Kuvia Helsingistä

Olin eilen Katja Hagelstamin Helsinki-aiheisen valokuvanäyttelyn avajaisissa. Katja on upeasti valoa ja värejä tallentava kuvaaja, jonka kuvissa Helsinki näyttäytyy hauskasta näkökulmasta. Kuvissa on yksityiskohtia kuten rännejä, parvekkeita, ja ikkunoita. Luonto on voimakkaasti läsnä Katjan kuvissa. Upea kokonaisuus, suosittelen käyntiä Miltton Showroomissa, Uudenmaankatu 4-6. Näyttely on avoinna 5.10 saakka ja se on osa Helsinki Design Week-tapahtumaa.
Mikä hauskinta, Katjan hienoja valokuvia sai myös syödä. Yhteistyössä Ekbergin kahvilan kanssa Katja on luonut herkullisen Helsinki-leivoksen, jota koristavat Katjan valokuvat. Itse söin sillan, ystävätär lumimaiseman. Kakku maistui vaaleanpunaisen samppanjan kera.

Suomi ja suomalaisuus, osa 2

Stubbin brändäystyöryhmä on herättänyt paljon keskustelua. Ihmettelin eilisessä Hesarissa ollutta pikku-uutista siitä, että ryhmästä on kanneltu, koska se on tasa-arvolain vastainen. Itse kun kokoonpanoa lukiessa ajattelin että laatu korvaa määrän... Mutta vielä enemmän ihmettelin lainsäätäjän prosenttilukuja. Tasa-arvo toteutuu kuulemma silloin, kun naisia on 40 %. Erikoista! Ihan miettimättä olisin kyllä ajatellut että vasta 50 % olisi tasa-arvoa. Mikään vähempi ei saisi naisille riittää! Kuka on päättänyt, että naisten tasa-arvo on 40 %? Oliko siinä lainlaatijoiden ryhmässä naisia vähemmistö, vai saavutettiinko tasa-arvo lakia laatiessa? Minun matikkapäälläni tämä ei toimi, vai onko tämä samaa logiikkaa kuin se, että naisen euro on 80 senttiä?

Ehkä on syytä pysytelä alueella jonka hallitsee, ja jättää lait fiksummille.

Suomalainen ruoka on mietityttänyt jo pitkän aikaa. Käyn työni puolesta monta kertaa vuodessa kansainvälisillä ruokamessuilla, tänäkin vuonna on jo useammat takana. Kaikki kotimaiset tapahtumat ovat yhtä tärkeitä. Ulkomaisilla messuilla etsin tuotteita, jotka täyttävät yritykseni kolme keskeistä kriteeriä: tuotteen on oltava hyvänmakuinen, pakkauksen on oltava viehättävä (=myyvä) ja tuotteen mieluiten lisä- ja säilöntäaineeton ja luonnollisista aineksista valmistettu. Näitä tuotteita on itse asiassa todella paljon.

Samaan aikaan olen hakenut vastaavia tuotteita kotimaasta, koska se olisi monessa mielessä helpompaa. Kysyntää olisi kotimaisilla tuotteilla pakatuille herkkukoreille vaikka kuinka.
Olen etsinyt näitä tuotteita kohta kolme vuotta. Hunajantuottajat pakkaavat tuotteensa valkoiseen halvannäköiseen muovipurkkiin, jonka kansi menee rikki kun sitä ensimmäistä kertaa avaa. Itse hunaja on kuin kiveä, sitä ei saa koskaan purkista pois. Tällaista hunajaa tekee ranskalainen - purkki on perusmalli mutta etiketti on kiva, eikä värejä ole liikaa. Itse hunaja on ihanaa, valuvaa ja maistuu todella hyvältä.

Suomalainen hillo on vetistä, väritöntä ja hapanta, marjojen osuus on liian pieni. Eräänkin pateentekijän tuote oli ylihinnoiteltu ja metallipurkki näytti armeijan pakkaukselta, kun kannen kuvakin oli jotenkin sotilashenkinen. Jos tuote onkin herkullinen ja innovatiivinen, se pakataan aina jotenkin junttimaisesti, rumiin purkkeihin eikä etikettien suunnitteluun käytetä yhtään aikaa. Tai ehkä käytetäänkin, mutta myyviä ne eivät ole, eivätkä viehättäviä.
Lasipurkkeja on vain yhtä sorttia, peruspilttipurkkimallia. Tähänkin on kuulemma syy: Suomessa on vain yksi lasipurkkeja valmistava tehdas, ja valikoimassa on vain tämä yksi malli!
Eräs tapaamani amerikkalainen naisyrittäjä kertoi tilaavansa omien tuotteidensa kauniit purkit Italiasta, koska siellä on pitkät perinteet lasituotannossa ja osataan yhdistää kestävyys ja kaunis ulkonäkö. Mikä estää suomalaista menemästä merta edemmäs lasiostoksille? Kuka opettaisi suomalaisille etikettisuunnittelua, tuotekehitystä ja tuotteen ulkonäön merkitystä kaupanteossa? Onko Suomessa vain yksi etikettipiirtäjä, joka uskoo sarjakuvatyylin ja lato-kulttuurin olevan osa suomalaista perinnettä, jota kaikkien ulkomaalaisten olisi opittava arvostamaan? Myös nimiin voisi kiinnittää huomiota. Alliteraatio on tietysti kiva, mutta pitääkö nimen aina olla niin kirjaimellinen ja konkreettinen? Häveliäisyyttäni en mainitse nimiä. Voisiko yrityksen nimessä ollakin mielikuva, eikä konkreettinen sana, joka liittyy valmistettavaan tuotteeseen?
Ruotsalaiset osaavat tuotteiden brändäämisen & kokonaissuunnittelun ja hallitsevat markkinoinnin priimusoppilaan tavoin. Kotimaisella herkkuvalmistajalla olisi mahtavat markkinat, jos ymmärrettäisiin joskus nimetä tuotteet muutenkin kuin 'sauna, suomi ja sisu'-tyyliin. Missä ovat pienet suomalaiset keksileipomot? Kuka tekisi kotoisan makuisia pikkuleipiä, mehutiiivisteitä ja karkkeja?
Ja mikä pateeettisinta: suomalaiset eivät hyödynnä kansainvälisiä ruokamessuja ollenkaan. Kaikilla muilla mailla on isot näyttävät paviljongit, jossa pienetkin yritykset voivat saada kansainvälisiä asiakkaita. Suomalaisista vain Panda ja Fazer-leivät ovat mukana messuilla, nekin aina eri halleissa. Vientiä pidetään hankalana - miksi?

Jos löytyy tästä maasta hyvänmakuisia, laadukkaita elintarvikkeita, jotka on pakattu kauniisti ja myyvästi, niin välittömästi yhteys allekirjoittaneeseen. Laitan heti tänne blogiin esille!

Suomi ja suomalaisuus

Seuraan satunnaisesti ulkoministeri Stubbin blogia. On uskomatonta, että ylitäysillä aikatauluilla ohjelmoitu ministeri ehtii bloggailla niin usein. Juuri tänään hän kirjoitti perustaneensa työryhmän pohtimaan suomalaisuuden brändäämistä. Tavoitteena on herättää kiinnostusta ulkomaailman silmissä. Aikamoinen haaste! Onneksi työryhmässä on päteviä ja kansainvälisiä eri-ikäisiä miehiä ja naisia eri aloilta. Odotan mielenkiinnolla mitä Suomelle tehdään.

Suomi on kiintoisa paikka varmasti niin turisteille kuin sijoittajillekin, mutta rehellisyyden nimissä meillä olisi paljon kehittymistä monessa suhteessa, eikä vähiten ruoka- ja juomakulttuurin osalta.

Eilen uutisissa näytettiin moneen kertaan tiukkaa tätiä, joka vaati mm. alkoholin mielikuvamainonnan poistamista, jotta vihdoinkin päästään alkoholin väärinkäytöksistä eroon. Jokainen lapsia kasvattanut voisi sanoa sille tädille, että kielloilla lietsotaan kapinaa!

Suomen alkoholipolitiikka on mystinen asia. Minun on vaikea saada ulkomaiset päämiehet uskomaan, ettei meillä ole yhtään kodikasta herkkukauppaa, jonka valikoimiin kuuluvat esimerkiksi hyvät juustot, pateet ja viinit. Alkon monopoli käsitellään aina epäuskoisesti ja kirjataan erikseen ylös. Mikä hulluinta, suomalaisetkaan eivät usko monopolia todeksi. Viikottain saan puheluita, joissa toivotaan, että lisään jonkun "kivan viinin meidän varastosta" asiakkaan tilaamaan herkkukoriin. Heidän on vaikea uskoa, että meillä ei ole viinejä, emme saa niitä asiakkaalle edes ostaa, ja että asiakas joutuu itse alkosta ne hakemaan.

Meitä suomalaisia holhotaan monessakin suhteessa - alkoholi on holhouksen ykkönen. Säännöt ovat niin tiukat, että välillä ei tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa.
Päämies tarjosi minulle sarjaa marmeladeja, hunajaa ja sinappia, joissa on tilkka skottiviskiä. Niiden myyminen on kuitenkin kielletty Suomessa, koska tuotteiden etiketissä on viskin logo. Päämies hämmentyi ja sanoi, että Suomi onkin sitten ainoa valtio maailmassa, jossa heidän hunajansa on lailla kielletty - minua saavutus kyllä vähän hävetti.

Olin äskettäin käymässä tukkumessuilla Helsingissä, jossa alkoholimaahantuojilla oli oma suljettu osasto. Aidattua tilaa vartioi kaksi vartiointiyrityksen henkilöä. Vaikka minulla oli kutsu messuille, en päässyt alkoholialueelle, koska en ole alkoholialalla (jossa en voi olla, koska laki ei sitä salli). Olin kuitenkin sopinut tapaamisesta erään maahantuojan kanssa, joten sain pitkään selitettyäni mahdollisuuden erikseen hakea pääsyyn oikeuttavan luvan. Asia hoitui ja pääsin tapaamaan yhteistyökumppania. Kuinka ollakaan, luvan kanssa osallistuneet toikkaroivat umpikännissä ja pahimmat tapaukset raahattiin kahden vartijan toimesta ulos, heitettiin rautoihin ja siirrettiin poliisin haltuun!
Useilla ruokamessuilla maailmalla käyneenä en ole mokomaa ennen nähnyt.

Pitikö alkoholista alunperin tehdä vihollinen? En puhu nyt alkoholismista tai viinan aiheuttamista kiroista. Peräänkuulutan normaalia viinikulttuuria. Lasi viiniä riittää, se täydentää hyvää ateriaa ja on nautinto. Viinikulttuuria voidaan opettaa esimerkiksi juuri sillä mielikuvamainonnalla, suvaitsevaisuudella ja avoimuudella. Humalasta ei ole kyse. Viini on keski- ja etelä-Euroopassa maataloustuote ja osa maitokaupan valikoimaa, ja siksi sillä ei ole mitään erityistä hohtoa tai houkutusta. Humalaisia ei näe juuri missään Pohjoismaiden ulkopuolella, siis vain maissa jossa valtio ylläpitää viinakauppaa ja holhoaa kansalaisia. Samalla valtion kassaan kilisee euroja, kun kansalaiset juovat juomasta päästyään.

Pahaa pelkään, ettei paraskaan brändäystyöryhmä voi muuttaa sitä kuvaa, jonka suomalaiset itse haluavat maastamme antaa. Kaikkien tiukkapipojen kiusaksi laitan tähän kuvan kauniista viinipullosta.

Yrittäjä messuilee

Yrittäjyys on tosiaan kirjaimellista yrittämistä - välillä saa yrittää tosissaan. Viime aikoina olen lähinnä yrittänyt saada vuorokauden tunnit riittämään, niin paljon on ollut tekemistä, suunnittelua, asioiden hoitoa - ja niitä messuja. Ensi vuonna meidän messumme ovatkin onneksi eri kuukausina, samanlaista 'kolmet-messut-kolmessa-viikossa' -rumbaa en edes haluaisi ajatella.

Messuilu on kuitenkin hauskaa! Parasta on asiakkaiden tapaaminen - niin vanhojen kuin uusien. On mielenkiintoista jutella ja kuulla mielipiteitä & ajatuksia. Forma-messuilla olimme tukkumyyjinä jälleenmyyjien tavattavissa, Liikelahjat- ja Gimme-messuilla puolestaan esittelimme kauniita herkkukoreja yksityisille ja yrityksille. Herkkukorimme saivat paljon ihasteluja - uudet amerikanopit erottavat meidät kilpailijoista selvästi.
Erityisesti messuvieraat ihastelivat ja ihmettelivät kilpailukoreja. Kysyimme nimittäin kauneinta koria kolmesta vaihtoehdosta. Kaikissa oli sama sisältö - erilaista oli esillepano (ja tekniikka, mutta se ei näy päällepäin). Useimpien mielestä oli uskomatonta, miten erilaisia lahjoja samoista herkuista saatiin.
Molemmilla messuilla voittajaksi äänestettiin huimalla äänivyöryllä äärimmäisenä oikealla näkyvä upea lahja, mikä ei ollut yllätys.

Nyt yrittäjä yrittää päästä normaaliin päiväjärjestykseen, nukkua öisin ja tehdä töitä vain normaalin tuntimäärän.

Blogikisa päättyi - voittaja on arvottu!

Blogin kommenttikisa venyi hieman yliaikaa messukiireiden vuoksi. Hyviä ideoita saatiin, joskin vähänlaisesti. Kiitos kaikista kommenteista!
Virallisessa arvonnassa voittajaksi tuli Monique, jolle lähtee ensi viikolla kahvilahja. Onnea voittajalle!