Spumantea ja katkarapuja

Helsingin Stockmannilla on avattu uusi Fazerin F8-ravintolamaailma tavaratalon remointoituun kahdeksanteen kerrokseen. Paikka on melko sokkeloinen ja aluksi vaikea hahmottaa, mutta oikein tyylikäs ja raikkaasti laitettu.
Samppanjabaari on ollut kovasti julkisuudessa ja ihan kivahan siellä on piipahtaa. Paitsi että hinnat ovat pöyristyttävän kalliita. Vaikka samppanjan ystävä olenkin, en oikein raaski maksaa 18 euroa lasillisesta Keltaista Leskeä. Valikoima on myös säälittävän suppea. Voisi olla hyvä pitää listalla joku edullinen "talon samppanja", jota saisi vähän edullisemmin. Päädyimme spumanteen, italialaiseen kuohuviiniin, joka on raikas aperitiivi.
Ikävää sen sijaan oli henkilökunnan passiivinen seisoskelu tiskin takana - koko paikassa oli vain pari asiakasta, mutta meitä ei huomioitu, eikä tilaustakaan tultu ottamaan ennen kuin erikseen huhuilimme tarjoilijan paikalle. Laskua ei tuotu, eikä kysytty olisimmeko ottaneet jotakin muuta.

Söimme viereisessä ravintolassa, jossa saa valita eri tiskeiltä grilliruokaa, aasialaista, salaatteja jne. Lämpimät ruoat valmistetaan siinä odotellessa, mikä on mukavaa. Ruoka oli hyvää. Katkarapuja riisillä, vihanneksia ja kivat aasialaiset maut chilillä, limetillä ja korianterilla.
Juomien, leipien ja alkusalaatin etsimiseen kului turhaan aikaa, ja ruokalistat ovat tosi erikoisella tavalla - vaikea löytää. Mutta seuraavalla kerralla onnistuu jo paremmin.

Keittokirjaston parhaita, osa 3 - Välimeren tunnelmia

Keittokirjakavalkadi jatkuu! Luin juuri kolumnin, jossa keittokirjailija mainitsee netin olevan tällä hetkellä tärkein reseptien hankkimiskeino. Reseptejä julkaisevat niin keskusliikkeet kuin lukuisat harrastelijakokitkin blogeissaan, joten vaihtoehtoja on yllin kyllin.
Siksi keittokirjojen pitää olla entistä näyttävämpiä ja houkuttelevampia käydäkseen kaupaksi. Kauniit kuvat ovatkin yksi tärkeimmistä kriteereistä uutta keittokirjaa hankittaessa. Keittokirjaa ei ehkä enää hankitakaan reseptien vuoksi, vaan ideoiden saamiseksi ja tunnelmien tavoittamiseksi.

Upeita kuvia, miellyttävää tunnelmaa ja houkuttelevia reseptejä on runsaasti Anna ja Fanny Bergenströmin kirjassa "Rakkautta, oliiveja ja timjamia -Hyvän olon ruokaa". Kirja on oikeastaan elämyksellinen matka kahden ruotsalaisen naisen, äidin ja tyttären, makumatkoille Välimerelle, Intiaan, Kaakkois-Aasiaan ja Etelä-Amerikkaan. Kirjan kansiliepeellä lukee näin: "Rakkaus merkitsee ruoanlaitosta nauttimista ja sitä, että valitsee ekologisia raaka-aineita, jotka on tuotettu sopusoinnussa luonnon kanssa. Oliivit edustavat terveellistä välimerellistä keittiötä ja erityisesti hyvää tekevää oliiviöljyä. Timjami on yleisesti mausteiden vertauskuva."
Kirjassa on paljon neuvoja siitä, miten oman ruokavalion saa helposti muutettua terveellisempään suuntaan maun ja nautinnollisuuden siitä kärsimättä. Lopusta löytyy vinkkejä juhlien järjestämiseen, sekä minisanasto. Kokonaisuus menee oikeastaan perinteisen keittokirjan ohi kevyesti, Bergenströmien kirjaa voi lukea iltalukemiseksi tai sadepäivän ratoksi, tosin nälkä tulee ihan varmasti.

Tästä kirjasta tein viimeksi hummusta. Hummus on lähi-idästä kotoisin oleva tahna, joka tehdään kikherneistä. Se sopii mainiosti alkupalaksi tai silloin kun halutaan jotain pientä vaikkapa viinilasilliseen seuraksi. Tarjoan hummusta mieluiten itse leivotun leivän kanssa.

Hummus on helppo ja nopea valmistaa tehosekoittimsessa tai monitoimikoneessa.


Hummus

1 tölkki kikherneitä, huuhdellaan lävikössä (ja kiehautetaan nopeasti kattilassa)
3 rkl hyvää oliiviöljyä
1-2 puristettua valkosipulin kynttä
2 rkl tahinia (seesamitahnaa)
1 tl jauhettua jeeraa (juustokuminaa)
1/2 - 1 sitruunan mehu
ripaus cayennepippuria
paprikajauhetta

Kikherneet sekoitetaan monitoimikoneessa öljyn kanssa tahnaksi. Lisätään valkosipuli, tahini ja jeera ja sekoitetaan lisää. Sitruunamehu lisätään vähän kerrallaan. Maustetaan cayennepippurilla - tulisiin makuin tottumaton on tässä kohtaa varovainen.
Hummus laitetaan pikkulautaselle tai sopivaan tarjoiluastiaan, kaadetaan oliiviöljyä päälle ja ripsautetaan paprikajauhetta koristeeksi.

Ja samalla vielä leipäohje. Teen sen alusta loppuun yleiskoneessa, eikä tarkkoja mittoja ole olemassakaan. Olen leiponut leipää aivan pikkutytöstä lähtien, ja teen sitä milloin mistäkin aineksesta ilman reseptiä. Kuvassa näkyvä leipä tehtiin näin:

Kulhoon laitetaan jotakin maitotuotetta (piimää, maustamatonta jugurttia, smetanaa..), siirappia (tai hunajaa), oliiviöljyä, suolaa, anista tai kuminaa, vehnäleseitä, kaurahiutaleita, pellavansiemeniä ja kiehuvaa vettä. Sekoitetaan voimakkaasti. Annetaan olla hetken aikaa, että pellavansiemet ja leseet hieman turpoavat. Lisätään kuumaa vettä (ja sekoitetaan, kunnes lämpötila on kuivahiivalle sopiva - liian kuuma lämpö tappaa hiivan). Lisätään vehnäjauhoja ja kuivahiiva hyvin sekoittaen. Lopuksi lisätään jauhoja niin kauan, että taikina on leivontaan sopivaa (voi vähän tarttua sormiin). Annetaan nousta.
Teen yleensä taikinan, josta tulee kaksi leipävuokaan sopivaa limppua. Veivaan ne nopeasti käsissä limpuiksi (en viitsi sotkea leivinpöytää). Nostatan vielä vuoissaan ja paistan puolisen tuntia 200 asteessa.
Jos kaapit ovat tyhjempiä, riittää alkuvaiheeseen vesi, öljy ja suola. Jos aamupuuroa on jäänyt yli, sen voi heittää leipätaikinan joukkoon.
Taikinasta voi toki leipoa sämpylöitäkin. Silloin jauhoja pitää lisätä niin, että sämpylöitä on helppo pyörittää.

- Huomasinpa juuri, että samoilta tekijöiltä on tulossa uusi keittokirja suomeksi. Otava julkaisee syyskuussa kirjan 'Makuja ja tuoksuja pähkinäpuun alla', jossa on yli 400 uutta reseptiä.

Saaristolaisleipää ja graavilohta

Ilmat ovat mukavasti lämmenneet ja kesä on jo ovella. Meillä syödään ulkona terassilla aina kun sää sen sallii. Kun nautitaan pitkällä kaavalla, suomalaiseen kesäpöytään katetaan tietysti uusien perunoiden lisäksi graavilohta, silliä ja silakkaa.

Alkupaloina tarjottavien kalojen kanssa maistuu itse leivottu saaristolaisleipä. Luulin ennen, että tätä leipää osaavat taikoa vain ahvenanmaalaiset ja Helsingin Silakkamarkkinoiden lupsakkaat kalastajat, mutta olinpa pahasti väärässä. Mai-opettaja leipoi näitä lasten kanssa koulun joulumyyjäisiin pari vuotta sitten - tuskin koskaan on myyntipöytä tyhjentynyt sellaista vauhtia. Siitä lähtien olen leiponut tätä leipää aika ajoin, ja aina jouluksi ja juhannukseksi.

Resepti on helppo ja nopeatekoinen. Yhdellä leivontakerralla saa 3-4 limppua, joista ainakin yksi kannattaa pakastaa. Muuten kaikki syödään hetkessä! Itse teen leivän kokonaan yleiskoneessa.

Saaristolaisleipä Main tapaan

1 l appelsiinimehua (tai piimää)
2 palaa hiivaa (tai kuivahiivaa 3 pussia, varmista määrä pakkauksesta)
1 rkl suolaa
3 dl vehnäleseitä
3 dl tummaa siirappia
3 dl ruisjauhoja
3 dl kaljamaltaita, joista puolet hienonnettuna
11 dl vehnäjauhoja

Lämmitä appelsiinimehu kädenlämpöiseksi ja liuota hiiva mehuun (jos käytät kuivahiivaa, mehun pitää olla hieman kuumempaa ja hiiva lisätään vasta jauhojen kanssa). Hienonna puolet kaljamaltaista monitoimikoneessa tai huhmaressa (kiireinen jättää tämän vaiheen väliin). Lisää kaikki ainekset vehnäjauhoja lukuunottamatta mehun joukkoon. Sekoita voimakkaasti. Lisää vehnäjauhot vähän kerrallaan, sekoita hyvin.
Taikina on erittäin löysää. Anna sen kohota puolisen tuntia. Sekoita ja kaada voideltuihin leipävuokiin ja anna kohota uudestaan puoli tuntia. Taikinasta tulee 3-4 limppua. Paista 175 asteessa 50-60 minuuttia.



Saaristolaisleivän historia ulottuu 1600-luvulle saakka. Hansakauppiaat ovat tuoneet tumman, makeahkon leivän Suomeen. Saaristolaisleipä poikkeaakin täysin perinteisestä kovasta länsisuomalaisesta ruisreikäleivästä, itäsuomalaisesta piirakkakulttuurista tai lappalaisesta rieskoista. Siirappi ja maltaat ovat saaristolaisleivän tärkeimmät ainesosat. Olen kokeillut leipää sekä tummalla siirapilla että ns. leipäsiirapilla. Leipäsiirappi oli vähemmän makea, minusta tumma siirappi oli tässä parempi.

Graavilohikin on helppo tehdä itse. Siisti lohifilee suolataan reilusti karkealla merisuolalla ja laitetaan voipaperiin käärittynä jääkaappiin painon alle vuorokaudeksi. Itse laitan aina suolan lisäksi pippurisekoitusta ja runsaasti tilliä, jotka kaavin pois ennen leikkaamista.
Helpointa on ostaa tarjouksesta tuore lohifile, maustaa, kääriä huolellisesti voipaperiin ja folioon ja heittää pakkaseen odottamaan sopivaa hetkeä. Noin vuorokausi ennen tarjoilua otetaan lohi jääkaappiin sulamaan. Lohesta leikataan ohuita viipaleita terävällä veitsellä.

Porvoolaisia hetkiä

Käväisin idyllisessä Porvoon vanhassa kaupungissa. Päivä oli keväisen kaunis - sadekuurojen ajaksi pääsi varmasti sateensuojaan. Tarkoitus oli käydä katsomassa millaisia liikkeitä Porvoossa onkaan, toki pieniä ostoksiakin tuli tehtyä. Vanhat puutalot ovat viehättäviä ja niissä toimii mukavia kahviloita, herkkukauppoja ja sisustusliikkeitä. Liikkeet ovat tunnelmallisia, kaikki erilaisia ja persoonallisia. Vanha Porvoo onkin turistien suosiossa. Yhteinen piirre kapeilla kujilla kävelevillä ihmisillä oli laupean onnellinen hymy: täällä on kiva olla!


Rihkamakadullakin tuli käytyä...

Erityisesti taloudellisesti vaikeina aikoina jokaisen kannattaisi tehdäkin viisaan kuluttamisen päivä: poiketa pikkuliikkeisiin, kahviloihin ja ostaa jotakin pientä. Pienten liikkeiden omistajilla voi olla välillä leipä tiukassa, joten samalla tulee auttaneeksi yrittäjää. Pikkuliikkeissä asiointi on lisäksi miellyttävää.



Siirtomaatavaraliike Skafferi on kahvinystävän keidas! Näyteikkuna oli somistettu äitienpäivän mukaan.

Houkuttelevia herkkuja hienosti pakattuina.

Hyllyillä on hyvää suklaata ja muita herkkuja monesta maailmankolkasta, kuten siirtomaatavarakaupassa kuuluukin. Osa tuotteista on liikkeen omaa tuontia, eikä niitä saa muualta.
Kauppias Sari neuvoo kahvilajikkeissa -kädestä pitäen!

Ostin Skafferista tummaa kahvia. Erikoisliikkeessä kahvi pakataan kauniisti. Mikä parasta, tämä kahvi oli erittäin hyvän makuista!

Sauna-Taika on hieno kauppa: kiivetään portaat ylös ja tullaan mukavasti saunalta ja tervalta tuoksuvaan puotiin. Myyjän mukaan tervan tuoksu ei ihme kyllä viehätä ulkomaalaisia, eikä kaikkia suomalaisiakaan. Myynnissä oli pieniä sieviä tervasaippuoita, jollaisen ostin mukaani. Koivun ja erilaisten löylytuoksujen ansioista kaikille löytyy oma suosikkituoksu.

Takahuoneessa on kaikkea muuta kesäkotiin ja saunakammariin sopivaa - myös tutut wanhanajan limonadit.Tarkkaan valittu värimaailma tekee harmonisen tunnelman.


Liina Interior on suuri liike täynnä ihania juttuja: kodin tekstiilejä, vaatteita, astioita, koriste-esineitä ja kosmetiikkaa.Valikoima on ihastuttavan monipuolinen. Liina Interior tarjoaa myös sisustussuunnittelua

Liinasta mukaan tuli kaunis hopeakoru, joka oli ehdottomasti niin minä.Uusi suosikkikoru pääsi heti käyttöön!


Talisman on lahjakauppa, joka tulee kokemaan nimenmuutoksen: siitä tulee omistajavaihdoksen myötä uusi Ihana Living.Toistaiseksi mennään vielä Talismanilla, kunnes Cath Kidston-tuotteet ja muut aarteet saapuvat. Tällä hetkellä liike elää muutosprosessia: tuotevalikoima muotoutuu pikkuhiljaa.

Suloiselle pikku tytölle sopii sievät Cath Kidston-takki ja kumpparit.

Porvoo ei suinkaan ole pelkkä vanhakaupunki. Kannattaa poiketa ainakin Brunbergin tehtaalle, jos aika antaa myöten. Kun on ruokaostosten aika, voi ajaa Jokikatua Anton & Anton-ruokakauppaan. Pari porvoolaista perhettä päätti perustaa ruokakaupan, jossa myydään lähi- ja luomaruokaa, jota muuten on vaikea saada. Anton & Anton sijaitsee vierasvenesataman lähellä. Valikoima on monipuolinen. Omistajan mukaan se täsmentyy kysynnän mukaan, ja esimerkiksi vihanneksia tullaan saamaan enemmän suoraan tiloilta kauppaan myyntiin.


Viehättävät vihanneslaatikot ovat kuin Välimereltä konsanaan. Kaunis esillepano on todella tärkeää.Idea on hyvä, omistajat aikovatkin laajentaa liikkeitä Helsinkiin ja muuallekin Suomeen.

Käytännön neuvoja satunnaiselle matkailijalle: piikkikorkokengät eivät sovi Vanhan Porvoon mukulakiville! Autoilijan tulee lisäksi olla tunnollinen parkkimittarin suhteen, porvoolainen pysäköinninvalvonta on varmasti Suomen tehokkainta.



Herkkubloggaajan porvoonretkeen pitäisi ehdottomasti sisällyttää lounas ja pullakaffet - nyt en ehtinyt kumpaakaan. Silmänruokaa oli ilmeisesti tarjolla riittävästi. Ensi kerralla!