Meidät kutsuttiin illalliselle Chateau de Pouget -nimiseen linnaan Nimesin ja Montpellierin välille. Siellä voi vaikka yöpyä, mikä vinkkinä ranskanmatkaajille todettakoon.
Kun ranskalaiset saavat valita, syödään pitkään ja hartaasti. Illallinen alkaa aina aperitiivilla ja pikkusuolaisilla. Näiden parissa saatetaan viettää hyvinkin kauan aikaa keskustellen muiden kanssa. Se saattaa olla monelle tottumattomalle suorastaan hankalaa, mutta tässä vaiheessa reissua useimmat näyttivät jo löytäneen samanhenkiset seurueet ja ne kollegat, joiden kanssa juttua riitti niin yhteisistä päämiehistä kuin parhaista tuotteista. Linnassa meidät vastaanotti jazz-bändi, notkuvat pöydät (niitä pikkusuolaisia) sekä monipuolinen baari palvelualttiine herroineen.
Aika hämärää oli, suorastaan pimeää, joten valokuvat eivät onnistuneet. Mutta tunnelma ehkä välittyy? Tila oli kivasti telttaseinien suojaama, lämppäreitä riitti ja elävä musiikki teki tietysti mahtavan lisän.
Illallinen oli katettu saliin, jonka kiviseinät ovat varmasti nähneet monenlaisia seurueita. Meidän seurueemme oli kyllä iloisella tuulella ja eri kansallisuudet, kielet ja kulttuurit sekoittuivat mukavasti. Parin viinilasin jälkeen me kaikki puhuimme sujuvasti toistemme kieliä?
Laitan nyt muutaman annoskuvan tähän, vaikka valaistus oli kehno ja kuvien laatu on siksi huono.
Jälkiruoaksi meille tarjottiin ensin vuohenjuustoa oliivileivän kera (jäi kuvaamatta) ja sitten omena-päärynäherkku, jossa oli karamellijäätelöä.
Viinit olivat kaikki paikallisia ja erityisen hyvä oli Jeanjean-valkoviini (AOC Côteaux de Languedoc, Jeanjean, Devois des Agneaux 2009) - sitä kun olisi saanut mukaansa...
Aterian päätteeksi saatiin vielä kahvit ja macaron-leivokset. Bussilla hotelliin ja nukkumaan - muu Montpellier olikin jo hiljentynyt ja mennyt kiinni.
Seuraavana iltana illallinen oli Montpellierin keskustassa ja tyyliltään täysin toisenlainen. Kävelimme mukavasssa keväisessä säässä L'Insensé -ravintolaan.
Punaisesta Camargue-riisistä tehty risotto, jossa oli kevätsipulia, parmesania, aurinkokuivattuja tomaatteja, munakoisotahnaa, basilikakastiketta ja rapeaa ilmakuivattua kinkkua.
Tämä oli todella hyvää!
Pääruokana oli uunissa paistettua turskafilettä juuresten kera (sipulia, fenkolia ja porkkanaa) yrttikastikkeella.
Jälkiruoka oli todella hyvä ja raikas: appelsiiniä ja greippiä mantelikermavaahdon kera.
Jälleen erinomainen valkoviini: Coteaux du Languedoc Picpoul de Pinet - Domaine des Peyrilles, "Sens'Ô" 2009.
Tällaisen jälkkärin voisi helposti itsekin tehdä. Koko pöytäseurue tykkäsi raikkaista ja kirpeistä hedelmistä, joita kerma sopivasti tasasi.
Tarkoitus oli ostaa lentokentältä kotiin tuota paikallista punaista riisiä, mutta sielläpä ei mitään kauppaa ollutkaan. Vinkki: osta ruokatuliaiset kaupungilta!
Joko lukijalle tuli nälkä? Kuvat saattavat tietysti herättää myös kateutta, mutta sitä on turha tuntea. Matkamme oli toki upea ja hienosti järjestetty, mutta työreissuhan tämä oli...
Jos nälkää (tai kateutta) ei vielä ilmennyt, eikä lukija tunne väsymystä annoskuvia katsellessa, jatkan muutamalla messulounaalla.
Sardelleja, paistettua sipulia ja tomaattia...
Kastanjatahnaa mantelikerman kera.
Ilmakuivattua kinkkua, leivän päällä sardelleja ja juustoa. Rucolaa. Tämä oli uskomattoman hyvää!
Ja aterian kruunaa aina upea jälkiruoka. Tämä oli pannacotta-tyyppinen, kiwisosetta ja ihana rapea leivonnainen.
Kun messukeskuksen ravintola tarjoaa tämän tasoista ruokaa, ei ole hätäpäivää.
Matkan päätteeksi kotosuomen lumihangissa kahlaava väsynyt messuilija kuiskaa avainta oveen sovitellessaan: Vive la France!
0 kommenttia:
Lähetä kommentti