lauantai 8. huhtikuuta 2017

Iittalaa & Arabiaa

Kävin vierailulla Iittala & Arabia Muotoilukeskuksessa. Olipa inspiroiva aamu!

Tuon vanhan rakennuksen alakerrassa on paitsi Iittala-Arabia-myymälä, myös Finlaysonin ja Pentikin liikkeet sekä Villeroy & Bochin outletmyymälä. Kahvilakin näytti houkuttelevalta.
Nyt kun Arabian astioiden valmisus on lopullisesti päättynyt Suomessa, tehtaanmyymälääkään ei enää ole. Sieltä ostettiin ennen edullisesti kakkoslaatua. Nykyinen myymälä on tyylikäs ja normihintainen, ja sopii varmasti paremmin vaikka japanilaisten turistiryhmien tarpeisiin.

Meille tarjottiin yhdeksännessä kerroksessa ihanan värikylläinen aamiainen ja paljon kauneutta aisteille.

Upea hedelmätarjotin oli käytännöllisesti koottu: kaikki hedelmät oli leikattu siisteiksi syötäviksi paloiksi.

Rapeat croissantit oli täytetty brie-juustolla, hunajamelonilla sekä vihanneksilla. 


Designmuseo Arabiaan on vapaa pääsy, ja siellä on esillä parhaat palat lasi- ja posliinitehtaiden valikoimista kautta aikojen.
Museon lisäksi yhdeksännessä kerroksessa on vaihtuvia näyttelyitä. Parhaillaan on esillä Re-set the Table, joka viittaa muuttuneisiin perheisiin ja kattaustarpeisiin. Vaikka arjen ruokailu on muuttunut,  tarve kohdata yhteisen pöydän ääressä ei ole kadonnut minnekään. Uusioperheen pöydässä voi olla yhdellä viikolla paljon väkeä ja toisella vain aikuiset. 

Tässä installaatiossa pöytä muuttaa muotoaan väkimäärän kasvaessa, keskipöytään mahtuu pieni määrä ja isommalle porukalle otetaan hauskat sivupöydät käyttöön. 

Kaj Franckin perintönä yhdistämme eri sarjoja ja värejä nykyisin keskenään. Franckin monikäyttöinen ja aikanaan ultramoderni Kilta-sarja syntyi aikanaan kaupungistumisen tuomaan murrokseen ja päätyi tuotantoon 1950-luvun alussa. Tuo kaikille tuttu sarja tuli Franckin uudistamana tuotantoon ja  myyntiin Teema-nimellä 1980-luvulla. Vanhakantainen ajattelu astiastosta, jossa jokaiselle astialle on vain yksi, määritelty funktio, on kauan sitten hävinnyt, vaikka toki näitäkin astiastoja edelleen valmistetaan. 
Tässä näkyy Iittalan ja Issey Miyaken yhteistyönä syntyneen tuoteperheen servetti ja lasinalusta, sarjaan kuuluvat myös sohvatyynyt ja tabletit, kaikki silittämättä siistejä, sekä tyylikkäät, yksinkertaiset astiat. Kattauksen kaikki neljä lasiastiaa ovat eri sarjoista, hyvin toimivat yhdessä.
Tila on upea ja valoisa suurine ikkunoineen. Näyttely hyödyntää valoa hienolla tavalla. 


Kattauksessa hennon vaaleanpunaista on käytetty sopivina pieninä väriläikkinä, havunvihreän vastavärinä se tuo tasapainoa kokonaisuuteen.

Nykyisin ruokailuseura voi olla saman pöydän ääressä vaikkapa skypen välityksellä.
Tekniikka voi siis toimia yhteydenpidon lisääjänä ja yksinäisten hetkien vähentäjänä. Toisaalta sosiaalinen media on lisännyt ruokailun estetiikkaa: kukapa meistä ei olisi kuvannut annostaan jakaakseen sen sosiaalisessa mediassa... Minä ainakin teen sitä koko ajan. Annoksen visuaalisuuden merkitys lisää mielestäni koko ruokailun merkitystä ja arvoa. 

Näyttelyn neljäs kattaus oli aika jännä, siinä tuotiin esille ruoan merkitys osana sekä omaa että maapallon hyvinvointia luonnon voimaa korostaen. Marjat, sienet ja villiyrtit ovat yhä suositumpia raaka-aineita, mutta tässä kattauksessa oli myös eläviä toukkia ja koppakuoriaisia, joiden sanotaan pelastavan maailman nälkäkuolemalta. 
Villiyrttiguru Sami Tallbergilla on sormensa pelissä tämän kattauksen ideoinnissa. 
Upeassa karahvissa on toukkia ja niille ravinnoksi kaurahiutaleita. Koppakuoriaiset olivat vähän piilossa omassa astiassaan, niistä ei ole kuvaa. 
Re-set the Table on esillä 23.4. asti. 

Vaikka tässä kaikessa oli jo valtavasti elämystä ja estetiikkaa, pääsimme vielä tutustumaan Arabian taideosastoyhdistykseen ja kurkistamaan keramiikkataiteilijoiden työtiloihin - upeaa! 
Pekka Paikkarin työtila on tämän oven takana ja autoileva norsu on hänen käsialaansa. 
Tämä on siis keramiikkaa, savesta tehty!

Taiteilijoiden tilat ovat valoisia ja inspiroivia. 
Tämä on Jasmin Anoschkinin työhuone. 

Kim Simonsson tekee ihmeellisiä sammaleelta näyttäviä töitä, pinta oli pehmeä.

Loppuun vielä muutama Heljä Liukko-Sundströmin esillä ollut työ. Hän on työskennellyt taideosastolla kunnioitettavat 50 vuotta ja edelleen tekee töitä. 
Tämä on Facebook, siinä on kuvattuna Liukko-Sundtrömin rakkaiden kasvot.

Miten erilaisia taiteilijoita nämä kaikki ovatkaan, ja miten monipuolinen materiaali savi voikaan olla!
Lahjakkuutta oli jokainen huone täynnä. 
Vaikka Arabian tehtaan tuotanto ja valmistus on siirretty ulkomaille, suunnittelu on edelleen Suomessa. Suomalainen muotokieli on selkeä ja mutkaton. 
Tehdaskortteli on edelleen taiteelle korvamerkitty ja onneksi taideteolliselta korkeakoululta tyhjäksi jääneisiin tiloihin muuttaa Metropolia. Kannattaa käydä tutustumassa museoon ja näyttelyyn, jo tuo yhdeksännen kerroksen tila itsessään on hieno ja näköaloineen käymisen arvoinen!

Ei kommentteja: