Hyvää uutta vuotta

Vuosi vaihtuu ja uusi astuu tilalle. Toivomme kaikkea hyvää!
Kiitos kaikille blogin lukijoille tästä vuodesta.
Uudenvuoden lupauksena lupaan kirjoittaa ahkerammin ensi vuonna.

Joululahjoja

Lahjapalvelun ja herkkukauppiaan kiireisin aika on marras-joulukuu, ei siitä pääse mihinkään. Tänä vuonna oli valmistauduttu sesonkiin jo kesäkuusta saakka, mutta silti tuli kiire ja tehtiin pitkää päivää. Yritysmaailmassa tämän joulun trendinä on ollut antaa lahjoihin tarkoitetut varat hyväntekeväisyyteen. Sinänsä hyvä ja kannatettava asia. Minusta yritysten hyväntekeväisyys on kuitenkin osa yhteiskuntavastuuta eikä henkilökunnan muistaminen saisi mennä samasta pussista. Nämä kaksi eivät saisi olla vaihtoehtoisia kulukohteita. Pahin kuulemani "joululahja" oli henkilökunnalle suunnattu sähköposti, jossa kerrottiin hyväntekeväisyyskohteesta ja haastettiin henkilöstö mukaan keräykseen. Se on ehkä jo vähän liikaa. Kun koko vuosi on tehty työtä työnantajan hyväksi, olisi syytä saada muutakin kuin pankkisiirto hyväntekeväisyysjärjestölle!
Meillä oli ilo tehdä hienoja ja näyttäviä asiakas- ja henkilöstölahjoja monelle yritykselle - edellä kerrottu ei siis ollut ihan kaikkien yritysten politiikka tänä jouluna.


Nyt saan aloittaa jouluvalmistelut omalle perheelle. Nautin joulun tekemisestä ja erityisesti ruokien laittamisesta. Aattona kokoonnumme suuren pöydän ääreen suvun voimin ja iloitsemme valosta pimeyden keskellä.

Samppanjaa samppanjaseurassa

Eilen oli kiinnostava iltameno: Suomen Champagne-seuran lanseeraustilaisuus. Yhdistys on perustettu jo vuonna 1992, mutta se on ollut hieman unohduksissa viime vuodet. Nyt sen toiminta polkaistiin käyntiin uudelleen tyylikkäässä tilaisuudessa Sähkötalon Alvar Aalto-salissa, jossa toimii viihtyisä Robert's Coffee-kahvila. Upea tila, jossa helsinkiläiset aiemmin jonottivat tekemään sähkösopimuksia! Tässä kahvilassa saa muuten samppanjaa laseittain. Sopiva paikka siis kokoontua kuohujuoman merkeissä. Ja ehdottomasti hauskempaa, kuin sähkösopimuksen tekeminen.

Samppanja on todellinen trendijuoma tällä hetkellä. Asiantuntijoiden mukaan sen suosio kasvaa niin huimaa vauhtia, että hintojen ennustetaan nousevan lähivuosina kysynnän kasvaessa tarjontaa nopeammin. Kannattaa siis nauttia samppanjaa niin kauan kun siihen on vielä varaa... Vaikka vaan se lasillinen.

Samppanja tekee arjesta juhlaa, eikö niin? Oman yritykseni valikoimassa on kolme huippusuosittua tuotetta, joissa on samppanjaa: hunaja-samppanjasinappi, mansikka-samppanjahillo ja appelsiini-samppanjamarmeladi .
Valikoimaan saadaan ensi viikolla myös samppanjalla maustettu metsäkauristerriini ja samppanja-hedelmäkakku.

Muffinsseja

En ole koskaan leiponut, syönyt tai edes nähnyt muffineja, niin oikeakielistä kuin se olisikin. Muffinssit sen sijaan ovat suurta herkkua ja niitä olen tainnut leipoa pienestä pitäen. Eräs ystäväni haikaili muhkeiden, hyvin nousevien muffinssien reseptiä ja aloinkin pohtia onnistuuko sellaisten leipominen kotikonstein.
Parhaat muffinssit ovat amerikkalaisia, joten reseptikin pitää saada sieltä. Helpoin ja nopein jenkkiresepti tulee tässä. Kyseessä on Gourmet-lehti tammikuulta 1999, ja kuvasta näkyy, että tämä sivu on ollut usein käytössä. Mittayksiköt on muutettu ja aineksia hieman lokalisoitu.
Helpot muffinssit
3,75dl vehnäjauhoa
n. 0,75 dl sokeria
1,5 tl leivinjauhetta
1tl vaniljasokeria
1/4 tl soodaa
100 g voita
purkki crème fraîchea
1 iso kananmuna
Sekoita kuivat aineet kulhossa. Sulata voi. Sekoita voisula, kananmuna ja crème fraîche toisessa kulhossa. Yhdistä ainekset ja lisää jotakin seuraavista:
1 pehmeäksi muussattu banaani & 2 dl suklaahippusia TAI
2,5 dl kuivattua aprikoosia pieninä paloina & 1 tl unikonsiemeniä TAI
2 dl mantelirouhetta & 1,5 dl kuivattuja karpaloita

Sekoita taikina varovasti tasaiseksi. Täytä voideltu metallinen muffinssipelti tai silikoniset muffavuoat lähes täyteen ja paista 200-asteisessa uunissa 25-30 minuuttia. Taikinasta tulee 12 muffinssia.Kuvan muffat on paistettu Tupperwaren silikonivuoassa, jossa ne nousevat hyvin. Makuna on oma suosikkivaihtoehtoni: vadelmia, valkoista suklaata ja pekaanipähkinää. Kuvanotolla oli kiire, koska nämä hävisivät nopeasti.

Kesän amerikanmatkalta ostin tosi kivan keittokirjan, Stonewall Kitchen Favorites.
Tässä kirjassa on kaksi muffinssireseptiä, joista toista kokeilin tänään. Vadelmamuffinsseja kehutaan maailman parhaiksi! Kirjassa kerrotaan, että resepti on peräisin eteläisellä Manhattanilla sijaitsevasta leipomosta nimeltä Clinton Street Baking Company. On pakko olla maun suhteen samaa mieltä, vaikka epäilenkin että monen mielestä vähemmän sokeria ja voita voisi riittää.

Murupäällysteiset vadelmamuffinssit

Muruseos:
1,25 dl vehnäjauhoa
1,25 dl sokeria
50g voita

Sekoita kaikki ainekset käsin tasaiseksi seokseksi.

Valmista sitten muffinssitaikina:

7dl jauhoja
3 tl leivinjauhetta
1,5 tl soodaa
1 tl vaniljasokeria
110 g voita
3,75 dl sokeria
4 kananmunaa
2 purkkia crème fraîchea tai rahkaa
2-5 dl vadelmia (tuoreita tai pakasteesta)

Sekoita kuivat aineet keskenään. Sekoita voi ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää kananmunat yksi kerrallaan. Lisää kuivat aineet ja crème fraîche pienissä erissä vuorotellen seokseen. Lopuksi lisää vadelmat varovasti puuhaarukalla.
Täytä muffinssivuoat lähes täyteen ja sirottele muruseosta päälle. Paista 200-asteisessa uunissa noin 25-30 minuuttia.

Tässä kuvassa muffat ovat valmiina uuniin -muruseos on jo taikinan päällä. Taustalla keittokirjan herkullinen kuva, jollaiseksi lopputuloksen pitäisi tulla.


Aika muhkeilta nämä näyttävät!

Vaaliuutisia

Taisi moni suomalainen herätä melko jännittyneenä kuulemaan vaaliuutisia Amerikasta - ja uskoisin että ainakin Eurooppa huokasi helpotuksesta. Juhlistan vaalitulosta tällä kuvalla, jossa on kokoelma ameriikanherkkuja. Näin linkitämme vaalituloksen herkkublogin linjaan.



Kaksi uutta lounaspaikkaa testattu tällä viikolla Helsingissä: brasilialainen Bossa Annankadulla ja italialainen Porto Fino Yrjönkadulla. Molemmissa söin hyvin. Bossa on hienompi ja kalliimpi ja Porto Fino taas rempseän mutkaton ja edullinen lounaspaikka. Porto Finossa reipas tarjoilija pahoitteli, ettei ole kahvimaitoa, joten otin teetä. Iloinen yllätys oli, kun ei tuotukaan pussiteelitkua vaan sopivasti haudutettua vihreää teetä.

Pariisin herkkuja

Olen juuri ollut kaksi intensiivistä päivää maailman suurimmilla ruokamessuilla Pariisissa. Ranskalaiset ruokamessut ovat juuri niin upeat kuin voi kuvitella. Tein yhden hienon löydön, joka toivottavasti pääsee vielä ennen joulua meidän valikoimaamme, ainakin se vei kielen mennessään.

Olen ennenkin kirjoittanut suomalaisten vientihaluttomuudesta. Tänä vuonna en nähnyt yhtään suomalaista yritystä - messuluettelon mukaan Valio oli kuitenkin mukana. Ruotsalaiset esittelivät ylpeinä Kallen kaviaaria ja Singoalla-keksit maistuivat ohikulkijoille. Norjalaisilla oli myös isohko oma osasto. Miksi pitää hukata tällainen tuhannen taalan mahdollisuus?! Jopa Virolla oli oma paviljonki messuilla.

Illalla sai sitten syödä hyvin ja pitkän kaavan mukaan. Vaikka junat myöhästelevät ja monet käytännön järjestelyt ontuvat, ruoka on hyvää ja viini vertaansa vailla.

Estetiikkaa Lontoossa

Olen lähiaikoina käynyt parikin kertaa työasioissa Lontoossa. Matkat olivat lyhyitä ja ytimekkäitä, mutta aikaa jäi hiukan myös kuljeskeluun.
Covent Garden on kiva alue jossa on paljon turistien suosiossa olevia ravintoloita ja kahviloita. Siellä on myös viehättäviä kojuja, joissa myydään koruja tai muuta pientä. Kuka voisi vastustaa näin kauniisti esillepantuja käsintehtyjä tuotteita?




Herkkukaupan näyteikkunakin oli houkutteleva.

Kuvia Helsingistä

Olin eilen Katja Hagelstamin Helsinki-aiheisen valokuvanäyttelyn avajaisissa. Katja on upeasti valoa ja värejä tallentava kuvaaja, jonka kuvissa Helsinki näyttäytyy hauskasta näkökulmasta. Kuvissa on yksityiskohtia kuten rännejä, parvekkeita, ja ikkunoita. Luonto on voimakkaasti läsnä Katjan kuvissa. Upea kokonaisuus, suosittelen käyntiä Miltton Showroomissa, Uudenmaankatu 4-6. Näyttely on avoinna 5.10 saakka ja se on osa Helsinki Design Week-tapahtumaa.
Mikä hauskinta, Katjan hienoja valokuvia sai myös syödä. Yhteistyössä Ekbergin kahvilan kanssa Katja on luonut herkullisen Helsinki-leivoksen, jota koristavat Katjan valokuvat. Itse söin sillan, ystävätär lumimaiseman. Kakku maistui vaaleanpunaisen samppanjan kera.

Suomi ja suomalaisuus, osa 2

Stubbin brändäystyöryhmä on herättänyt paljon keskustelua. Ihmettelin eilisessä Hesarissa ollutta pikku-uutista siitä, että ryhmästä on kanneltu, koska se on tasa-arvolain vastainen. Itse kun kokoonpanoa lukiessa ajattelin että laatu korvaa määrän... Mutta vielä enemmän ihmettelin lainsäätäjän prosenttilukuja. Tasa-arvo toteutuu kuulemma silloin, kun naisia on 40 %. Erikoista! Ihan miettimättä olisin kyllä ajatellut että vasta 50 % olisi tasa-arvoa. Mikään vähempi ei saisi naisille riittää! Kuka on päättänyt, että naisten tasa-arvo on 40 %? Oliko siinä lainlaatijoiden ryhmässä naisia vähemmistö, vai saavutettiinko tasa-arvo lakia laatiessa? Minun matikkapäälläni tämä ei toimi, vai onko tämä samaa logiikkaa kuin se, että naisen euro on 80 senttiä?

Ehkä on syytä pysytelä alueella jonka hallitsee, ja jättää lait fiksummille.

Suomalainen ruoka on mietityttänyt jo pitkän aikaa. Käyn työni puolesta monta kertaa vuodessa kansainvälisillä ruokamessuilla, tänäkin vuonna on jo useammat takana. Kaikki kotimaiset tapahtumat ovat yhtä tärkeitä. Ulkomaisilla messuilla etsin tuotteita, jotka täyttävät yritykseni kolme keskeistä kriteeriä: tuotteen on oltava hyvänmakuinen, pakkauksen on oltava viehättävä (=myyvä) ja tuotteen mieluiten lisä- ja säilöntäaineeton ja luonnollisista aineksista valmistettu. Näitä tuotteita on itse asiassa todella paljon.

Samaan aikaan olen hakenut vastaavia tuotteita kotimaasta, koska se olisi monessa mielessä helpompaa. Kysyntää olisi kotimaisilla tuotteilla pakatuille herkkukoreille vaikka kuinka.
Olen etsinyt näitä tuotteita kohta kolme vuotta. Hunajantuottajat pakkaavat tuotteensa valkoiseen halvannäköiseen muovipurkkiin, jonka kansi menee rikki kun sitä ensimmäistä kertaa avaa. Itse hunaja on kuin kiveä, sitä ei saa koskaan purkista pois. Tällaista hunajaa tekee ranskalainen - purkki on perusmalli mutta etiketti on kiva, eikä värejä ole liikaa. Itse hunaja on ihanaa, valuvaa ja maistuu todella hyvältä.

Suomalainen hillo on vetistä, väritöntä ja hapanta, marjojen osuus on liian pieni. Eräänkin pateentekijän tuote oli ylihinnoiteltu ja metallipurkki näytti armeijan pakkaukselta, kun kannen kuvakin oli jotenkin sotilashenkinen. Jos tuote onkin herkullinen ja innovatiivinen, se pakataan aina jotenkin junttimaisesti, rumiin purkkeihin eikä etikettien suunnitteluun käytetä yhtään aikaa. Tai ehkä käytetäänkin, mutta myyviä ne eivät ole, eivätkä viehättäviä.
Lasipurkkeja on vain yhtä sorttia, peruspilttipurkkimallia. Tähänkin on kuulemma syy: Suomessa on vain yksi lasipurkkeja valmistava tehdas, ja valikoimassa on vain tämä yksi malli!
Eräs tapaamani amerikkalainen naisyrittäjä kertoi tilaavansa omien tuotteidensa kauniit purkit Italiasta, koska siellä on pitkät perinteet lasituotannossa ja osataan yhdistää kestävyys ja kaunis ulkonäkö. Mikä estää suomalaista menemästä merta edemmäs lasiostoksille? Kuka opettaisi suomalaisille etikettisuunnittelua, tuotekehitystä ja tuotteen ulkonäön merkitystä kaupanteossa? Onko Suomessa vain yksi etikettipiirtäjä, joka uskoo sarjakuvatyylin ja lato-kulttuurin olevan osa suomalaista perinnettä, jota kaikkien ulkomaalaisten olisi opittava arvostamaan? Myös nimiin voisi kiinnittää huomiota. Alliteraatio on tietysti kiva, mutta pitääkö nimen aina olla niin kirjaimellinen ja konkreettinen? Häveliäisyyttäni en mainitse nimiä. Voisiko yrityksen nimessä ollakin mielikuva, eikä konkreettinen sana, joka liittyy valmistettavaan tuotteeseen?
Ruotsalaiset osaavat tuotteiden brändäämisen & kokonaissuunnittelun ja hallitsevat markkinoinnin priimusoppilaan tavoin. Kotimaisella herkkuvalmistajalla olisi mahtavat markkinat, jos ymmärrettäisiin joskus nimetä tuotteet muutenkin kuin 'sauna, suomi ja sisu'-tyyliin. Missä ovat pienet suomalaiset keksileipomot? Kuka tekisi kotoisan makuisia pikkuleipiä, mehutiiivisteitä ja karkkeja?
Ja mikä pateeettisinta: suomalaiset eivät hyödynnä kansainvälisiä ruokamessuja ollenkaan. Kaikilla muilla mailla on isot näyttävät paviljongit, jossa pienetkin yritykset voivat saada kansainvälisiä asiakkaita. Suomalaisista vain Panda ja Fazer-leivät ovat mukana messuilla, nekin aina eri halleissa. Vientiä pidetään hankalana - miksi?

Jos löytyy tästä maasta hyvänmakuisia, laadukkaita elintarvikkeita, jotka on pakattu kauniisti ja myyvästi, niin välittömästi yhteys allekirjoittaneeseen. Laitan heti tänne blogiin esille!

Suomi ja suomalaisuus

Seuraan satunnaisesti ulkoministeri Stubbin blogia. On uskomatonta, että ylitäysillä aikatauluilla ohjelmoitu ministeri ehtii bloggailla niin usein. Juuri tänään hän kirjoitti perustaneensa työryhmän pohtimaan suomalaisuuden brändäämistä. Tavoitteena on herättää kiinnostusta ulkomaailman silmissä. Aikamoinen haaste! Onneksi työryhmässä on päteviä ja kansainvälisiä eri-ikäisiä miehiä ja naisia eri aloilta. Odotan mielenkiinnolla mitä Suomelle tehdään.

Suomi on kiintoisa paikka varmasti niin turisteille kuin sijoittajillekin, mutta rehellisyyden nimissä meillä olisi paljon kehittymistä monessa suhteessa, eikä vähiten ruoka- ja juomakulttuurin osalta.

Eilen uutisissa näytettiin moneen kertaan tiukkaa tätiä, joka vaati mm. alkoholin mielikuvamainonnan poistamista, jotta vihdoinkin päästään alkoholin väärinkäytöksistä eroon. Jokainen lapsia kasvattanut voisi sanoa sille tädille, että kielloilla lietsotaan kapinaa!

Suomen alkoholipolitiikka on mystinen asia. Minun on vaikea saada ulkomaiset päämiehet uskomaan, ettei meillä ole yhtään kodikasta herkkukauppaa, jonka valikoimiin kuuluvat esimerkiksi hyvät juustot, pateet ja viinit. Alkon monopoli käsitellään aina epäuskoisesti ja kirjataan erikseen ylös. Mikä hulluinta, suomalaisetkaan eivät usko monopolia todeksi. Viikottain saan puheluita, joissa toivotaan, että lisään jonkun "kivan viinin meidän varastosta" asiakkaan tilaamaan herkkukoriin. Heidän on vaikea uskoa, että meillä ei ole viinejä, emme saa niitä asiakkaalle edes ostaa, ja että asiakas joutuu itse alkosta ne hakemaan.

Meitä suomalaisia holhotaan monessakin suhteessa - alkoholi on holhouksen ykkönen. Säännöt ovat niin tiukat, että välillä ei tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa.
Päämies tarjosi minulle sarjaa marmeladeja, hunajaa ja sinappia, joissa on tilkka skottiviskiä. Niiden myyminen on kuitenkin kielletty Suomessa, koska tuotteiden etiketissä on viskin logo. Päämies hämmentyi ja sanoi, että Suomi onkin sitten ainoa valtio maailmassa, jossa heidän hunajansa on lailla kielletty - minua saavutus kyllä vähän hävetti.

Olin äskettäin käymässä tukkumessuilla Helsingissä, jossa alkoholimaahantuojilla oli oma suljettu osasto. Aidattua tilaa vartioi kaksi vartiointiyrityksen henkilöä. Vaikka minulla oli kutsu messuille, en päässyt alkoholialueelle, koska en ole alkoholialalla (jossa en voi olla, koska laki ei sitä salli). Olin kuitenkin sopinut tapaamisesta erään maahantuojan kanssa, joten sain pitkään selitettyäni mahdollisuuden erikseen hakea pääsyyn oikeuttavan luvan. Asia hoitui ja pääsin tapaamaan yhteistyökumppania. Kuinka ollakaan, luvan kanssa osallistuneet toikkaroivat umpikännissä ja pahimmat tapaukset raahattiin kahden vartijan toimesta ulos, heitettiin rautoihin ja siirrettiin poliisin haltuun!
Useilla ruokamessuilla maailmalla käyneenä en ole mokomaa ennen nähnyt.

Pitikö alkoholista alunperin tehdä vihollinen? En puhu nyt alkoholismista tai viinan aiheuttamista kiroista. Peräänkuulutan normaalia viinikulttuuria. Lasi viiniä riittää, se täydentää hyvää ateriaa ja on nautinto. Viinikulttuuria voidaan opettaa esimerkiksi juuri sillä mielikuvamainonnalla, suvaitsevaisuudella ja avoimuudella. Humalasta ei ole kyse. Viini on keski- ja etelä-Euroopassa maataloustuote ja osa maitokaupan valikoimaa, ja siksi sillä ei ole mitään erityistä hohtoa tai houkutusta. Humalaisia ei näe juuri missään Pohjoismaiden ulkopuolella, siis vain maissa jossa valtio ylläpitää viinakauppaa ja holhoaa kansalaisia. Samalla valtion kassaan kilisee euroja, kun kansalaiset juovat juomasta päästyään.

Pahaa pelkään, ettei paraskaan brändäystyöryhmä voi muuttaa sitä kuvaa, jonka suomalaiset itse haluavat maastamme antaa. Kaikkien tiukkapipojen kiusaksi laitan tähän kuvan kauniista viinipullosta.

Yrittäjä messuilee

Yrittäjyys on tosiaan kirjaimellista yrittämistä - välillä saa yrittää tosissaan. Viime aikoina olen lähinnä yrittänyt saada vuorokauden tunnit riittämään, niin paljon on ollut tekemistä, suunnittelua, asioiden hoitoa - ja niitä messuja. Ensi vuonna meidän messumme ovatkin onneksi eri kuukausina, samanlaista 'kolmet-messut-kolmessa-viikossa' -rumbaa en edes haluaisi ajatella.

Messuilu on kuitenkin hauskaa! Parasta on asiakkaiden tapaaminen - niin vanhojen kuin uusien. On mielenkiintoista jutella ja kuulla mielipiteitä & ajatuksia. Forma-messuilla olimme tukkumyyjinä jälleenmyyjien tavattavissa, Liikelahjat- ja Gimme-messuilla puolestaan esittelimme kauniita herkkukoreja yksityisille ja yrityksille. Herkkukorimme saivat paljon ihasteluja - uudet amerikanopit erottavat meidät kilpailijoista selvästi.
Erityisesti messuvieraat ihastelivat ja ihmettelivät kilpailukoreja. Kysyimme nimittäin kauneinta koria kolmesta vaihtoehdosta. Kaikissa oli sama sisältö - erilaista oli esillepano (ja tekniikka, mutta se ei näy päällepäin). Useimpien mielestä oli uskomatonta, miten erilaisia lahjoja samoista herkuista saatiin.
Molemmilla messuilla voittajaksi äänestettiin huimalla äänivyöryllä äärimmäisenä oikealla näkyvä upea lahja, mikä ei ollut yllätys.

Nyt yrittäjä yrittää päästä normaaliin päiväjärjestykseen, nukkua öisin ja tehdä töitä vain normaalin tuntimäärän.

Blogikisa päättyi - voittaja on arvottu!

Blogin kommenttikisa venyi hieman yliaikaa messukiireiden vuoksi. Hyviä ideoita saatiin, joskin vähänlaisesti. Kiitos kaikista kommenteista!
Virallisessa arvonnassa voittajaksi tuli Monique, jolle lähtee ensi viikolla kahvilahja. Onnea voittajalle!

Kilpailua jatketaan...

Asiakastilaisuus ja yhdet messut takana, kahdet messut edessä. Huhuh. Luova blogiin kirjoittelu jää odottamaan rauhallisempaa ajankohtaa. Jatketaan siksi vielä kommenttikisaa! Haluan tosiaan kuulla millaista blogia halutaan lukea. Toistaiseksi on ehdotettu organisoitua reseptikokoelmaa, keittokirjaesittelyjä ja konkreettisia vinkkejä ruoanlaittoon.
Lisää kommentteja, PLIIS. Kilpailu voisi jatkua vaikka ensi viikon loppuun asti, ja määritellään nyt se palkintokin. Voittaja saa edellisessä postauksessa näkyvän kahvilahjan, jossa hyvää Gift Gourmet-luomukahvia ja kahvikulho, sekä Chocolate Meets Coffee-kahvisuklaata. Jos voittaja ei voi sietää kahvia, teen voittajalle teelahjan.

Nyt siis pian kommentoimaan!

- ei niin kiire ole etteikö ehtisi ruoalla herkutella. Eilen olimme syömässä belgialaisessa Belge-ravintolassa, jossa ruokalistat ovat Tintti-sarjakuvakirjoja. Tänään Gastonessa, jossa Carpaccio oli ovelasti rullattu - en ole varma pidinkö sen ulkonäöstä mutta makuhan oli erinomainen.

Kaipaatko reseptejä - osallistu kilpailuun!

Uusimmassa Me Naiset-lehdessä oli juttu ruokablogeista, joiden suosio on kasvanut huimaa vauhtia. Tässä herkkumaailma-blogissa reseptien osuus on ollut melko pieni. Annan toki paljon ideoita ruoanlaittoon ja hyvien tuotteiden käyttövinkkejä, mutta en ole kovinkaan usein liittänyt mukaan reseptejä.

Nyt on kilpailun aika. Kerro mitä mieltä olet. Pitäisikö tässäkin blogissa olla reseptikokoelma? Onko sinusta mukava lukea herkkuelämyksistäni maailmalla? Toivotko jotakin muuta sisältöä?

Kävijämäärämme ovat kasvaneet tasaisesti. Blogilla on jo paljon lukijoita, joten nyt rohkeasti kommentoimaan. Kaikkien kommentoijien kesken arvotaan 25€ arvoinen Gift Gourmet-tuotepaketti.

Mukavasti tekemistä

Olen kotiutunut Atlantan konferenssista, josta mukaan tuli paljon hyviä ideoita, vinkkejä ja uusia tekniikoita herkkukorien tekemiseen. Tällaisen korin tein harjoituskurssilla, joka oli tupaten täynnä, vaikka istuimme rusetteja vääntämässä iltakymmeneen.

Joka kuvittelee, että lahjakorin tekeminen on helppoa ja yksinkertaista, on väärässä!
Olemme testanneet uusia ideoita pajalla ja osa otetaan käyttöön heti kun saamme tarvittavat tarvikkeet. Jotkut ratkaisuista ovat kalliita, mutta todennäköisesti työaikaa säästyy vastaavasti. Haluamme olla ekologisia ja silti käyttää tiettyä tekniikkaa - ainakin kokeilun perusteella se nopeuttaisi työtämme aika lailla ja parantaisi ennen kaikkea korien ulkonäköä. Miksiköhän ekologiset ratkaisut ovat aina kalliimpia?

Atlantasta jäi kaikkiaan miellyttävät muistot. Ilma oli loistava, ruoat hyviä ja tunnelma kohdallaan. Georgiassa miehen ja naisen roolit ovat edelleen Tuulen viemää-perinteen mukaiset, minkä huomaa lyhyelläkin visiitillä. Kävin konferenssin vähäisenä vapaa-aikana miellyttävässä Atlantic Stationissa, joka on uusi asuinalue Midtownissa. Siellä oli paljon viehättäviä ravintoloita ja kaikki peruskaupat eurooppalaistyylisesti sijoitettuna. Useimmissa ravintoloissa edellytettiin siistiä pukeutumista (lippalakit kiellettiin erikseen) - piirre jota ei pohjoisempana useinkaan näe. Ilta oli lämmin ja terassilla oli mukava katsella ohikulkevia ihmisiä. Matkustaisin mielelläni joskus lomallakin Georgiaan tutustumaan paremmin tuohon vähän eksoottiselta vaikuttaneeseen osavaltioon.

Ensi viikollakin olemme kiireisiä. Pidämme asiakastilaisuuden ja viikonloppuna on Forma-messut. Tämä viikko on mennyt mielettömällä amerikanenergialla painaen - todella paljon töitä, mutta onneksi virtaa riittää inspiroivan konferenssin jälkeen.

Tällä viikolla on saatu näytteitä uusista tuotteista, jotka lanseeraamme Formassa. Kokonaan uusia sarjoja tulee peräti neljä. Verkkokauppaan tuotteet lisätään sitä mukaa, kun niitä saadaan varastoon. On ilo tarjota kaikkea uutta ja mukavaa asiakkaillemme tulevana syksynä!

Herkkuja konferenssissa

Kaksi vuotta sitten olin ensimmäisessä herkkukorikonferenssissani Yhdysvalloissa, viime vuonna vietin viikon Orlandossa opiskelemassa kädestä pitäen kaikenlaista alaan liittyvää. Molemmilla kerroilla oheistapahtumana on ollut hyvät ammattimessut. Tänä vuonna konferenssi on Atlantassa, jonne saavuin viime yönä. Ensivisiittini Georgian osavaltiossa. Pelkästään Atlantan kaupungissa on saman verran asukkaita kuin Suomessa yhteensä. Kaupunki vaikuttaa tosi miellyttävältä ja ihmiset jopa ystävällisemmältä kuin missään muualla tässä maassa.

Tänä aamuna jätin aamiaisen väliin ja siirryin suoraan lounaalle. Läheisessä Mallissa on hyvä Food Court, jossa on kolmisenkymmentä ravintolaa. Valikoimasta huomaa olevansa Etelässä. Söin Bourbon- ja BBQ-kanaa Jamabalayan ja paistetun bataatin kera. Ruokajuomana otin jääteetä. Todella hyvää ruokaa, joka köyhdytti alle kuuden euron verran.

Jälkkärikahvit nautin suosikkipaikassani. Amerikkalaiset tykkäävät keksiä uusia variaatioita lipustaan eli Stars 'n Stripes-teemasta. Tämä tähtileivonnainen oli mausteinen ja leseinen, eikä yllättäen kovin makea. Oikein hyvä.
Starbucksin kaikkien aikojen paras herkku on mielestäni Bahaman Nassaussa syömäni Seven Layer Cake, suklaakakku, jossa oli kaikkea hyvää seitsemän kerrosta. Sitä en ikävä kyllä ole koskaan muualta löytänyt.


Konferenssin ensimmäinen päivä on takana. Olen jälleen ainoa eurooppalainen osallistuja. Luentoja oli iltakymmeneen. Uusia ideoita ja tekniikoita on jo nyt plakkarissa. Huomenna aamiainen ja lounas tarjoillaan konferenssin puolesta.

Herkullinen hääkakku!

Kukapa ei rakasta hääkakkua.. Mutta hääkakkuja on monenlaisia. Viime vuonna olin Orlandossa, Floridassa herkkukorikonferenssissa. Siellä opin yhden uuden tavan tehdä kakkuja - mitä pidätte tällaisesta?Tätä kakkua en tosin tehnyt minä vaan Pauliina - täydelliseen kuvauskuntoon valokuvaaja Linda Tammiston kuvattavaksi. Todella hienoa työtä molemmilta. Tuloksena oli syötävän kaunis lahja! Kakku on juuri lisätty nettikauppaan.

Kyseessä on siis pyyhkeistä tehty kakku. Kun hääpari toivoo sinulta lahjaksi pyyhkeitä, Gift Gourmet pakkaa ne puolestasi tällaiseen muotoon.

Kalamarinadi

Näinkin voi joskus herkkusuulle käydä: jääkaapissa ei ollut ruokaa. Onneksi pakastimessa oli pussillinen isoja turskapaloja. Miten siitä saisi maistuvaa ruokaa? Nopea ja hyvä grillausmarinadi kalalle syntyi seuraavasti: hyvää oliiviöljyä, sitruunamehua, suolaa sekä runsaasti Tasty Seafood-rubmausteseosta sekoitettiin keskenään. Sivelin kalan päälle ennen grillausta ja sen aikana.
Toimi ja maistui hyvältä!Tämä marinadi käy mainiosti myös uunikalalle.

Marinadiin käytin hyvää espanjalaista Olivalle-luomuoliiviöljyä, jossa on roheva maku.

Nyt kun pilvisyys ja sateisuus ovat taas valtaamassa Suomen, pitää muistaa että muualla Euroopassa elokuu on kesää parhaimmillaan ja monelle se ainoa oikea lomakuukausi. Grillataan siis kalaa vaikka toppatakki päällä ja uskotaan lämmön joskus taas palaavan näillekin leveysasteille (viimeistään vuoden kuluttua, mutta olen optimisti ja uskon intiaanikesään elokuussa).
Tasty-mausteet ja öljy Gift Gourmet-herkkukaupasta.

Yrittäjä lomailee, osa 2

Tänään Hesarissa oli juttu Jari Sarasvuon lomailusta. Sarasvuo on yrittäjä, mutta painii toki hieman eri sarjassa kuin keskiverto pk-yrittäjä (kuten esimerkiksi tämän blogin kirjoittaja). Sarasvuon jutun pointti oli se, että jos johtaja ei lomaile, hänestä tulee huono johtaja. Loma parantaa tuottavuutta. Sarasvuo itse kuntoilee lomalla jaksaakseen taas töissä paremmin. Se oli hyvä vastine palkansaajien lomasta kertovalle jutulle!

Luin sitten uudestaan eilisen kirjoitukseni ja tajusin, että sen voi ymmärtää kahdella tavalla. Olen kuitenkin Sarasvuon kanssa samaa mieltä. Kun yritys on pieni ja henkilökuntaa on vähän, on yrittäjän joskus pakkokin tehdä töitä lomalla. Mutta lomaa on pidettävä. Monestikin oman yrityksen työt (kuten vaikka nettikaupan päivitys) eivät tunnu työltä, mutta vastapainoksi on oltava jotain muuta. Viikonloput on hyvä rauhoittaa perheelle ja vapaa-ajalle muutenkin.

Tänä kesänä olen saanut lomailla ja rentoutua ja sen ansiosta olen erittäin motivoinut & inspiroitunut (inspiraatioon on muitakin syitä, mutta niistä tulee oma postaus tuonnempana). Loma on ollut riittävän pitkä ja täyttänyt tehtävänsä, kun töiden alkua odottaa mielellään.

Yrittäjä lomailee...

Tänään oli Hesarissa juttu palkansaajien lomailusta: moni hoitaa (kuulemma mielellään) työasioita lomallaan. Yrittäjistä siinä jutussa ei puhuttu mitään. Yrittäjän lomailu onkin mielenkiintoinen asia. Voiko yrittäjä edes lomailla? Nettikaupan ulkoasua olen viritellyt tässä jo monena iltana, mietin syksyn valikoiman esillepanoa tulevilla messuilla ja suunnittelen konferenssimatkaa Yhdysvaltoihin ja päämiestapaamisia Englannissa. Periaatteessa olen lomalla.
Gift Gourmet-verkkokauppaan tuleekin elokuussa monta mielenkiintoista tuoteuutuutta. Osa lanseerataan jälleenmyyjille vasta Forma-messuilla, osa tulee nettikauppaan jo aikaisemmin. En malttanut olla lisäämättä uutta herkkua kauppaan jo nyt. Laadukkaasta belgialaisesta maitosuklaasta ja hasselpähkinöistä tehty suklaatahna on MIELETTÖMÄN HYVÄ. Tästä tuotteesta tulee menestys: maku on aivan uskomattoman herkullinen. Halvemmat tuotteet tämä tahna pesee mennen tullen.
Herkullista paahtoleivällä ja croissantin kanssa, tai vaikka lettujen tai pannarin kera.

Toinenkin uutuus lipsahti kauppaan ennen aikojaan. Sitruunainen Lemon & Elemi -suihkugeeli tuubissa on nautinnollisen ihana. Tässä yksi monista kauppamme tuotteista, jonka vannoutunut käyttäjä olen itse.


Jos minulta kysytään, vastaan että yrittäminen on elämäntapa. Työajat voi kukin määrittää oman tilanteensa mukaan. Vapaa-aikaa on silti oltava ja lomaa on pidettävä. Kauniina kesäpäivänä pakataan eväskori rannalle ja jätetään työkännykkä kotiin. Illalla istutaan naapureiden kanssa parvekkeella nauttimassa mojitoja (yrttimaassa kasvaa minttuja vain tätä tarkoitusta varten). Inspiraatio, motivaatio ja luovuus syntyvät näistä hetkistä.

Kesän makuja

Kaunis hellepäivä Helsingissä alkoi aamukahvilla parvekkeella ja jatkui herkkuostoskierroksella. Helsingin Wanha Kauppahalli kuhisi tänään turisteja ja hyvän ruoan ystäviä. Kauppatorillakin oli vilkasta.
Ostin erinomaisen hyviä Siikli-perunoita torin kupeessa veneestä myyneeltä kauppiaalta - ja olivat ehdottomasti kesän parhaat perunat!

Torilla oli hyviä mansikoita Sauvosta, joita ostin laatikollisen. Ne päätyivät paitsi maisteluun, pakkaseen myös herkulliseen piirakkaan, joka on meillä lasten suursuosikki. Mustikat olivat vielä Virosta mutta niitäkin ostin litran - mustikkapiirakka on juuri nyt uunissa. Mikään ei voita tuoreista mustikoista tehtyä piirakkaa! Paitsi ehkä se mansikkapiirakka... molempia on kohta tarjolla.

Kotimaiset vadelmat olivat suuria ja mehukkaita. Niitä nautitaan huomenaamulla maustamattoman jugurtin kanssa.
Herneet olivat todella maukkaita - kaiken kaikkiaan korillinen upeita kesän makuja. Miten hyvältä tuoreet, hyvät marjat ja vihannekset maistuvatkaan.

Iltapäivällä kävimme läheisellä kalliorannalla syömässä herneitä ja nauttimassa raikkaista merituulista. Paistoimme lettuja ja nautimme hyvästä hetkestä. Kauniit purjeveneet lipuivat ohi. Onneksi kesä tuli meille vihdoin.

Brittiystäviltäni olen oppinut, että kuuman päivän iltana voidaan nauttia virkistävä GT 'to freshen up'. Pala mustikkapiirakkaa kyytipojaksi... Tämä se on elämää.

Amerikantuomisia grillikauteen

Grilli kuumenee ja kohta paistuu possun sisäfile. Amerikantuomisina on kokoelma hyviä grillikastikkeita. Amerikkalaiset grillikastikkeet ovat paksuja ja maukkaita. Oma suosikkini on äärimmäisenä oikealla oleva Hickory Brown Sugar, mutta myös Bull's Eye on tosi hyvä.
Kaikki perinteisetkin BBQ-kastikkeet lyövät kotimaiset laudalta mennen tullen. Ostimme myös chilikastiketta ja Steak-kastiketta tulevia herkkuhetkiä piristämään. Kunnon grillimestari tekisi tietysti marinadit itse, mutta tässä kohtaa oikaisen oikein mielelläni.

Olen aina tuonut ulkomailta ruokatuliaisia ja useimmiten vähintään yhden keittokirjan. Tällä kertaa mukaan tuli perinteisiä amerikanherkkuja esittelevä kirja, sekä Wampanoag-kansaan kuuluvan intiaanipäällikön kattava keittokirja. Intiaanipäällikkö Flying Eagle - tai Earl Mills Sr. - on Cape Codissa sijaitsevan The Flume-ravintolan keittiömestari. Kirjassa annetaan reseptit ravintolan parhaisiin ruokiin: alueen erikoisuuksia, perinteisiä herkkuja ja intiaanien omia ruokia. Reseptien lomassa kerrotaan tarinoita menneistä sukupolvista, perinteiden synnystä ja niin edelleen. Wampanoag-intiaanit ovat juuri se heimo, joka toivotti ensimmäiset siirtolaiset Euroopasta tervetulleiksi Amerikkaan vuonna 1620. Seuraavana syksynä, ensimmäisen sadon onnistuttua, siirtolaiset ja wampanoagit yhdessä viettivät juhlaa, joka sittemmin tuli tunnetuksi Kiitospäivänä (Thanksgiving) ja on amerikkalaisten tärkein perhejuhla.

Ikävä kyllä tänään on kovin pilvinen päivä ja helteet antavat edelleen odottaa. Grillata voi onneksi säässä kuin säässä. Jo grillin tuoksu tuo kesäfiiliksen. Kunnon kaasugrilli on ollut yksi fiksuimmista ostoksistamme ja nautin aina ruuanlaitosta terassilla suunnattomasti! Uusissa keittokirjoissani ei ole grillausohjeita mutta niitä ei nyt tarvitakaan, koska grillikastikkeessa marinoitu sisäfile heitetään grilliin ja paistetaan kypsäksi turhemmin mukisematta. Yleensä maustan sisäfileen suolalla ja pippurilla ja käärin folioon, jonne lisään muutaman valkosipulikynnen makua antamaan. Foliot grilliin kypsymään - helpommalla tuskin voisi ruokaa valmistaa. Nyt kuitenkin haluan kokeilla amerikantuomisia.
Possun kanssa sopivat hyvin voissa paistetut jättiherkkusienet. Sienet viipaloidaan, paistetaan keskilämmöllä voissa ja maustetaan thaimaalaisella osterikastikkeella ja tuoreella persiljalla. Lisäksi tarjoan jotakin hyvää chutneyta: yksi parhaimmista on päärynä-omenachutney, jossa on inkivääriä, tai aprikoosi-appelsiinichutney.
Mrs Bridges-chutneyt Gift Gourmet-nettikaupasta.

Delicious New England - Amerikan herkkumuistoja!

Lomailimme Yhdysvaltojen itärannikolla kierrellen autolla kymmenen päivän ajan erilaisia kohteita aurinkoisessa ja helteisessä säässä. Ohjelmaan kuului ystävien tapaamista New Hampshiressä, nähtävyyksiä Mainessa ja historiallisia kohteita Massachusettisissa. Dollari on nyt niin halpa, että se yksistään riittää syyksi matkustaa Amerikkaan. Bensa maksoi nyt kalleimmillaankin noin 70 senttiä litralta ja autonvuokrauskin oli edullista. Mutta kyllä niitä syitä on muitakin. Pienemmillä paikkakunnilla voi nauttia edullisista majapaikoista ja herkullisista aterioista, jotka eivät ihan hirveästi rasita kukkaroa (tosin viimeisimmät uutiset kertoivat inflaation olevan nyt korkealla ja hintojen nousevan kaikkialla). Parasta ehkä kuitenkin on turismin helppous: ystävälliset ja avuliaat ihmiset tekevät matkailusta erityisen miellyttävää.


Lasillinen kylmää Pinot Grigio-valkoviinia ja raikas salaatti tai täytetty voileipä olivat sopiva lounas kuumana päivänä. Merellisessä ympäristössä kala ja muut meren herkut ovat luonnollinen valinta. Mutta pihvit ovat aina tuhteja ja hyviä ja kana mehevää ja maukasta, joten valinta ei koskaan ole helppo.

Matkan kulinaarisia kohokohtia oli monta. Tuloiltana ystävien luona syödyt hotdogit ja pekoniperunasalaatti. Lasi kylmää valkoviiniä terassilla ruokaa odotellessa lämpimän sametinpehmeässä illassa. Billin grillaamat BBQ- ja teriyakipihvit, jotka olivat niin suussasulavia, ettei sitä voi uskoa. Lounas japanilaisessa The Hibachi Bar and Grill-ravintolassa, jossa kokki valmisti ruoan edessämme pienen humoristisen shown säestämänä. Loistava hummeri-illallinen pienessä vaatimattomassa tienvarsiravintolassa Cape Codissa. Herkulliset American Cheesecake-pannukakut tuoreilla mansikoilla ja kermavaahdolla höystettynä IHOPissa. Hauskan Texas Road House-ketjuravintolan tanssivat tarjoilijat, joiden aksentista ei saanut selvää mutta jotka kantoivat pöytiin vadelma-jääteetä lasien tyhjennettyä ennen kuin ehti pyytää. Tai viimeisen illan trendikäs bostonilainen Cafeteria-ravintola, jossa Chicken Piccata oli parempaa kuin koskaan ennen.

Synttäriherkkuja

Meillä on mukava tapa viedä päivänsankarille aamiaistarjotin lahjojen kera vuoteeseen.
Keskimmäinen poikani täytti vuosia. Hän oli esittänyt toivomuksen saada aamulla mansikkapiirakkaa.
Leivoin pojalle illalla oman pienen piirakan. Piharuususta pätkäisty oksa, viinirypäleet ja pojan mielijuoma maito sopivat mukavasti tarjottimelle.

Iltapäiväkahveille kutsuttiin sitten kummeja ja mummeja. Sisukkaasti istuttiin terassilla, vaikka sadekuuro pyyhkäisikin meidän ylitsemme. Muuna aikana oli oikein lämmintä!



Laitan usein limonadit vanhaan peltiastiaan johon kaadan jääpaloja ja kylmää vettä pitämään juomat kylminä.


Kehitin uuden piirakkareseptin, tässä on katkarapuja, kevätsipulia ja fetajuustoa. Tästä tykättiin kovasti.


Tänä kesänä olen kokeillut raparperikookoskakun eri reseptejä. Yksi oli kesäkuun Avotakassa. Ilokseni löysin vielä paremman reseptin Roinisen Kotileivonnaiset-kirjasta. Suosittelen!
Raparperin ja kookoksen yhdistelmä on herkullinen ja tortun mehukkuus on vertaansa vailla. Synttäreillä meillä oli vaniljavaahtoa mutta jäätelö tai kermavaahto sopivat yhtä hyvin.


Nämä pienet leivät ovat kuuluneet kahvipöytään jo vuosia. Ne on helppo tehdä, maistuvat kaikille ja näyttävät mukavilta.
Resepti on helppo: patonki leikataan pieniksi viipaleiksi joille sivellään pestoa. Päälle tomaattiviipale ja pala mozzarellaa. Koristellaan basilikan lehdillä.

Lopuksi kannettiin mansikkakakku pöytään ja päivänsankarille laulettiin. Hauskat työkalujen muotoiset kynttilät ovat amerikantuliainen. Paikalla ollut insinööri laski kuinka monta vuotta kukin kynttilä vastaa, mutta ihan selväksi lopputulos ei tullut - oliko se nyt 2,4 vai 2,8.
Mutta kokonaisvuosimäärä oli kohdallaan ja samoin tunnelma. Eläköön kesä!

Varastohommia ja karsintaa

Moni on jo jäänyt lomille mutta meillä on riittänyt puuhaa. Olemme valmistelleet syksyä ja joulua ja pohjustamme monia isoja asioita yrityksessä. Nyt on vielä pohdittu tuotevalikoimaa ja poistuvia tuotteita. Tänään avasin verkkokauppaan alennusmyyntiosion, jossa poistuvat tuotteet myydään tosi halvalla. Moni muukin tuote saa mennä nyt alennukseen, vaikka ei valikoimasta poistukaan. Tuotteita on paljon ja karsintaa on pakko tehdä.

Uusi Cath Kidston-tuotesarja tuli jo varastoon ja tilaa sille on saatava. Kauppaan tuotesarjaa ei vielä saada, koska kuvia ei ole vielä olemassa.
Laitan tähän blogin lukijoille esimakua uudesta sarjasta.



Cath Kidstonin Rose-sarja on hennosti ruusuntuoksuinen. Tuotteita ei ole testattu eläimillä, eivätkä ne sisällä parabeeneja tai sulfaatteja. Olen päässyt testaamaan mm. täyteläistä body butteria - todella miellyttävä tuote.

Blogillani on uskollinen lukijakunta joista osa on meidän kanta-asiakkaitamme. Yksi kantiksista tuli käymään ja halusi ostaa blogissa mainitun Hickory Brown Sugar-grillikastikkeen. Ikävä kyllä se on matkatuliaisena itselle tuotu herkku Amerikasta, eikä kuulu valikoimaamme. Amerikkalaisia ruokatuotteita myy Helsingissä Behnford's, joka on äskettäin avannut myös verkkokaupan. Olen itse suuri amerikanherkkujen ystävä ja olenkin käynyt useasti matkojen välillä hakemassa jotakin hyvää tuosta pikkukaupasta. Ikävä kyllä tullisäännökset ja kalliit kuljetuskustannukset näkyvät tuotteiden hinnassa, mutta kun jostakin tykkää oikein kovasti, ei hinnalla silloin ole niin väliä...

Ilmat kuulemma paranevat, ja talouden näkyvät huonenevat. En tiedä pitääkö molempia uskoa. Toivoisin, että vain säätiedotus olisi oikeassa.

Herkullisia iltoja osa 3

Joku voisi kuvitella että meillä järjestetään jatkuvasti juhlia ja siltä se nyt vaikuttaa näitä tekstejä kirjoittaessakin. Meillä oli torstaina ennen juhannusta jälleen mukavat pihajuhlat. Olen blogissa kirjoittanut perinteisistä vappujuhlistamme naapureiden kesken. Naapurit ovat myös ystäviämme, mikä lienee melko harvinaista. Me olemme samanhenkisiä, vaikka hieman eri ikäisiä ja erilaisia ihmisiä. Nyt ikäväksemme yksi mukava pariskunta muuttaa kaukomaille muutamaksi vuodeksi työn takia. Halusimme järjestää heille läksiäiset ja saimme auringonkin paistamaan.

Me samppanjan ystävät joimme alkuun maljat kesälle ja ystäville. Söimme hanhenmaksaa ja keksejä, jättikatkarapuja, siikaa ja savulohta. Grillasimme kanaa ja porsasta hyvien salaattien kera. Jälkiruoat olivat minun kontollani: tein mustikka-punaherukkapiirakkaa, raparperi-kookoskakkua sekä kaikkien suosikkia Emilian suklaakakkua (joka myös mutakakkuna tunnetaan). Kaikkien näiden kanssa sopii vaniljajäätelö.

Kuva raparperikakusta on hyvin vaatimaton. Juhlapöydät upeine tarjoiluineen olisivat olleet kuvaamisen arvoisia, mutta kamera jäi sisälle...


Ilta oli tosi leppoisa ja onnistunut. Naapureilla on miellyttävä lasitettu terassi, jossa oli mukava istua viilenneessä illassa ja juoda pienistä kristallilaseista lämmittävää juomaa. Tulemme kaipaamaan heitä ja näitä yhteisiä hetkiä. Tähän tilaisuuteen oli mukava päättää tiukka työviikko.

Juhannukseen suhtaudun intohimottomasti. Nautin sen tuomasta rauhasta ja todellisista vapaapäivistä. Olen urbaani ihminen, jolle mökkielämä, ulkovessat ja hyttysten hätistely eivät sovi. Meillä on mukavat puitteet kotona, joten kieltäydyn aina lähtemästä juhannuksena mökkiolosuhteisiin. Nytkin oli mukava olla lämpimässä sisällä aattona kaatosateen rummuttaessa kattoa kiivaasti. Kieltämättä taivastelin kaikkia mökeissään värjötteleviä raukkoja. Toivottavasti en tällä loukkaa kenenkään tunteita! Grilli sen sijaan kuumenee säässä kuin säässä ja siellä valmistui neljän nälkäisen nuoren miehen riemuksi iso porsaan ulkofile ja hyviä naudanpihvejä. Tarjosin chilikatkarapuja, ravunpyrstöjä, salaattia, uusia perunoita - aivan loistava ateria. Juhannusvieraan mukanaan tuomat donitsit olivat tuoreita ja hävisivät nopeasti. Sytytimme kynttilöitä kokon sijaan ja kuuntelimme sateen ropinaa. Illalla katsoimme yhden hauskan leffan ja nautimme yhdessäolosta.

Eilen juhannuspäivänä grillasin kanafileitä ja lammasvartaita. Pihajuhlista jäänyt toinen Emilian suklaakakku oli jälkkärinä. Sitten suunnattiin Linnanmäelle, jossa nuoret miehet viihtyivät iltakymmeneen.
Aivan loistava viikonloppu.

Herkullisia iltoja, osa 2

Ilta illan perään grillataan ja herkutellaan. Kutsuimme liudan lapsia pihajuhliin ja hampurilaiset ja kanafileet upposivat tosi hyvin. Jälkkäriksi oli iso pellinkokoinen suklaamoussella täytetty mansikkakakku.

Paistoimme myös muutaman pellillisen voisilmäpullia.
Juomaksi tarjosimme lisäaineettomia wanhanajan limonadeja, joista mansikka ja sitruuna olivat kaikkein suosituimmat.



Vanhemmat tulivat hakemaan lapsia ja jäivät kahville. Osalle maistui myös kesän kunniaksi kohotettu samppanjamalja.

Itse tehdyt hampurilaiset ovat tosi helppo tapa ruokkia isokin joukko. Tarvitaan vain hyviä sämpylöitä, kunnon lihaisat pihvit ja sopivat lisukkkeet. Ainakin cheddarjuustoviipaleet, valkosipulimajoneesi, hampurilaiskastike, salaatinlehdet ja suolakurkut kuuluvat asiaan sinapin ja ketsupin lisäksi.
Grillimestari joutuu hätistelemän niin oravaa kuin variksiakin, jotka kärkkyvät grillin läheisyydessä. Raaka kanafile suussa lentävä varis oli kyllä aikamoinen näky.

Eilen illalla tuli kolme nuorta miestä yökyläilemään ja pelailemaan. Toimimme saman kaavan mukaisesti hyväksi koetulla menulla. Tänään grillataan vielä porsaspihvejä amerikkalaisella Hickory Brown Sugar-marinadilla maustettuina ja minuuttikanafileitä. Kotimaiset uudet perunat ovat vielä aika kalliita, mutta kesä on vain kerran vuodessa!
Nautitaan siitä joka päivä.

Herkullisia iltoja

Eilen olimme 'tyttöjen' kanssa katsomassa aktiivisesti kohderyhmällemme markkinoitua elokuvaa Sex and the City. Sehän kuuluu katsoa neljän naisen porukassa ja pukeutua teeman mukaan.. Hieman koleaksi muuttunut sää esti alkuperäiset vaatevalinnat mutta leidien kengät ainakin olivat hienot ja laukut tyylikkäät.



Iltamme alkoi Tornin Ateljeebaarissa, joka on yksi upeimmista kohtaamispaikoista stadissa. Joimme lasilliset cavaa. Elokuva itsessään oli yllättävän erilainen kuin sarja, se oli paikoin meistä surullinenkin. Sarjan kohellus ja pinnallisuus olivat jokseenkin poissa. Päähenkilöt näyttivät nelikymppisiltä, heidän ongelmansa olivat nelikymppisten ongelmia, eikä elokuva meidän mielestä mikään pikkutyttöjen leffa ollutkaan. Väistämättä tuli mieleen ainakin pari isoa sponsoria, joiden tuotteet näkyivät vähän liiankin hyvin.
Elokuvassa syötiin paljon ja hyvin, ainakin alkoi tehdä mieli meksikolaista ruokaa ja sushia. Leffan jälkeen olikin kova nälkä.
Ilta päättyi hyvään illalliseen Ateljee Finnessä. Hyvä tunnelma, loistava ruoka ja tyylikäs palvelu. Joimme alkuun Cosmopolitanit (ei voinut muuta!) ja pääruoan kanssa kylmää proseccoa. Jokainen tilasi eri ruokaa, ja kaikki oli kaunista ja hyvää. Söin ankankoipiterriiniä alkuruoaksi, pääruoaksi karitsanfilettä ja jälkiruoaksi lakrtitsa-crème brûléen.

Tänään olimmekin sitten tyylikkäällä vastaanotolla Britannian suurlähetystössä. Kuningatar Elisabethin syntymäpäivän kunniaksi vietettävä puutarhajuhla oli tunnelmaltaan iloinen ja mutkaton, ja tarjoilut olivat todella hyviä. Ilahdutti nähdä valtavat kulholliset tuoreita upeita mansikoita, sekä notkuva juustopöytä, jonka oli paikalle toimittanut meidänkin asiakkaamme Juustokauppa Tuula Paalanen Kauppahallista. Tuula kertoi asiakkaittensa innostuneen The Fine Cheese Companyn hiilikekseistä, koska niiden luonnolllisuus ja musta väri ovat todella hyvä yhdistelmä moniin tilaisuuksiin.

Yrittäjän elämä on paikoitellen yhtä juhlaa!