Matka Englantiin oli sitten hauska. Vietin viisi päivää Chesterissä ison seurueen kanssa ja siihen sisältyi monenlaisia herkkuhetkiä, hauskuuksia, opettavaisia asioita ja unohtumattomia elämyksiä. Söimme hyvin. Erityisen mieleenpainuvan miellyttävä ruokakokemus oli Asian Fusion-niminen ravintola, jossa tarjottiin lähinnä intialaista ruokaa. Ruoka oli tosi maukasta ja söimme tietysti monia eri lajeja, joita jaoimme keskenämme. Intialaiset ruoannimet voi myös kääntää englanniksi (tämä lienee tosi vanha vitsi), joten kansainvälinen seurueemme söi 'Stripes' sekä 'Chicken Woodpecker'. Itse asiassa oli aika liikuttavaa kun paikan nuori ja kokematon, mutta kovin avulias tarjoilija yritti selvittää vaativille asiakkaille mitä eroa on Gaelic ja Irish Coffeella, ja millainen on sitten Calypso Coffee. Eihän se ihan kohdalleen mennyt, mutta opetuksena onkin se, että ystävällinen ja hyvää tarkoittava henkilö voi olla väärässäkin, eikä se tunnu huonolta asiakaspalvelulta.
Chester on lähellä Manchesteria ja voin suositella sitä lämpimästi kaikille Englannin ystäville. Jos Lontoo tuntuu liian suurelta, kannattaa kokeilla kaunista Chesteriä. Maisemat ovat suoraan Viisikkokirjoista. Kaupunki on kuin postikortti ja palveluita ja kauppoja on jokaiseen makuun. Kävellen pääsee joka paikkaan. Lisäksi ravintoloiden taso on erinomaisen hyvä, eikä hintatasokaan ole punnan nykykurssilla paha. Kaupunki on perustettu noin 2000 vuotta sitten, joten historian ystävälle Chester on must-kokemus. Itselleni matka ei suinkaan ollut lomamatka, mutta voisin hvyin mennä Chesteriin lomalle nauttimaan englantilaisten ystävällisyydestä, joka oli aivan ylitsepursuavaa.
Ystävällisyydestä esimerkkinä oli mm. se, että meidän seurueemme kutsuttiin pormestarin vastaanotolle historialliseen Kaupungintaloon (Town Hall), joka oli yksi matkan kohokohtia. Samassa huoneessa kestitään kuninkaallisetkin, joten ihan huono kohtelumme ei ollut. Yksi Walesin prinssi Charlesin arvonimistä on Chesterin Jaarli, ja hän onkin aika ajoin käynyt Chesterissä, josta Walesiin on vain kivenheitto. Veimme tuomisina Suomen lipun ja sinisen Marimekon Unikko-tarjoilulautasen.
Pormestaria puhutellaan 'Lord Mayor' mutta ainakin nykyinen pormestari osoittautui oikein leppoisaksi, tosin arvonsa tuntevaksi mieheksi. Keskustelin pormestarin kanssa mm. suomalaisista hyttysistä, ja totesimme molemmat olevamme sitä ihmistyyppiä, jota hyttyset eivät syö... Tasapäisen Suomen tasavaltalaiskasvatit ovat usein ihmeissään loordien joukossa, mutta ihmiset ovat oikeastaan aika samanlaisia maasta, kansallisuudesta ja asemasta riippumatta.
Fish and Chipsiä ei tälläkään matkalla tullut syötyä, mutta joka aamu Black Puddingia sentään.
Tuo tamperelaisen sydäntä sykähdyttävä mustaa makkaraa muistuttava aamiaistuote on erinomaisen herkullista ja terveellistä. Se on mustanmakkaran elegantti serkku, joka leikataan siisteiksi viipaleiksi ja tarjotaan hyvässäkin hotellissa pekonin ja punaisten papujen rinnalla (pavut jätän kyllä suosiolla väliin).
Matkalta palasi tyytyväinen seurue.
Kun sitten olisi pitänyt kiriä matkan aiheuttamat työrästit, iski flunssa, joka kaatoi petiin kolmeksi päiväksi.
Mutta suomalaisella sisulla pakolliset hommat hoidetaan ja vähän enemmänkin.
Blogiin ei sentään kuumeisena kirjoitella.
Flunsaan, kurkkukipuun, yskään, vatstatautiin, sydänsuruun ja mihin vaan vaivaan meillä otetaan aina ei suinkaan 'a nice cup of tea' vaan kuppi kuumaa mummonmehua. Mummo keitti tätä taikajuomaa yllin kyllin joka vuosi, ja pakkasessa on vielä kymmeniä muovipulloja. Nyt kun mummoa ei enää ole, ihme-eliksiiri pitää meistä edelleen huolta. Taidankin mennä ottamaan vielä kolmannen mukillisen.
