja viehättävälle sisäpihalle on katettu ulkopöydät katoksen alle.

Ravintola Timbaali tarjoaa mukavan saaristolaisbuffetin kohtuuhintaan, mutta halusimme etanoita ja siksi valitsimme listalta etana-menyyn. Alkuruokana tarjotut roquefort-etanat olivat mahdollisesti parhaat koskaan syömäni, eikä pääruokakaan jäänyt heikommaksi.
Mutta ne jälkkärit! Nehän veivät kielen mennessään.
Kuten niin usein, on ruoan tullessa kova nälkä, eikä kauniisti rakennettuja annoksia muista tai ehdi valokuvata. Jälkiruokaan päästyä mieli on rauhoittunut, massu täynnä hyvää ruokaa ja blogi muistuu mieleen.

Mutakakku on ikuinen suosikki ja aina hyvää. Vaniljajäätelö sopii hyvin.

Toinen klassikko, joka ei petä, on Crème Brûlée. Sitä olen joskus tehnyt itsekin, ja lopputulos kruunaa vaivannäön. Poltettu sokeri on ihanan rapsakkaa makean vaniljaisen vanukkaan kanssa.
Todellinen yllätys oli etanamenyyseen kuulunut lakritsa-pannacotta.

Pannacotta on myös suosikkejani, ja lakritsa samoin, mutta näiden yhdistelmä oli ehkä sittenkin liian raflaava. Tai ehkä pannacottan päälle pyöräytetty melbasorbetti ja säilykepurkista kaivetut mandariiniviipaleet eivät enää sopineet - liika on aina liikaa. Mutta viimeiseen muruun tämäkin syötiin, mandareineen kaikkineen.
Keittivät vielä erinomaiset espressot meille. Kaiken kaikkiaan mukava ateria, vaikkei ihan halpaa ollutkaan.

Lopuksi sulateltiin etanat ja viiriäisenkoivet kävelemällä vanhaan kirkkoon, joka on kyllä pakollinen nähtävyys kaikille Porvoon kävijöille. Kirkosta ja sen seiniltä löytyy paljon mielenkiintoista, mm. yksisarvinen, jonka sarvesta juominen muuten suojaisi myrkyiltä. Yksisarvinen on eurooppalaisessa mytologiassa puhtauden ja voiman vertauskuva, ja siinä merkityksessä se varmaan kirkonkin seinään on maalattu.
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin päätän postauksen, toivoen puhtautta ja voimaa kaikille blogin lukijoille.