Vuosi blogia - on kilpailun aika!

Hups, oli tarkoitus pitää kilpailu blogin vuosipäivänä mutta sepä meni jo. Ensimmäinen postaus oli 16.3 viime vuonna - mutta kilpailu pidetään silti nyt.
On ollut kiva kirjoitella blogia. Kävijäseurannan mukaan lukijamäärät ovat kasvaneet tasaisesti, ja se on ainakin minulle tärkeätä, vaikka tekstejäni harvoin kommentoidaankin.
Kiitos tästä vuodesta kaikille blogia säännöllisesti seuraaville ja satunnaisille kävijöille!
Nyt saa osallistua kilpailuun.
Arvon suussasulavia belgialaisia konvehteja - tämä rasia sisältää valikoiman parhaita käsintehtyjä konvehteja.
Kilpailuun osallistut kommentoimalla tätä viestiä. Kilpailuaikaa on parisen viikkoa.

Keittokirjaston parhaita, osa 2 - Meksiko

Meksiko on värikäs, lämmin ja monipuolinen maa, jonka ruokakulttuuri on maukas, chilinen ja runsas. Meksikon maut ovat siirtyneet siirtolaisten mukana Amerikan puolelle, jossa "helpompi" Tex-Mex on syntynyt. Tex-mex-keittiö onkin oikeastaan tutumpi, ja usein sekotetaan meksikolaiseen. Meksikon ulkopuolella meksikolaiset maut ovat miedompia ja tylsempiä - mutta silti maukkaita. Meksikossa matkustanut jää silti kaipaamaan tuoreita maissitortilloja, tulista salsaa, taatusti tuoretta guacamolea ja tietysti kaiken yllä paahtavaa kuumaa aurinkoa.

Meillä tykätään ruuista, joita jokainen ruokailija voi viritellä oman makunsa mukaan. Grillihampurilaiset kesällä, itse tehtyä pizzaa lauantaisin ja fajitaksia aika ajoin. Nyt oli aika tehdä fajitaksia! Aikaisemmassa postauksessani muistelin taannoista Meksikonmatkaa ja siitä saakka on tehnyt mieli tätä mukavaa ruokaa.

Pöytäliina ja osa astioista on tuotu Meksikosta. Käytämme aina näitä kun syömme fajitaksia. Pienissä astioissa on salaattia, juustoraastetta, guacamolea, salsaa ja créme fraîchea. Maissia pitää olla paljon. Kulhoissa on lisäksi voimakkaasti maustettua kanaa, miedompaa jauhelihaa, ja klassista lisuketta, jossa tulisesti maustetut naudanlihasuikaleet on paistettu paprikoiden ja sipulirenkaiden kanssa.
Paitsi että meiltä puuttuu paahtava aurinko, Suomesta ei saa kunnon avokadoja. Ne rahdataan raakoina kauppaan. Kun mieli tekee äkkiseltään guacamolea, joutuu pettymään. Raaoista avokadoista ei voi tehdä mitään. Valmiit guacamole-dipit ovat yhtä tyhjän kanssa: ne eivät sisällä avokadoa lainkaan. Spontaani fajitas-ilta ei siis onnistu näillä leveysasteilla.

Hauska kaisla-astia pitää tortillat lämpiminä. Usein meillä on myös helposti syötäviä Taco Tubs-maissikuoria, joista itse pidän erityisesti.


Jane Miltonin keittokirja Classic Mexican Kitchen (2001) on hyvä peruskeittokirja, jonka avulla voi hyvin tutustua meksikolaisen keittiön monipuoliseen tarjontaan ja ruokakulttuuriin. Kirja on jaoteltu selkeästi: johdannossa kerrotaan yleisesti Meksikosta ja sen kulttuurista, ainesosakappale käy yksityiskohtaisesti läpi raaka-aineet. Sitten tulee reseptiosio. Kuvat saavat veden kielelle ja haluamaan matkalle Meksikoon! Kirja taitaa olla loppuunmyyty, mutta ulkomaisista nettikirjakaupoista voi hyvällä onnella saada tämän käytettynä.

Kirjan kanafajitas-resepti on hyvä. Tämän kirjan mukaan myös tortillat pitää leipoa itse, mutta meillä kyllä tyydytään kaupan valmiisiin. Ohjeessa kanat marinoidaan puolisen tuntia seoksessa, jossa on limetin kuorisuikaleita, kahden limetin mehu, ruokosokeria, oreganoa, cayennepippuria ja kanelia. Kanasuikaleet paistetaan pannussa, lisätään sipulirenkaat ja suikaloidut paprikat. Tarjotaan kuumana. Tortillojen lisäksi tarvitaan salsaa, guacamolea ja ranskankermaa (créme fraîchea).

Guacamole kannattaa tehdä itse. Helpoiten sen tekeminen käy sauvasekottimella: avokadoa, valkosipulia, sitruunamehua, suolaa ja mustapippuria. Haarukallakin voi selvitä, jos avokado on kypsä. Meksikossa siinä on aina myös tuoretta tomaattia.
Guacamole, salsa ja ranskankerma ovat erottamaton kolmikko. Näitä tarjotaan Meksikossa kaikkialla, myös esimerkiksi omeletin lisukkeena aamiaisella.

Onnelliset orkideat

Tällä kertaa herkkublogissa on tarjolla silmänruokaa. Ostin edellisvuoden jouluksi orkideoja, joiden hoikat varret kukkivat kauniisti. Yksi orkideojen sielunelämää tunteva ystäväni antoi neuvon: kun kukkiminen on ohi, varsi katkaistaan. Paksut, kiiltävät, tummanvihreät lehdet ovat kauniita, joten kasvi kannattaa pitää esillä valoisassa paikassa edelleen. Orkideaa kastellaan desilitran verran joka perjantai, ja on odotettavissa uusi kukinta.

Ihme kyllä, näin on tapahtunut. En kyllä voi sanoa muistaneeni kastella joka perjantai, mutta olen ollut kitsas veden suhteen. Yhden kerran ovat aikaisemminkin kehittäneet jotakin kukantapaista, mutta nyt olen saanut nauttia näistä jo monta viikkoa. Yksi orkidea on vielä nupulla.


Kauniit kukat!



Olo on kuin ylpeällä äidillä!

Keittokirjaston parhaita, osa 1 - Arkiruokaa

Kyselin viime syksynä blogin lukijoilta, mitä he halusivat blogissani lukea. Vastauksissa todettiin, että reseptiblogeja on jo riittävästi, mutta keittokirjoista olisi kiva lukea. Vihdoin päästään tähän asiaan. Aloitan nyt sarjan, jossa esittelen oman keittokirjastoni (onkohan tämä edes oikea sana?) parhaimmistoa.

Tänä aamuna meillä oli lasten kavereita yökylässä - paljon syöviä nuoria miehiä. Päätin leipasta aamulla teeleipiä, jotka ovat erittäin nopeita valmistaa. Kaikki syövät niitä eri tavoin: joku laittaa voin yläpuolelle, toinen pohjalle, kolmas ei käytä voita ollenkaan. Yksi laittaa juustoa, toinen kinkkua, kolmas hilloa.
Teeleipiä voi tarjota yllätysvieraille, keiton kera lounaalla tai viikonlopun aamiaisella kuten me tänään.

Korillinen tuoksuvia teeleipiä teki kauppansa ja hävisi nopeasti.

Teeleipien resepti on yhdestä suosikkikeittokirjoistani, Yksikätisten keittokirjasta.Tunnen kirjan tekijät ja aikanaan sain kokeilla reseptejä ennakkoon ja antaa niistä kommentteja. Teeleivätkin testasin ja minun vinkkini on kirjaankin päässyt hedelmämysli jauhojen seassa: se antaa rapsakkaa rakennetta ja kivaa lisämakua. Kirja lanseerattiin vuonna 1996 juuri kun kolmas lapseni oli syntynyt, ja vauvelia kuvattiin tekijöiden kainalossa lehtiinkiin (kannessa oleva vauva ei ole minun!). Siksikin kirja on minulle henkilökohtaisesti tärkeä.

Keittokirja on ollut viikottaisessa käytössä siitä saakka, sen huomaa sivuilta!

Teeleivät ovat kirjassa nimellä Paulan paniikkiteeleivät, ja niiden resepti on takuuvarma ja maailman helpoin. Tässä oma versioni:

5 dl jauhoja, joista osa mielellään hedelmä- tai marjamysliä ja esim vehnäleseitä, kaurahiutaleita
1/2 tl suolaa
1 tl leivinjauhetta
50 g sulatettua voita
3 dl maitotuotteita (maitoa, kermaa, kermaviiliä, smetanaa - mitä sattuu olemaan)

Seoita ainekset keskenään tasaiseksi taikinaksi. Taikinan pitäisi olla löysähköä, lisää maitoa/kermaa tarvittaessa.
Tee leivipaperin päälle pellille kekoja, jotka tasoitat lusikalla litteiksi.
Paista 200 asteessa noin 20 minuuttia. Taikinasta tulee 9-10 teeleipää.


Ohjeessa parasta on se, että taikinaan voi upottaa mitä kaapeista löytyy. Teeleivät maistuvat siksi aina erilaiselle. Smetanaa tai maustamatonta jugurttia käytettäessä pitää lisätä hieman enemmän maitoa.

Yksikätisten keittokirjaa saa edelleen ainakin nettikirjakaupoista. Kirjan tekijät aikanaan halusivat tehdä kirjan, jossa ei ole kuvia annoksista ja ruokalajeista, jotta kotikokin ei tarvitse vaipua synkkyyteen, kun oma tuotos ei ylläkään hienon kirjan kuvan tasalle. Lisäksi reseptit ovat perusruokaa, perheen ruokkimiseen tarkoitettuja, eikä sinänsä mitään kulinarismin kukkasia, joiden estetiikka olisi osa elämystä. Siksi kirja onkin ollut kovassa käytössä tavallisessa arkielämässä ja hyvä apu monessa tilanteessa.